Onko täällä muita 50- ja 60-plus?

Olen aina käyttänyt alkoholia. Opiskelu- ja työelämässä oli selvät raamit minkä sisällä liikkua. Parisuhteissa ei oikeastaan ole ollut arkea vaikeuttavaa alkoholiongelmaa.

Muutama vuosi ennen koronaa totesin että alkoholisoidun vakavasti koska olen niin helevetin tylsistynyt. Ponkaisin elämäni toisen maisterin ja sitten tuli korona. Yksin elävä, poissa työelämästä. Totaalinen yksinäisyys.

Pikkuhiljaa, ehkä vuosi koronaa huomasin ajattelevani että mitä hittoa, olen 60+, mitä väliä sillä on jos juon?

Onko kellään muulla käynyt mielessä että korkea ikä on hyvä syy ryypätä?

No eipä ole tullut mieleen että ikä jotenkin antaisi luvan ryypätä. Juoda terveyteni ja elämäni viemäristä alas. Kyllä se on vain alkoholinhimo joka antoi aikoinaan luvan juoda, ja selityksen että mitä se kenellekään kuuluu jos juon?
Onneksi saan nyt elää tevrettä ja raitista mielekästä elämää. Onhan paljon muutakin tekemistä: liikunta, luonnossa samoilu, tai vain jossain selväpäisten porukassa oleminen, yleensä ihmisten seura, vaikka vain kirjastossa, kaupassa tai torilla, harrastuksissa.
Pitää etsiä se juttu, mistä itse tykkää ja mihin sitoutuu intohimoisesti niin silloin elämä maistuu, eikä oel tylsää.

En ole 50+ tai 60+, vaan 40+, mutta eiköhän se niin ole, että aina juoppo löytää hyvän syyn ryypätä. Vaikka nyt sitten se, että on tässä jo ikää niin paljon, että mitä väliä, ihan yhtälailla, kuin se, että kerrankos tässä vain nuoruutta eletään. Tai se että työ on niin stressaavaa, on työtön, ei ole akkaa/ukkoa, akka/ukko on niin vittumainen, ei ole rahaa, on liikaa rahaa, on paha mieli, on hyvä mieli, sataa, paistaa, kylmä, kuuma, talvi, kesä jne., jne…

Toki noin yleisesti voi ajatella, että kun elinvuosia on takana huomattavasti enemmän, kuin edessä, voi jo ottaa helpommin riskejä. Kaikkihan me kuolemme joskus ja harvempi kait edes haluaa elää ikuisesti. Olennaisempaa lienee se, miten kuolee. Viinaan kuoleminen ei useinkaan ole mikään nopea, kivuton ja rauhallinen pois nukahtaminen, vaikka toki sekin skenaario on mahdollinen. Monesti se tuppaa kuitenkin olla varsin tuskallinen, ruma ja sotkuinen lähtö esim. maksakirroosin muodossa.

Kyllä vain, tuohon ikähaarukkaan mahtuu meikäläinenkin.

Oikeastaan ajattelen päinvastoin kuin Kuusviis. Kun ikää on karttunut eikä riippuvuuteni keinotekoisesta “lohdutuksen” lähteestä ole hellittänyt otettaan, on se minulle mieluummin häpeän aihe ja epäonnistumisen taakka. En pidä ikää oikeutuksena retkahduksiini enkä syynä luovuttaa kamppailuani tervehtymiseni puolesta.

Voimia teille taistelutovereilleni!

Ikä antaa syyn ryypätä oli aiheena. Mä oon 59. Ryyppään vaan silloin, kun en pärjää yksin eli sunnuntai oli viimeksi sellainen. Ei ole perhettä tai elossa olevia muita läheisiä. Sitten menin yöksi erään ystävän luo, joka otti minut mieluusti kylään, vaikka jonkun verran juovukkeessa olinkin. Menimme nukkumaan noin klo 22 ja seuraavan krapulapäivän vietin tämän ystävän luona.