Ei tuolla äitien foorumeilla hirveästi viitsi aiheesta puhua, kun todellisuudessa ongelman ymmärtävät vain ne, jotka itsekin kärsivät tästä.
Itselläni on nyt pelaamaton päivä nro 5, tuntuu kamalan hyvältä että tilillä on rahaa. Olen pelannut vuosia ja vuosia, pikkuhiljaa hivuttanut itseni siihen tilanteeseen että tili on aina tyhjä, lapsilisät ja kotihoidontuet ovat palaneet velkoihin/pelaamiseen samantien. Tottakai hävettää ja on paha olla, mutta suunta ei voi olla muu kuin ylöspäin. Olen vielä nuori, lapset ovat vielä pieniä ja mahdollisuuksia on vaikka mihin.
Tänään on tullut kiillotettua asuntoa joka suuntaan, sitten muistin tämän keskustelupaikan täällä ja tulin juttelemaan omiani. Kuinka suuri helpotus tämä onkaan! En tunne tarvetta pelata, mutta myönnän että se on niin osa minua että tuntuu oudolta olla pelaamatta. Kuulostaako tutulta, varmaan monille se on tätä samaa.
Olisi (ja tulee olemaan) ihanaa kun rahaa jää esimerkiksi lomamatkaan lasten kanssa, voi sitä lasten riemua… Siihen tähtään! Kiitos kaikille jotka lukivat tämän.
Perheellisillä ei tosiaan muutenkaan ole yleensä hirveesti ylimäärästä käyttörahaa. Voin hyvin kuvitella että helposti sortuu ajattelemaan että yritän nyt näillä saaha vähän lisää rahaa, ja sitten menee ne loputkin rahat pelien syövereihin.
Kiitos tsempeistä, pelinainen Pelaamattomuus jatkuu ja taloustilannekin hieman helpotti siltä osin että äiti laittoi hieman rahaa - ja olipa mahtavaa käydä kaupassa! Niinkin pienet asiat kuin tuoreet hedelmät ja naisten hömppälehti päiväkahville tuntuivat isoilta jutuilta. Tällaistako se muilla ihmisillä on?
Olen yksinhuoltaja ja tulisimme kyllä hyvin toimeen, jos rahat käyttäisi fiksusti, ei tarvitsisi (eikä tulevaisuudessa tarvitse!) laskea kaupassa joka senttiä. Ei silti voi ostaa ihan mitä sattuu, mutta niitä tavallisia asioita kuitenkin. Meillä on aika pienet menot, joten käteenjäävällä rahalla elättää kyllä lapset ihan mainiosti, kunhan niitä ei pelaa.
Hävettää hieman aikuisena ottaa rahaa vastaan vanhemmilta (he eivät toistaiseksi tiedä peliongelmastani mitään), mutta pakkotilanne ja tulevaisuudessa voinkin sitten nätisti kieltäytyä
Olen keskittynyt siivoamiseen ja ajatusmaailmani muuttamiseen. Rahaa voi olla tilillä, se ei katoa sieltä itsekseen mihinkään! Tavallaan ihmetyttääkin, näinkö helppoa se on? Aika oli ehkä kypsä juuri nyt. Tiedostan kyllä, että takapakkia voi tulla. Uusi ihana päivä edessä
Hei, täällä Mira.
Päivää aloitellaan, pelaamatta, kävin jo kaupoilla ja pystyin kulkemaan peliautomaattien ohi , päättänyt olen ennenkin, mutta joku perkele päässä sanoo että jos sieltä kumminkin
sais vähän voittoo. Nyt tuli tosissaan toppi tuon kuuntelemiselle.
Ennen vähän epäilin että pelaajalle käy lopulta kuitenkin huonosti, koska pelailin vain silloin tällöin ja oikeasti voitinkin pikkusummia, osasin lopettaa ajoissa.
Noin puoli vuotta sitten, minulle alkoi käymään huonosti.
Keksin täyspotin, kuinka ollakkaan eka eurolla tuli 50e, parilla seuraavalla 40e lisää,
lopetin ja oli niin hyvä mieli ylimääräisestä rahasta.
Kumpa en olisi voittanut. Jäin heti koukkuun. Puoli vuotta ja olen hävinnyt n. 3-4000,
automaatit ja täyspotti.
Mikä syyllisyys ja itseinho, minulla ei todellakaan ole varaa tällaiseen.
Tiedän että pakenen vaikeaa elämäntilannettamme peleihin, mutta tiedän myös ettei
se auta, päinvastoin. Itse olen kotona lapsen kanssa, ja silloin kun tämä pelaaminen
lähti lapasesta mieheni pitkän työuran jälkeen, 20v. Irtisanottiin. Se oli
joukkosellainen,300 ihmistä menetti työnsä. Tätä aikaahan me nyt eletään.
Se alku oli yhtä helvettiä, en enää uskaltanut pyytää mieheltäni rahaa niinkuin
aina ennen kun sitä tarvitsin, niinpä aloin kuvitella että nämä pelithän minut
pelastaa, sen kun haen rahaa niistä. Omituista vai ei, se alkuun onnistui.
Ei minulle ollut ihme saada vähällä panoksella 50e.
Tuntuu nyt ihan oikeasti, että piruhan se näiden pelien takana seisoo, ja se on ovela.
Olen yrittänyt lopettaa ennenkin, mutta eilen meillä oli paha riita rahasta, josta
emme aikaisemmin ole juurikaan riidelleet, hyvä etten saanut oikeesti turpiini.
Niimpä pakenin täyspottiin, ajattelin vähän helpottaa rahatilannetta, kuinkas
kävi. Lomsassa oli 250e mennessä, tullessa ei yhtään.
Toivon ja rukoilen että nyt viimein ymmärrän ja saan voimaa lopettaa, muuta
mahdollisuutta minulla ei ole.
Miehelleni en voi missään tapauksessa kertoa.
Eikä sellaista ystävääkään ole. Vanhempani ovat kuolleet.
Muistakaa minua, minä muistan teitä kaikkia.
Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä ja pelaamatta, jaksan vielä koota
itsetuntoni rippeet ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Itseni, pienen lapseni ja miehenikin takia.
Ps. kyynelin kirjoitin
Moi, täällä Mira
Olen niin toiveekkaana odotellut että joku vastaisi
minulle, mutta ei vielä
Tänäänkin olen jo kauppareissut tehny ja pelaamatta, katsoin niitä
pirun masiinoita, ja tuli oikeen inho.
Mahtava tunne kun ei tarvinnut pelata, vaikka tahallaan altistin
itseni. Voitin kun en pelannut, ja sehän se suurin voitto on.
Olisin tietty voinut ottaa tytön mukaan, rattaiden kans ei voi
pelaileen jäädä. Mutta nyt kun iskä on kotona niin onhan heidän
hyvä viettää aikaa ihan kahdestaankin.
Tiedän että tämä vaikea aika meidän elämässä on kuitenkin
väliaikainen, ja pikkuhiljaa kun huomaan että on minulla
vielä tahdonvoimaakin, uskon että kaikki järjestyy.
Jotenki tuntuu että minun piti vain itse käydä se pelihelvetti
kokemassa, että ymmärtäisin muita paremmin.
Mutta kipuilua tämä tulee olemaan vielä pitkän tovin, sen tiedän.
Nöyränä ja kiitollisena hyvästä alusta ja hyvistä tunteista
pelaamattomuuden ensi askelin taivaltava Mira.
Heippa Mira! Olen yrittänyt välttää tietokoneella istuskelua, kun mulla ongelmana on nimenomaan netticasinot. Eilen meni ihan perseelleen suoraan sanottuna ja elarit katosivat sen siliän tien, onneksi kuitenkin vuokra on maksettu ja ruokaa kaapeissa, perjantaina saan lisää rahaa ja sen täytyy pysyä kädessä (seuraava tulo onkin sitten lapsilisä…).
Tahdonvoimaa, sitä kaipaisin lisää. Tiedä sitten mikä heikkous eilen iski, mutta näkeehän sen mihin tuo johtaa. En osaa siis sanoa mitään kovin lohduttavaa sinulle, muuta kuin että suunta on koko ajan ylöspäin!
Hei LaylaLayla
Kiitos kun kirjoitit.
Tulin surulliseksi sinun huonosta päivästäsi. Minä en Netticasinoihin ole tutustunut,
onneksi. Ne ois mulle liikaa. Tahdonvoimaa me molemmat tarvitaan omiin taisteluihimme
pelihimoa vastaan. Nyt mä ajattelen että kun tulee mieliteko ja tilaisuus pelata,
rauhoitun ensin hetken, lasken hiljaa sataan aina välillä ajatellen että tämä menee ohi,
tämä menee ohi, sitten poistun tilanteesta.
Ja voitin! Mietin rahoja jotka olisin kuitenkin menettänyt, ja nyt ne on mulla, mä
oikeesti voitin Ja pelipiru on tän näkönen
Tänään minulla oli aika hierojalle ja odottelin aikaa tappaakseni lähellä
Täyspottia, se näytti aika tyhjältä ja kolkolta, yks papparainen sinne käpytteli,
ajattelin että tolla on varmaan ylimääräistä rahaa työntää niiden nälkäisten automaattien
kitaan joiden ravintoa ovat kolikot, ikävä kyllä myös setelit, ja niiden ruokahalu on
kyltymätön!!! Ne muuttaa meidän aivoissa oikean rahan leikkirahaksi, ne hävittää meidän
ajantajun, ne jopa oikeesti nauraa meille Kultajaskassakin kun olet työntänyt
koneeseen jotain20e, saat 0.40sentin “voiton” ja sen tytön kikatukset päälle, koneet
nauraa meille.
Näytetään niille me voitetaan!
En mennyt täyspottiin, enkä sortunut muuallakaan, tämä tuntuu niin hyvältä.
Vaikka olen vasta muutaman päivän täydellisen pelaamattomuuden tiellä ollut, tunnen
vahvistuneeni. Mutta edelleen nöyränä, kiitollisena ja varuillaan.
T. Mira
Vaikuttaa siltä, että teillä on vielä toivoa. Itse olen vajaa 2-vuotiaan tytön yksinhuoltaja ja pelannut nettikasinoilla kuten myös kauppojen pelikoneilla jo useita vuosia. Todellinen alamäki alkoi siitä, kun nettikasinot löysin vuonna 2009. Siitä alkoi vippikierre joka on johtanut siihen, että ulosotossa minulla on nyt velkaa noin 40 000 euroa. Pahinta kuitenkin on, että sain muutama päivä sitten tiedon haasteesta, jonka vuokranantajani on jättänyt käräjäoikeudelle maksamattomien vuokrien takia (nämä siis aiheutuneet pelaamisesta). Maksettavaa noin 1500 euroa ja 14 päivää aikaa maksaa, jotta en saisi häätöä. Olin muutamia kuukausia työelämässä äitiysloman jälkeen, mutta jouduin tammikuun lopussa jäämään kotiin tyttäreni sairauden vuoksi. Tämä kuukausi on laskelmieni mukaan ensimmäinen, jolloin olen oikeutettu toimeentulotukeen, mutta en ollut tehnyt hakemusta ennen kuin sain tuon haasteen. Laitoin hakemuksen heti menemään ja otin yhteyttä sos.toimistoon ja sain varattua keskusteluajan 25.3 Onneksi sain otettua itseäni niskasta kiinni ja sovin vuokranantajan kanssa hieman lisäaikaa, jotta sosiaalitoimisto ehtisi käsitellä asiani. Mielialani on hiukan kaksijakoinen; toisaalta olen toiveikas, että josko asiat kuitenkin vielä saataisiin järjestettyä, toisaalta pelkään älyttömästi sitä, että noita rästejä en saa hoidettua ja jäämme kodittomiksi. Tiedän, että lapselleni koti tullaan järjestämään, mutta silloin hänet otetaan huostaan. En voi lainata rahaa ystäviltä tai sukulaisilta, koska vanhempani ovat jo aiemmin pelivelkojani makselleet ja ottaneet lainaa sitä varten, eli heillä ei ole mahdollisuutta enää auttaa enkä sitä tietenkään heiltä odotakkaan, kun olen pettänyt lupaukseni pelaamisen lopettamisesta. Ystävilläni ei ole mahdollisuutta rahaa lainata.
Olen pelannut ja ollut pelaamatta, lähinnä olen repsahtanut aina kun rahatilanne on tuntunut mahdottomalta, olen siis yrittänyt voittaa hieman lisärahaa. Enkä ole vieläkään oppinut, ettei se ole mahdollista. Halusin tällä sekavalla kirjoituksellani auttaa teitä lopettamaan vielä kun se on mahdollista eikä kodin ja oman lapsen menettäminen ole vielä uhkana. Tämä tunne on aivan järkyttävä, pidän itseäni niin epäonnistuneena äitinä, etten edes tiedä onko tyttäreni parempi kasvaa jonkun muun hoidossa. Rakkautta meidän kodista kyllä löytyy, ruokaa ja vaatteita on myös aina riittänyt. Toivotan teille älyttömästi tsemppiä ja jään odottamaan sosiaalitoimiston päätöstä. Kirjoitellaan taas!
Hei Lorulou, oli hyvä että löysit tänne ja kirjoitit. Olet tosi vaikeassa tilanteessa, mutta ota kaikki apu vastaan jonka sosiaalitoimesta saat! Ajatuskin huostaanotosta varmasti pelottaa, tuskin kuitenkaan siihen joudutte. Itsekin olen niillä rajoilla, saisinko toimeentulotukea vai en, mutta en uskalla hakea siinä pelossa, että pelaamiseni johdosta lapset vietäisiin. Iso peikko tuo lastensuojelu nykyään. Lapsilla on kyllä kaikki hyvin, ruokaa ja vaatetta sekä älyttömästi henkistä hyvää… vaikka toki asiat voisivat olla paremminkin.
Onko paikkakunnallasi GA-ryhmää? Meillä ei, vaikka tarve olisi kova. Itse laitoin nyt esto-ohjelman koneelle (estää pääsyn casinoille) ja siihen satunnaisen salasanan, jotta en ainakaan yksinkertaisin konstein pääsisi ko. sivuille.
Yksinhuoltajana sitä on vastuussa niin paljosta… Minullakin nuorimmainen on aika tasan 2-vuotias ja jäämmekin kahdestaan viikonlopuksi kun isommat lähtevät isänsä luo Juu, minulla on lapsia kahdessa sarjassa eli nuorin eri isälle, paha minä. Elämä on tosiaan heitellyt.
Kirjoittakaa lisää, on hyvä lukea muidenkin tarinoita ja varsinkin äideiltä - äitiys ja peliongelma on kinkkinen yhdistelmä.
Moikka hyvä ystävä!
On kyllä aika lohduttoman tuntuista sinulla nyt, kiitos kamalasti kuitenkin kun
kirjoitit. Sinun tekstisi jos mikä ravisteli oikeen kunnolla.
Tuollaista on tullut joskus mieleen että noinkin vois olla.
On sitä ihminen tosiaan niin idiootti(me kaikki) että aikamme luullaan
rahatilanteen voivan parantuvan pelaamalla, vaikka aivan päinvastoin se on.
Kerran kuulin kun johki automaattiin kolikkoja työnsin, siinä oli äidin vierellä
jo vähän isompi lapsi joka sanoi että: “Äiti, sä voitat paljon enemmän kun et pelaa”.
Lapsikin sen jo voi ymmärtää. Mikä meidän sitten oikein on?
Miten minä sinua auttaisin? Muistan niissä huokauksissa tuonne yläkertaan, samalla
kun luettelen kaikki muutkin elämän murheet ja yritän jaksaa uskoa että siellä kuunnellaan.
Kerron nyt vähän kuitenkin omista kuulumisista, minulla kohta viikko pelaamattomuutta
takana ja oikeesti tuntuu että mun pelit on pelattu. Olen sen nyt ihan tosissaan
sisäistäny ja pelaamisen vaarallisuuden ymmärtänyt.
Joinain päivinä olen murehtinut niitä 3- 4000e jotka olen hävinnyt, mutta kaikki on
suhteellista (ehkä pari halppis etelänmatkaa). Ja ehkä ne oppirahat pitää vaan maksaa,
takaisin ei saa.
Voi, voi. Voimia sinulle! Toivottavasti asiat vielä järjestyy.
Kirjoittele. Et ole huono ihminen olet vain ihminen ja rakastat lastasi,
hänen takiaan ei saa luovuttaa!
T. Mira
LaylaLayla tuo on todella paha tuo ajatus, että ei uskalla hakea apua, kun pelkää että menettää lapsen / lapset. Mä lähetin noista vuokrarästeistä ja häätöuhasta viestiä oman alueeni sosiaalityöntekijälle ja samalla myös kysyin kuuluuko tämä asia jo lastensuojelun piiriin, niin hän sanoi, että itse voi tehdä itsestään lastensuojeluilmoituksen tai sitten jos sosiaalityöntekijällä herää huoli, että äidin ja lapsen suhde ei ole kunnossa, niin hän sitten ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Elikkä se, että on pelannut rahansa ei ole vielä syynä huostaanottoon. Eli kannattaa sinunkin hakea apua sieltä, mikäli sitä tarvitset. Meillä on kyllä Pelirajat’on ryhmä tällä paikkakunnalla, syksyllä meinasin jo sinne ilmoittautua, en vain lopulta saanut aikaiseksi. Ja jo ennen tytön syntymää varasin ajan a-klinikalta, mutta jänistin ja peruin sen.
Tällä hetkellä ainut hyvä asia on, että en ole pelannut 4 päivään ja ajatuskin tuntuu oksettavalta. Mutta kaikkea hyvää teille ja edelleen tsemppiä omassa taistelussanne! Seurailen tätä palstaa ja kirjoittelen taas viimeistään kun saan jotain tietoa, miten tämä tilanne etenee.
Hei!
Minulla myös pelaaminen ristäytynyt käsistä. Olen työssäkäyvä äiti ja netticasinihin tungen kaiken “ylimääräisen”. Laskut maksan onneksi ensin, mutta kaikki loput tulee pelattua. Eihän tässä ole mitään järkeä. Koskaa en ei ole rahaa hankkia mitään, ja lisäksi koneella istumani aika on poissa ihanalta pieneltä tyttäreltäni
Vihaan itseäni kun en pysty olemaan pelaamatta.
En uskalla puhua kenellekään ongelmastani joten toivon löytäväni tukea täältä. Velkaa en muutaman sadan euron visalaskyn lisäksi ottanut. Tästä on päästävä eroon ennen kuin on liian myöhäistä. Oletteko kokeilleet asentaa koneelllenne jotain esto-ohjelmaa?
Huomasinkin nyt että laylalayla on jonkun esto-ohjelman laittanut. Minkä laitoit ja toimiiko se? Entäpä saako sen koneelle jotenki huomaamattomasti? Tarkoitan sitä että näkeekö kaikki koneellani käyvät kyseisen esto-ohjelman? Kiitos jo etukäteen!
Ei sitä kukaan huomaa, itse estin sillä vain uhkapelit. Googlella menin myös sellaiseen kuin Password generator, joka siis tekee salasanoja - kopioin sieltä piiitkän salasanan, jota en voi siis itse muistaa ja laitoin sen salasanaksi ohjelmaan Näin minulta on pääsy estetty kätevästi kaikille uhkapelisivustoille enkä voi poistaa estoa kun en tiedä salasanaa.
Kirjoittelen myöhemmin paremmin, kun saan piilolinssit silmiin.
Hei!
On niin mukava kun on tämä paikka johon kirjoitella, toivon että tekin jotka vielä
mietitte viittiskö kirjoittaa, niin älkää enää miettikö. Autetaan toisiamme.
Me käytiin tytön kanssa viikonloppuna vaateostoksilla, silloin kun pelaaminen oli tärkeää
sitä jopa ajatteli, että käyn ensin täyspotissa ja sitten “voittorahoilla voin ostaa jotain”
niinpä niin niillä “voittorahoilla”, sitten ei ollutkaan enää mitään rahoja. Nyt oli ja
tuli hyvä mieli ja muutama uusi vaate tytölle.
Muuten viikonlopun vietin tiiviisti perheen kanssa enkä antanut tilaa houkutuksille
Tänään kävin ittekseni kaupoilla ja minuakin ne pelikoneet lähinnä oksetti, joskus huono olo
onkin hyväksi. Nyt on päivä numero 8 pelaamatta, tätä tosissaan yrittämistä.
Nyt sen oikeen huomaa mitä pakenemista se pelaaminen on, nyt nämä arkihuolet oikeen
hyppii silmille, kun ei niitä enää pelikoneiden taakse piilota.
Mutta kestettävä on, en tarvitse lisää murheita joita pelaaminen tuo.
T. Mira
Kyllä elämä vaan niin paljon helpottuisi jos pelaaminen jäisi pois. Kuinka mukavalta tuntuukaan kun saa ostaa lapselleen jotain tai joskus jopa itselleen, mutta nykyään nämä kerrat on aika harvassa. Ja minä ainakin olen sellanen etten raski ostaa mitään kun kakki on niiin kallista, mutta netticasinolle voi ihan hyvin siirtää kaikki rahansa nyt se saa luvan loppua!
Kyllä elämä vaan niin paljon helpottuisi jos pelaaminen jäisi pois. Kuinka mukavalta tuntuukaan kun saa ostaa lapselleen jotain tai joskus jopa itselleen, mutta nykyään nämä kerrat on aika harvassa. Ja minä ainakin olen sellanen etten raski ostaa mitään kun kakki on niiin kallista, mutta netticasinolle voi ihan hyvin siirtää kaikki rahansa nyt se saa luvan loppua!
Hei kaikille! Olen lueskellut näitä keskusteluja joka päivä, mutta ei tule oikein kirjoitettua mitään - tuntuu ettei ole oikein fiksua sanottavaa. Arki rullaa, pelaaminen ei ole mielessä ihan joka hetki Hain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ns. tuetulle lomalle (jos ette tiedä mistä on kyse, googlettakaa!) ja toivon hartaasti että pääsisimme.
Laskut ja vuokra on maksettuna, mutta nyt pitäisi sinnitellä lapsilisiin saakka, kaapit on jo aika tyhjänä. Olipa silti hieno fiilis viedä viimeinen 15e kauppaan eikä tallettaa sitä satunnaiselle pelitilille. Saihan sillä vaikka mitä! Vanha minä olisi kyllä tehnyt talletuksen.
Olipa mukava Laylalayla (meniks se noin?), kun kirjoitit.
Minäkin tässä huomasin että 20:llä saa oikeesti jo jotain,se pirun masiina
kun tuollaisen rahan vain hotkaisee ja kiittää päälle.
Ei kait tänne tarvii niin järkevää kirjoitettavaa olla, kunhan kirjoittaa,
se helpottaa, niinkuin muiden kirjoitusten lukeminenkin.
Tänään kävin oikeen isoilla marketeilla ja huomasin miten sinne oli tullut
niitä masiinoita monta lisää, ja vielä rahanvaihtopaikkakin, pieni kiusaus kävi
mielessä mutta selätin sen, helpostikkin koska en ollut liikenteesssä yksin.
Kyllä tässä täytyy vaan tarkkana olla ja lujana pysyä!
Tänään mennään 10:ttä päivää ilman pelejä, eiköhän tämä tästä.
Muuten toissa-aamuna heräsin hiestä märkänä painajaiseen, työnsin siinä
20:siä koneeseen ihan hirveesti! Herätessä olin ihan hädissään, en oikein tiennyt
oliko se unta vai totta, mietin vain että kuinkahan paljon olen hävinnyt!
Karmeeta! Onkohan tollaset vieroitusoireita?
T. Mira
Hei! Kyllä varmaan on jonkinlaisia vieroitusoireita unien näkeminen. Minua jännittää tuleva tilipäivä. Helposti tulee sallittua itselle “yksi pieni talletus” ja lopulta on tili tyhjä. Tällä kertaa olen kyllä enemmän kuin tosissani lopettamisen kanssa. Onneks löysin tieni tänne, toisten kokemusten lukeminen todella auttaa ja helpottaa kun tietää että ei ole ainoa tässä tilanteessa. Nyt tosiaan on vielä mahdollisuus valita suunta elämälleen, enkä tosiaan halua että olen aina rahaton. Tsemppiä teille, kyllä tästä selvitään
Kiitos kaikille jotka lukivat tämän.
, päättänyt olen ennenkin, mutta joku perkele päässä sanoo että jos sieltä kumminkin
Kultajaskassakin kun olet työntänyt