Moi!
Rohkaisin itseni ja kirjauduin vihdoin tänne sisään. Olen nelikymppinen mies ja kaikki asiat ovat elämässäni oikeastaan mallillaan. Omaan hyvän työpaikan,taloudellisesti tulemme perheenä mainiosti toimeen jne. Asia, mistä olen huolissani on oma alkoholinkäyttöni. Alkoholi on kuulunut elämääni viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ja käytän sitä ehdottomasti liikaa. Käyttöni tapahtuu niin viikolla kuin viikonloppuisin, vaikkakin urheilen samaan aikaa käytännössä päivittäin. Nyt on taas masentunut mieliala ja Herralle kiitos, että tänään on töistä vapaapäivä. Kysyisinkin, miten jaksan jälleen kerran nousta tästä krapulan suosta. Nukkuminen ei onnistu ja ajatusta ei meinaa millään saada kirkkaaksi. Jotenkin tuntuu, että siihen omaan aitoon minuuteen pääseminen on ylivoimaisen vaikeata. Millaisin ajatuksin olette raahanneet takaisin tälle planeetalle? Jos edes saisin yhden vastauksen, olisin enemmän kuin kiitollinen.
Mulla sama tilanne, on työ, ihana perhe, koti ja taloudellista pulaakaan ei ole, mutta juopolla on aina syy juoda, joko juhlaan tai sitten vähemmän juhlaan. viimeaikoina vain olen miettinyt, että masennus on kova aina ryyppyillan jälkeen(eli lähes aina), nyt saa siis riittää.
Liityin tänne itse kans ihan just ja nyt ensimmäinen perjantai vissylinjalla, siis ei kossuvissyä kiitos.
On kyllä kovin orpo olo kun on tottunut joka perjantai ja lauantai juomaan ja välillä viikollakin, nyt kuudes vesiselvä päivä menossa, toivottavasti löytyy voimia selvitä tästä. Jos ja KUN selviän tästä, otan tavoitteeksi huomisen.
Heh, onneksi kuplavesi ei pääse loppumaan, hain uuden kaasupatruunan, eli ei tarvi ainakaan kauppaan mennä enää tänään, eikä huomenna, sen verran isot ostokset tein, että ei tarvi mennä houkutusten lähelle
No, 6 olutta meni illalla ja ihme kyllä sain nukuttua suhteellisen hyvän yön. Ketuttaa silti, aamu ysiltä olin jo lenkillä ja urakoin kahden tunnin lenkin. Päälle pihahommat ja just kuuma suihku ja ehkä alkaisi ruokakin taas maistua, ruokaileminen on aina hiukan hakusessa, kun kalja maistuu. Nyt ei auta kuin keskittää ajatukset seuraavaan tuntiin, ja sitä seuraavaan…Miksi selkäranka on tän asian suhteen niin heikko, vaikka muilla elämänaloilla, duuni, sportti etc. olen saavuttanut objektiivisestikin sanottuna paljon. Jep, näin siis täällä ja sinulle Kati72 tsemppiä!
