Onko se nyt niin, että pakko lopettaa kokonaan, lopullisesti alkoholin käyttö?
Ensin ajattelin, että jos olen 3 kuukautta ilman, ensin ja sitten mietin asiaa, pystyisinköhän kohtuukäyttöön… En osaa sanoa pystynkö, nyt mietin että en. Ei sitä varmaan kukaan muukaan taida tietää, vai tietääkö?
tässä linkki “päiväkirjaani” joka on tällähetkellä vielä vähentäjien puolella http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=24939
Jaa, ehkä susta on kohtuukäyttöön. Eihän sitä kukaan muu tiedä kuin sä itse, ja sinäkin vasta kun perin juurin olet ottanut selvää.
Mä pystyin kerran kohtuukäyttöön. Se tapahtui viime elokuussa, jolloin eräänä iltana Tavastialla join koko illan aikana ainoasttaan kolme (3) pulloa olutta. Muita kohtuukäyttökertoja ei nyt tule mieleen.
Ehkä se on ns. EVO = En vaan osaa!
Minulla ei siis taida olla oikein alkoholin juomisen taitoa. Minulla ei ole myöskään enää nykyisin muiden päihteiden nielemisen, juomisen, injektoimisen, nuuskaamisen, imppaamisen eikä polttamisen taitoa.
Jännästi olen nykyaikoina alkanut olemaan ihan tyytyväinen tähän osaamattomuuteeni. 
En osaa Ketostixiä paremmin vastata tuohon alkuperäiseen kysymykseesi. Katsoin linkkiäsi ja huomasin sieltä että sinulla on masennuslääkitys ja kai varmaan sitten masennustakin. Minulla on masennuksesta kokemusta. Syksyllä päättyi kolme vuotinen terapia masennuksen hoitoon. Lääkitys on. Juominen lisääntyi masennuksen aikana enkä viime syksynä saanut sitä itse rajoitettua vaikka halusin. Varsinkin humalajuominen oli kovaa.
Olin niin kyllästynyt masennuksen ahdistavaan olotilaan, jota juomisen morkkis pahensi. Tuntui että terapia ja lääkkeet menettävät tehonsa ja minä en parannu ilman että lopetan alkoholin käytön. Menin päihderyhmään ja nyt olen kolme kuukautta ollut juomatta. Masennus ei ole vieläkään hävinnyt, mutta morkkiksen aiheuttama syyllisyys on vähentänyt. Minusta tuntuu, että minulle sopii tässä tilanteessa paremmin olla kokonaan juomatta alkoholia kuin juoda kohtuudella. Enkä kyllä siihen kohtuuteen edes kykene, joten siinä mielessä ratkaisu on aika selvä.
Ei voi kun yhtyä…
ei ole päihdetaitoja minullakaan, mutta siitähän olen nykyään vain onnellinen. Kesti aika kauan tajuta se, että tässä lajissa harjoitus ei välttämättä tee mestaria. 
Kävin katselemassa kejuasi. Vastaus kysymykseesi lukee kristallin kirkkaana siellä.
Mielestäni se, että on alkoholisti ei tee välttämättä täysin “päihdetaidottomaksi”.
Itse ainakin voin käyttää PKV-lääkkeitä ohjeiden mukaan, sekä osaan käyttää kannabista ilman ongelmia. Nämä kummatkin luokitellaan huumeiksi. PKV-lääkkeet meinaan luokitellaan huumeiksi jos niihin ei ole reseptiä. Ja kyllä minäkin niitä “huumaavina” pidän.
Mutta totta on se, että “päihdetaidottomiakin” on varmasti valtavasti alkoholisteissa.
e
Minä puhun itsestäni. Olen täysin päihdetaidoton. En ole tosin sitä kaikilla aineilla testannut, riittävät näytöt on olemassa jo. Nykyään myös haluan olla päihdetaidoton, se on ominaisuus joka hiljalleen on kääntymässä vahvuudeksi. Ikävä kyllä sama homma Foottiksen kanssa, että en ole törmäillyt päihdetaitoisiin alkoholisteihin elämässäni, vaan juurikin noihin hanki ja keinu tapauksiin.
Itsekin käytän välillä kannabista ja pidän siitä, mutta ei minun sitä tee jokapäiväisesti mieli, niinkuin kännien vetämistä. Siinä sen ero. Meinaankin nyt “raittiuden” aikana kyllä käyttää kannabista välillä, satunnaisesti.
Huolestuttavaa omassa käyttäytymisessäni on mielestäni myös se, että tarvitsen AINA krapulassa rauhoittavia, krapulat ovat niin pahoja. Rauhoittavia en enää nykypäivänä muuten tarvitse.
Olin vielä tänään ottamatta antabuksen, en tiedä miksi. Olen pystynyt olemaan viime torstaista asti juomatta, jotenkin huomaan silti “leikkiväni” ajatuksella, että joisin ja se on helvetin ihana ajatus. Helvetin ihana ja helvetin huono.
Tekee mieli juoda, vaikka en halua oikeasti.
Vaikeaa! 
Nyt olet tavannut näin netin välityksellä ainakin yhden, mikäli uskot, että puhun totta. Ja ainakin omaan ketjuuni olen aina ollut rehellinen, tietänet sitä lukeneena, uskoisin.
