Kerro onko sinulle ollut ulkopuolista apua järjestöistä tai virallisesta päidetyöstä?
Miten ne on auttanut?
Mä lopetin ihan ittekseni, ja vaikka siinä ei sitten mitään sen suurempia ongelmia ollut, epäilin ettei motivaationi kestäis kovin kauaa ja halusin maksimoida onnistumismahdollisuudet.
Päädyin sitten kunnalliselle päihdeterapeutille, ihan on ollu hyvä päästä/joutua sanomaan asioita ääneen. En osaa sanoa, onko se ratkaisevan tärkeetä ollut, mutta ihan mielelläni mä siellä käyn tilittämässä. Ihan tsäkää toki, että mä tulen sen ainoan tarjolla olevan teran kanssa toimeen.
Taitaa olla aikalailla asiakaan ja terapeutin kemioilla merkitystä.
Juu, mitä mä noita sun kokemuksia katoavasta hoitajasta ja suulaasta lekurista luin, niin eihän ne kauheesti vakuuta.
Minnesodasta sain alkukipinän menin työpaikan painostuksesta.
Sen jälkeen jatkohoitoa AA:ssa,toista vuotta yhtäjaksoisesti raittiina.
En ole tullut uskoon ja eikä siellä kellään mersuja ole,viittaan tuon yhen huuhaa-Innasen ketjuun.
Tavallisia rikkinäisiä ihmisiä,alkoholisteja,on AA:ssa
Oma halu pitää olla ja tapahtua ajattelutavan/tapojen muutos.
Itselläni ei sitä aluksi ollut mutta pikkuhiljaa on asioita ruvennut tapahtumaan,hyviä sellaisia
Raittius ensin muut asiat tulee perästä.
T:Zika
Mikäpä ettei, monenlaisesta lienee apua ollut.
Elämäntapojen muuttuminen edellyttää usein monenkin palikan loksahtamista parempaan asentoon, joten varmasti , vaikka juomisen lopettaminen onkin viime kädessä aina ihan omaa hommaa, omasta tahdosta ja omista valinnoista kiinni, niin monet asiat vaikuttavat joko helpottavasti tai vaikeuttavasti.
Tämä plinkki on osa yhtä järjestöä, ja varmasti tästä on hyötynsä minullekin ollut.
Järjestötoiminnasta yleisemminkin, sellaisesta, johon olen sitten itse osallistunut enemmänkin toimijana kuin tässä keskusteluporukassa jossa kuitenkin ollaan aktiivisia vain puheiden tasolla, onhan siitä ollut kovastikin voimaannuttavia vaikutuksia. Pienetkin onnistumiset, yhteistoiminta, mukanaolo vääntämässä parempaan malliin sellaisia asioita joissa yhden ihmisen osuus on kovin pieni, kyllä se on sekä itsetunnolle että monen sortin osaamiselle hyvää tehnyt. Eikä niiden yhdessätekemisjuttujen tarvitse mitenkään rajoittua nimenomaan päihdeasioiden veulaamiseen. Ehkä parempikin ettei ihan putkinäköisiksi heittäydytä, katselöla maailmaa vain yhden pienenpienen osatekijän kautta.
Ajoittain aktiivisemmin ja sosiaalisemmin mukana olleena, erilaisia elämäntapoihin ja niiden mukana myös päihde- ja riippuvuusongelmiin kantaa ottaviin ja ongelmia ennaltaehkäiseviinkin järjestöihin tutustuneena voin kyllä suositella, menkää ja vaikuttakaa asioihin myös yhdessä muiden kanssa. Kyllä se aina jotain positiivista elämään antaa.
Vanhana ja itse joskus johonkin tiukkapipoisempiinkin, jopa jossain asioissa mustavalkoisiinkin ja ajoittain vallan ehdottomia ehdotelleisiin juttuihin hiukan hurahtaneena voisin nyt nuoremmille antaa vinkin; kun jossain alkaa kovin tiukaa ja mustavalkoista ajattelua, opettavaista ohjausta ajatteluun esiintymään niin välimatkaa kannattaa pitää. Kriittinen ajattelu, olipa porukka m ikä tahansa, on aina terveellistä. Ja jos porukka vierastaa omien oppiensa kriittistä pohdintaa ja avointa keskustelua oppien ongelmakohdista niin jotain hämärää niissä silloin on. Ei siis kannata ihan sokeasti uskoa mihinkään eikä hypätä mukaan ennenkuin ajattelee itse.
Varsinainen päihdehuolto, se psyykkisen ja fyysisen terveydenhuollon osa-alue jäi minulle sitten aika tuntemattomaksi. Vaikka alkoholisti olinkin, niin vältyin kuitenkin kummankinlaiselta varsinaiselta sairastumiselta. Ei minun fysiikkani tai psyykeni varmasti muita vahvempi ollut mutta se vaan menee noin. Joku sairastuu johonkin vaikkapa maksakirroosiin vaikkei joisikaan, ja toinen pysyy terveenä alkoholismistaan huolimatta.
Jos terveys pettää, niin siinä ei kai ole kahta sanaa, silloin terveydenhuolto auttaa. Suomessa terveydenhuolto perustuu valvottuun ja tutkittuun, jatkuvasti seurattuun ja tieteellisesti arvioituun toimintaan, joten enpä usko siitä missään tapauksessa ainakaan haittaa olevan. Ja onneksi meillä on ainakin vielä terveydenhuolto ilmaista, joten ei tarvitse kenenkään senkään takia jättää tauteja hoitamatta.
Mutta, kuten sanoin, niin hyvä tuuri on minulla ollut etten ole semmoisia tauteja vielä sairastanut että olisin varsinaista hoitoa tarvinnut. Minun puolestani saisi mennä loppuelämäkin tähän malliin. En voi muuta kuin olla sen asian suhteen hiljaa tyytyväinen.
Olen mä katkolla ollut kaikkiaan kolmisen kertaa, viimeisimmät käynnit melko tarkalleen 11 vuotta sitten eli elo-syyskuussa 2007.
Sitä ennen olin myös työpaikalta hoitoon ohjattuna, johon sisältyi vakituiset käynnit A-klinikalla ja työterveyslääkärillä.
Näihin aikoihin kävin myös säännöllisesi AA:ssa ja A-klinikan vertaistuki-keskusteluryhmässä.
Ehkä näistä kaikista oli jonkinlainen apu, ainakin kokemuksina. Myöhemmin kun itse siirtyi ikään kuin “tiskin toiselle puolelle”, on hyväksi että se asiakkaan/potilaan puolikin on tullut tutuksi.
Itselle on ollut apua a-klinikasta ja avokatkosta. Yhden päihdetyöntekijän takia sorruin aina marssimaan alkoon, mutta sain sitten sanottua siitä yhdelle toiselle työntekijälle ja sain vaihdettua päihdeterapeuttia.
Juuri tänään olin sellaisessa ryhmässä jossa vain juteltiin ja kokkailtiin. Sinne siis ohjauduin päihdeklinikan avulla.
Tästä plinkistäkin ollut apua, kun pahimpina masennus ja krapula-aikoina luki muiden selviytymistarinoita ja vinkkejä ja sai avautua sellaisille ihmisille joista tietää, että ovat kokeneet samaa. 
Nalle kirjoitti
Ratkaiseva apu oli AA:sta, josta sain raittiuden. Tukea raittiudelleni olen saanut lukemalla ja kirjoittamalla tänne.
Päivä kerrallaan
Tähän mennessä ei ole ollut apua. Tokihan ratkaiseva asia on oma tahto, mutta olen sen verran loppu, etten jaksa siihen nyt mennä enempää. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta homma tuntuu tyssäävän siihen, etten osaa oikeissa paikoissa pyytää oikeanlaista apua oikein. Kokeillaan nyt vielä kerran, mutta ihan viime ajat on nyt kyseessä. Ensimmäistä kertaa olen (kännissä toki) uskaltanut aika suoraan puhua asioista läheisille. Siis muustakin kuin alkoholista, eli itsetuhoisista ajatuksista.
Lopetin itse oltuani 3 vuotta räkä poskella joka päivä. Aamulla hain mäyriksen lähikaupasta. Se oli juotu puolenpäivän jälkeen, jolloin hyppäsin rattiin ja hain toisen. Siinä vaiheessa vasta minulla alkoi sytyttää, että olen alkoholisoitunut ja päätin lopettaa.
Pakkasin kamppeet autoon seuraavana aamuna, join yhden pitkän ja ajoin Vaasasta Kuopion ja Joensuun välissä sijaitsevaan Seinävuoren rotkolaakson kansallispuiston pysäköintipaikalle. Rämmin maastossa kameran kanssa, paskoin ylipaineistettua aerosolipaskaa pitkin metsiä, hikoilin ja palelin autossa viikon ja lähdin takaisin kotiin.
En ottanut yhteyttä mihnkään auttavaan viralliseen tai virattomaan järjestöön vaan sinnittelin kotona pohjalaisella sisulla. Tämä alkoi 12.05.2007, eikä ole tullut mieleenikään kokeilla pystynkö ns. normaalikäyttöön. Ainoan kerran lopettamisen jälkeen join 2011 talvella viikon aikana yhteensä noin 1½ lasillista punkkua, kun olin muuttanut erääseen pieneen taiteiljakylään Pohjois-Italiassa. Sain sieltä ystäviä samantien, ja he kutsuivat minut kotiinsa nauttimaan hiukan viiniä ystävyyden merkiksi. Selitin heille tilanteeni ja kostutin suutani vain pienellä huikalla koska kieltäytyminen olisi ollut italialaisessa kulttuurissa maksimaalisen verinen loukkaus.
Olen työskennellyt itse päihdehuollossa nuorempana, käynyt kerran AA kokouksessa ja perehtynyt Minnesota-hoitoon. Minun kannaltani katsoen kaikki nämä tahot ovat pelkkää perusteetonta potaskaa, joista ei ole mitään todellista apua. Ei ainakaan minulle. Pääsin eroon kaljanhimosta puolessa vuodessa ilman mitään hoitoa, tai lässytystä terpautin kanssa, enkä pistäisi tänään enää tippakaan suuhuni edes aseella uhattuna.
Alkoholismi ei ole sairaus vaan oire kehon kemiallisesta epätasapainosta, jolle olen kehittänyt ravitsemushoitomenetelmän, joka poistaa potilaskokeiden perusteella alkoholin himon viikossa, jonka jälkeen kykenee ottamaan pienen annoksen muutaman kerran viikossa tai vetämään perseet olalle yhtenä iltana ilman, että se johtaisi käytön jatkamiseen.
On hienoa, että olet kehittänyt tuollaisen raittiutta edistävän ravitsemusohjelman ja olet pystynyt auttamaan varmasti monia. Mutta jotain rajaa sentään noihin juttuihin olis syytä saada sillä allaoleva lainaus menee hieman kyllä liian pitkälle.
Olisi suotavaa että välttäisit liian pitkälle menevää yleistystä tuloksien suhteen.
VALTIOMIEHET AA:ssa on kaiken toipumisen ja avunsaannin YDIN! Kun hylkäät omat mielipiteesi asioista ja omaksut VALTIOMIEHEN mielipiteen ja toimintavat - sinä raititstut ja pelastut! Jos et tiedä millainen on VALTIOMIES, opit sen AA:ssa tuntemaan… se saapuu paikalle MERCEDES-BENZ merkkisellä autolla,pukeutuu kangasliiviin ja ruutupaitaan ja sillä on harmaat taaksekammatut hiukset, sekä 80% Valtiomiehistä on silmälasit…
Kaikki hoitoa pilkulleen käyttäneet ovat reagoineet samoin. Ainoastaan yksi mies retkahti takaisin juomaan koska hän ei käyttänyt hoidosta, kuin yhtä osaa, joka paransi puolessa vuodessa Chronin taudin (diagnosoitu ennen ja jälkeen tähystämällä suoli), ja että hänen ristiselän kipunsa, joiden takia hänet oli määrätty leikattavaksi, katosivat alle vuorokaudessa vajaalla hoidolla. Hän huomasi, että vaikka oli juonut itsensä konttauskuntoon, nauttimalla tarpeeksi erästä hoitoon kuuluvaa ruoka-ainetta ennen nukkumaan menoa, hänellä ei ollut seuraavana aamuna mitään merkkejä krapulasta. Tästä lähti sitten juomiskierre uudestaan koska kännille ei tullut rangaistusta krapulan muodossa, selkä meni kuralle, ja hänet on leikattu jo kaksi kertaa ilman sanottavaa apua. Nyt hän on luopunut hoidosta kokonaan ja juo, kuin sieni. Jos hän olisi käyttänyt hoitoa kokonaisena ohjeen mukaisesti, hänen selkänsä olisi tullut kuntoon ilman leikkauksia ja hän olisi myös päässyt eroon viinasta kokonaan.
Tyhmästä päästä kärsii koko ihminen.
Haluan tuon ravitsemusojhelman itselleni - jotta voin joskus muruni kanssa lähteä esimerkiksi laivalle ilman että aamulla tarvitsee salaa hiipiä krapularyypyille
^Ei tavikset ota salaa ryyppyjä edes aamuisin. Alkoholistit piilottelevat juomistaan.
Et selkeästi ole ex alkoholisti.
Just eilen näinkin yhden sankarin sporassa, joka otti salaa huikkia sanomalehden takaa piiloutuneena, vaikka oli yksin liikenteessä 