Sylvia: Kiva, kun poikkesit taas pitkästä aikaa ja mukavaa kuulla, että tiedoistani oli silloin apua .
Tuo kuulostaa kyllä vähintäänkin kummalliselta, että oksikodoni auttaa sulla pahoinvointiin . Yleensä opparit ennemmin provosoivat pahoinvointia/oksentelua, mikäli on vähänkin herkkä ko. sivarille tai ei omaa juurikaan opparitoleranssia. Monet oppareita lääkkeinä käyttävät joutuvatkin turvautumaan tuohon Primperaniin juuri pahoinvointisivarin vuoksi. No, yksilöllistä toki tämäKIN ja ehkä syöpä-/sytostaattipahoinvointi on sitten jotenkin erilaista, kuin ns. normaali pahoinvointi .
Itse en ole koskaan oksennellut oppareiden vuoksi, paitsi joskus silloin, jos olen kombottanut niitä alkoholin kera ja siinäkin sitä oksentelua on tainnut aiheuttaa ennemmin se alkoholi, mutta siis varsin yleistä se on, että opparit aiheuttavat oksetuspahoinvointia.
joo Winston, olen kuullut samaa että Oxy aiheuttaa pahoinvointia muiden sivuoireiden lisäksi kuten väsymystä, huimausta ja ties mitä.
tosta väsymyksestä en omalla kohdallani oikeastaan tiedä koska nukun niin paljon muutoinkin, sairaus itsessään väsyttää ja sytot.
mutta tosiaan mulla just päinvastoin eli estää pahoinvointia. samoin sille yhdelle potilastoverilleni josta kirjoitin.
oon iloinen että osastolekuri määräsi sen nyt päivittäislääkelistaani sillä usein HUS syöpäklinikalla on onkologia-lekuriharjoittelijoita jotka kyseenalaistavat kertomani vaikkei silti ole kylläkään koskaan torpannut opparireseptiäni. toisaalta syöpiksellä on aikas eri meininki reseptien kanssa, esim bentsoja voi tarvittaessa tilata sieltä kuin kauppakassin netistä. ihmiset on niin kusessa tämän paskasairauden takia että ei ne juurikaan tivaile.
sen sijaan kortisoni nousi päähän! siis niin kamala troppi kuin olla ja voi. Dexametason 1,5 mg. sitä(kin) sain yrjöilyyni sekä hillitsemään tulehdusarkuutta kehossani mutta huh huh. päinvastoin sain siitä kamalan olon, ylipirteyttä ja sekoilevaa puuhakkutta, uni häiriytyi, naama turposi, samoin kieli ja jopa hengittäminen työlääntyi. eli taas päinvastoin, sillä esim astmatikoille määrätään usein kortisonia nimen omaan helpottamaan hengitysoireita. lopetin lääkkeen kuin seinään ominpäin kun en saanut lääkäriä kiinni. pahimpina hetkinä kieli megakokoisena halkona koin että tukehdun ihan justiinsa.
^ Sitä samaa sulle ja hyvä homma, että sulle on suostuttu määräämään tuota oksikodonia ihan muuhun tarkoitukseen, kuin kipuihin, kun se sulle kerran tarpeellinen lääke on. Olen nimittäin joskus kuullut kauhujuttuja, kuinka jopa terminaalivaiheen syöpäpotilailta pihdataan vahvoja kipulääkkeitä, koska niihinhän voi jäädä koukkuun, hui. Ihan kuin se siinä konkursissa enää paljoa maksaisi . No, tosi paljonhan tuo riippuu lääkäristä ja esim. itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada oppareita(Tosin huomattavasti miedompia sellaisia) ihan laillisesti silloin, kun moisia troppeja vielä käytin.
“Olen kuullut samaa että Oxy aiheuttaa pahoinvointia muiden sivuoireiden lisäksi kuten väsymystä, huimausta ja ties mitä”.
Ei yleensä pitäisi aiheuttaa, paitsi refloissa. Veikkaisin että solunsalpaajat eli sytostaatit rankalla kädellä syöpäsolujen tuhoamiseen aiheuttaa tätä sinun jatkuvaa ripulia ja pahoinvointia.
^ Kukaan ole täällä mistään ripuleista puhunut. Oksetus, päänsärky, hikoilu jne. ovat ihan yleisiä oppareiden sivareita, myös tottuneilla ja korkeatolellisilla ammattilaiskäyttäjillä ja tämän tietävät kaikki. Toki noita oireita refloissakin tulee, mutta reflaoireet tunnistaa kyllä sitten erikseen.
Olen parhaani yrittänyt olla ruokkimatta sua, mutta nyt kommentoin ihan sillä, jos Sylvia vielä sattuu lukemaan tätä, niin tietää, että trollailet täällä aina läpiä päähäsi.
Katapekt yskänlääke voi aiheuttaa voimakasta ripulointia, sisältää Sorbitolia. Kokemusta on. Ardinex taas aiheutti kovaa rintakipua mikä säteili vasempaan käteen. Tsemiä Sylville. Syöpä on tosi ikävä sairaus joka löytää uhrinsa mistä tahansa yhteiskuntaluokasta.
aivan, Winston, älä muuta sano. luulisi että ajat ovat muuttuneet mutta edelleenKIN saa lukea syöpissivustoilta kun ihmiset tuskailee kipujensa kanssa eivätkä saa niihin tarvittavia lääkkeitä ettei vaan sitä riippuvuutta synny. se tuntuu aivan käsittämättömältä.
jos/kunhan itse päädyn palliatiiviseen hoitolinjaan vedän troppeja mieluummin ns “liikaa” kuin liian vähän enkä totisesti halua kohdata mitään pelletohtoria joka sen kieltäisi. mielelläni olisin viimeiset ajat tukevissa pöllyissä. näin sanoin viimeksi osastolääkärillekin joka vastasi että sopii meille, vaikka naurahtikin päälle. eli sen takia ettei kukaan voi luvata yhtikäs mitään toisten lekureiden puolesta mutta halusipa vaan lohduttaa.
hitto miten talvinen aamu taas ainakin täällä päin. maisema kuin joulukortista
tsempit kaikille!
.
. Yleensä opparit ennemmin provosoivat pahoinvointia/oksentelua, mikäli on vähänkin herkkä ko. sivarille tai ei omaa juurikaan opparitoleranssia. Monet oppareita lääkkeinä käyttävät joutuvatkin turvautumaan tuohon Primperaniin juuri pahoinvointisivarin vuoksi. No, yksilöllistä toki tämäKIN ja ehkä syöpä-/sytostaattipahoinvointi on sitten jotenkin erilaista, kuin ns. normaali pahoinvointi 
.
. No, tosi paljonhan tuo riippuu lääkäristä ja esim. itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada oppareita(Tosin huomattavasti miedompia sellaisia) ihan laillisesti silloin, kun moisia troppeja vielä käytin.
