Kontrollifriikki täällä hyvää iltaa.
Isäntä lähti .Kapakkaan Ei kuulema ole alkoholiongelmaa, vaan minä olen kontrolloiva hullu, joka ei miehen anna edes muutamaa olutta ottaa. Olin hiljaa ja kuuntelin ja sitten läks. Joten arvon ystävät, päästin sisäisen kontrollifriikkini ulos ja laskin viimeiseltä 10 päivältä juodut tölkit jotka se on " ilennyt" tuoda keittiön pullokasseihin. 54 tölkkiä. 54 tölkkiä ja ei ole alkoholisti? Ok. Minä varmaan kuvittelen kaiken. Taas.Tuohon määrän lisätään vielä ne tölkit, joiden olemassaolosta en tiedä mitään. Eli siis pilkkikeikat yms. Voi helevetti että olenkin hullu akka. Pitäishän miehen antaa rentoutua???Kaksi kouluikäistä lasta ja iskä joka ilta pienessä. Tosi normaalia.Sokerina pohjalla viimeinen lause jonka suustaan päästi ennenkuin lähti: " Just olin kuivin suin kaksi ja puolikuukautta,ei mitään arvostusta" Jes. Kuinka muilla lauantai-ilta menee?
Ensi torstaiksi varattu lääkäriaika yksityiselle klinikalla, varattu jo kaksi viikkoa sitte, toiv.menee.Ei auta antabukset tahi katkot.Parisuhdeterapiasta lähtien kaikki kokeiltu.kohta viisi vuotta taistellut alko-ongelman kanssa, mutta ei onnistu, niin ei.Selvinpäin tiedostaa ongelman, mutta sitten alkaa tipoittain olutta menemään,“jos minä yhden, jos minä tänään kaks, jos tänään kolme…” ja sit onkin menoa.Ja sitten kun saa tissuttelin katki, voi hyvinkin mennä muutama kk ilman, kunnes taaaaaaas…Ja pahin lieveilmiö tässä tissuttelussa on se että muuttuu ihmisenä varsin ylimieliseksi paskiaiseksi,vaikka olisi juonut vain muutaman oluen.Ja sitte ihmettelee ko mie en jaksa kuunnella…Huippua.
Onko kellään kokemuksia tällaisesta massiivisesta tipottelija-alkoholistista? Harvoin käy kapakassa, mutta sitten aina lähtee kun koti-tissuttelulla saavuttaa sen " jäävuorenhuipun". En tiedä. Väsyttää. tämä nyt oli tämmöinen avautuminen että edes oma pää pysyis kasassa.
Kannattaa kirjoitella, vaikkei kirjottaisi tänne, niin kuitenkin vaikka vihkoon ajatuksiaan, murheitaan. Kummasti ne pienenee kun kirjoittaa. Ja hyvä keni on myös että lukee ne seuraavana päivänä tai joskus kuitenkin, niin näkee itsensä oikeasti sellaisena kuin on.
Siis keino, eikä keni. kirjoitin hosuen äsken enkä tarkistanut mitä kirjoitin.
Tervetuloa keskustelemaan, amj, sitähän varten tämä Päihdelinkin foorumi on perustettu 
Voi miten kuulostikin tutulta tuo kirjoittamasi! Täällä entinen kontrollifriikki, joka päätti lopulta irrottaa otteensa koko miehestä. En tosin silloin myöntänyt olevani millään tavoin kontrolloiva, mutta myöhemmin olen tajunnut sitä jollakin tasolla olleeni. No, se ja sama; mutta luin vasta äskettäin päiväkirjamerkintöjäni mm. neljän vuoden takaa. Aika kammottavaahan se elämä/oma olotila on silloin ollut… Onneksi on noita dokumentteja, joista pystyy vuosienkin päästä muistamaan, miltä silloin on tuntunut. Muutenhan sitä saattaisi hätäpäissään, ikävän yllättäessä, alkaa kaivata menneitä 
Enpä osaa oikein tuohon teidän tilanteeseen sanoa juuta enkä jaata, muuta kuin että meitä on varmasti tuhansia (naisia), jotka eletään tai ollaan eletty hyvin vastaavassa elämäntilanteessa.
Jatka siis kirjoittamista, jos se vaan yhtään tuntuu helpottavan oloasi.
Pakko kirjottaa ekaa kertaa tänne, paljon oon lukenut toisten kirjotuksia ja saanut oivalluksia ja samastumisen kokemuksia.
Meilläkin mies juo joka viikonloppu ja oikeestaan n. kerran viikossa arkenakin. Useimmiten selviää töihin arkena, mut on niitäkin kertoja kun on “migreeni”, “mahatauti”. Humalassa on oikee seuramiesten ykkönen, paitsi ilkeä ja täysin välinpitämätön mua kohtaan.
Alussa jaksoin itekin luuhata baareissa, viime aikoina menin sinne et ees näkisin miestä viikonloppusin…
Nyt on tullu joku stoppi. Uuvuin täysin ton juomisen kanssa, ja hain apua työterveydestä. Pikkuhiljaa alan nähdä omaa osuuttani asoihin. En voi kotrolloida toisen juomista, en vaan voi enkä jaksa. Oon kertonu miehelle, että en aio enää salailla asiaa yhteisille ystäville ja sepittää tekosyitä miks ei päästä johonkin miehen krapulan takia.
Huoh! Sori kun näin vyörytin sun ketjuun 
, tekipä mieli vaan sanoa, että tiiän niin hyvin noi ajatukset siitä “Oonko vaan liian tiukkis” yms. Alkoholi on sillon ongelma jos susta se tuntuu pahalta.
Tulipa tästä mieleen, että todella moni meistä juovan läheisistä hakeutuu lopulta ITSE jonkun ammattiavun luokse. Minä mm. takavuosina kävin niin työterveydessä, työterveyspsykologilla, psykiatrilla kuin lopulta psykoterapiassakin. Itsellä oli vahvana pointtina se, että kun en voi muuttaa puolisoani ja lastemme isää, niin minun täytyy pohtia, voinko tehdä omalle jaksamiselleni ja asennoitumiselleni jotakin. Meillä mies joi siis lähinnä viikonloppuisin ja silloinkin vain perjantai-iltaisin eli moneen muuhun verrattuna todella harvoin. Sen lisäksi nuo tarpeet olivat kausittaisia, yleensä kevätkesästä syksyyn, joskus kesti yli puoli vuotta, mutta normaalisti tuli sitten pitkiäkin taukoja, jolloin meillä ei juuri olutpulloa saati muuta alkoa näkynyt. Kunnes pari viimeistä vuotta meni niin, että lähes joka perjantai mies livisti omille teilleen…
Niin se kuitenkin on, että jos yhden perheenjäsenen juominen häiritsee toista perheenjäsentä, niin se on aina jonkun sortin ongelma. Kenen ongelma, se onkin sitten toinen juttu.
Huoh. Sunnuntaina sitten selvinpäin se anteeksipyytelyjen määrä. Ei sitä vain voi käsittää. Ollaan niiiiiiin nöyränä ja mietitään vaihtoehtoja. Ok. Siinä mielessä hyvä tilanne, että tilanne on himppasen kuitenkin vuosien saatossa parantunut. On pitkiä pätkiä selvinpäin. Mutta mikä ihme se on se kolmen kuukauden kriisi siinä selvinpäin olemisessa? kolme kuukautta ko alkaa lähestyä niin, se kääntää ajatuksensa semmoseen asentoon että jos minä kuitenkin ottaisin. Alkuun (silloin viitisen vuotta sitten ) kun aloitti tuon taistelun, niin pisin selvä jakso taisi kestää viikon 
Nyt sentää viimeisen vuoden ajan pystyny olemaan sitä vajaata kolmea kuukautta. eli siis yhden käden sormiin mahtuu ässäykset.Mutta minä kun en haluaisi elämääni näitäkään. Mulla ois paljon muutakin tekemistä kuin tapella känniääliön kanssa, varsinkin kun pahimpaan ässäykseen vaaditta tissuttelu alkaa n. kolme viikkoa ennen pahinta, joten siinä menee hissutellessa varpaillaan ko oottaa että joko nyt räsähtää. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan tällä, mut jospa joku ymmärtäis Nyt se on keksiny semmosen hianon lauseen notta : "oon mää kiitollinen kun sää jaksat olla tukena ja auttaa, moni ei jaksais. Haluan vilpittämästi parantua. " Eipä sille kyllä tunnu??? Ja tämä on kans just semmonen seuramies, jotta kaikkien muiden kanssa tulee toimeen, mutta kännissä minua vihaa. Ja kertoo sen kyllä varsin selvällä sössötyksellä.Mää vaan hoen ittelleni että olen naimisissa kahden miehen kanssa. Sen ihanan, huolehtivan, tunteellisen miehen kanssa.Ja sitten sen joka tulee kylään kolmen kuukauden sykleissä. Sen kusipään, empaatiokyvyttömän pellen. Monesti oon tälläkin viikolla isännälle sanonu, kun se selvitti miten laittoi liiteriin polltopuita perjantaina, niin totesin vaan että ethän se sinä ollut, ko se juoppo 
Ehdotin jo isännälle että josko muutettas, niin se juoppo ei löydä Mut huumori auttaa minnuu jaksamaan, ja minä se oon senverta typerä, että en aio sandelstölkille tätä taistelua hävitä, josko vuoden päästä vois aatella että kerrat ois harventunut vaikka kuuden kuukuden sykleihin Ei vaiskaan, kyllä meillä on nyt niin selvät sävelet, että jos tällä viikolla alkava psykoterapia yhdistettynä lääkitykseen ei ala tuottaa tulosta niin lusikat menee jakoon. Yhdessä ollaan tämä päätetty ja hän itsekkin on sitä miletä ettei tahdo aiheuttaa minulle enempää mielipahaa.
Ai niin joo jäi mainitsematta, että mehän ei siis oikeasti riidellä selvinä kausina ollenkaan, vaan meillä on ihan oikeasti normaalia arkea ja hauskaa ja kaikkea.Siihen saakka kunnes kaljapeikko hyppää olkapäälle ja millään ei oo mitään väliä.
Sama täällä, mies on humalassa haukkunut tyhmäksi, lapselliseksi ja vaikka miksi. Jokin aika sitten saatoin käydä vielä hänen kanssaan baarissa, mutta lähes aina tuli paha mieli kun hän ignooraa täysin ja esim. keskittyy flirttaileen toiisten naisten kanssa. 
Toi kännikäytös on ollu pahinta mulle, samoin kun oharit, jotka liittyy juomiseen ja krapulaan. En voi vaan enää luottaa. Arki on meilläkin ollu normaalia, kivaakin.
Hyvä puoli on se, että oma (välillä kans aika runsas juominen) on vähentyny lähes olemattomiin, ällöttää kaljahuurut, baarit jne.
Teillä Amj mies näköjään yrittää olla juomatta, eli jollain tasolla tietää että se on ongelma? Vai tekeekö se vaan niin, että sais sut tyytyväiseksi?
On tää raskasta, on surullista että mun(kin) elämä pyörii se ympärillä juoko mies taas, vai eikö juo ja jos ei niin koska taas juo. 
Käyn psykologilla juttelemassa omasta jaksamisesta, opettelen vetään omia rajoja ja oon jo jonkinverran päässy irtautuun tosta juomisen ajattelemisesta. Surullista on, että samalla hiipuu välittäminenkin, ei kauheesti enää ees kiinnosta koko mies. 
Haaveilen omasta asunnosta, oon miehelle sanonu, et erilleen muutto on käyny mielessä. Sillon hän sais juoda niin paljon kun haluaa ja mun ei tarvitse häntä oottaa millon missäkin kunnossa kotiin ja kattella haisevaa krapulaista äijää. Ihan kun asuis jonkun vanhuksen kaa, ollaan päälle komikymppisiä.
Mies vastas erilleen muuttoon: “Ei oo hyvä idea”, no minustapa alkaa olemaan.
Tsemppiä meille!
Eniten erilleenmuutossa ja juopon jättämisessä harmittaa se, ettei tehnyt sitä jo vuosia aikaisemmin.
Moi!Ajattelin päivittää meidän perheen tilannetta.
Eli silloin helmikuussa kävimme tutustumassa yksityisellä päihdeklinikalla lääkkeeseen nimeltä Selincro.Mies aloitti lääkkeen käytön. Ja minun täytyy todeta että meillä asuu kotona ihan eri ihminen!!! Selincro siis mahdollistaa alkoholistilla ns. “kohtuu käytön”. Joidenkin mielestä se ei ole parannuskeino alkoholismiin, mutta minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat. Meillä tämä toimii.
Ihana on saunan jälkeen juoda puoliksi yksi siideri, tai käydä ravintolassa syömässä ja juoda viinit yhdessä ruuan kanssa. Ollaan käyty kahdestaan laulamassa karaokea, ja ennenvanhaan tämä ei ollut mahdollista, mies kun pääsi baariin niin pääsääntöisesti pää täytyi saada täyteen niin nopeasti kuin mahdollista.Nyt kun mennään, niin yksi tai kaksi olutta ja uusin villitys oli kolmeviikkoa sitten “tyttökossu” eli kaksisenttiä kossua ja loput vichyä ja pitkään lasiin 
Janyt kun määrät pysyy kohtuudessa, miehen käytös ei muutu v*ttupääksi minua kohtaan vaan meillä on oikeasti mukavaa <3 Ja jokapäiväinen tissuttelu jäi pois jo ensimmäisen viikon jälkeen, jos jotain otetaan niin viikonloppuisin saunan päälle tahi jos sovittaan että käydään jossain. kohta kolme kuukautta mennyt ilman yhtään perheriitaa <3 Suosittelen ehdottomasti tätä lääkettä näin vaimon näkökulmasta.Ahdistus on hävinnyt kummaltakin, niin minulta kuin mieheltä.
Lääkäri sanoi lääkettä määrätessään ettei se tietenkään kaikilla toimi, mutta pään pitää olla mukana tämän lääkkeen kanssa, eli pitää itse haluta kontrolloida alkoholin käyttöään. Sama toimintaperiaate kuin Champix-lääkkeellä tupakan polton lopettamisessa. Joka päivä miehen kanssa puhutaan tästä lääkkeestä, eikä voida kuin ihmetellä miksi ei aiemmin löydetty.
Sehän alkaa se kertomasi tavallinen kolmen kuukauden selvä jakso lähennellä loppuaan, tosin nyt ei ole tarvinnut olla selvänä . No, toivottavasti homma toimii pidemmässäkin juoksussa.
Niin myökin naurettiin, että perinteinen kolme kuukautta Mutta nyt tosiaan sillä erotuksella, ettei ole kertaakaan tullut sitä “varpaillaan oloa” mikä tuli aina ennen pari-kolme viikkoa ennen kuin rysähti.Ja toki skeptinen olen minäkin,mutta niinkuin sanoin, minulle kohtuukäyttö kelpaa, jos ei absolutismisti onnistu. Ans kattoo ny, elekee het ampuko alas mie käyn päivittämässä loppukesästä kuulumiset
Mielenkiintoista tosiaan jos toimii pidemmällä ajalla.
Ja mitkä sivuvaikutukset ovat ja mitä aiheuttaa muuten elimistöön?
Miettii: lääkkeitä pelkäävä.
Monissa lääkkeissä suurin vaikutus on plasebo-vaikutus. Pilleri auttaa hyvin, kallis pilleri vielä paremmin, suoneen laitettu vielä sitäkin paremmin ja leikkaus kaikkein parhaiten. Tiedättehän että tehdään plasebo-leikkauksia, tehdään siis viilto ihoon eikä muuta, ja kuin ihmeen kautta ihminen parantuu . Ja kyllä monella alkoholistilla se ensimmäinen ryyppykin saa ihmeitä aikaan, esim. ylimielinen käytös alkaa heti siitä vaikka promillet ei ole nousseet vielä yhtään. Mutta onnea kaikille riippuvuuksien kanssa taisteleville!
Tuohan on mukava kuulla, Amj, että teillä näyttää löytyneen keino pärjätä kohtuujuomisen kanssa. Minä ajattelen niin, että on se ja sama, vaikka jollakin lääkkeellä olisi pelkästään plasebovaikutus; pääasia, että on se vaikutus Kerro siis ihmeessä jatkokuulumisia kesän mittaan.
Meillä ainakin kesäaika oli se kriittisin, koska mies tykkäsi “rampata” terasseilla aina viikonloppuisin. Minä taas keskityin tyttäriin ja yhteiseen harrastukseemme. Kylläpä taas muistuukin mieleen, miten näihin aikoihin alkoi aina se koko kesän jatkuva stressi… Onneksi ei enää tarvitse ahdistua tuon takia.
Päivitystä tilanteeseen! Eli silloin kun mieheni aloitti selincron, kesä meni ok., itseasiassa tosi hyvin.Mutta sitten tapahtui jotain jännää!! Hän itse ilmoitti että vaihtaa selincron antabukseen ja haluaa lopettaa kokonaan Ei kait se minua haittaa, tuumasin. ja nyt on ollu toista kuukautta kokonaan ilman alkoholia. Lukee päihdepuolen julkaisuja ja pohtii alkoholismiaan toisinaan ja nappaa antabusta naamaan. Sanoi, että jo vähentämisellä oli niin mukavat terveysvaikutukset (mm. uni parantui, pinna ei ollut kireällä,päähän ei koske jne) että samahan tuo on lopettaa kokonaan. Eli lyhyesti, selincron kautta meillä alkoi tie kohti parempaa. Ovela olo kun on yli puoli vuotta menny ilman minkäänsortin perhekriisejä tai vastaavaa. Käy myös keskustelemassa ongelmastaan kahden viikon välein, ettei kuulema totuus pääse unohtumaan että hän on sairas. Mie oon tyytyväinen tilanteeseen, tylsää rauhallista perusarkea puolison kanssa joka ei juo edes saunakaljaa, elämän pieniä iloja Mie arvelin notta kuhan vuosi tulee täyteen tätä rauhallista eloa, niin uskallan itsekkin höllätä ja luottaa että tää jatkuu Vielä itselä takaraivossa kolkuttaa, että millon ratkeaa…Mutta tämä on varmaan joku aivoasetus joka on jääny päälle näiden vuosien saatossa, jospa se joskus helpottaa.
Täällä myös yksi kontrollifriikki ainakin isännän mielestä.
Joimme ennen yhdessä liikaa. Määrät kasvoivat koko ajan. Töistä ei ole juomisen vuoksi oltu koskaan pois eikä juominen ainakaan itselläni ole työssä tai muualla näkynyt.
Pitkät ajat kyselin itseltäni ajoittain onko tässä mitään järkeä ja mietin ja pidinkin taukoja. Nähtyäni tv:stä näitä miten ihmiset pitävät tipattomia vuosia halusin itsekkin koittaa pystynkö siihen.
Toteutus tuli kuitenkin siinä kohtaa välittömästi, kun pitkän aikaa miestäni seuranneena huomasin hänen alkaneen juoda salaa. Kun asiasta mainitsin, niin sain alkoholistin vihan päälleni. Olin kuulemma aiheuttanut hänen juomisensa pyytämällä milloin minäkin päivänä hakemaan viiniä.
Oma juomiseni loppui täsmälleen tuohon iltaan. Päätin, että minua ei syynä käytetä. Olinhan lapsuuteni viettänyt alkoholisti-isän terrorin alla. Ja miehelleni ilmoittanut jo kouluaikoinaan, että en ole alkoholistin kanssa naimisissa. Tiedän mitä se on.
Ensin olin tuon vuoden tipattomalla todeten, että itse en ollut millään tavalla onneksi jäänyt riipouvaiseksi alkoholista. En kokenut minkäänlaisia vaikeuksia olla sitä ilman. Ei ollut edes mielitekoja siihen suuntaan. Tajusin jo aika alussa, että todennäköisesti en ota kyseistä ainetta elämääni. Ja näin olen jatkanut tuon vuoden jälkeenkin.
Ensimmäisestä riidasta meni puoli vuotta, kun oltiin jälleen saman asian äärellä. Tuolloin otin puheeksi avioeron. Seuraavana päivänä kysyin mitä mies oikeasti haluaa. Ensimmäisen kerran hän myönsi, että ei saanut lopetettua vaikka oli aikonut seurata esimerkkiäni. Halusi kuitenkin et saa käyttää pari saunaolutta viikossa, kun niin tykkää oluen mausta.
Muutama kuukausi meni hyvin kunnes taas alkoivat samat elkeet. Juotuja pulloja löytyi piiloista. Tällä kertaa asiasta sanottuani seurasi parin vuorokauden mökötys omassa huoneessa ja uhkaus lähteä maanantaina. Kun kävin ulkona koirien kanssa, niin mies käy aina niissä väleissä hakemassa jääkaapista kaljan ja jatkaa linnouttumistaan huoneessaan. Jos ovea yritti avata niin huutona vain että se ovi kiinni. Oven läpi ilmoitin että olen jo sanonut, että se avioero sopii kyllä. Tähän asti hän on ollut vuosia se, joka on uhkaillut erolla, kun vähänkin olisi jotain riitaa. Tapa joka aiheuttaa sen, että joka kerran minun tunteistani on hakattu pala pois. Ja myöskin kaikki ongelmat on vaiettu. Olen haudannut ne itseeni.
Jokin aika sitten kysyin kun oletin, että toinen on selvinpäin, että pitäisikö virallistaa tämä kämppäkaveruus siksi aikaa, et talo saadaan myytyä. Sekin jälleen kerran vain taas jäi siihen.
Milloin luulen että nyt on taas asiat hyvin niin putoan maanpinnalle todeten, että toinen juo taas jo “nukkumaan mentyään”. Itse ei pysty käsittämään että joku voi pitää toista noin helvetin tyhmänä. Välillä mietin, että toisaalta sama, koska eihän tuo periaatteessa mua haittaa, jos toinen omassa huoneessaan juo silloin kun muut nukkuvat. Eläinten kannalta asiat ovat näin paremmin. Tosin eivät koiratkaan hänen kanssaan halua olla silloin kun juo.
En kuitenkaan aio ketään enää elämääni päästää. Tämä avioliitto on tuhonnut uskon että itselle löytyisi ketään toista ja jos avioero tulee, niin varmistan sen etten enää ikinä ole riippuvainen toisesta rahan tai asunnon suhteen.
Se että kuinka pitkään jaksan elää tässä valheessa sitä en tiedä. Tuntuu että kaikki sonta mitä avioliitossa on kestänyt on ollut täysin turhaa. Tämäkö se oli se lopputulos? Olla alkoholistin kanssa naimisissa. Tyypin joka ei suostu tulemaan mihinkään ulkopuoliselle auttajalle.
Olo tuntuu todella petetyltä.
No sen hetken nimi on se kun “suomut tippuu silmiltä”.Se menee kyllä ohi.itse olen lohduttanut itseäni että kaikki päätökset on tehty sen hetken tietämyksen mukaan.Tämän päivän päätöksillä tulee huominen.Historiasta voi oppia mutta siihen ei pidä jäädä kiinni.
On unelmia ja toiveita miten elämän pitäisi mennä, mutta eihän sitä aina saa sitä mitä toivoo. Mutta ei kannata jäädä pettymykseen kun unelmat murskaantui, toiveet haihtui. Sen nyt itselleni taon päähän, etten murhdi menneitä unelmia joita en saa, joita olen joskus haaveillut, niitä ei enää ole. Piste.
Uusia unelmia kohti.