Mielestäni ei ole lainkaan itsekästä miettiä, millaisen puolison kanssa haluaa oletettavasti loppuelämänsä viettää. Rakkaus ei aina riitä. Jos on onneton juovan miehen kanssa, on oikeus kyseenalaistaa suhde. En ole miehelleni mitään uhkavaatimuksia esittänyt, sanonut vain että jos ylilyöntejä tulee jatkossakin, en tiedä kuinka kauan jaksan sitä huolta ja ahdistusta. Parisuhteessa yhteiset arvot on aika tärkeitä ja räikeät arvoristiriidat ei vain yleensä toimi. Meillä menee mun miehen kanssa oikein hyvin asioista keskusteltuamme ja voin vakuuttaa, että itsekäs on viimeinen sana, jolla kukaan mun läheisistä minua kuvailisi. En toki ole lähimainkaan täydellinen ihminen, mutta muistetaanpa, että tällaiselta keskustelupalstalta tuskin saat kovin realistista kuvaa musta ihmisenä 
Yllättävän hyvin, kiitos kysymästä! Ei kyllä oltu kumpikaan selvin päin vaan pikkuhiprakassa. Mies käyttäytyi tosi hyvin, miehen kaverikin oli mukana ja meillä oli tosi hauskaa. Nyt kylläkin tehtiin molemmat se päätös että ollaan toistaiseksi (= useampi viikko / muutama kuukausi) kokonaan ilman alkoholia, koska sitä on viime aikoina tullut kulutettua aiempaa enemmän. Luotan mieheen taas enemmän kun huomasin, että hän todella mietti etukäteen ja illan aikana, paljonko kannattaa juoda. Nappiin meni siis, vältyttiin sammumiselta, muistinmenetyksiltä ja krapulalta täysin 
Mahtava kuulla 
Nyt vain muistatte hyvänäkin aikana että ongelma ei poistu. Alkoholismi on sairaus, joka etenee. Oireiden vakavuus menee ylös-alas, mutta trendi on ylöspäin. Mitä enemmän tietoa sairaudesta haalii, sitä synkemmältä näyttää alkoholistin tulevaisuus, jos ainetta ei jätä. Kannattaa katsoa siis vielä, mutta jos pettymyksiä tulee yhä, ei ne tule loppumaan ilman että jättää alkoholin kokonaan.
Mahtavaa!
Olette ilmeisesti vielä suht nuoria ja miehelläkään ei ole alkoholiongelma ehtinyt vielä kehittyä suoranaiseksi riippuvuudeksi. Teet hänelle (ja itsellesi tietysti) ison palveluksen kun otat juomisesta aiheutuvat ongelmat ja mielipahan puheeksi ihan näin heti. Miehenkin on helpompi tuossa vaiheessa pohtia suhdettaan alkoholiin kuin sitten jos hänelle on kehittynyt jo voimakas psyykkinen ja fyysinen riippuvuus.
Ihminen alkoholisoituu helpommin juomista ihannoivassa ja siihen kannustavassa ilmapiirissä jopa vähän huomaamattaan. Nyt kun teilläkin on asiasta puhuttu, miehenkin valinnat alkohoikäytön suhteen on tietoisempia.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Yritämme kyllä tiedostaa tämän. Alkuperäinen suunnitelma on edelleen voimassa eli jos ylilyöntejä vielä tulee, mies aikoo raitistua täysin. Rakastan kuitenkin miestäni niin paljon, että en aio heittää hanskoja tiskiin heti ensimmäisten ongelmien kohdalla. Eri asia, jos miehellä lähtee ryyppääminen oikeasti lapasesta jossain vaiheessa. Aion siis pitää ‘‘tuntoarvot pystyssä’’, mutta yritän silti luottaa mieheeni ja nauttia yhteisestä arjesta <3
*tuntosarvet siis, ei tuntoarvot 