Opamox kokeiltu sekä diapam, ei auta. Kyseessä ihan sairauteen liittyvää hoitoa, ei masennus/ahdistus. Sairaus ei ole Suomessa tunnettu, minkä takia en ole vielä käynyt rivatril reseptiä lääkäriltä kysymässä. Opamoxienkin eteen sai tapella…
Joten kysyn että onko kukaan saanut rivatril reseptiä viime aikoina? Millaiseen vaivaan määrättiin?
Joo 20 vuotta on rivaa mennyt ja hyvin on toiminut.Aina koitetaan laskea annosta mikä on nyt 3mg vrk.Laskettu 1 mg 2 kuukauden aikana nyt sain suostuteltua että ei lasketa joulun aikana ihan omien menojen vuoksi,kaikkea sukulaista jne vierailuja jihuu hauskaa not.En ymmärrä miksi pitää laskea kun aina se on vain harmia ja huonoa oloa.Yritän psyykata ihanan joulun yli.Kirjoitellaan.
Ihan alkuun 20 vuotta sitten noin.,oli ihan diabamit ja kaikki mahdolliset bentsot läpi alkon vierotuksiin ja kramppeihin.Sitten kun viina väheni niin tämä rivatril oli sopivin mulle.Nytten en oo juonu yli vuoteen tippaakaan.Mutta ahdistuneisuus ja paniikki kohtauksia tulee jos jätän yhdenkin ottamatta.
Tuntuu että just klonatsepaami ei enää kuulu psykiatrian työkalupakkiin. Se kai on jätetty pelkästään epilepsian hoitoon (pelkkä mutu arvaus).
Viimeksi sain niitä ulkomailta lääkäriltä, kun puhuin paikallista kieltä. Suomessa puhe kääntyy oitis muihin bentsoihin. Harmi kun se on pitkävaikutteinen, ja jos osaat käyttää vaan tilanteissa, ei päivittäin, niin ei varmaankaan yhtään sen pahempi kuin diatsepaami.
Luulis että samalla tavalla rajoitettuna määrätty vaikka 30 tablettia 3kk ajalle toimis.
Siihen oon pyrkimässä että ottais tarvittaessa vähän enakkoiden tilannetta mutta nyt on pakko ottaa joka päivä.Luulen että 0,25 mg pudotus ja 2 kuukauden välein kyllä sen 0,5mg saa viä halki miks kärsiä.No näkee nyt taas.voi voi sanon vaan kun antais olla.
Allekirjoittanut on saanut Rivatril-reseptin ihan viime kuussa. Perussetti taas uusittiin, eli 4x100 kpl., että vähän aikaa pärjäilee. Ahdistukseen tuo reseptin mukaan on tarkoitettu. 26 vuotta käyttänyt, eikä ainakaan vielä kukaan ole puhunut mitään, että pitäisi lopettaa/vähentää. Oma psykiatri nyt on huipputyyppi(Siis ihan kaikella muullakin tapaa, kuin vain lääkkeiden määräämisessä), mutta ei kukaan muukaan lääkäri ole toistaiseksi lääkitystäni kyseenalaistanut. Joskus muinoin oli vähän nihkeämpää, ts. iteroidut reseptit ja yhdessä vaiheessa lyhytaikaisesti apteekkisopimus, mutta tuostakin on pitkälti toistakymmentä vuotta. Mulla tosin lukee lausunnoissani, että muut lääkkeet eivät sovi ja tämä todettu useamman lääkärin toimesta.
Ainahan se mahdollista on minunkin kohdallani lyödä hanat kiinni tai se, että klonatsepaamivalmisteiden valmistaminen loppuu maailmasta tyystin, mutta ei se mikään katastrofi enää ole. En todellakaan käytä Rivatrilia enää sillä annoksella, kuin reseptin mukaan saisin, eli 4-6 mg/vrk. Ihan omatoimisesti ja oma-aloitteisesti olen titrannut annokset niin minimiin, että lähinnä tässä on kyse mikroannosriippuvuudesta , jos siitäkään, kun ei tunnu missään, vaikka pariksi päiväksi unohtaisin ottaa lääkkeet. Taitaa olla minulta vain hätävarjelun liioittelua, että jahkailen lopullisen irtirepäisyn kanssa. Ei nykyään pahasti ahdista ja vaikka välillä tietysti ahdistaakin, ne osaan handlata ihan lääkkeettömin keinoin. Ei huvita olla enää tuostakaan lääkkeestäkään riippuvainen.
Somaattisiin sairauksiin Rivoja kyllä käsittääkseni määrätään helpostikin vs. psyykkiset ongelmat. En tiedä, mikä sairaus aloittajalla on, mutta ehkä kannattaa ihan rehellisesti kertoa siitä, niin voi olla helpompaa saada resepti.
26 vuoden käyttö kyllä selittää, miksi resepti uusitaan helposti… Ihan uudelle lääkkeen tarvitsijalle ei kai nykyään myönnetä. Harmittaa, että joillain niitä on kaapissa enemmän kuin oma tarve on ja sitten on meitä, ketkä ei saa tarpeeseenkaan reseptiä. Sairauteni on huonosti tunnettu Suomessa, mutta pitäisi kai yrittää uudestaan lähteä lääkärikäynneille, jos sen reseptin Rivatrilliin saisi… Pelottaa aina saada otsaan päihteidenkäyttäjän leima, vaikka sitä se ei todellakaan itselläni ole vaan mahdollisesti avain saada elää ihmisarvonmukaista vähäoireisempaa elämää.
^ Eihän sinun tarvitse marssia sinne lääkäriin niin, että ilmoitat heti kättelyssä, notta anna Riva-respa. Kerrot, että minulla on tämä ja tämä sairaus ja se aiheuttaa sitä ja tätä ongelmaa. Sain käsityksen(Voi olla väärä), että olisit käyttänyt jo jotakin ulkomaan klonatsepaamivalmistetta. Otat sitten puheeksi, että se on auttanut. Tosin vain siinä tapauksessa, jos se oli laillisesti käytetty lääke. Aina parempi, jos sinun on mahdollista päästä erikoislääkärille, jonka alaa kyseinen sairaus on.
Se on hyvä jos oot päässy noin hyvin eroon.Ei mun kohdallani vaan yksikertaiseti toimi toi vähennys.Mutta onneksi ovat ymmärtäneet ainakin seuraavat 2 kk ei lasketa.Ehkä joulu on kuitenkin ilman ahdistuksia ja muita oireita mukavampi.
Moi Tweety. Toi tuntuu omalla kohdalla aina ikävältä. Mullakin meni Bentsoja liki 30 vuotta, todella suurilla annoksilla ja joka ikinen päivä. Multa myös pakko lopetettiin.
Aikani kärsin refloista, eikä kivaa ollut todellakaan. Lopulta kun reflat alkoivat hellittämään, niin huomasin että hitto vie, enhän mä näitä tarvitsekaan. Aikaisemmin en lähtenyt ulko-ovea pidemmälle, ellen ottanut nappia “varmuuden” vuoksi ja itseasiassa otin sen, vaikka en edes lähtenyt minnekään. Söin niitä loppujen lopuksi “nälkääni” joka päivä, vaikka alunperin ne oli määrätty “tarvittaessa” otettaviksi, no tarve oli lopulta jatkuva. Aloitin noiden käytön viime vuosituhannella, eli 1995. Mun mielestä noita käytetään 95 prosenttisesti vieroitusoireiden lievittämiseen sekä alkoholi krapulan oireisiin. Aluksi vihasin lääkäreitä, koska veivät minulta kaverin, jälkeenpäin tietenkin tajusin, että olipa hyvä, että veivät noin huonon kaverin pois. En edes viitsi alkaa luettelemaan niitä negatiivisia asioita, joita Bentsot minulle aiheuttivat, eikä munuaisvaurio ollut niistä edes suurin, lähinnä nolot mokat sukuloimassa ollessa olivat niistä häpeällisimpiä.