Halusin johonkin purkaa omia ajatuksia koska ne tuntuu olevan sekaisin. Eli tilanne on se että mies käyttää kannabista todella paljon ja hänellä on diagnosoitu keskivaikea masennus. Olemme kerran eronneet ja nyt mietin uudestaan eroa tai olen sen asian jo melkein jo päättänytkin koska oma kuuppa ei enään kestä. Meillä kaksi lasta joita haluan varjella. Mies on työtön ja tavanomaisesti joudun heräämään aamusin että lähden töihin ja saan lapset kouluun josta mies hermostuu lähes joka aamu koska emme ole hänen mielestään hiljaa vaikka minä hiippailen aamuisin. No kotitöitä en osaa tehdä tai en tee niitä tarpeeksi ja imuroinkin joinakin päivinä väärään aikaan ja muutkin kotityöt teen väärään aikaan. Olen huono äiti enkä osaa kuulemma kasvattaa lapsiani ja olen kasvattamassa heistä hulluja. Jopa mieheni sisko sanonut että lapset ovat normaaleja eikä koulusta ole tullut viitteitä että heidän käytöksessään olisi mitään epänormaalia. Nyt viimeisen 6kk aikana meidän suhteeseen on tullut kiristäminen, jos tulee pienikin erimielisyys mies ilmoittaa kuinka ei aijo maksaa asuntolainoja eikä mitään muutakaan ja että jos lähden suhteesta hän tekee elämästäni helvettiä. Tänään ilmoitin että aijon pakata tavarani ja lähteä. Mies muuttui minuuteissa ja alkoi anella anteeksi ja lupasi ettei enään uhkaile. Tämä sama toistuu usein mutta menee noin viikkoo tai kaksi niin samat haukkumiset ja uhkailut alkaa. Mies haukkuu minut välillä lasten silmien alla vitun lehmäksi ja ämmäksi. Mies ei näe toiminnassaan mitään väärää. Huoh…
Ehdottomasti on henkistä väkivaltaa. Ei tollasta tee miehet, vaan umpikeijot, joiden kv nimmari olikin just eilen.
Olen melko varma, että n. sata prosenttia ihmisistä kehottaa sua lähtemään tollasesta ihmisen alennusvankilasta.
Suuremmissa Suomen taajamissa on turvakoteja, joiden kautta uusi, normaali elämä on mahdollista saattaa alkuunsa.
Helpompi tietenkin randomina lauseautomaattina huudella, mutta kokemusta on vastaavan tyyppisestä tilanteesta ns. välillisesti.
Harvemmin heikko ihminen luopuu omaksumastaan toisen ihmisen kyykytysmetodista, jos koskaan. En usko sellaseen.
ja muuoksesta lupailu on usein vain puhetta.
Elämä on turhan lyhyt hukattavaksi.
Tsemppiä ja parempaa jatkumoa.
On 100% kaikki sanononut että lähteä pois suhteesta. Kerroin miehelle että olen hommannut välittäjän asuntoon ja hakenut aso asuntoon numeron jonoon. Nyt yhtäkkiä mies itkee kuinka olen häneltä viemässä lapset ja ainoan elämän ilon. Ja taas lupaillaan kaikkea. Sanoin että nämä tarinat on usein kuultu ja nyt alkaa olla kuppi todella täys ellei läiky jo yli.
Kun viinanjuonti loppuu suomessa niin myöskin perheväkivalta hiipuu. Olen lähettänyt sähköpostia Suomen pääministerille että viinanmyynti loppuu. Kuinka monta vuotta olemme lukenut tällä palstalla miten juopot rehtakavat tällä palstalla? Se on loppu nyt, uusi laki astuu voimaan.
On henkistä väkivaltaa mutta toisaalta olen jo tottunut erilaisiin “nimityksiin” jotka päivittäin alentavat minun persoonaa. Ei ihme että minusta on tullut arka, katkera ja arvottomuuden tuskista kärsivä ihminen. En voi millään jättää suhdetta systemaattisesta henkisestä väkivallasta huolimatta ja taloudellisista syistä vaikka haluaisin olla vapaa ja ehkä taas deittailla jotain mukavaa naista PK-seudulta.
Naisystävä on nyt takavarikoinut mun pankkikortin ja autonavaimet. Pankkikortin varastaminen on RIKOS koska se on mun nimellä ja kuuluu minulle.
Miksette hae apua? Siis perheneuvolasta? Seurakunnan perheneuvonnasta myös, sieltä voi hakea apua vaikkei ole kirkon jäsen. Kriisikeskuskin on olemassa. Ihan turhaan yrittää yksin. Yrittää yksin pärjätä henkisesti sairaan kanssa, eihän miehesi ole terve!
Minä tajusin vasta jälkeenpäin ettei mieheni ollut terve, hän tarvitsee apua, samoin olisin minä tarvinnut apua. Nyt kumpikin sairastui kun vain erottiin, hän pahasti alkoholisoitui ja minä vakavaan masennukseen. Ois tarvittu molemmat terapiaa.
Nyt on taas rauha meidän kodissa. Kärsin krapulasta ja morkikksesta. Itse asiassa mä kiitin mun kumppania siitä että hän oli takavarikonut minun pankkikortin ja autonavaimet eilen illalla, kun olin taas sekasin kuin seinäkello.
Onko se väkivaltaa jos purkaa pahaa oloaan kirjoittelemalla tänne, kun ei uskalla muualla kertoa kuinka vaikeaa on. Tänne, nimettömänä olen kirjoittanut vuosien aikana ja saanut siitä paljon, rauhoittunut ja olotila on helpottunut. En ole avautunut, en ole kertonut edes mikä mieltä painaa ja aiheuttaa ahdistusta. Silti kun olen kirjoittanut jotain kokemusta menneestä tai jakanut oivalluksen miten toimia, olen itse siitä saanut varmaan enemmän kuin muut. Tunnekuohuissa, masennuksen syövereissä ei ainakaan minun kohdalla muu auta kuin aika ja paikallaan olo, kuunteleminen ja lukeminen. Rauhoittuminen. Jos kiehuvassa, vihaisessa olotilassa tekisin jotain isoja ratkaisuja niin melko varmaan se ei olisi kenellekään hyväksi, se olisi vain pakotie omasta olotilasta. Näin sen nyt olen oivaltanut. Kun uskaltaa pysähtyä ja rauhoittua niin asiat järjestyy.
Hei taas. Minä itse tein valinnan mistä puoliso ei pitänyt. Lähdin nostelee ja kaverit sanonut että musta näkee että en ole enään stressaantunut. Olen hakenut apua sossusta, tein itsestäni huoli ilmoituksen ja pääsen nyt lasten kanssa palvetarpeen arvointiin. Elämä on ihanaa kun vaan joskus uskaltaa olla itsekäs. Kyllähän tuo exä yritti vaikka millä kiristää mutta sanoin vaan että käräjillä nähdään niin loppui uhkailu ?
Ja jos tuo kysymys oli minulle että apua perheneuvolasta niin olemme käyneet siellä sekä pariterapissa eikä niistä olleet mitäön apua.
Jep. Viina on hirveä koukku monelle niinkuin sinun veljellesi on osoittautunut. Kaikki päihdehoidot, poliisit, sossut, sairaalat ja pöpilät on käyty läpi. Ikävä todeta mutta viinan täydellinen myyntikielto Suomessa on enään ainut mahdollisuus. En ymmärä miten tämmöistä paskaa saa paikallisesta ruokakaupasta.
Kyse oli mun miehestä ei veljestä ja ei viinasta vaan kannabiksesta ja lääkkeistä.
Kiitä luojaa ettei miehesi ole vielä sekaantunut viinaan. Siitä vasta perhehelvetti laukee.
No kun hän ei ole enään mieheni ja kyllä hänelle viinakin joskus on maistunut enemmän ja vähemmän