Onko enää hävittävää?

Valtti
1

Olen siitä ehkä erilainen tapaus pelaajien keskuudessa, että pelaan todella isolla rahalla ja isoin panoksin. Satanen-kaksi päivässä on pikkurahaa mitä pelaamiseen menee, monesti liikutaan siinä tonnin luokassa. Parhaina päivä menee 5000€. Toki joskus tuleekin, mutta lopputulemaa ei ole vaikea hahmotella tuossa… Kuukausitasolla liikutaan vähintään viisinumeroisissa häviöissä…

Selvennän hieman miksi näin. Olen yritysjohtaja. Vuosipalkkani on aivan sen mitä määrään itselleni maksettavan firman tuloksen puitteissa. Päällisin puolin firmalla pyyhkii hyvin. Siis pyyhkisi, jos ei olisi peliongelmaista toimitusjohtajana ja omistajana.

Minulla olisi mahdollisuus joka kuukausi jättää firman tilille korkoa kasvamaan ja tulevia osinkoja varten 10000-15000€ pääomaa. Näin en ole kuitenkaan menetellyt viimeiseen kahteen vuoteen ja arvaatte varmaan miksi… :frowning: Kiinteät kuukausikuluni ovat noin 3500€, mitkä sisältävät talon ja autojen lyhennykset ynnä muut juoksevat kulut.

Loput syövätkin pelit, nimenomaan netticasinot. Siksipä verotettava vuosiansioni oli viime vuonna yli 300000€ ja sama, tai enemmänkin tänä vuonna tulee olemaan lopputulema. Jokaisen satasen tai tonnin mitä casinolle häviää, tietää, että maksaa siitäkin omasta pussistaan vielä lisää sen 50% veroa ja muita kuluja… Tämän yrittäjän satanen on siis 50 euroa, loput menee verottajalle. Ne kuitenkin olen vielä hoitanut säntillisesti, vaikka tiedän, että suurimman osan veroista maksan pelaamisestani.

Tänään taas hävisin tonnin, reaalirahassa (siis siinä, mitä se minulle kokonaisuutena maksaa hävisin 2000€). Olen tottunut leveään elämäntyyliin viimevuosina, mutta silti rahan arvo on minulla selvillä. Olenhan elänyt elämäni ensimmäiset 30 vuotta äärimmäisessä niukkuudessa, lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni oli erittäin köyhä.

Henkilökohtaisella tililläni ei ole koskaan senttiäkään, kaikki menee pelaamiseeen. Luottokortit ovat aina tapissa, vaikka joka kuukausi ne nollaankin, tulee vain pelattua ne lyhennykset parhaimmillaan samana päivänä takaisin.

Tästä oravanpyörästä täytyy päästä eroon! Haluaisin itselleni ottaa vapaaehtoisesti edunvaljojan, mutta siinä on erittäin iso ongelma. Kukaan työntekijöistäni ei ole perillä miten firmaa pyöritetään (sen homman hallitsen, vaikken omaa pelaamistani hallitsekaan). Juoksevia kuluja on aivan älyttömästi, ja firman pankkitiliä/luottokorttia täytyy vinguttaa joka päivä. Hoidan siis yrityksen rahaliikenteen ja sen seurannan täysin yksin.

Tämä tilanne on syönyt minulta kaiken elämänhalun. En osaa enää elää normaalia elämää, parisuhteeseen en kykene pelihimon takia. Ystävyyssuhteet myös ovat jääneet suurilta osin taka-alalle tämän ongelman vuoksi. Pelihäviöni ja murheeni hukutan alkoholiin. Sekään ei kuitenkaan auta…

Miten, siis oi miten evään itseltäni pääsyn varoihin mitä en oikeasti tarvitse, mutta samalla saan hoidettua yrityksen maksuliikenteen ja pääsen veilä elävien kirjoihin?! Apua!

2

Tervehdys! Oikeastaan ainoa asia, mikä itselläni tuosta tekstistäsi tulee mieleen, on se, että onko sinulla loppupeleissä enää kohta tuota firmaa, josta huolehtia, jos et tee radikaaleja muutoksia tilanteessasi? Vielä pahempaa, onko sinua kohta huolehtimassa siitä, kuka huolehtii firmasta ja sen suurista rahoista, jos et tee jotain?

Omlla kohdallani elin hyvin pitkälti samankaltaista elämää, joskin minulla ei ollut firmaa, jolla rahoittaa riippuvuuksiani. Silti sain rahaa loputtomasti, keinoja kaihtamatta. Pelaaminen, viinan otto jne. ovat vain oireita siitä, että pakenet elämääsi. Mitä väliä sillä on, vaikka sinulla olisi kaikki maailman materia ja rahat, jos itse et niistä voi nauttia? Omalla kohdallani menetin aikanaan kaiken, mutta tänään ymmärrän sen, etten olisi tehnyt noilla menettämilläni asioilla yhtikäs mitään, ellen niiden menetyksen kautta olisi opetellut kokonaan alusta uusiksi elämään.

Näihin ongelmiin ei ole olemassa mitään taikatemppua. Ainoa keino, jolla saat elämäsi järjestykseen, ennen täydellistä tuhoa, on päättää haluta elämästä jotakin muuta, kuin tuota jatkuvaa kaaosta. Kun teet päätöksen pyrkiä muutokseen, tuon päätöksen jälkeen alat väkisinkin kulkea tuota muutosta kohden. Ensimmäiseksi se vaatii sen, että kysyt itseltäsi rehellisesti: Haluanko tuhota elämäni peleihin tai viinaan? Sikäli jos vastaus on Ei, sen jälkeen alat hakea apua ongelmiisi. Kukaan ei varmasti selviä tuollaisesta taakasta yksin. Se on jo alku, että tänne saitille kirjoitat, mutta uskoisin sinun tarvitsevan konkreettista kosketusta toisiin ihmisiin sekä vuorovaikutusta puhua asioista jonkun toisen ihmisen kanssa. Se ei ole häpeä, myöntää ongelmansa, saati hakea siihen apua. Voihan se tuntua hävettävältä, mutta miettiessäsi sitä, kuinka armottomien tunnemylläköiden vallassa jatkuvasti elät, onko mikään häpeän tunne liian suuri kohdattavaksi, jos siitä seurauksena on huomattavan paljon parempi elämä.

Ensin teet päätöksen pyrkiä parempaa elämää kohden. Kohdallasi se merkinnee samaa kuin allekirjoittaneella aikoinaan, eli päätöstä luopua pelaamisesta ja päihteistä. Sen jälkeen hakemaan apua siihen, että tuon päätöksen saa pidettyä tämän kyseessä olevan päivän, kunnes huomenna aamusta aloittaa uuden käsillä olevan päivän, samalla tavoin päättäen, että tänään en sorru entiseen ja ajanmyötä, samalla asioita työstäen, huomaa joku aamu heräävänsä ajatukseen: “Piru, elämähän on mukavaa”.

Tämä kaikki ottaa aikansa, aivan kuten otti aikansa rakentaa tuo yrityksesi tai tulla peliongelmaiseksi. Ei nuokaan asiat tapahtuneet siten, että illalla painoit pääsi tyynyyn, herätäksesi aamulla miljoonabisneksen pyörittävänä peliongelmaisena.

Apua on kyllä saatavilla. On A-klinikkaa, peluuria, tilttiä, pelirajat’on- ja GA-vertaisryhmiä jne. jne. Kaikki tuo apu on saatavillasi, jos olet valmis myöntämään ongelmasi, aloittaen matkan heikkoudesta vahvuuteen.

Minä olen valmis kulkemaan rinnallasi, jos muutoksen elämääsi haluat tehdä. Vastuu päätöksestä on yksin sinulla, minä en sitä voi puolestasi tehdä. Aivan kuten en voi sinun elämääsi pelastaa, vaikka kuinka toivoisin niin käyvän. Oman kokemukseni sen sijaan voin jakaa ja tässä ensiksi sinulle linkki omaan “tarinaani”, jossa käyn läpi omaa riippuvuus historiaani sekä hieman sitä elämää, jota aikaisemmin elin. Tuossa samaisessa blogissa, olen reilun neljä vuotta purkanut elämääni, kasatakseni sen pienistä paloista uudelleen. Tänään tuo palapeli ei ole vielä läheskään valmis, mutta kuitenkin jo siinä vaiheessa, että voin päivittäin pysähtyä ihailemaan siinä hahmottuvaa näkymää elämästäni.

Voimia koitokseen toivotan todeten, että mitä ongelmiin tulee, tiedän mistä puhut.

Lopuksi todettakoon vielä se, että jos minä olen selvinnyt, sama mahdollisuus on sinulla. Kysymys kuuluukin, haluatko sinä selvitä?

3

Et ole suinkaan erilainen tapaus pelaajien keskuudessa. Päinvastoin olet tyypillisistä tyypillisin. Jokainen peliriippuvainen pelaa ennemmin tai myöhemmin itselleen liian suurin panoksin. Muuten ei tule kiksejä.

Kansaneläkettä saavalle mummolle se liian iso panos on 30 euroa päivässä, sinulle tuo tuhat tai pari tuhatta. Sinun pelipanoksesi ei taas varmasti olisi tuonut kiksejä Wayne Gretzkylle. Tai John Dalylle, joka kertoo uhkapelanneensa 40-50 miljoonaa euroa.

Pelipanokset ovat meille vain lukuja. Itse ongelma ja sairaus on sama. Ja kaikkiin meihin pätevät samat lainalaisuudet. Toivon tsemppiä ja voimaa sinulle taistelussasi tuhoisaa kierrettä vastaan. Olet taas yhden askeleen lähempänä selviytymistä, jos ymmärrät sen, että sinä ja viimeisillä euroillaan kaurahiutaleita ostava mummo olette aivan samassa veneessä.

4

Kiitos että toit tarinasi tänne. Se on mielenkiintoinen. Tulee mieleen kun istuin tuossa kaverin kanssa iltaa yhdessä keskustan baarissa ja yksi takkutukka istui siihen samaan pöytään sitten. Nopeasti kävi selväksi että mieshän onkin iso pamppu ja merkittävä herra omalla alallaan. Tienaa kuulemma mukavasti vaikka päivät ovatkin ympäripyöreitä.

Siinä sitten puutaheinää juteltiin ja selvisi että miehellä oli 50e veto peliin jota seurasimme. Tuntui tuo summa, joka itselle on paljon, kuitenkin tuosta miehestä varsin merkityksettömältä ja ihmettelin ääneen eikö häntä jännitä osuuko moniveto oikein(oli hilkulla), mies kaivoi samassa hetkessä lompakostaan tukun pelitositteita ja sanoi matkaavansa ympäri maapalloa kaiken maailman urheilutapahtumissa ja lyövänsä vetoa niihin.

Jäät varmaan tappiolle kuitenkin? kysyin, ja mies kertoi että hänen työnsä on niin stressaavaa ja kiireistä että tämä on hänen ainut keinonsa rentoutua(siis pelata isoilla panoksissa, lompakosta löytyi parin sadan egen lappuja ym.) Miehellä juttu kulki hyvin ja pää leikkasi parin bissenkin jälkeen huomattavan tarkasti, mutta hän pelasi ja paljon.

Tämän ketjun avaaja on pyhittänyt itselleen sen että hän saa pelata. Ja saahan hän, rahaa on rutosti yli. Mutta kohtuus kaikessa. Jos jätät pelaamisen kylmänä tuosta vaan, niin kymppi vetoa että sitten alkaa keitto maistumaan yritysjohtajalle. Kun sisällä on paha olla, niin se purkautuu joillain tapaa ympäristöön. Pelit, huumeet, porno, viina, fundamentalistinen usko…näitä riittää. Tärkeintä yritysjohtajan tapauksessa olisi kerätä tieto nykytilanteesta miten firmalla menee, paljon netto-omaisuutta…ja PÄÄTTÄÄ millä summalla pelaa vai pelaako ollenkaan. Suosittelen myös keskustelu-apua.

Ole kuitenkin tyytyväinen itseesi että olet saanut tässä maassa tuommoisen firman pystyyn :sunglasses:

5

Minä olen laskentatoimen tradenomi. Olen tarvittaessa valmis auttamaan, kun muuten puuhailen vain ns. roskaduuneissa. Asun 50 kilometrin päässä Helsingistä.

Toivottavasti pääset vielä nauttimaan yrityksesi menestyksestä rahallisessa mielessäkin. Minuun saa yhteyden tarvittaessa kun vain sovimme yhteydenpitovälineistä. Jos vain kiinnostaa.

6

No voi helekatin helekatti…

Marraskuun puolessa välissä lopetin pelaamisen. Samalla meni pannaan myös alko ja tupakka. Olin onneni kukkuloilla, vaikka tietysti yksin aika pitkälti olenkin ollut pelihimon aiheuttaman masennuksen ja ryyppäämisen vuoksi.

Pääsin jaloilleni. Pystyin nukkumaan säännöllisesti, kävin joka päivä salilla. Söin hyvää ja terveellistä ruokaa. Nautin elämästä pitkästä aikaa todenteolla. Habituksestakin näki, että mies voi hyvin.

70+ päivää juomatta, polttamatta ja ennenkaikkea pelaamatta. Kärsin pahasta couperosasta (pelaamisen aiheuttaman ryypiskelyn(tietysti), stressin ja perinnöllisten tekijöiden seurauksena). Tuli taas käytyä jokavuotiseen tapaan poistattamassa pahimpaa punaisuutta laserilla helmikuun alussa. Auttoi toki, mutta kun ajattelin, että haluaisin päästä tästä kiusallisesta ja sosiaalisia tilanteita rajoittavasta vaivasta lopullisesti eroon.

Terveystaloon ja ihotautilääkärille. Roaccutan kuuri alle ja menoksi. Viikko ja niin jäi salit ja liikunnat. Väsyin ensin henkisesti, sitten fyysisesti. Todella nopeasti lääkkeen sivuvaikutukset puskivat päälle. Sitten masennuin vielä enemmän henkisesti kun turpa oli yhtäkkiä niinkuin intiaanipäälliköllä konsanaan. Eräänä iltana 10 päivää kuurin aloittamisen jälkeen ajattelin ottavani yhden jos toisenkin lepuuttaakseni hermojani. Ihan kotosalla vaan.

Arvaahan siinä miten kävi. Eikun casino auki ja lopputulemaksi -3000€ yhdeltä istumalta. Nyt pari viikkoa myöhemmin säännöllisesti syönyt lääkettä ja masennus pahentunut sitä mukaa, kuin turpa punehtuu enemmän ja enemmän eikä fyysinen ja henkinen jaksaminen vain riitä muuhun kuin nukkumiseen.Tietysti pelaaminen matkassa sen mitä valveilla jaksanut olla mikä vaan pahentaa oloa. Helmikuun saldo n. -10000€. Silti fiilis on ollut “ihan sama”, isoista häviöistä huolimatta.

Lähes kolmen kuukauden tauko meni mielestäni ihan vituiksi tän perkeleen keksimän lääkkeen kanssa. Olin jo lähes “elämäni kunnossa”, kunnes tämä lääke pilasi kaiken. En ikinä, en siis ikinä ole aiemmin miettynyt itsemurhaa, mutta tänään huomasin yhtäkkiä ajattelevani, että mikä olisi paras keino tappaa itsensä! En nyt niin paljoa ole kuitenkaan “vielä” ja “taas” hävinnyt kuin syksyllä, mikä voisi moista aiheuttaa. Enkä muutenkaan ikinä kuvitellut ajattelevani moisia. Aivan kauheaa!

Sinne lensi lääkkeet takan pesään. Toki sen kunniaksi masennuksissa olutta ja +1000€ häviö casinolle.

Mutta kaiken kaikkiaan, roaccutan on helkkarin vaarallinen lääke pelihimoiselle, jolla se masennus on joko päällä tai piilossa alitajunnassa. Nyt täytyy ensin hoitaa tämä pelihimo loppuun ja ehkä vuosien päästä voin keskittyä taas ulkonäöstä huolehtimiseen.

Voi vitun vittu minkä tein ittelleni.

7

Roaccutan on todellakin vaarallinen lääke varsinkin jos on masentunut.Se voi laukaista psykoosia ym,.Todellakin surullista että sulle kävi näin.Eikös lääkäri osannut kysyä mitään ennen kun määräsi.
Syy tapahtuneeseen on 100% lääkkeen vika .Toivon mukaan jaksat vielä kerran päästä jaloilesi.

8

Terve itkuparku.

Meitä on näköjään siunattu samoilla vaivoilla tässä elämässä. Peliriippuvuudella sekä couperosalla. Valitettavasti meitä ei kuitenkaan yhdistä varallisuus :smiley:

Roacuttania en ole käyttänyt, minulla kun tuo punaisuus on tasaista poskissa sekä nenässä. Minulla ei ole näppylöitä eikä juurikaan näkyviä pintaverisuonia vaan tasainen ajoittain helottava punaisuus, joka yltyy kuumassa, kylmässä sekä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa.
Olen iältäni vielä nuori (alle 30) ja tämä vaiva pahenee vuosi vuodelta. Pahoin pelkään että myöhemmin yltyy vielä pahimmaksi muodoksi eli ruusufinniksi.

Noista lasereista on todella niukalti suomenkielistä tietoa. Sanoit saaneesi niistä apuja, millä laserilla sinut operoitiin? Itse olenkäynyt alexandriitissa, ktp:ssä sekä photodermissa. Apu on olllut aika olematonta. Muutamia pinnallisia suonia vain hävinnyt. Kiinostaisikin tietää millä laserilla sinulle saatiin apua aikaan? Suosittelen myös kokeilemaan muita lasereita, sillä ne ovat ominaisuuksiltaan sekä aallonpituuksiltaan keskenään erilaisia. Voi olla että joku muu laser toimii sinulla paremmin?
Vittumainen vaiva kyllä, melkoinen energiasyöppö. Joka ikinen päivä on kyllä mielessä.

Uhkapeleistä olen saanut niskalenkin, mutta velkoja on vielä 10 000 € verran. Ne olen kuitenkin saanut pitkän taistelun jälkeen hallintaan. Välillä kun oli niin jumalattoman moneen eri paikkaan velkaa. Nyt pystyy jo viettämään normaalielämää, kun lyhennysten jälkeen jää vielä kuitenkin rahaa elämiseenkin.

Todella paljon tsemppiä! I feel your pain!

9

Hei, jännille urille lähti keskustelu. Couperosa. Itsellä vähän (tai siis todella paljon) samankaltaisia oireita joissa aina kun tulee varsinkin pakkassäässä ulkoa sisälle niin iho on todella punainen ja sosiaalisissa tilanteissa punehtuu todella helposti. Ennen tämä oli erittäin suuri ongelma, josta koin myös koulukiusaamista ja monessa suhteessa olin ihon värini orja. Valkoinen, mutta punainen kuin omena käytännössä aina. Tai ei ollut semmoista peruspunaa, mutta punastui todella helposti(ihmeellistä että kirjoitan tästä imperfektissä, vaikka monesti teininä olin valmis vetämään ranteet auki).

Mikä auttoi? Give a shit. Ei jaksanut välittää. Varsinkin töissä on niin paatunut sälli nykyisin, ettei jaksa hirveästi välittää. Tottakai jos tulee joku ex tempore esiintyminen toisten edessä, niin saattaa edellisenä iltana vähän mietiskellä että ei helvetti ja kun pitää esitelmää usein tulee vieläkin fiilis että olen punaisena. Sama on monissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa omasta mielestäni sanon jotain tyhmää ja AJATTELEN heti punastuvani. Joten ajatus siinäkin kai ratkaisee. Ja kyllähän sitä punastuu, mutta kai aikuiset ainakin omassa työpaikassani ovat sivistyneempiä ja enemmän korrekteja kuin ylä-aste -ikäiset asiasta huomauttamisen suhteen.

Mikä auttoi? Koko elämänhallinnan suhteen(tottakai kun olen täällä kirjoittamassa niin sosiaalinen eristäytyminen punastumisen takia johti ihme oireisiin, esim. hulluun pelaamiseen) on auttanut buddhalaiset opit. OIen lukenut paljon, ja ajatellut omaa elämääni monelta kantilta. Vieläkin masentaa ja vituttaa, mutta kuten AA-kerhossa sanotaan että otetaan päivä kerrallaan. En odota elämältä mitään ihmeitä. Otan päivän kerrallaan. En odota että työpaikan kuumin gimma olisi kimpussani, en toivo että voittaisin lotossa, yritän vain nähdä samsaran läpi(buddh. tarkoittaa harhaa) ja ottaa jokaisen hetken niin kuin se naaman eteen tarjoillaan. En ole masentunut tai syrjäytynyt, olen vain hetkessä kiinni ja elän täysillä. Tätä on vaikea selittää, tätä pitää elää.

Pelaaminenkin loppujen lopuksi pohjautuu himoon ja haluun voittaa jotain. Harva meistä jaksaa leikkirahalla pokeria tai automaatteja hakata netissä. Heti kun kokeilee, niin ajattelee että ei tässä ole järkeä. Mutta kun PÄÄSEE pelaamaan REAL MONEY-rahalla, eli tietynkaltaisella resurssilla (euro-rahalla saa ruokaa ja asioita joita toiset ovat valmistaneet) niin heti pelit maittaa paremmin. Kun pelaa, niin mitä miettii?! Itse mietin usein rikastumista, seksiä, pitkiä bileitä, en sinänsä mieti Piggy´s riches tai Bloody Dracula -slotteja tai sitä millä prosentilla vihulla on top pair riverillä. Sitä miettiin vain mitä sitten tekisi kun rikastuu? Pelithän antavat tämän mahdollisuuden, ne antavat rehellisen mahdollisuuden tehdä 30sekunnissa omaisuus (tähän on laskettu slotin bonuspeliin menevä aika mikä yleensä antaa jackpotin jos sen sattuu voittamaan).

Kisko juuret irti niistä negatiivisista jutuista mitä teet. Itse kiskon tässä samalla 0,33l KOFF-tölkkiä kitusiini. Sallin sen itselle, vaikka tiedän ajatukseni himpun sumentuvan, saan turhia kaloreita, kusettaa enemmän ja tod. näk. yhden jälkeen vituttaa kahta kauheammin koska yksi olut on vain yksi olut. Mutta sallin tämän itselleni.

Minulla on rahaa. Voisin mennä nettikasinolle ja sanoa itselleni “pelaan vain 10e ja sillä sipuli”. Tämän kuitenkin tiedän, ettei itsehillintäni riitä millään tälläiseen peliin. Parissa bissessä pysyn helposti, mutta 10eekun pikkupelailuissa never ever. Pidetään hommat hanskassa ja hanskat naulassa.

10

No, tässä tilanteessa tuntuu, että se varallisuus on ennemminkin kirous. Summat mitä sitä häviää, ovat “normaalituloiselle” käsittämättömiä. Ja kun rahan arvo on itselläkin köyhästä perheestä tulleena ja nuoruuteni erittäin köyhissä olosuhteissa eläneenä siinä mielessä selvillä, että nyt tuntuu käsittämättömältä miten voin surutta puskea sellaiset summat rahaa peleihin, mistä vielä 10 vuotta sitten olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen, edes 1/10 osaan kuukausihäviöistä ja elänyt vallan mainiota elämää niiden kanssa.

Mitä tulee tuohon couperosaan, niin ktp minulle on juurikin auttanut, tosin hetken hurmaahan se on vain ollut. Tammi-maaliskuun välillä yleensä ottanut hoitokerrat/jaksot, mutta kun kesä on ohi ja rusketus rupeaa kasvoilta häipymään, niin punaisuus palaa entisenlaisena.

Nyt kun olen ollut hetken roaccutania syömättä ja sen aiheuttama punoitus on jonkin verran laskenut, täytyy myöntää, että naama on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Itsellänikään ei koskaan näppylöitä ollut, vaan ronskia punoitusta poskissa ja nenässä. Tai siis älytön punoitus kai olisi parempi sana tuolle, varsinkin jos yksikään laukaiseva tekijä oli mukana (aurinko, pakkanen, liikunta), jolloin naama oli pikemminkin violetti kuin punainen.

Kaikenkaikkiaan roaccutan on varmasti hyvä lääke couperosan hoitoon (joka muuten ottaa, ne jotka vaivasta kärsii tietää sen hyvin, itsetunnon päälle aika kovalla kädellä ja on muutenkin omiaan aiheuttamaan masennusta ja eristäytymistä), mutta tietystikään tämä keskustelu ei sitä koske. Pohdin ja mietin sitä mikä laukaisi taas pelaamisen ja masennuksen ja olen 100% varma, että kyseessä oli tuo lääke, se kun aiheuttaa helposti masennusta myös “normaalisti tasapainoisille” henkilöile, saatika sitten pelihimoiselle “piilomasentuneelle”. Olen toki viikon sisään pelannut taas 3700€ (eilen 700€, viime viikonloppuna 3000€), mutta henkisesti ja fyysisesti voin taas paljon paremmin heti kun lopetin lääkkeen syömisen.

Jännä muuten nyt kun virtaa taas on, että miten sitä tässä yksin kotona ollessa tuntuu ettei ole mitään tekemistä, kun käyttötili on tyhjä ja luottokortilla ei enää onnistu nettimaksaminen (poistin käytöstä). Toki olisin voinut hakea töistä pankkitunnukset ja siirtää rahaa tilille palkkana, mutta ei. Silti, jos sitä rahaa nyt olisi, niin aivan varmasti olisin jo pari tuntia sitten ladannut hillot kasinolle ja aamulla saisi taas laskea tappioita nelinumeroisin summin.

Takan lämmitystä ja vähän bisseä. Silti tosiaan levoton olo. Sellanen et mitä mä nyt teen kun pelaamaan ei pääse? Noh, nyt alkuun tunti ja päivä kerrallaan taas edes jotain ja tavoitellaan sitä samaa olotilaa kuin oli ennen ratkeamista. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! :slight_smile:

11

Mitä se mummo sitten sanoo, kun lumi on sulanut pois? Sitä vaan tässä pohdin. Ehkä sille mummolle käy ohrasesti jo ennen kesää, lumessa tarpominen uuvuttaa peruuttomasti ja kuolo korjaa kevään korvilla. Tai ehkä mummojen helvetissä on aina talvi. Tiedä näistä, eikä sillä väliä, mutta pohdin vaan sitä että jos kesällä rusketus auttaa tuon couperoosan kanssa, niin mikset lähde näin talvella etelään pienelle lomalle? Yhden päivän pelirahoilla kävis jo ties missä rannalla pötköttämässä. Toki jos iho ei kestä aurinkoa, niin sitten se on aika kinkkistä lähteä aurinkolomalle, mut ehkä se loma sitten noin muuten tekis hyvää. Ite ainakin lähtisin jonnekkin pienellä lomalla, jos taloudellisesti olisi mahdollista. Eli jos olisin sä, niin pakkaisin jo laukkua :slight_smile:

12

Itse ainakin ajattelen nyt niin, että haluanko koko loppuelämäni olla riippuvainen nettipeleistä ja pilata koko elämäni…se on vain tuurista kiinni voittaako siellä vai ei. Helpoin varmasti olisi jos oisi itselläänkin joku “tukihenkilö” jolle soittaa kun mieli tekisi pelata…saisi joku puhua järkeä päähän…Mieti minkälainen tulevaisuus sinulla on esim. parin vuoden päästä? Onko kaikki pelaaminen ollut sen arvoista mitä sinulla on nyt? Itsekin ajattelen että miten paljon elämästäni olen heittänyt kankkulan kaivoon pelaamisen takia… mistä olen jäänyt paitsi…mieti mitä sinulla on vielä edessä …mitä voit saavuttaa jne…mitä haluat elämältä? Ei ole heikkoutta pyytää apua…sitä kyllä saa:)…tsemppiä sinne ja voimia tulevaan!

13

Dodii… Tässäpä sitten ollaan taas pari tonnia tälle viikonlopulle hävittynä…

Käytännössä kaikki on pelattu ja nyt on autot ja kämpät myynnissä pilkkahintaan. Ei enää pysty pitämään, eikä oikeastaan kiinnostakaan kun kaikki elämänhalu on mennyt. Autosta saatavilla rahoilla saa luottokorttivelat kuitattua, kämpästä muiden velkojen maksun jälkeen jää 50000€ käteen ja nyt tein sen päätöksen, että mun on aika siirtyä vielä sillä rahalla reissuun niin kauan kuin se riittää…

Thaimaahan siis alkuunsa suunta, koska en mä tätä kierrettä pysty yksin kotonakaan katkaisemaan… Siitä eteenpäin en tiedä… Ei ainakaan Casinoille, se on varma.

Just tuli laskeskeltua kokonaistappiot ja sellainen 500000€ oli lopputulemana kolmen vuoden jaksolla.

Yritys vielä pyörii, muttei enää kuukauttakaan jos mä olen puikoissa, enkä halua sitä, että kukaan saa potkut mun sairauden takia. Velkaa on jo helvetisti sielläkin, mutta laskeskelin, että ne saa kuitattua kun en enää ole syömässä kuormasta.

Viimeiset 2-3 kuukautta olen käytännössä ollut hautautuneena kotiin. Pakolliset kaupassakäynnit on tietysti tullut hoidettua, muttei sielläkään enää uskalla katsoa myyjää silmiiin, saatika muita ihmisiä yhtään missään. Silmät punaisena ja silmänaluset mustana pelaamisesta, naama turvoksissa alkosta. Hyi helvetti kun hävettää olla minä… :frowning: Miten ihminen voikaan olla näin rikkinäinen?

14

Terapiaan, yritysjohtaja. Terapeutti sai minut irti viinasta