Ongelmat nukkumisessa ja muutakin.

[sdgh]

Moi kaikki. Kuuluukohan tällainen aihe tänne lainkaan? Noh, mode osannee poistaa jos jostain syystä ei sovi

Eli nukkuminen, nukahtaminen, unen saanti, päivärytmi, tai oikeammin sen puute. Päivärytmi sekaisin = elämä sekaisin. Tuntuu että olen niin epävakaa ja jotekin selkärangaton etten saa elämästä mitään otetta, mikä kaikista konkreettisimmin kai näkyy nukkumisessa. Kirjauduin kun en halua että lähipiiri saa tietää millaista elämäni oikeasti on, enkä halua kertoa tätä puolta itsestäni ainakaan vielä. Olen ollut vähän sellainen muidenkin kannattelija ja haluan pitää ihmisiin muutenkin jotain matkaa enkä halua näyttää heikkouksiani. Mutta nyt on olo että pitäisi saada vähän puhua. En halua/uskalla puhua tästä irl siksikään kun tuntuu että kaikki muut on elämänhallinan omaavia pirteitä aamuvirkkuja joiden mielestä pitäisi ainoastaan lopettaa laiskottelu ja ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä joka aamu klo 06 tamppaamaan mattoja ja siinä se, elämä maistuu ja hellurei.

Välillä en saa unta lainkaan ja välillä nukun tuhottomasti, välillä onnistun skarppaamaan itseni petiin ajoissa ja herään ajoissa tai sitten en, mutta aina tapahtuu Jotain Mystistä ja Milloin Mitäkin, mikä keikauttaa onnistuneen rytmin pois raiteiltaan. Ensinnäkin minulla on siis oikeasti suuria hankaluuksia nukahtaa, ja toinen ongelma on se etten useinkaan näe mitään syytä herätä normaaliin aikaan (eli ennen 10). Se sit myöhästyttää rytmiä, ja lopulta tilanne on aina se että menen nukkumaan 05 ja herään 14-15. Tilanteesta tekee pahan todellakin se, etten ihan oikeasti vaan kykene pitämään yllä järkevää rytmiä jos ei ole pakko, eli töitä, koulua tai muuta menoa mihinkään. Tämä saa minut tuntemaan itseni todella huonoksi ja puutteelliseksi ihmiseksi.

Vätystelyä esiintyy muillakin elämän osa-alueilla, esim siivoaminen on lähinnä puuskittaista. En ota vastaan yllätysvieraita asuntoni kunnon vuoksi kun välillä saattaa olla oikeasti sekaista kun kaikki kotityöt ovat kasaantuneet, altaassa viikon tiskit ja nurkissa villakoirat ja tasot täynnä roskia ja tavaroita joita en jaksa viedä paikoilleen. Olen kyllä skarpannut siinä asiassa paljon eli niitä puuskia tulee useammin. Mutta siinäkin pätee sama: vähän aikaa sujuu, sitten tapahtuu Jotain. En vaan keksi mitään tarpeeksi hyvää syytä, mikään ei oikein motivoi ylläpitämään oikeastaan mitään kovin pitkiä aikoja. Minulta vaan puuttu jotain. Tämä on ollut mulla aina, onkohan tämä jotain masennusta vai olenko vaan todella paska ja laiska ihminen? Mikä on se mitä multa puuttuu? Mikä saa normaalit ihmiset huolehtimaan itsestään ja kodistaan? Töissä ja muualla olen sitten ahkera, nokkela ja viisas ja minua monesti kiitellään tehokkuudesta ja organisaatiokyvyistä eikä kukaan takuulla usko millainen olen siviilissä. En siis ole mikään tyhmä. Se tehokkuus ja kaikki sellainen vaan loppuu heti kun astun kotiovesta sisään. Se jää rappukäytävään hengaamaan eikä tule kanssani sisälle asti. Siitä sitten hyppää reppuselkään kun lähden taas jonnekin.

Mulla ei ole ikinä ollut “vapaaehtoisesti” vietettyä säännöllistä elämää, edes lapsena. Nyt koitan todella käydä tämän nukkumisen kimppuun ja haluaisin oikeasti järkevän ja kestävän rytmin. Jotenkin aamurytmin noudattaminen saa tuntemaan itsensä suorastaan onnistuneeksi ja tasavertaiseksi muiden kanssa. Tunnen suurta alemmuutta siitä ettei mulla ole … Sitä Jotain mitä muilla on, mitä vaaditaan säännöllisen elämän ylläpitämiseen. Yksi syy valvomiselle on tämä ihana netti :mrgreen: Tai oikeammin elämän tyhjyys jota täytän netillä. Huomaan usein oikein keksimällä keksiväni vielä jotain ettei tarvitsisi mennä vielä nukkumaan. Mä en monesti edes halua/kykene menemään nukkumaan vaikka pitäisi. Sitten helposti jään juttemaan jonkun kanssa fb ja senkin takia rytmit venyy. Ja jos olen vielä laiminlyönyt syömisen niin menen sellaiseen koomaan missä vaan olen ja tuijotan tubesta jotain idioottivideoita ennenkuin jossain vaiheessa saan itseni pois koneelta, saattaa oikeasti mennä tunteja. Tyyliin kello 22 mietin että kohta nukkumaan ja kello 02.15 saan viimein itseni hammaspesulle jos jaksan ne pestä. Usein onneksi jaksan. Joo syöminenkin noudattaa samaa kaavaa tai siis ei siinä ole kaavaa: välillä en syö paljoa mitään, välillä syön terveellisesti ja järkevästi ja välillä syön niin paljon ja epäterveellisesti etten kehtaa sitä kertoa kenellekään. Muutenkin kaikki tulee kausina: saatan vaikka keksiä että tarvitsen t-paidan, ja sitten ostan niitä lyhyen ajan sisällä tyyliin 10 monessa värissä. Joko-tai. Tämä ominaisuus ei tosin ole enää niin paha mitä joskus oli. Nykyään jopa rajoitan ostelua ja mietin tarvitsenko oikeasti. Tuo massaostovimma on varmaankin käynyt yksi kerrallaan kaikki osa-alueet läpi: kengät, alusvaatteet, toimistotarvikkeet, kosmetiikka, hygienia ym.

Taustaa sen verran että mulla on todettu joskus ajat sitten vaikea masennus jota hoidettiin todella huonosti lähinnä pintapuoleisesti hutaisten. On ollut pahoja pelkotiloja, varmaan jotain psykoottista tilaakin, luuloja varsinkin niitä perus että kaikki vihaa ja puhuu paskaa, sitten on ollut erilaisia päihderiippuvuuksia joista olen päässyt eroon. Monesti olen myös ollut sellaisessa tilassa etten ymmärrä mitä ympärilläni puhutaan. Aivot ihan tiltissä kun “pää ylikuumenee” eli joudun tilaan missä pää ei ota vastaan mitään.

Lyhyesti sanottuna: haluan elämäni hanskaan ja itseni tasapainoon. Haluan voida elää.

Aika karua luettavaa ny kun katsoo ja vielä olisi sanomatta vaikka mitä. Onko muilla edes vähän jotain vastaavaa? Mikähän mua saattaisi vaivata? Pitäis varmaan varata aika mt-toimistoon?

[Winston-84]

^ Moikka ja tervetuloa, sdgh .

Totta kai sun kannattaa ottaa pikimmiten yhteyttä MT-palveluihin, jos tunnet voivasi psyykkisesti huonosti, etenkin, kun sulla on se vaikea masennus taustallasi, johon et kokenut saaneesi riittävää apua. Lisäksi tuossa menossasi saattaisi olla muitakin mielialahäiriön piirteitä tmv., mutta mä en todellakaan ala tässä vääntää sen kummempia nettidiagnooseja.

Kuitenkin, oletkohan hieman liian ankara itsellesi joissakin jutuissa . Toki sekin usein kuuluu taudin kuvaan. Esim. tuo nukkuminen; ymmärrän ja tiedän ihan omasta kokemuksestani varsin hyvin, että unettomuus on täyttä helvettiä, vaarallistakin ja tekee ihmisen oikeasti hulluksi ja siihen pitää hakea apua, mutta mitä varsinaiseen unirytmiin tulee, niin onko sillä nyt niin hirveästi väliä, jos kuitenkin saa nukuttua tarpeeksi. Ihmisillä, ihan tervepäisillä ja hyvinvoivillakin on erilaisia unirytmejä, jotka eivät sovi siihen yhteiskunnan sanelemaan rytmiin. Toki yökukkujan unirytmi vaikeuttaa pirusti käytännön elämää, jos on työssä, opiskelee tms., mutta jollei mitään erityisempiä velvoitteita ole, niin eipä sillä niin suuresti väliä ole, milloin nukkuu, kunhan nukkuu.

Toiseksi tuo siisteysjuttu: Tietenkin asuinympäristöstään tulee sen verran huolehtia, ettei mitään suoranaista terveysvaaraa aiheuta tai naapurit eivät ala valittaa hajusta, mutta muuten, onko sillä niin helvetisti väliä, jos joskus tiskit jäävät tiskaamatta tai nurkissa pyörii muutama villakoira. Edelleen niillä ihan ns. normaaleilla ihmisilläkin on erilaiset käsitykset/mieltymykset siitä, kuinka siistiä pitäisi olla, ts. on paljon sellaisia ihmisiä, joilla on elämänhallinta ihan kunnossa ja jotka ovat tyystin tyytyväisiä elämäänsä, vaikka kämppä ei todellakaan ole koskaan tiptop.

Tunnut ajattelevan noita yllämainittuja juttuja kovasti sitä kautta, mitä muut ihmiset susta ajattelevat ja se on aikaslailla kuormittava lähtökohta, joka vain lisää stressiä, eikä näin ollen pahemmin oloasi paranna. Kannattaisi mieluummin lähteä siitä, mitä sinä itse pohjimmiltasi haluat ja millaisissa olosuhteissa viihdyt, ja jättää sikseen se muiden ihmisten odotusten ja elämän miettiminen. Helpommin ehkä sanottu, kuin tehty, mutta kuitenkin . Voin silti paljastaa, etteivät ne kaikki muutkaan ihmiset suinkaan niin täydellisiä ja hyvin elämänsä hallitsevia ole, miltä päällepäin saattaisivat näyttää .

[sdgh]

Hiphei, kiva kun mulle vastattiin näin nopeaan Ja kiitos myös tervetulotoivotuksista, Winston-84.

Olen kyllä pidemmän aikaa jo epäillyt että saattaisi olla jotain muutakin häikkää päässä kuin pelkkä masennus. On vaan ollut jotenkin niin kova ylpeys että en ole voinut myöntää, saati hakea apua ja vähättelen muutenkin paljon ongelmiani. Olen käynyt lähikunnan aa-ryhmässä silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa ja siellä tajunnut että on niitä ongelmia muillakin, ja se on vähän madaltanut kynnystä hakea apua. Jos minä joku päivä, ehkä jo ensi viikolla.

Vaan, päästiinpä suoraan puhumaan villakoiran ytimestä :mrgreen: Siinä mielessä olet oikeassa että vaadin itseltäni melko paljon ja olen ankara. Mielummin luistaisin siivouksesta kuin muusta päivärytmistä ja voi olla että joudun vähän laiminlyömään sitä (vielä enemmän) tämän “projektin” aikana, tosin monesti “kunnon ihmisen rytmillä” on tullut tehtyä enemmän kotitöitäkin. Olin eräs aamu lenkillä todella aikaisin ja huomasin ajattelevani että tämä olisi minulle luksuselämää jos vain tähän kykenisin, siinä missä muille luksuselämää olisi vastaavasti pitkään nukkuminen. Oli todella hyvä olo kun kävelin lisääntyvässä ihmisvilinässä ikään kuin muiden veroisena. Tunsin olevani osa elämää. Vähän hankala selittää, olin niin iloinen kai kun taustalla on pitkä rupeama ihan hillitöntä yksinäisyyttä hitonmoisessa mustiossa ( = mustassa tyhjiössä). Olen ollut aika vitun yksin ja hylätty viime aikoina tai tavallaan oikeastaan koko elämän vaikka on tässä matkan varrella ollut vaikka mitä ihmissuhteita.

Ja sitten siihen villiksen ytimeen eli tosiaan mulla oli se normaali lasinen lapsuus laiminlyönteineen ja muutenkin kasvoin toisaalta kuin pellossa ja toisaalta hyvin ankarasti, tai sanotaan mielivaltaisesti, ja oikeastaan mitään järkeviä rajoja ei ollut. Paitsi ne mielivaltaiset siis. Eli ei ollut mitään nukkumaanmenoaikojakaan, eikä pieni vielä voi itsestään ottaa vastuuta. Suurella kateudella seurasin luokkakavereiden elämää kun he elivät täyspainoista arkea mihin kuului nukkumaanmeno klo 21.00, herätys kello 07.00 ja aamupuuro, ja oli selkeä säännöllisyys ja rytmi. Olen siis todella kadehtinut naama näin vihreänä elämänhallinnan omaavia ihmisiä niin pitkään kun vaan muistan. Sitä että heillä on niin ehjä psyyke ja on itsekuria tai jotain että he kykenevät siihen. Ylipäätään elämään. Joskus olen vielä niin hyvässä kunnossa että siihen kykenen. Toivottavasti. Että pystyisin päättämään itse mitä teen enkä vaan solju eri olojen ja jaksamattomuuden vankina, samalla kuin mieli/tietoisuus/mikä lie suree ihmiskuoren nurkassa sitä että en jaska enkä kykene.

Se onkin hyvä kysymys, mitä itse haluaisin tai kuka edes olen. Peilaan oikeasti paljon sitä kautta mitä ne kaikki muut ajattelee. Vähän olen jo päässyt pois siitä ja vähän löytänyt itseäni.

Juu eikä “ne kaikki muutkaan” tosiaan ole täydellisiä, muistais sen vaan :mrgreen: jotenkin aina tahtoo laittaa itsensä johonkin extralokeroon. Niin just, se on sitä ankaruutta… Mitenhän tässä säilyy balanssi? Kun haluan elämän hanskaani, se on se mitä olen aina halunnut mutta voi olla että käydään överin ja nipottamisen puolella varmaan se riski pitää vaan ottaa ja tiedostaa että joskus kaadutaan ja vedetään suoria mutkiksi.

Pitää kyllä koittaa saada nukahtamiseen jotain. Joskus oli jotain mutta se resepti loppui jo ajat sitten. Poistuisi ainakin se nukahtamisen stressi/paniikki kun välillä pitää oikeasti saada nukuttua vaikka ennen jotain reissua. Välillä syön melatoniinia ja se auttaa välillä ja välillä ei.