One for the road

[Muoripippuri]

Tuo otsikko kuvaa hienosti minun juomatapojani. Olen viimeisiä pystyssä, ja kestän naiseksi tolkuttomia määriä alkoholia. Tämänhän tietysti kertoo korkeasta toleranssista, ja sitähän minulla riittää. Muistan jo parikymppisenä juoneeni ravintolassa 16 valkovenäläistä ja pohjat siihen alle. 16 vuotiaana join about 13 kaljaa illan aikana. Nyt lähempänä 5-kymppiä olen tooodella huolestunut juomatavoistani. Ja tätä alkoahan on mennyt 30 vuoden aikana jonkun verran.

Pulmani ei niinkään ole se, että minulla jäisi putki päälle, vaan se, että juon 1-4 kertaa kuussa alkoholia todella humalahakuisesti. En edes tiedä käytänkö illanistujaisia syynä juomiseen vai haluanko oikesti nähdä kavereitani. Vedän aina hirveät turvat, ja mokaan itseni rypemällä itsesäälissä ja itkemällä asioitani. Miten häpeällistä ja noloa. Olen mielestäni selvinpäin ihan kiva ja tavallinen nainen, enkä haluaisi ihmisten saavan minusta väärää kuvaa kännitoikkarointini takia.No, se mielikuva on menetetty, mutta ainahan on mahdollisuus muutokseen. Viimeisten vuosien aikana olen ollut joka vuosi enemmän huolestunut kännäämisestäni, ja suorastaan pelkään itseäni humalassa. Olen mm kerran kompuroinut päissään niin, että ihme että olen hengissä , ja pari kertaa soitellut aamuyön kännipuheluita puolitutuille enkä edes muista mitä olen puhunut. Valittanut varmaan elämän rankkuutta ja muuta sontaa.

Krapulat ovat nykyään henkisesti niin pelottavia, ja viimeisin kesti ahdituksen kanssa kaksi viikkoa. Yhdenainoan tolkuttoman juomisillan jälkeen. Olen ahdistunut ja masentunut ainakin viikon nykyään ryyppäämisen jälkeen ja kun alan päästä henkisesti jaloilleni tuleekin jo jotkut uudet kekkerit johon menen taas vetämään pään täyteen. Arkena en halua edes saunaolutta juoda, koska en tarvitse sitä, enkä edes pidä alkoholin mautsa. Olen vaan opetellut itselleni näin vahingollisen tavan juoda. Olen idiootti ja nolo muija kännissä, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi en ole päätynyt tappelemaan tai esim pettämään puolisoani humalassa, mutta pelottaa sekin että mitä voi sattua jos tämä jatkuu tämmösenä.

Nyt 3 viikon selvinpäin jälkeen olen niin iloinen jokaisesta viikonloppu-aamusta kun minulla ei ole krapulaa. Viikolla minulla ei ole mitään mielitekoja juoda mitään, mutta olen ehdollistunut juhliin ja viikonloppuihin. Vaikka ei selvinpäin oleminen viikonlopun yli ole mitenkään pulmallista, niin pari kertaa kuukaudessa silti olen juonut itseni tärviölle. Aika harvoin tilanne pysyy minulla lapasessa, vaan yleensä juon kaiken mitä löytyy, koska alkoholi ei nukuta minua, vaan puolison nukahdettua jään itsekseni vielä juomaan ja turraamaan jonkun juoman kanssa.

Tämä on mielestäni muuttunut pahempaan suuntaan, ja koen aivokemiani olevan päiviä sekaisin juomisen jälkeen. Pari viime vuotta olen ollut seuraavat 2-3 päivää myös itkuinen mitättömistä syistä. Lisäksi olen alkanut pelätä rintasyöpää ja dementiaa ihan senkin takia, että minulla on aina mennyt humalassa muisti tosi herkästi nuoresta asti.

Juomisella ei ole elämääni muita kuin kielteisiä vaikutuksia. Minulla menee pari viikkoa toipuessa kännistä, ja sitten juon jo uudestaan. Siinä välissä sabotoin treenaamiset ja painonhallinnan kun en jaksa tehdä mitään kun olen mieleltäni niin hauraassa tilassa.
Olen aloittanut tänä syksynä mielilalalääkkeen syönnin muista syistä, mutta olen alkanut epäilemään onko kuitenkin niin, että jos pystyisin olemaan juomatta vaikka 3 kuukautta, niin olisinko henkisesti niin tasapainossa, että en välttämättä tarvitsisi koko lääkitystä.

Olen pyöritellyt tätä asiaa vuosikausia mielessäni, ja ylpeä siitä että nyt käsittelen tätä aktiivisesti. Ajatuskin siitä, että minun pitäisi juoda, ahdistaa minua. Mutta silti päädyn aina impulsiivisesti juomaan jossain kemuissa, vaikka olisin 2 viikkoa ennen juhlia ollut sitä mieltäjoka päivä, että en halua juoda siellä mitään. Vielä kemujen ajankohdan aamunakin teen päätöksen että en juo, mutta sitten pim. taikasauva heilahtaa ja minä haen juomat kaupasta.

Onko järkevämpää, että en edes mene nyt mihinkään pikkujouluhin, että saan pidettyä kiinni tästä juomattomuudesta? Toisaalta olisi aika opetella menemään juhliin selvinkin päin. Olen paristi ollutkin, eikä se ole mitenkään kamalaa, mutta kännissä vaan tekee mieli olla.

Se mielikuva siivosti viinilasillisen nauttimisesta hyvässä seurassa tuppaa minulla aina vaan riistäytymään käsistä. Tietyn rajan jälkeen en enää tajua känniäni, vaan juon tolkuttomasti. Jos vaikka juon viinipullon pohjiksi ennen kemuja, niin olen niin hyvässä vauhdissa juhlissa etten edes tajua että ei kannattaisi juoda enää mitään.

Olen testien perusteella riskikuluttaja, koska annosmäärät on niin kovat. Vuosisadan morkkiksia on ollut niin paljon vuosikymmenten aikana, ja häpeä sanomisista ja tekemisistä on ollut ja on kova. En voisi koskaan kuvitella selvinpäin käyttäytyväni ihmisten edessä siten kun päissään törmäilen.
On tässä työmaa, mutta näillä mennään. Päivä kerrallaan. En tiedä kummalle puolelle tekstini kuuluisi, mutta aloitan nyt täältä vähentäjistä.
Tsemppiä kaikille.

[Tuuliajoilla]

Tsemppiä sinulle myös! Kuvailuissasi on paljon tuttua, vaikka minulla juomistilanteet ei ole kovin sosiaalisia, päinvastoin. Olen miettinyt aika paljon tuota kuinka paljon apeasta olotilastani johtuu juomisesta ja kuinka paljon muusta elämäntilanteesta. Ahdistus ainakin helpottaa, kun olen juomatta, alakuloisuus ei niinkään mutta kuitenkin vähän mikä sekin positiivista.

[Muoripippuri]

Hei Tuuliajolla, kiitos kirjoituksestasi ja kaikkea hyvää sinulle omalle polullesi. Koska olet tällää, olet selkeästi prosessissa kohti muutosta. Valtamerilaivat kääntyy hitaasti mutta varmasti.

On se vaan ihmeellinen voima, minkä vallan antaa tuollaiselle aineelle hallita itseänsä. Minua hävettää tolkuttoman paljon ajatus siitä, että mokaan kavereiden edessä kerta toisensa jälkeen, mutta samalla tavalla sinua Tuuliajolla ilmeisesti mietityttä se, että olet yksin kovassa humalassa omassa kotona. Kumpikaan vaihtoehto ei taida kuulostaa hyvältä, paitsi että minun maine on tainnut mennä kun julkisesti olen kännissä sekoillut ihmisten ilmoilla.

Annosmääriäkin olen tuossa miettinyt, ja ääneenkin puolisolle niitä ihmetellyt. Viimeisimmän juomisen saldo taisi olla 1 skumppapullo, siihen päälle 3 pitkää siideriä (jotka olisi voineet jo jäädä juomatta, mutta en humalaltani älynnyt), sitten ilmeisesti vielä viinipullo, ja ehkä joku pieni siideri, en ole siitä enää varma kun en muista. Sitten olin puhunut 3 tuntia puhelimessa, mutta en muista siitä juuri mitään kuin jonkun itkukohtauksen. Aivan hirveää.

Minä en juurikaan kamppaile arkisin juomisen himoa vastaan, mutta olen kehittänyt hyvän riippuvuuden jäätelöön ja suklaaseen arki-iltaisin. Samanlaista riippuvuutta ja itsensä ehdollistamista lienee sekin. Nyt 26 raittiin päivän jälkeen totean taas kerran, että kun alan olla tasapainossa itseni kanssa juomisesta toivuttuani, on minulla mielenpäällä ihan tarpeeksi kaikkea käsiteltävää ilman sitä että pitäisi toipua vielä krapulastakin.

Jostain luin, että juominen ylläpitää turvallista rutiinia, tiedät aina mitä tulee tapahtumaan, ja pelottavampaa onkin rikkoa kaava, ja sinnitellä selvinpäin vaikeimpien päivien ja viikkojoen yli (minulla siis viikonloput ja illanistujaiset, mökkireissut yms) tilanteiden, joihin itse olen liittänyt juomisen tai itseni “palkitsemisen”.
Seurassa juominen on loppujen lopuksi sitä, että kaikki oikeuttavat oman päihteidenkäytön sillä, että kun toisetkin, eli kokoonnumme käyttämään päihteitä yhdessä. Välillä mietin ironiaa jonkun esitellessä somessa toistuvia viinilasillisiaan takkatulen ääressä, että millainen mahtaisi olla seuraajien reaktio jos kuvassa olisi aina lasi täynnä votkaa. Heh.

En osta enää kotiin hanapakkauksia viiniä, koska joisin sen kerralla todennäköisesti, sitten kun korkki aukeaa. Toisaalta en myöskään tissuttele, koska en halua juoda yhtään muulloin kuin pari kertaa kuussa, enkä edes krapulaltani seuraavana päivänä pystyisi. Pelottaa sekin, että jos joskus vedän jotkut 4% kännit, ja kuolen vahingossa.

Alkoholi on hermomyrkky ja sielun syöjä.

Tsemppiä kovasti kaikille <3

[Muoripippuri]

Olen viimeiset 20 v tasapainoillut alkoholin käytön kanssa. En ole koskaan (paitsi kovassa krapulassa ja morkkiksessa) suunnittelut lopettamista. Vähentämistä kylläkin. Nyt ymmärrän, että minulla taitaa olla pulma juomisen kanssa. Minun pulmani on kohtuuttomat annoskoot kertakäytöllä. Olen pitkään tiennyt (luullut)muuttuvani idiootiksi kännissä, mutta minut herätti yhden ystäväni suora kommentti muutamia viikkoja sitten. Hän sanoi, että todellinen minuuteni häviää sinne humalan alle, eikä kukaan jaksa kuunnella minua kun olen juovuksissa. Ja hän on nähnyt minut juovuksissa jo 30 v sitten, ja kertoi, että mikään ei ole muuttunut käytöksessäni, pahentunut vain. Kiitos hänelle siitä kommentista. Minuun siis pätee sanonta, että en koskaan ota kuin yhden juoman, sen jälkeen minusta tulee toinen nainen, joka ottaa ne loput.

Olen pohtinut paljon juomiseen liittyvää kaksinaismoralismia. Kun on kavereiden kanssa kemut, niin alkon käyttö ja humaltuminen kuuluu kuvioon, ja otetaan someen kuvia jossa juomien kanssa istutaan mahtavaa iltaa “yhdessä rakkaimpien ystävien kanssa”. Toisaalta selän takana puhutaan vaikka työkaverista jolla on ongelmia juomisen kanssa, ja joka ei vaikka selviydy töistään tai ei ilmaannu juomisen takia töihin. Heitä katsotaan alaspäin, ja halveksitaankin. Juominen on siis kivaa ja hyväksyttävää tiettyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen ihminen onkin jotenkin roskaa, jos tilanne lähtee hallinnasta? Kumpaan kategoriaan minä kuulun, itseni ja muiden mielestä? Rehellisesti sanottuna itsekin olen ajatellut ihmisistä jotka juo liikaa, että onpa surullista, mutta minähän olen yksi heistä vaikka kulissit ovatkin kunnossa.
Näiden asioiden kirjoittaminen tänne saa itseeni enemmän ymmärrystä sille, että minulla todellakin on pulmia alkoholin kanssa, ja ollut jo pitkään. rehellisesti kirjoitettuna ihan kauhistuttaa, mutta täällä ei tarvinne esittää mitään, eikä se ainakaan itseäni hyödyttäisi mitenkään.

Saan duunit tehtyä ja perheen pidettyä kasassa, mutta pää ja mielenterveys ei enää kestä krapuloita. Suorastaan odotan sitä, että miten kirkas olo, ja ajatus olisi, jos pystyisin olemaan vaikka 3 kuukautta ilman känniä. Sitä ei ole tapahtunut kymmeneen vuoteen, niin paljon alkoholi on elämääni hallinnut. Olisipa hienoa jos voisi ottaa alkoholia niinkin harvoin, että vaikka vain 2 kertaa vuodessa. Siinäpä vasta tavoite.

Silloin voisi melkein miettiä, että viitsisinkö pilata hyvää raittiutta niillä parillakaan kerralla. Kun tosiaan arjessa ei tee mieli yhtään juoda. Tänäänkin ajattelen, että olisi ihan hirveää jos perjantaina pitäisi juoda humalaan itsensä. No, olen ajatellut näin jo vuosia, ja aina olen lipsahtanut, että tämä ajattelu ei ole minulle sinänsä mitään uutta ja käänteentekevää.

Olen päihdelinkin verkkokurssilla, ja päivittäin tulevat postit ovat ilokseni saaneet minutkin ajattelemaan asioita eri tavalla. Esim. tämän päivän idea siitä, että tahdonvoima ei riitä lopettamispäätöksessä loputtomiin, koska tahdonvoimakin väsyy kuten lihas. Parempi tapa on pitää mielessä kuulema alkoholiin liittyvät tosiasiat. “Muista myös olla hereillä aina, kun huomaat ajattelevasi alkoholia tuttujesi uskomusten tai ympäristön kertomien tarinoiden kautta”." Kun tässä onnistut, huomaat että alkoholi alkaa menettämään merkitystä niissä tilanteissa, joihin se on aiemmin kuulunut" Kuten minulla automaattisesti illanistujaisiin jne.

Tuntuu että en edes oikein uskalla mennä selvinpäin mihinkään kemuihin enää. Minulla on henkisesti kuormittava työ, ja en ole jaksanut vuosiin oikein tavata kavereita arkena. Tapaamiset ovat olleet näitä kekkereitä, missä on oltu juovuksissa. Mitä oikeaa kaveruutta se sellainen on?
Nyt olen tänä syksynä aktivoitunut, ja koettanut tavata kavereita arkena ja selvinpäin viikonloppuisin. Miten virkistävää se ajatustenvaihto onkaan ollut. Jatkan sitä rataa ja tällä hetkellä tuntuu, että en tahdo osallistua mihinkään pikkujouluihin, koska ei tee mieli juoda, ja selvinpäin ei kiinnosta lähteä. Kotona oleminen ja palautuminen töistä viikonloppuna on tärkeäpää kuin krapulassa ja itsetuhoisissa ajatuksissa vellominen päiviä ja viikkoja. Hui.

[Elohiiri]

Moikka ja tervetuloa palstalle! Ihanaa, kun tulee uusia. Vaikka tähän pitääkin aina lisätä, ettei saapumisen syy ole niin kiva. Tai tavallaan on, koska jotain on tiedostettu.

Sinulla on ihanan rehellinen ystävä ja hienoa, että osaat ottaa palautteen noin hyvin. Tuosta toisten juomisten puimisesta tuli mieleen, että minulle on nyt tämän vuoden aikana tullut yhtäkkiä olo, että jos siinä onkin oikeasti ollut vihjailua minun juomisestani. Silloin kun tissuttelin asiaa kummemmin ajattelematta, olin aika varma, ettei kukaan huomannut mitään. Nyt enemmän asiaa työstettyäni onkin tullut olo, että ehkä onkin, vaikkeivät kehtaa sanoa. Olisihan se varmaan helpompi ottaa asia esiin muka jonkun muun alkoholinkäytöstä huolestuneena. Varma en ole, eikä se nyt sinänsä suuremmin edes vaivaa. Kunhan tuli mieleen. Sinun tilanteesihan on sinänsä ihan erilainen, kun et edes yritä salailla juomistasi.

Noista somekuvista on vitsailtu täälläkin, kun kuvassa on idyllisesti joku puolikas viinilasi, vaikka oikeasti menee koko tonkka. Voisi jäädä tykkäykset omiltakin tutuilta saamatta, kun sen sijaan olisin laittanut kuvan sixpackista ja parista isosta juomasta omalla ruokapöydällä. Osa jo tyhjiä. “Vähän rentoa oloa ja omaa aikaa kiireisen päivän päätteeksi.” Mutta kuten totesit, porukalla kemuista otettuihin kuviin alkoholi vähän niinkuin kuuluu asiaan, vaikka ei todellakaan tarvitsisi.

[Baabuska]

Niin tuttua. Minäkin vedin aina melkoiset tötteröt. Kun vapaapäivän aatto koitti, olin jo töissä hermostuksissani ja odotuksen vallassa, milloin pääsee nasauttamaan kylmän oluttölkin auki ja nauttimaan raikasta huurteista. Kun mieheni jäi odottamaan autoon kauppareissuni ajaksi, piilotin kaljoja käsilaukkuuni ja ruokaostosten sekaan. Hän ei kovinkaan paljon ota eikä pidä kännäämisestä. Kun tulin kotiin, laitoin osan tölkeistä piiloon kun ladoin ruuat kaappiin. Menin parin tölkin kanssa sitten toiseen huoneeseen katsomaan televisiota ja en siis nasauttanut vaan avasin tölkin hiirenhiljaa ja nautin euforiastani. Neljän tölkin jälkeen menin laittamaan ruokaa ja nautin siinä samalla viidennen tai kuudennen pitäen tölkin piilossa. Kun ruoka oli valmista Emmerdalen alkaessa, tein meille annokset ja toin samalla molemmille oluet “ruokajuomaksi”. Jossain välissä laitoin saunan päälle. Olin siinä vaiheessa juonut jo seitsemän olutta. Saunan lämmetessä soitin muutaman puhelun enkä mielestäni ollut vielä mitenkään humalassa. Aamulla heräsin johonkin aikaan usein sohvalta ja huomasin etten ole pessyt hiuksianikaan vaikka saunassa muistaakseni kävimme. Ja niin alkoi taas krapulainen hukkapäivä kun makailin vain. Nyt lähti kuudes viikko ihan selvin päin, ilman pisaraakaan alkoholia. Yhtään ei ole kaduttanut että olen jättänyt ne kaljat kauppaan muiden ostettaviksi ja juotaviksi. Minä juon vain kahvia…??