On ne vaan ihmeaineita nii katkaisuhoidon lääkkeet..

Me Lopettajat
1

Monikin varmaan on ratsastanut sillä, että pääseehän sitä katkolle… Varsinkin nyt ekalla kerralla, kun kotikatkaisua otin, alle vuorokaudessa saadaan mies kyllä “juomakuntoon” taas uudellleen… Kun on paniikissa,hermosto käy ylikierroksilla…ja pulssi hakkaa ja pelkää kuolemaa, tai sitten sitä että ei kuolekaan… 8päivän juomaputken vieroitusoireet,pahat olot saadaan lääkkeiden avulla loppumaan jopa muutamassa tunnissa… Hieman Diapam 10mg,propral,b-vitamiinivalmisteet ja deliriumin ja viinakrampinestolääkkeet… ja VOT…mies on taas hups…jalkeilla ja hyvinvoiva…

Kuinkahan moni ratsasti tällä?

2

Minun onneni saattaa olla, etten koskaan keksinyt katkoa. Sen verran hengenvaarallista menoa se oli jo ilmankin.

3

En ole koskaan ollut katkolla, joten siitä ei ole mitään kokemusta. En ole kyllä tainnut mistään jäädä paitsikaan :slight_smile:

4

Luomuna nautin krapulani minäkin.
Kaikki kymmenentuhatta.

Taisi olla kiinni siitäkin, että kun juopotteluni aloitin 1960-luvun lopussa, ei päihdehuolto vielä kovin kattava ollut…katkoja taisi olla isommissa kaupungeissa, meillä ei semmoisia tunnettu.

Juotiin sitten sivistymättömästi ja katkaistiin yhtä pakanallisina, kukin tavallaan. Osa selkiintyi, kuten nytkin, ja osa ei viisastunut ollenkaan.

Puutteellista oli valistuskin. Siitä oli vanhan liiton mukainen tieto että “ilojen maljan pohjalla on katumuksen katkera kalkki” mutta se päihdeopetus, ettei ihmisen pidä syntistäkään ruumista rangaista kärsimyksellä vaan yhteiskunnan pitää hoitaa… se vielä oli meille tuntematonta uutta uljasta maailmaa. No niin, se oli sitä aikaa, ja nuoremmat ikäluokat ovat kasvaneet paremmassa elämässä.

Siitä sitten kun minulla juominen muuttui jokapäiväiseksi, mittaamattomattomaksi jossa krapuloita oli harvakseltaan -kerran pari viikossa, luulisin, ohimenevinä viinanvähyyksinä, niin se vain meni sillä alunperin omaksutulla tyylillä, alkukantaiseen metsäläismalliin.

Ja lopettaminen sitten, kun hoksasin että semmoisenkin tempun voi tehdä, meni sekin samalla huonolla tekniikalla, hiomattomana räpellyksenä, mutta mitäpä tuota nyt sitten enää suremaan. Lopputulos kumminkin oli se, että alkoholista tuli minulle yhdentekevä, mihinkäänpäin heilauttamaton juttu jota en niin muistele enkä murehdi.

Enkä perhanavie sen takia ainakaan ala uudestaan juomaan että saisin oikein sivistyneesti katkaista… mulle kelpaa tämä kotitekoinenkin raittius ihan hyvin . Kun en sitä parempaa ole maistanut.

5

Jotkuthan ramppaavat ties kuinka monta kertaa väliä… katkolle,juomaan,katkolle,juomaan…ties kuonka monta kertaa peräkkäin…varmaan siksi että siellä kyllä tabujen kanssa laitetaan niin äkisti kyllä mies kuosiinsa… juomista voi taas jatkaa… putki jatkuu ja jatkuu kun ratsastaa ajatuksella…“katkolle pääsee katkolle pääsee”

6

Onpa kerta kaikkiaan luojan onni, etten koskaan älynnyt lääkitä krapulaani muilla lääkkeillä kuin buranalla. Olisi ollut varmasti tosi syvä kaivo, johon olisin tippunut. Tarpeeksi syvä kierre tuli siitäkin kun äkkäsin, että krapulasta ei tarvitse kärsiä, viina oli oiva hoitokeino. Tuon asian huomaaminen sai juomiseni ihan uusiin svääreihin. Krapulahan oli " köyhien tauti " ? Pidin huolen, että juomat eivät loppuneet :frowning: aina oli aamuksi " lääkettä "

7

Minäkin hoidin krapulani buranalla, tai alkoholilla. Loppu aikana pelkästään alkoholilla ja oikeastaan se krapula ryyppy, tai ryypyt alkoivat olla jopa tavoitteena koska niissä tunsi kirjaimellisesti elämän palautuvan, tosin koomaahan siitäkin sitten seuras joten kysehän oli vain alkoholistisesta juomisesta.

T: Prooma

8

Niinhän minullekin kävi, että ne krapularyypyt tulivat todella tärkeiksi koska sellaista " tavallista nousuhumalaa " ei enää ollut mahdollista saada. Kamalassa pöhnässä kun heräsi niin niillä ekoilla ryypyillä oli mahdollista edes jonkinlaiset " olot " saada :cry:

9

Minä sain kovimpina juopotteluaikoinani sixpackillä vasta vapinan asettumaan ja itseni jotenkin niinkin selväksi, että saatoin jopa syödä välillä. Sittemmin se kävi aika harvinaiseksi sekin: välillä syöminen.

Tuntuu älyttömältä muistella esim. viimeistä putkeani vajaat 1 1/2 v sitten. Se kesti noin viisi päivää ja oli käytännössä yhtämittaista yritystä pidätellä yksinomaan krapulaa. Kun piti illalla juoda reippaammin, piti juoda nukahtaakseen. Heräilin aamuneljän tienoilla taas uuteen vapinaan ja sinnittelin kaappiin jääneiden kaljojen turvin joten kuten siihen asti, että sain lisää kaupasta. Missään vaiheessa en ollut edes erityisen kovassa kännissä sen jälkeen, kun ensimmäisen illan baarireissulta tokenin.

Yäkhh!!!

10

Nämäkin on klassisia tarinoita nämä aamuyön tuntien aikana siitä hirveästä kaljatölkki/pullokasasta koettaa kaataa niitä pohjalle jääneitä väljähtyneitä pisaroita suuhunsa, odottaen tuskaisena kello 9:ää että pääsee haisevana ja vapisevana ostamaan aamun annostaan. Toki hurjin mies lähtee aamuyälläkin ostamaan Sinol ,lasol pulloa huoltoasemalta, sitähän myydää vaikka kello 6aamulla tai kello 24yöllä…

11

Ei hemmetti! :laughing: Ton oon itsekin kokenut monta kertaa että olen herännyt joskus klo 5 aamulla vapinoissa ja alkoholin vieroitusoireissa, ja kun keittiössä on ollut muovikasseissa n. 80 tyhjää kaljatölkkiä niin olen kaatanut jokaisesta yksitellen pohjalla olevat tipat suuhuni että saisi edes vähän alkoholia. On se Lasolin hakeminen huoltoasemaltakin käynyt joskus sellaisina aamutunteina mielessä.

12

.

13

Itse en ole noita tippoja suuhun kaatanut mutta kaiketi tokin on vielä edessä jos jatkaa dokaamista. Yleensä itse jotenkin aina huolehtinut, että sitä riitttää hyvin siihen saakka kunnes saa taas lisää.

14

Kotikatkaisu on niin erikoinen innovaatio, että suhtaudun hieman skeptisesti koko ideaan. Tietysti jatkuva paine säästöihin pakottaa tämmösiin uusiin sovelluksiin, kun Päihdehuoltolain pykälät pitää täyttää mahdollisimman kustannustehokkaasti. :confused:

Avokatkokin on vähän siinä ja siinä kenelle toimii ja kenelle ei. Jos jollakin onnistuu hyvin, oisi kiva kuulla kokemuksia.

Itse oon ollut kaksi kertaa laitoskatkolla sisällä (asiakkaana : ), ja se toimii ainakin niinkuin katkaisuhoidon pitääkin, eli antaa hetken irtioton, täydellisen pelikatkon ja lepäämisen mahdollisuuden.

Laitoskatkossa on kans se hyvä, että yleensä sen jälkeen asiakasta patistellaan jonkinlaiseen pitempään jatkohoitoon, eikä mielellään passiteta suoraan takas radalle.

Etenkin huumevierotuksessa eli huumekatkolla on jopa periaate, että kaikille asiakkaille pitäisi olla jatkohoito sovittuna ennenkuin katko päättyy. Ketään huumevierottujaa ei siis passiteta takas kadulle.

Alkoholisteilla tapahtuu valitettavasti useemmin sitä, että hoito jää pelkkään katkoon ja asiakas lähtee takas baanalle esim. työkiireisiin tai hoidettaviin asioihin vedoten.

15

Minulla katkopaikkana toimi psykiatrinen osasto, jonne loppuajasta löysin itseni yleisimmin päivystyksen ja tarkkailun kautta. Itsemurhayrityksen jälkeen.

Minulle raittiuden yhtenä varmimmista takeista tänään, on palata muistelemaan sitä, miltä tuntui taas kerran herätä “lukittuna” laitokseen, jossa ulkoilu sallittiin vain hoitajan läsnäollessa.

Ja ne krapulatilat. Allekirjoittaneella kun oli vielä se paskamainen ongelma, että valmiiksi jo vedin kourakaupalla nappeja säännöllisesti ja mikäli itsemurhayritys tapahtui yliannostuksella, sai krapulansa nauttia raakana parin ensimmäisen päivän osalta, koska eivät antaneet silloin mitään, kun lääkkeet eivät olisi kuitenkaan tepsineet.

Krapularyyppyni minä nautin yleisimmin lavuaarin päällä, jossa urheasti siemailin siideriä koska kaljaa ei enää saattanut juoda ja koska ensimmäiset kaksi sidukkaa tuli samantien yläkautta ulos.

Näitä kun tässä hetken taas itselleen muistuttelee, tulee kokolailla kiitollinen olo tästäkin aamusta. Hetkestä, jossa tiedän että tänään minun ei tarvitse tuonne helvettiin palata.

16

Huomenta. Nyt en ole aivan varma puhutaanko samasta asiasta. Mullehan myönnettiin 12/2008 - 4/2009 terapia päihdeklinikalle. Sen oli tarkoitus olla paikan päällä eli klinikan sisällä tapahtuva. Olikin, mutta juuri laitostumisen uhan takia pyysin muuttamaan viimeiset kuukaudet avohoidoksi. Eli muistaakseni 2 kk. ajoin junalla aamulla klinikalle ja illalla takaisin. Täysin oikea ratkaisu. Pystyin totuttelemaan arkeen aivan eri tavalla kuin normaalimoodissa. Tässäkin potilaat pääsevät viikonlopuksi kotiinsa. Mielestäni liian keinotekoista eikä todellisuutta vastaavaa.
Toinen tärkeä pointti oli välitön paluu päihdeneuvontaan jatkotoimenpiteeseen. Kesti vielä puoli vuotta ja tarkoitti viikottaista ryhmäpalaveria. Toimenpiteen loputtua jatkoin yksityistapaamisilla päihdeneuvojani kanssa. Noin kerran kuukaudessa. Jatkuu vieläkin - tänäänkin klo. 12.00 menen juttelemaan. Ei enää minkäänlaista akuuttia tarvetta, mutta pidän kaverin ajan tasalla. Samalla tiedustelen työelämän pariin palaamisen mahdollisuuksia. Näillä on jonkinlaisia vinkkejä. Täytyy tsekata minkälaisia. :smiley:
Ehkä ylläolevasta saa käsityksen siitä miten pitkä matka takanani on. Yhtään askelta en kadu, tekisin saman uudestaan ja suosittelen muillekin. Ei tällaista yleensä tehdä kun kerran elämässään. Ihannetapauksessa. :smiley: