Oma suhteeni juomiseen

Kotikanava
21

Kiitos kommenteistanne, Vierailija123, kysyn vaan ja Akvara! On pelkästään hyvä, että tämäkin “avautumiseni” saa aikaan keskustelua, herättelyä tai miksi sitä halutaankaan sanoa.

Yritin tuolla ihan ensimmäisessä kirjoituksessani avata hieman taustoja ja oletan, että ette ole alusta saakka näitä kuulumisiani lukeneet. Lyhyt kertaus siis historiasta: Nuorena, ennen perhettä/lapsia, biletin melko railakkaasti ja join, niin kuin “hyvä jätkä”, mutta lähes 20 vuoden ajan oma juominen jäi taka-alalle, koska minulla oli perhe (lapset), jotka menivät kaiken edelle. Juomakertoja saattoi vuodessa olla kolme ja nekin käytännössä jonkun sosiaalisen tapahtuman yhteydessä muualla, kuin kotona.

Nyt siis saatan perjantai-iltana juoda tölkin olutta ja lauantaina juoda sen toisen tölkin, jotka silloin perjantaina kaupasta ostin. Tai saatan juoda enemmin ja olla tarvittaessa juomattakin. Riippuu ihan viikonloppujeni sisällöstä. Jos juon kolme ja huomaan, että meinaa tulla jotenkin pöhnäinen olo, lopetan siihen. Tai joskus harvemmin koen, että voin hyvin jatkaakin, jos maistuu (esim. mielekäs punaviini). Sitten on tullut noita itsellenikin harmittavia “övereitä” ehkä kerran, kaksi vuoteen. Ei varmasti useammin.

Voin myöntää, että mietin usein sitä, voisiko juominen lipsahtaa minulla alkoholismin ja todellisen riippuvuuden puolelle. Uskon, että voisi, jos antautuisin tuollaiselle riippuvuudelle ilman kontrollia. Olen kuitenkin persoonaltani kontrolloiva ihminen, eikä minulla ole mielestäni MITÄÄN riippuvuutta mistään asiasta. En koukutu TV-sarjoihin siinä määrin, että jonkun ohjelman katsominen olisi pois joltakin toiselta menolta tai että juominen menisi läheisteni tarpeiden edelle. En tupakoi, en ole koukussa seksiin enkä edes makeisiin, vaikka nekin välillä houkuttelevat ja niitä syönkin :slight_smile:

Kysyn vaan kirjoitti tuolla, että mieheni oli viikonloppujuoppo ja pistin hänet pihalle, mikä tekee minusta paremman… Noh, ainakin minusta tekee paremman se, että perheeni eli nykyisin tytärteni, hyvinvointi menee omani edelle. En siis livistä perjantai-iltaisin baariin, jos tiedän, että tytöt haluavat katsoa jotain leffaa kanssani tai tarvitsevat autokyytiä (toki nykyisin vähemmin, kun itsekin voivat ajaa). Voin lupautua ystävän kanssa vaikkapa nyt ensi lokakuussa johonkin konserttiin, kun taas mieheni kanssa ei voinut tehdä mitään suunnitelmia, koska ei ollut tietoa, onko hän edes maisemissa tai ylipäätään selvinpäin. Läheiseni tavoittavat minut AINA, kun siihen on tarvetta. Mies sille päälle sattuessaan ei vastannut puheluihin eikä tekstareihin…

Jos olen juovuksissa, en muutu persoonaltani juuri mihinkään. Olen sama positiivinen ja ystävällinen nainen, kuin selvänäkin. Mies taas… Noh, mitäpä sitä kertaamaan.

Tuossa nyt muutama esimerkki.

Ja joo, omasta mielestäni olen vielä kaukana viikonloppujuoposta, koska minulle tuo nimitys tarkoittaa sitä, että ihminen aloittaa juomisensa perjantaina heti töistä kotiin päästyään, jatkaa lauantaina viimeistään puolilta päivin ja korjailee vielä sunnuntaina. Ei minun mieskään itse asiassa noin alkkis ollut, saattoi ottaa vain perjantaina (reippaammin), mutta kun homma toistui kuukausi toisensa perään ja perhe jäi siinä kakkoseksi, niin päätin, että mies saa toteuttaa tahtoaan lopun elämäänsä ilman, että vaimo vaatii olemaan kotona perheensä kanssa…

22

Akvara: Olet oikeassa siinä että epäystävällinen ei saisi olla. Yleensä vain riippuvaisille ei pehmeä teksti mene perille ja mun mielipide on että paapominen ja ymmärtäminen vain pahentaa alkoholistin tilaa. Tietysti sitten kun se oma sairaudentila jotenkin herää ja jos riippuvainen hakee apua itselleen on tuki ja ymmärrys tarpeen. Tällä hetkellä Suomessa paapotaan ja hymistellään juoppojen ympärillä varsinkin tilan alkuvaiheessa - silloin kun asioihin voisi vielä ehkä vaikuttaa. Varsinkin läheisriippuvaiset ovat lempeydessään, ymmärtäväisyydessään, uhriutumisenhalussaan ja vastuunottamisessaan vailla vertaa kun he pyörivät juoppojensa ympärillä mahdollistamassa juomisen jatkumista. Kun toinen saa kiksit juomisesta ja toinen marttyyriydestä on päättymätön syöksykierre alkanut.

Mitä jos ei ymmärrettäisi? Mitä jos juomista ihannoivat ja siiderin ympärille elämänsä rakentavat vain jätettäisiin yksin selviytymään? Ei nostettaisi, autettaisi, kannustettaisi, hoidettaisi, joustettaisi…? Olisko maailma parempi paikka? Loppuisiko äideiltä tyttärille ja isiltä pojille periytyvä juoppous/läheisriippuvuus malli? Jos kaikki juovat vain jätettäisiin yksin selviytymään omista ongelmistaan ja itse pitäisimme huolen omistamme.

Hemmiina: Tuo miten ajatusmaailmasi pyörii juomisen ympärillä kertoo jo sen että OLET riippuvainen ja vahvasti. Jos et usko, niin ole 6 kk juomatta. Ehkä heräät kun huomast miten vaikeaa/ mahdotonta se on. Tai tee se ja tule kertomaan että olen väärässä! Mielellään olisin… Tai voit sanoa tietysti että et halua näin toimia mikä taas vain vahvistaa asian. Toivon että minullekin joku joskus olisi ihan suoraan sanonut että haloo: Olet juoppo! Siitä johtuu ongelmasi. Ystäväsi ja lähipiirisi ovat myös juoppoja - sen vuoksi pidät tätä elämäntapaa normaalina. Eli kaikella ystävyydellä nyt tämän sinulle Hemmiina sanon: Korkki kiinni ja hae apua, jos se ei muuten pysy kiinni. Sinulla on vielä toivoa. Itse olen ollut pitkään juomatta ja aikanaan join samoilla määrillä kuin sinä. Elämäni alkoi uudestaan noin 1,5-2 vuotta lopettamisen jälkeen ja helpottui valtavasti jo heti 2-3 kk kohdalla, kun en enää päivittäin himoinnut siideriä. Tänään olen onnellinen, terve ja vapaa. Jokainen päivä on suuri lahja ja olen päässyt pois päänsisäisestä vankilasta. Alkoholimäärien ei tarvitse olla suuria viedäkseem tuohon vankilaan - kyse kun on enemmänkin psyykkisestä kuin fyysisestä sairaudesta. Olet vapautunut kun siideri on sinulle täysin yhdentekevä aine, mitä et ajattele koskaan. Silloin elämääsi mahtuu paljon hyviä ja aidosti iloa tuottavia asioita. Eikä sinun tarvitse esittää mitään ollaksesi jotakin, riittääksesi. Ei tarvitse olla muita parempi tai huonompi. Riität omana itsenäsi kun olet vapaa ja tunnet miten maailma rakastaa sinua, kun alkoholi ei ole tekemässä vankilanmuureja mieleesi. Lämmintä kesää kaikille ja muistakaa että ihminen ei tarvitse alkoholia mihinkään!!!

23

Hupsista heijaa, mikäköhän on mennyt pieleen, kun ihan tässä nykyelämässänikin koen, että elämääni mahtuu paljon, siis ihan hurjan paljon, hyviä ja aidosti iloa tuottavia asioita. Eikä minun tarvitse esittää mitään ollakseni jotakin, riittääkseni. Ei tarvitse olla muita parempi tai huonompi. Riitän ihan omana itsenäni, kun olen vapaa riippuvuuksista ja tunnen, miten maailma, tai ainakin ystävät, tuttavat ja työtoverit eläintovereista nyt puhumattakaan, rakastavat minua.

Luitkohan, Vieras123, vieläkään aloitustekstiäni? Olen ihan oikesti elänyt alkoholivapaata elämää kuukausikaupalla kerrallaan parin vuosikymmenen ajan. Ei ole omalla kohdalla tarvinnut asiaa miettiä, ei ole tehnyt edes mieli. Arki on ollut tytärten kanssa yhteistä harrastamista yli 10 vuotta ja kun siihen liittyy autolla ajo, niin eipä tuota olisi voinut mitään ottaakaan.

Joit siis aikanaan samoilla määrillä, kuin minä? Oliko sinulle ongelma se, että joit perjantai-iltana yhden oluttölkin ja lauantaina toisen? Tai oliko ongelma, että joskus; kerran tai max kolme kertaa vuodessa se juominen lähti ns. lapasista eli joitkin esim. 10 olutta? Tuo “mopon karkaaminen” on minullekin kurja asia ja tottahan se on, että ainoa keino välttyä siltä, olisi se, että laittaisin korkin kokonaan kiinni. Mutta miksi laittaisin? Jos en koe itse asiaa ongelmaksi, enkä siinä määrin tunnista/tunnusta riippuvuuttanikaan, niin tosiaan, miksi. Voin vakuuttaa sinulle, Vieras123, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään minut tuntevaa ihmistä, joka allekirjoittaisi väitteen, että olen alkoholisti tai ylipäätään alkoholiongelmainen.

Mutta joo, kunnioitan kommenttejasi ja ymmärrän oikein hyvin, jos edelleen olet sitä mieltä, että minä vain kiellän totuuden. Noinhan minäkin helposti ajattelen, jos en edes ihmistä henk.koht. tunne.

Tuosta olen muuten täsmälleen samaa mieltä, ettei ihminen tarvitse alkoholia mihinkään :slight_smile: En minäkään. En kyllä tarvitse suklaatakaan tai ruisleipää ja silti niistä nautin :stuck_out_tongue:

24

Minä jotenkinkritisoin alkoholikeskeistä kulttuuria… Miksei juhlia voisi selvänäkin tuntien lapsenomaista iloa? Toisten juomiseen en ota kantaa tässä sen kummemmin ja livenähän voi aina poistua jos tilanne ahdistaa. Muutama kysymys pohdittavaksi tse kullekin:

*entäpä jos minä en olekaan se poikkeus, joka on juovuksissa fiksu ja muut kamalia? Mitä miettisimme nähdesämme videoituna touhujamme humalassa… Jos kaatuilee, oksentaa voi ihan hyvin olla pelottava… Toiset tuntee epävarmuuttaa, kaatuuko tuo päälle ja elämänkokemuksestaan riippuen jopa pelätä, muuttuuko käytös yht’äkkiä toiseksi. Videolta näkisi toisten ilmeet ja eleet, joita ei tosiaan itse siinä humalatilassa rekisteröi. Voisi olla aika ankeaa katsottavaa… :wink:

*Jos itse ahdistuu jonkun tai joidenkin humalatouhuista, miksi itsellä olisi oikeus aiheuttaa samaa epävarmuutta ja ahdistusta jollekin toiselle? Haluaako olla semmonen? Itse ajattelen nyt, että oikeastaan on aika ikävää olla umpihumalassa edes lemmikkieläimen nähden.

*Entäpä jos ne itseä ahdistaneet juovat on ajatelleet samalla tavalla, että turhaa narinaa, sama ihminen minä olen, eikä MUN persoona muutu… Mistä sen voi tietää, jos ei edes muista mitään? Onko kyseessä ssma itsepetos kuin muillakin, jotka liukuu kohti alkoholismia kuin sammakko kuumenevalla liedellä vesikattilassa, kun ei vaihtolämpöisenä huomaa tilannetta ennenkuin on liian “kuuma”? Ja jos alkoholi ei “muuta” mitenkään, mihin sitä sitten ottaa? Pyrkimyshän on nimenomaan eri olotilaan ja se taas voi olla muilla ihan erinäköinen kuin selvä minä.

Näitä on ihan hyvä pohtia ja siinä tämä ketju on hyvä. Minä en tarvitse alkoholia enää mihinkään. Ja kun katsoo lähellä ja kauempana, miten karmealla tavalla alkoholi tuhoaa terveyden, niin en halua ottaa mitään riskiä omalla kohdalla, että olisinkin sammakkona tuossa kattilassa ja itsepetoksen verho väistyisi vasta kun en enää jaksaisi hypätä kattilasta pois.

25

Hyvää keskustelua, kiitos siitä. Tämä laittaa ainakin minut miettimään, että tarviiko minun tosiaan ostaa näin perjantaina edes sitä kahta tölkkiä olutta vai jättäisinkö kuitenkin ostamatta. Toki välillä jätänkin, ei se minulle mikään pakko ole, mutta välillä tulee ostettua ihan vaan silläkin ajatuksella, että jos tulee jano/mieliteko, niin onpahan sitten kotona valmiina :slight_smile:

Omasta juomisesta ja mahdollisesta humalatilasta voisi sanoa, että kun tarkoitan persoonani säilyvän samanlaisena positiivisena ja ystävällisenä, vaikka joisinkin, niin en tietenkään tarkoita tilaa, jossa on mennyt jotenkin överiksi. Sitä ei varmasti ole kenenkään toisen mukavaa katsella, koska eihän se tunnu itsestäkään mukavalta. Aika usein kynnyksenä juomiselle onkin ollut se, kun tietää, miten kurja olo voi jälkeenpäin olla. En siis ole ihminen, joka ensimmäisenä rynnistää terassille, kun kesä koittaa, tai ylipäätään haluaa siihen pulloon humalahakuisesti tarttua. Otan yhden tai kaksi, koska se maistuu hyvältä ja rentouttaa. Kuten tuolla aiemmin kerroin, olen lukuisia kertoja pistänyt ns. korkin kiinni siinä vaiheessa, kun vähänkään tuntuu, että juoma käy päähän. Enhän halua tyttöjeni, vaikka jo aikuisiässä ovatkin, katselevan pöhnäistä äitiä. Joskus taas sallin itselleni suht hyvällä omalla tunnolla “repsahtamisen”. Olenhan minäkin vain ihminen, siis epätäydellinen sellainen :slight_smile:

En sen kummemmin koe tarpeelliseksi puolustella suhtautumistani omaan juomiseen. Uskon olevani kykenevä arvioimaan asiaa ihan objektiivisesti. Haluan kuitenkin korostaa, että ihan oikeastikin tämä keskustelu laittaa minut miettimään, tarvitsenko sitä yhtä tai kahta lainkaan. Kiitos siis siitä :slight_smile:

26

En ole itse koskaan ollut suuri alkoholin ystävä ja esimerkiksi baareissa istuminen on minulle ihan hirveää piinaa. Saatan ottaa teatterissa väliajalla kuoharilasin tai joskus ruuan kanssa lasin viiniä (ja tämä tapahtuu ehkä 0-2 kertaa kuukaudessa) Tämä jää siihen yhteen lasiin, koska en pidä humaltumisen tunteesta. Miksi sitten juon sen kuoharin/viinilasin? Kuoharilasiin liittyy paljon hemmottelun ja juhlallisuuden tunnetta, ja se ikäänkuin siihen ladattuna tunteena nostaa fiilistä. Jotain samaa siis kuin siinä, että pukee juhlavaatteet ja laittaa hiukset juhlia varten. Hyvin voisin sen jättää juomatta, ei olisi ongelma. Perjantai-illaksi tai “siivouspalkaksi” ostan yleensä limua (mitä en siis normaalisti juo) tai jotain muuta hyvää. Alkoholia en käytännössä osta kotiin ikinä.

Suhde alkoholistiin ei myöskään ole muuttanut varsinaisesti suhdettani alkoholia käyttäviin. Musta humalaiset ihmiset ovat aina olleet vastenmielisiä ja sietokykyni kännisten juttuihin on ihan nolla. Sen verran muutosta on kuitenkin tapahtunut, että humaltuminen leimaa minun silmissäni ihmistä nykyisin tosi paljon. Siis jos ihminen juo itsensä humalaan/juo humalahakuisesti, niin “pisteet laskee” silmissäni kerta heitolla. Luulen, että tämä johtuu siitä, että ole edelleen niin arkana tuosta ex-mieheni alkoholiongelmasta ja siitä, että en heti tajunnut hänen ongelmallista suhdettaan juomiseen. Nyt siis vedän liiankin nopeita riskianalyyseja ja kaikki humalahakuinen juominen on potentiaalinen hälytysmerkki mulle alkoholiongelmasta.

Olen samaa mieltä siitä, että kultuurimme on todella alkoholikeskeinen. Entisessä työpaikassani harrastettiin illallisia, joissa aina tilattiin juomakierros koko pöydälle ilman, että kysyttiin haluaako juoda. Itse koin nuo tilanteen todella ikäviksi. Mulla aina juomat kertyi pöydälle ja koin hirmuista sosiaalista painetta juoda enemmän kuin todellisuudessa halusin. Surullisinta oli, että mun lasit lopulta aina tyhjensi henkilö, joka oli ihan tunnetusti alkoholiongelmainen.

Olen myös tosi allerginen sellaiselle “madafakin darra”-tyyppiselle narratiiville, jossa kännisekoilusta tehdään jotenkin hauskaa ja coolia.

27

En halua olla ilonpilaaja, mutta joku ihmetteli että mitä ongelmaa on siinä, jos silloin tällöin menee muisti, mutta suurimman osan aikaa pystyy ottamaan sen pari siideriä rentoutuakseen.
Mulla tuli siitä mieleen kuitenkin, että siinä vaiheessa kun ihminen on niin pätkässä, että hänellä menee muisti. Niin alkoholimyrkytyksen ja itsensä loukkaamisen vaara on suuri. Lisäksi vaara joutua esim rikoksen uhriksi, taivaltaessaan katuja lähes tiedottomassa tilassa.
Joten tähän ihmettelyyn että mitä se haittaa jos välillä menee muisti, niin yleensä ei haittaakaan jos seuraava aamu koittaa ja voi siivota oksennukset. Mutta minusta silloin on käyty vähän rajoilla, jos on ollut niin humalassa että aiheutuu tällaisia lievevaikutuksia, ja etenkin huolestuttavaa on ne black outit eli muistinmenetykset. On ihmisiä, jotka ovat tehneet ties mitä, mutta eivät muista mitään: Silti alkoholi ei taida olla mikään lieventävä asianhaara, jos on vaikkapa kännissä aiheuttanut jotain pahaa jonkun omaisuudelle tai jollekin. Joskus nuorempana pidin ihan normaalina ja kaikki silloin tällöin sanoivat, että oho en muista mitään ja kertoilivat juttuja mistä on tullut herättyä ja mitä tehtyä, ja muisti pois. Ei se ehkä olekaan mikään pikkujuttu, tai aikuisena ainakaan tunnu siltä. Kun oli elämää enemmän edessä kuin takana, niin sitähän oli suunnilleen kuolematon.

28

Alkoholismia läheltä seuraavan suhde alkoholiin on usein kompleksinen. Kun on oppinut kyttäämään ja huolestumaan siitä yhdestäkin olutpullosta omakin alkoholinkäyttö voi tuntua ongelmalliselta. Totta on, kuten vieras kirjoitti ettei määrät vaan se juomisen pakollisuus ole ongelmallista. Muttei kannata nyt ihan jokaista suomalaista alkoholistiksi yhden perjantaisiidedin/oluen takia lukea, millä erottaa ne oikeasti ongelmalliset sitten? Minusta Hemmiinan pohdinta on ollut hyvin rehellistä - mutta alkoholismi on tuosta vielä hyvin kaukana, erityisesti Hemmiinan oman seurannan vuoksi. Jos kontrolli omaa juomistaan huomaa juomamäärien lisääntymisen ja juomakertojen kasvun - tuohan sen kemiallisen riippuvuuden osoittaa. Sitä henkistä riippuvuutta yhdestä perjantaioluesta - tai suklaasta, pitsasta tai karkkipussista - tuskin vielä vakavaksi riippuvuudeksi kannattaa lukea. Suhtautuminen alkoholiin rauhoittuu kun etäisyys, niin fyysinen kuin ajallinen, holistista kasvaa. Itse ne nykyään alkoholia juuri ajattele, en hyvällä enkä pahalla kun alkoholisteja ei lähipiirissä enää ole.

29

Koukuttavaa keskustelua :slight_smile: . Piti ihan poikkeuksellisesti tulla lauantaina katsomaan, olisiko täällä jotain uutta ja olihan sitä. Liekö tämän keskustelun ansiota, ettei nyt viikonvaihteessa ole tullut tartuttua olutpulloon ihan yhtä mielellään, kuin joskus muulloin. Tai sitten ei muuten vaan houkuttele. Pari pientä siideritölkkiä tuolla jääkaapissa on ollut jo pidemmän aikaa, siis useamman viikon, mutta niiden juomiseen ei ole ollut mitään tarvetta/halua. Eilen ostin kolme Newcastle Brown Ale -merkkistä olutta, koska se on minusta todella hyvää. Yhden join, kaksi muuta odottelee “parempia” aikoja. Että sellainen viikonloppujuoppo tai ainakin nyt tuleva alkoholisti minä olen :stuck_out_tongue: .

Tänään oli mukava lähteä pitkästä aikaa tyttären kanssa hevoshommiin. Tallilla on tullut vietettyä satoja viikonloppuja eikä siihen olisi meikänainen ainakaan krapulassa kyennyt.

Tuosta muistin menetyksestä pitää vielä kertoa omia ajatuksia. Minä en toivon mukaan ole naureskellut tai vähätellyt omaa muistin menetystä, koska minulle se on hyvinkin ikävä hälytysmerkki ja “huomautus” siitä, että olen juonut aivan liikaa. Joskus nuorempana, siis yli 20 vuotta sitten muistinmenetys oli hyvin yleinen vieras biletysreissuissani. Sen jälkeenkin, myönnän. Nykyisin menetän muistini harvoin, mikä minulle viestii siitä, että olen oppinut juomaan kohtuudella. Silti se kertakin on liikaa :frowning: .

Tänään ilta on vielä edessä. Saatan ottaa yhden oluen, mutta juuri nyt se ei houkuttele. Eipä nuo kaksi pulloa tuolla jääkaapissa tilaa ole viemässä :slight_smile: . Ainiin, tunnetteko yhtään alkoholiongelmaista, kenellä pullot vanhenee niin, että päiväykset menee? Vuosi sitten Viron matkalta tuoduissa juomissa pääsi noin käymään, useammassa pullossa. Meillä kun ei nuo aikuiset tyttäretkään niin hirveästi “juhli”, keneen lie tulleet :wink:

30

Heh, itsellänikin melkein meni joskus vanhaksi virosta tuotu strong lonkero -laatikko. No yksi tyyppi sen sitten sipaisi aamusella melkein yhdellä istumalla :open_mouth: . Siitä aloin miettimään että kaverin täytyy olla alkoholisti, ja niinhän hän olikin sitten. Puoli vuotta jaksoin kaveria lähempää katsella.

31

Tunnen monia juoppoja, joilla on suuri tarve todistella omaa juomattomuuttaan.

32

Mulle kaikista yksinkertaisin keino olla olematta juoppo, on olla juomatta. Jos se tekee musta alkoholistin, niin olkoon niin :slight_smile: Moni esittää asian jotenkin niin, että vasta kun on juomatta, on juoppo, koska ainut kellä on tarve olla juomatta, on juoppo. Mutta siitä ei pääse vaan kukaa selvyyteen koskaan, jos ei ikinä juo, niin on melko mahdoton muuttua juopoksi todistettavasti. Toisaalta, kun kaikki kilpaa haluavat olla ei-juoppoja, niin se tuntuu joskus olevan osa leimaamista että kukaan ei “halua” olla juoppo. Miksi kaikki ei olisi yhdessä juoppoja, niin ehkä se ei olisi niin suuren kynyksen takana lähteä hoitoon niillä, joilla putken poikki saaminenkin on ongelma. Tällaista mietin. Miksi ihmiset haluavat olla ihmisiä, jotka eivät sairasta alkoholismia? Mitä parempaa on olla ei -alkkis kuin alkkis? Alkkis saa ainakin hyvällä mielellä olla juomatta. Kukaan ei tule selittämään.

33

“Ainut kellä on tarve olla juomatta, on juoppo” ei mennyt nyt mulla ihan jakeluun.

Itse olen käytännössä katsoen absolutisti, enkä koe olevani juoppo tai muutenkaan alko-ongelmainen. Alkoilun “harrastamattomuus” on minun mielestä normaalia, joskaan ei liene sitä tilastojen mukaan.

Sorry vähän off topicia, tästä on puhuttu muissakin ketjuissa:

Tarve olla juomatta muuten vaan (ei tarvetta juoda) ilman sen kummempaa juomisen hallinnan/kontrollonnin tarvetta ja tarve kontrolloida/hallita juomatta olemistaan tai juomistaan ovat minusta eri asioita. Itse asiassa pääpointti koko alkoholiaddiktiohommassa on minun mielestä huutava hallinnan tarve, mikä ei addiktia auta, vaikka hallintaa löytäisikin (kuivakärvistely) - itse asiassa absurdi ajatus jo sinänsä, että todellinen vapaus (alkostakaan) saavutettaisiin kontrollilla/hallinnalla.

Pitäisi lähteä siitä, että tunteita ja käyttäytymistä muokataan niin, että ei olisi enää ollenkaan tarvetta reagoida ongelmallisiin tunnetiloihin tai muihin ärsykkeisiin (esim. viikonpäivä perjantai) niin, että niistä seuraa ongelmakäyttäytymistä (juopottelua), jota hallinnalla/kontrollilla yritetään saada aisoihin ja pitää kurissa silloin, kun ne tunnetilat ja ongelmallinen käytös on olemassa päätään nostavina kuitenkin.

Niin ratkaisun avaimet kai löytyisi jostain uusien käyttäytymisten oppimista ja vanhoista poisoppimista painottavien psykoterapioiden puolelta (?)…

PS. Alkoiluriippuvuuden sijaan voi kommentissa tässä asettaa minkä tahansa addiktion, ajatuksenjuoksu pelittänee yhtä kaikki. Perjantaipullon ja perjantaipizzan ja - karkkipussin yksi ero on siinä, että ihminen ei voi olla montaakaan päivää ilman ruokaa, ilman päihteitä (ja karkkipussia) voi olla. Jos on addikti, addiktion kohde ei ole addiktille yhdentekevää. Ei-addiktille on yhdentekevää, saako alkoholia tai karkkipussin niin kuin aiemmin ketjussa oli puhetta. Maailma ei siihen kaadu eikä ajatukset kiinnity saamiseen tai saamattomuuteen tai siihen pitäisikö vai eikö pitäisi käyttää.

34

Tuli muuten mieleen myös humalatilassa sattuvien onnettomuuksien riski… Toikkaroidessa voi ihan hyvin kaatua niin, että saa aivovamman tai jotain muuta pahaa. Ehkä tämä riski on aika suuri nimenomaan niillä, jotka ei ole “ammattilaisia” ja tottuneet päivittäin “keinuntaan” ja “osaavat” paremin liikkua motorisesti epävakaassa tilassa…

Eli tavallaan yksikin kerran vuodessa tapahtuva känni, voi lopulta muuttaa elämän täysin tai lopettaa koko elämän, niin siksikin tavallaan ajattelen, että omalla kohdalla tuo turha riski ei ole tarpeen. Ja kun toisekseen osaan juhlia ja olla hilpeä (jopa nousuhumalaisten seurassa) selvänäkin ja sitten poistua kun muut alkaa juopua liikaa. Mukavaa sitten aamulla herätä ilman krapulaa normaalilla tavalla seuraavaam päivään.
:slight_smile:

35

vedestä nouseva usva, tuo mitä kirjoitat, on kyllä täyttä asiaa. Minulla on - kuinkas muutenkaan - omakohtaista kokemusta siitä, miten pahasti voi satuttaa itsensä, kun on suomeksi sanottuna liian kännissä. Tuosta ei ole muistini mukaan kuin neljä vuotta aikaa. En vieläkään tiedä, mitä minulle oli käynyt, epäilin jopa mieheni (nyt siis sen entisen) lyöneen minua, mutta nähtävästi noin ei ole käynyt. En nyt selittele yksityiskohtia, mutta se tunne, kun heräillessäsi tiedostat, ettei kaikki ole kunnossa ja olet pari seuraavaa viikkoa “toipilas” (olin kesälomalla eli töistä ei tarvinnut olla pois) miettien, tarviiko lähteä lääkäriin vai ei, pisti kyllä mielenkin tosi matalaksi. Ja piti huolen siitä, että juomamäärät pysyivät taas pitkän aikaa kohtuudessa.

Uskokaa tai älkää, niin viehättävänä ja fiksuna viiskymppisenä naisena on äärettömän nöyryyttävää tajuta ITSE, miten juovuksissa joskus on ollut, kun todellakin aamulla tiedostaa kaatuneensa ja/tai oksennelleensa, vaikkei kukaan olisi edes todistamassa tapahtunutta :blush: Tuo rajoittaa kummasti niitä mahdollisia tulevaisuuden menokertoja…