Hei,
Minä en sitten koskaan toipunut tästä peliriippuvuudesta, vaikka yritinkin hakea apua internetistä. Tilanne on se, että nyt pelasin joulun pyhien aikaan tuhansia euroja nettikasinoihin ja näin ollen lähes loput säästöni, tilillä ei ole enää rahaa kuin ensi kuun pakollisia menoja varten. Maanantaina selvittämääb pankkiin asioita, koska tilitapahtumissa ei ole mitään järkeä ja lopettamaan säästötili.
Tässä on ollut taustalla keskivaikea masennus, yksinäisyys, ei ole ketään läheisiä ihmisiä ja totaalinen tulevaisuudenusko. Minulla on erinäisiä neurologisia sairauksia sekä muita ongelmia, joiden vuoksi uskoni työllistymiseen on kadonnut. Ainoa hyvä puoli on se, etten voi sitten myöskään velkaantua.
Onko teillä mitään tietoa, onko Suomessa vaikea päästä psykiatriseen laitoshoitoon, koska minusta tuntuu nyt siltä, etten selviä enää yksi tässä tilanteessa yksin kotona. Itsemurha on nyt päällimmäisenä mielessä ja näkisinkin kuoleman suurena helpotuksena, ei tätä elämää jaksa enää kukaan. Minulla ei ole siis ketään läheisiä ihmisiä, jolle voisin purkaa ajatuksiani, vanhempani ovat kuolleet, ei ole sisaruksia, sukulaisiin ei ole kontaktia ja heillä ei ole mitään ymmärrystä minua ja ongelmiani kohtaan.
En olisi uskonut, että elämäni tulee päättymään tällä tavalla. Kriisikeskuksen työntekijälle kerroin äsken puhelimessa ja hän totesi ottaessani puheeksi tämän peliriippuvuuden, että tämä
peliriippuvuus oli vain jatkumo elämäni aikana tapahtuneille asioille, jotka sitten purkautuivat osittain peliriippuvuuden kanssa.
Olisin varmasti saanut tämän peliriippuvuuden hoidettua, jos olisi ollut läheisiä ihmisä, joille olisin voinut puhua tästä asiasta, mutta kun heitä ei ole, niin näin kävi. Toivon mukaan tilanne hoitoon pääsyyn ei nyt kuitenkaan vaadi epäonnistunutta itsemurhayritystä?
Olen äärimmäisen järkevä ihminen ja yritän ajatella aina asioista järjen kautta, niin nyt tämä joulunaikainen itsetuhoinen käyttäytymiseni on täysin ristiriidassa sen oikean minäni kanssa, joka haluaisi elää rauhallista elämää ja hoitaa raha-asisansa hyvin, hirveä syyllisyydentunne ja minä en tule enää tämän asian kanssa enää kertakaikkiaan toimeen.
Päätin että nyt loppuu. Naurettavaa sanoakin. Niinkuin alkoholisti joka sanoo että en juo enää. Mutta jos se nyt pitäisi? Vuosi vaihtuu, voisiko sen mukana huuhtoa kaiken likaveden? Ottaa vastaan mitä on tehnyt ja selvitä päivä kerrallaan? Mieti heikkoinakin hetkinäsi mitä ajattelit elämältä. Sinäkin olet tuntenut monta hyvää hetkeä. Antaisitko ne kaikki pelifirmoille korkoineen? Älä luovuta. En minäkään.