Oma päihteiden käyttö

Tässä on taas kuivilla ollessa kerennyt miettimään omaa elämää ihan tosissaan aina sieltä nuoruusvuosista saakka.
On tosiaan asia niin että ihme kun hengissä enää edes on, niinhän ne lääkäritkin sanoivat aikoinaan ettet näe 30v juhliasi, jos et osaa lopettaa ajoissa. Tässä lyhyesti omasta elämästä halusin palata kirjoittamaan koska se auttaa minua muistamaan ja tietämään omat heikkouteni. Lapsuus elin isäni kanssa 10v vierestä seurasin alkoholin käyttöä eli alkoholisti perheestä olen. Isä oli yksinhuoltaja.
Tästä mallia ottaneena aloitin oman alkoholin maistelun jo n12 vuotiaana. Ensimmäisen kerran viikon putkia meni jo alle rippikoulu ikäisenä.
Nuoruudessa meni kaikki, bensan imppaamisesta butaaniin, alkoholista bentsoihin sauhuista koviin huumeisiin. Tuo epävirallinen suhteeni päihteisiin on siis kestänyt todella pitkän ajan (jopa työ elämässä ollessa toisinaan). Nyt siis mittarissa 36 vuotta ja suurimman osan elämääni päihteet ovat hallinneet. Nyt pitkä kuiva kausi takana ja pää alknut olla taas kunnossa pikkuhiljaa. Enää ei ole tehnyt mieli alkoholia tai muutakaan, toki olen korvaushoidossa ollut pian kaksi vuotta ja vain kerran retkahtanut välissä. Pidän tätä ihan hyvänä saavutuksena itselleni, nykyinen elämän tilanne hallinnassa, minulla on ymmärtävä ja minua tukeva puoliso minulla oon vihdoinkin perhe sellainen mitä voi sanoa jopa oikeaksi perheeksi. Meille tuli lapsikin joulukuun 1 päivä 2022 joten suuria muutoksia tulossa ja syy pysyä samalla linjalla , mutta nyt tarkoitus pitää tämä päätös loppuelämän, minulla on vihdoinkin tarpeeksi itselleni niitä syitä miksi lopetin kaikki aineet kun aina syitä ennen mietin miksi olisin täysraitis. Minulla on perhe ja meidän elämään ei enää päihteet kuulu.
Elämässäni on pitkiä raittius jaksoja aina kuukausista vuosiin ja näiden ansiosta elossa tullut oltuakin. Tämä herra on päätöksensä tehnyt aikoja sitten sen päätöksen ettei päihteet sovi minulle koska ne vievät miestä milloin minnekkin maasta toiseen ja linnasta toiseen sekin tullut koettua.

Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, ja koulun penkille aika palata ensivuoden puolella takaisin.
Toivottavasti löytyy muitakin kovan tien kulkijoita jotka ovat löytäneet tiensä selville vesille pysyvästi.
Rakastakaa itseänne ja elämäänne kun tarpeeksi monta kertaa puuhun kiipeää perse edellä, se lopulta onnistuu myös toisin päin, monta retkahdusta se vaati itseltäkin mutta kaikesta oppii uskokaa pois.

Sellainen kooste ja kirjoitus

Eli hyvin pyyhkii nykyisin ja tulee myös menemään. Perheeni kanssa menemme kaikkien esteiden ylitse. Ja kiitos korvaushoidon, se oli itselleni se apu jota olisin tarvinnut jo aiemmin.

Moikkelis,

Ihana kuulla näitä onnistumisen tarinoita myöskin. Motivoi jatkamaan itsekkin pidemmälle näin uudelleen retkahtaneena. Mulla itsellä isä oli alkoholisti kanssa ja itse rupesin siellä 13 vuotiaana juomaan ja en oo sitä taitoa ikinä oppinutkaan. Juonut itseni siitä lähtien melkeinpä aina sinne muisti lähtee pisteeseen. Heräsin pari vuotta taaksepäin, ettei tää vaan ole normaalia ja rupesi pelottamaankin, et mitä mun aivoissa oikeesti tapahtuu. Pisin jakso oli tänä vuonna melkein 5kk selvinpäin yhteen pötköön ja oon siitä tosi onnellinen. Mä oon ite 33 enkä halua juoda enää. Tarviin mun elämään muutakin ja niitä tärkeitä ihmisiä. Kiitos kun jaoit kokemuksesi nää motivoi jatkamaan omalla tiellä myöskin. Kaikkea hyvää sulle! =)

Upeaa, hyvä sinä! On älyttömän hienoa ja inspiroivaa lukea tällaisia kokemuksia. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, tavallinen elämä oman rakkaan perheen kanssa on parasta, lapsesi saa sellaisen isän mallin, jonka sinullekin olisi kuulunut, mutta jonka isäsi addiktiosairaus esti. Toivottavasti saat tukea omien kokemustesi käsittelyyn.