Eiköhän käydä tällä viikolla toisenkin kerran! Joko samassa tai eri ryhmässä, avoimin mielin ja ihan oman raittiutemme hyväksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mielialat saattaa juu vähän heitellä! - Sieltä ryhmästä mun raittius on aina lähtenyt liikkeelle, tää on nyt kolmas raittius, on tullut kokeiltua vuosien jälkeen kohtuukäyttöä.
Jep, tänään ajattelin käydä. Ja jos en eilen olisi käynyt, en olisi kyllä tänään kyennyt aloittamaankaan. Kun en oikeastaan kykene enää luottamaan kykyyni pysymään raittiina, vaikka sitä nyt haluaisinkin, niin ei tässä muuta voi. En ole nyt ihan 100% tarkkaan tutkinut, mutta eiköhän tuo aa ole aika harvoja sellaisia paikkoja, josta voi tukea saada melkeinpä päivittäin.
Suurempana uhkana kuin satunnaiset viinahimot, pidän pidemmällä tähtäimellä paranevan olon tuomaa täydellisen normaaliuden tunnetta ja normaaliahan on kohtuukäyttö (paitsi…). En enää luota itseeni kohtuukäytön suhteen ja tämän luottamuspulan muistutukseen tarvitsen jotain oikeasti pysyvää. Toki lyhyellä tähtämellä ihan viinahimotkin ovat suurena uhkana.
Tuosta AA:sta vielä sen verran, että aiemmin ja siltä osin, mitä olen lukenut, tuo on vaikuttanut ikään kuin nololta ja pakkomielteenomaiselta oman alkoholiriippuvuuden hehkuttamiselta ja vähän kuin herkuttelulta sillä. Mutta sellaista(kin) minä mitä ilmeisimmin nyt tarvitsen, oli noloa tai ei. Sitä paitsi, kuten edellä sanoin, eka kokemus oli erittäin myönteinen. Vaikka kahdelta toiseltakin taholta (toinen yllättävä, toinen katko eli ei-yllättävä) olen saanut tukea, vaikuttaa siltä, että ei-alkoholiriippuvaisen ja jonkin verran alkoholiriippuvaisen on todella vaikea tajuta, mitä tuossa alkoholinhimossa oikein päässä liikkuu ja miten yllättävästi, vahvasti ja pelottavasti se tulee esiin ja kehittyy.
Ja ainakin ensifiilikset ovat sitä, että tuolla pystyy olemaan rehellinen vähintään itselleen, mutta myös ja ehkä ennen kaikkea saa olla rehellinen muille. Olen ollut aiemmin (avo)hoidossa alkoholiongelman takia kaksi kertaa ja sellaisen mielenterveysongelman takia, johon alkoholinkäyttö on vahvasti liittynyt, kerran. Molemmilla kerroilla alku sujui hyvin, mutta kun aloitin tissuttelun, ja kun se paheni, en kyennyt siitä hoitajalle suoraan kertomaan (olin mielestäni rankasti pettänyt luottamuksen ja häpesin 
), vaan “join yhden”, kun olin dokannut itseni lähes krapulaan ja “olin juonut muutaman”, kun kurkusta oli heilahtanut alas kossupullo + muuta mukavaa.
Toivon syvästi, että ainakin täysin spontaanit veetutuskohtaukset pysyisivät poissa mahdollisimman kauan.
Yritetään nyt muistuttaa itseä vielä, kun juominen on vielä muistissa noilla juomatapatesteilläkin: AUDIT 37/40, SADD 22/45. SADDista voisi tosin olla ohjetta, mitä aikamäärettä tarkoittaa joskus ja mitä usein.
Alkoholi-E: vakavuusaste 3 asteikolla 2-5? 
Pitäisikö oikein velloa tässä asiassa: jos lopetan alkoholinkäytön kokonaan, voisin säästää haarukalla 6000-15000 euroa vuodessa 
Haarukka on kieltämättä aika laaja, todellisuus on kuitenkin mitä luultavimmin sen yläpään tienoilla.
P.S. Asiahan ei minulle kuulu, mutta mikä noissa vänkäketjujen vänkäämisessä on oikein ideana? Masentavaa settiä kaikin puolin ja puoluein.
Kävin tänään toisessa ryhmässä. Kuin yö ja päivä ja uskon nyt, miksi jotkut vierastavat niin voimakkaasti aa:ta. Välttäähän tämänkertainenkin, jos on pakko, mutta eilen: “voit raitistua päivä kerrallaan, tule mukaan, hengellinen juttu ei niin tärkeä kuin raittius, täältä saat tukea, pyydä vain” ja tänään: “voit raitistua VAIN 12 askelta noudattamalla, toinen vaihtoehto ryyppääminen”. Ryhmiä on näemmä moneksi.
Onko muilla muuten kokemuksia salamasotahyökkäyksen tavoin ilmestyneistä nopeista mielialanvaihteluista? Tänään kolmen vartin ajaksi tuli toivotonta-häpeän-pelkään-vituttaakuinpientäapinaa-tasainenok-toivotontatapanitseni-pelkään-häpeän-toivotonta-taasvituttaa-kohtaus, joka päättyi sitten onneksi sellaiseen tasaisenpulskeaan jatko-oloon. Käsittämätön vuoristorata hetkeksi. Jotkut noista olotiloista olisivat jatkuessaan olleet kyllä ihan tappokamaa, onneksi päättyi nopeasti.
Tämä on totta.
Joissakin ryhmissä on tapana hiljentyä hetkeksi palaverin aluksi miettimään, miksi olemme tulleet paikalle. Silloin muistutan itselleni, että olen ennen kaikkea tullut saamaan tukea säilyttääkseni raittiuteni ja kertoakseni kokemukseni vertaistuen merkeissä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On kokemusta. Totisesti on!
Tervehdys taas! Taidettiin alkukuusta “jutella” tuolla Vähentäjissä, mutta oletkin jo todennut viisaammaksi siirtyä tänne Lopettajiin. Siellä tuli sanottua se oma kokemukseni vähän niin kuin yleisenä ohjeena. Pitäisi olla hieman varovainen kannanotoissaan. Täällä on väkeä, jotka kyllä tietävät paremmin…
Havaintosi täällä ketjussa keskustelusta kuin myös AA:sta ovat hyvin samakaltaisia omieni kanssa. Täällä jotkut ketjut ja nimimerkit oppii kiertämään. Ja annas olla, jos menet sinne “viisauksinesi”, sinut buuataan kyllä äkkiä out sieltä. No hyvähän se vaan on. Mitäpä siellä mitään tietämätön ja kokematon yrittää viisaampiaan neuvoa. Alkoholistikin vielä. Täällä ketjussa kun kaikki eivät ole alkoholisteja.
Nuo tunnekuohut. Ne ovat toipujan arkea. Saattavat kestää pitkäänkin. Riippuu kuinka pitkälle alkoholi on ehtinyt hermostoa vaurioittaa. Nopealta kehitys ei tunnu kärsimättömälle alkoholistille, mutta itsekin totesit- “Päivä kerrallaan; hitaasti hyvää tulee!”
Kiitos ja moi, en missään nimessä itse halua koskaan ryhtyä saarnaamaan tai antamaan “varmoja” neuvoja enkä siihen nyt pystykään, joitain hyvin pieniä historiastani kumpuavia satunnaisia häivähdyksiä lukuun ottamatta. En myöskään tässä tilanteessa oikein voi ryhtyä “täysin absoluuttisia totuuksia” vastaanottamaankaan (pois lukien toimintaohje: ei tippaakaan alkoholia) ja nuo tietyt ketjut: joskus löytyy pointteja, joista voisi itselle olla hyödyksi, joistain taas rupesi masentamaan ihan toden lailla. Varmaankin syytä vältellä, mutta kun epätoivoisesti etsii niitä hyviä ja omassa tilanteessa hyödyllisiä ajatuksia…
Jos suoraan sanotaan, niin jotkut asiat ja asennoitumiset alkoholilla läträämiseen liittyen ovat ehdottomuudessaan sellaisia, että ne eivät ainakaan minua tue raitistumisessa. Lähinnä tarkoitan näitä “our way or highway” -juttuja eli jos et tee kuin minä sanon kaikkine siihen liittyvine sivujuttuineen, sorrut varmasti rappioalkoholistiksi ja mitään muuta reittiä raitistumiseen ei ole kuin minun reittini; et voi olla raitis tällä tavalla, vaan vain minun tavallani. Varmasti tuo yksi aa-ryhmäkin on pitkäaikaisille jäsenilleen raittiudessa tukeva, mutta jos minä menisin sinne vakikävijäksi, lähtisin suoraan sanoen vitutuksesta johtuen takuuvarmasti parin kerran jälkeen ryyppäämään aivoni pellolle. Eli se ei todellakaan ollut minulle.
Onneksi tunnekuohut ovat vielä olleet lyhytkestoisia. Saamattomuus ja huono muisti sen sijaan vaivaavat koko ajan.
Näitä juttuja, mihin täältä ja muualta etsin näkökulmia, ovat:
- nro 1 kaikessa: “Kohtuukäytön” välttäminen, kun tulee parempi olo. Pystyn siihen “kohtuukäyttöön” parin kerran verran, mutta tämän jälkeen, kun menee muutama päivä (siis juomatta) ja otan uudelleen, lähtee nykyään varmasti lapasesta. Viinanhimo ei siis tule siitä yhdestä ryypystä vaan parin kerran siedätyshoidosta. Tämän käsittelyyn ei suoraan sanoen, vaikka kuinka yritän ja yritän aivoissani sitä sisäistää ja työstää, riitä sellainen ikuisen totuuden vertaistuki, että “yhden otat, niin olet katuojassa”. Ajatusmallit eivät löydä toisiaan.
- Paikka, jossa ei tuomita ja voi olla oma itsensä.
- Korvikejuttujen löytäminen. Liittyy edelliseen sekä saamattomuuteen ja kyllä myös olemattomaan sosiaaliseen elämään.
- Häpeä, epätoivo, epäonnistumisen tunne, taas häpeä, heikkous, suuttumus, viha itseä kohtaan, halu rangaista itseä, halua piiloutua muilta, halu epätoivoisesti onnistua jossakin vaikkei kykyä aina ole, ajantuhlaus, ajanpuute, olematon elämä, pelko yleensä, pelko olla oma itsensä, “enhän minä epäonnistuneena alkoholistina voi sanoa mistään mitään, millä olisi arvoa”, masentuneisuus, ahdistus, itsemurhatoiveet, kykenemättömyys ryhtyä toimeen, kaikessa häpeä ja aina vain häpeä.
Kyynisesti sanoen, nämä juttuni ovat itsesäälipaskaa, mutta eikö tämä ole ainakin osaltaan sellainen paikka, missä näitä voi ja saa käsitellä?
AA on ollut minulle korvaamaton apu raitistumisessa ja sen ylläpidossa. Ryhmiä on moneen lähtöön ja kaikki palaverit eivät ole aina yhtä “hyviä” mutta pääasia on, että niiden avulla pysyy raittiina. Ja hyvällä säkällä sieltä saa myös uusia ystäviä, kuten itselleni on tapahtunut. 
Hyväksyn sen, että AA ei välttämättä ole kaikkien juttu mutta minulle se toimii! Alussa toki oli hieman “kankeaa” kun ei tuntenut meininkiä tai ihmisiä mutta nyt ihmiset ovat jo tuttuja ja meillä on oma “porukka”. Kiertelen noin 3-4 eri ryhmässä riippuen siitä mihin pääsee menemään ja välillä on virkistävää käydä myös muilla paikkakunnilla täysin uusissa ryhmissä. Vähän kuin turistina. 
Paras ohje on älä ota viinaa niin et tule känniin. - Se ei ole mikään kehäpäätelmä!
Eihän täällä kukaan mitään tutkittua totuutta raitistumisesta voi sanoa. Ainoastaan promillemittäri todistaa onko kirjoittaja selvästä päästä liikkeellä. Ainoa totuus minkä voi esittää, on oma raitistuminen ja sen kokeminen, kaikki muu on kehäpäätelmää.
Päihteistä eroonpyristelevä on alemmuudentuntoinen aluksi. Kehtaneeko sitä omia murheitaan täällä esitellä ja pohtia? - Sitten raitistumisen myötä alemmuus häviää ja varmuus alkaa kasvaa ja alkaa kapinointivaihe! - Tää on mun oma päätelmäni omasta empiirisestä kokemuksesta.
Moikka Nti Kulaus, kiitos, aion varmasti kokeilla noita ryhmiä tässä lähiaikoina ja katsella, mistä voisi se oma juttu raitistumiseen löytyä. Alussa tässä ollaan ja kuten sanoin, toinen oli ihana kokemus ja toinen, no, ei ollut ihana kokemus. Ennakkoluulottomasti eteen päin. Olen kyllä omasta tilanteesta noissa molemmissa kokouksissa ihan suoraan avautunut.
Helisee: näin on.
Muuten: olen kiitollinen kaikesta tuesta ja sanoista, mitä kaikki esitätte. Ei ole tarkoitus olla mitenkään aggressiivinen, tuomitseva, edes kriittinen esitettyjä näkökulmia kohtaan tai muutakaan. En osaa sanoa, miltä nämä omat sanat ulkopuoliselta vaikuttavat.
Yksi suurista ongelmistani on suojamuurin rakentaminen. Siitä tulee graniittia heti, kun akuuttia kriisiä ei ole päällä. Tästä johtuen omat ongelmani kasvavat romahduksiksi ennen kuin tulevat ihan yhtäkkiä yllättäen ulkopuolisille. Aina, kun helpottaa, olen tyyliin: vauhdilla eteenpäin, nyt minun pitää tehdä näin ja näin jne. Se minun on vihdoin tunnustettava. Voiko siitä päästä eroon, että voisi oppia olemaan oma itsensä?
JPIK kirjoitti
Alkoholin käyttöä ja juopottelua on puolusteltu sanonnalla, että raskas työ vaatii raskaat huvit.
Vanha uskomus on myös, että pahalta maistuva lääke parantaa nopeammin kuin makea. Palavereissa kuulen minäkin joskus omille arvoilleni vierasta asiaa tai tyyliä, mutta kokemukseni on, että kyllä sellaistenkin ihmisten puheesta löytää raittiutta tukevaa hyvää.
Kiva myös, että Nti Kulaus käväisi!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tuon asian kanssa olen taistellut pitkään ja ankarasti. Epäonnistumisia, totaaliromahduksia, on ollut kaksin kappalein. Suojamuuri on hyvä olemassa raittiuden alkutaipaleella, kun tunne-elämä on mitä on. - Se on hyvä olla olemassa, vaan samalla täytyy yrittää pitää oma ajatusmaailma kondiksessa sisäisesti, eikä mennä mukaan yleiseen sanotaanko kovuuteen, joka vallitsee työelämässä ja siellä sun täällä. - Mulla on jo paljon helpompaa, koska olen eläkkeellä!
Äh, miten tota nyt sitten olis kuvaillut, en ole sitä koskaan mieltänyt ajatuksiksi ja sitä myöten sanoiksi.
Mä olen mennyt sellaiseen ajatuskuvioon mukaan, että terve ihminen pystyy vaikka mihinkä kun se vain viitsii.
Näistä sanoista on hyvä lähteä, kiitos. Ensimmäistä muokkaisin:
Tämän tiedän sisimmissäni ja kokemustakin on. Sitten, kun se pystyminen jostain syystä torppaa, niin sitä on hirveän vaikea myöntää, itselle tai toisille. Ja siitä nousta. Olen sen verran arka, ettei tunnustus onnistu ja siitä rakentaa elämää suuremman asian. Mikään ei ole niin suuri helpotus, kun sitten oikeasti huomaa, ettei se olekaan elämään suurempi asia.
Heh, huomasin pitkästä aikaa, miten vaikeaa iltapäivisin on olla väsymättä duunissa, vaikka olisi kuinka pirteä aamupäivällä. Voi toki olla katkon antamien lääkkeiden vaikutusta osin, mutta sama ilmiö oli silloin joskus perjantai-illan juojana ja vielä kauan-kauan aikaa aiemmin perusraittiina. Sama ilmiö siis, syyt varmaan vielä eri.
Mietteitä. Lyhyen/keskipitkän tähtäimen suunnitelmana täytyy saada rakennetuksi jonkinlainen tukiverkko alkoholinkäyttöä vastaan. Se on selvä asia. Pitkällä tähtäimellä en kuitenkaan halua, että alkoholi on millään tavoin määräävä tai merkitsevä osa elämääni, joko sen käyttö tai käyttämättömyys. Aion lopettaa kokonaan, mutta rakentaa elämäni ja elämäntapani siitä vapautuvilla resursseilla. Parin tunnin päästä lähden vilkaisemaan taas uutta aa-ryhmää, matkan varrella on kirjasto, kirjastossa on kirjoja, kirjoissa on tietoa, tiedolla voi täyttää pään