Oma lopetusyritykseni

Hei, toivottavasti tämä ei ole spämmiä, mutta ajattelin yrittää motivoida alkoholinkäytön lopettamistani kirjaamalla tähän kokemuksiani. Tuolle vähentämispuolelle jo hieman aloitinkin vähän huonolla otsikolla http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=35967, mutta se taitaa olla väärä puoli kaltaiselleni, viinaa paljon pitkäaikaisesti ja päivittäin käyttäneelle. Nyt vain on sellainen tilanne, että jos lähtee lapasesta, niin krapulasta en enää puhuisi, vaan pikemminkin vieroitusoireista.

Päivä 1 aamupäivä, ei vielä vuorokauttakaan täysin selvin päin
Viimeksi lähti lapasesta lomalla, mistä seurasi hirveät tärinäkohtaukset ja eilisen jouduin hikoilemaan ja värisemään kotona sekä yrittämään juoda (vedellä, jaffalla ja maidolla) pahaa oloa pois. Viime yönä onnistuin peräti nukkumaan yhden 45 min. jakson heräten hirveään painajaiseen plus sen jälkeen pari parempaa 1,5 h jaksoa. Duuniinlähtö oli väsymyksen takia tuskaista, mutta nyt pääsee yrittämään töihin keskittymistä tietäen, että varmasti ei ole promilleja veressä ja väsymyskin hieman helpottaa. Heikotusta on, testailin Kemppisen blogista nappaamaani rasvattoman maidon vinkkiä pahimpaan heikotukseen, vähän se auttoi. Minusta löyhkää varmaan sellainen vanhan juopon imelä haju, mutta minkäs voit. Lounasaikana täytyy yrittää syödä jotain ja kotimatka suunnitella mahdollisimman vähän houkutuksia sisältäväksi.

Huh, huh, paikkoja kolottelee ja päänsärkyäkin yrittää pukata päälle. Valitettavasti on heikko olo, muttei onneksi yhtään sellainen, että tekisi mitään alkoholia mieli.

Raitista huomenta, tervetuloa vesilinjalle. En käynyt lukemassa sitä vähentäjien puolen juttua vielä. Sen verran neuvoisin näin kylmiltään, että koska käyt töissä ja mikäli univaikeudet jatkuu pidempään, on hyvä käydä ihan lääkärissä asian tiimoilta. Hyvä uni on tärkeä asia. Nyt sitten muistat syödä todella hyvin, ja jos ei olikein maistu, niin on syytä turvautua herkkuihin. - Sieltä töistä menet kiltisti kotiin lepäämään.

1 päivä, loppupäivä
Lounaan sain kurkusta alas, vain vaivoin, heikko olo jatkui ja valtava väsymys iski. Vaaran paikat vältetty, mutta toisaalta ei edes tehnyt mieli mitään alkoholia (eilen vielä ainakaan). Illalla tuli jopa nälkä ja söin hyvällä halulla. Toisaalta vatsa kenkkuili. Nukkuminen vähän ongelma, en saanut nukahdettua kuin vasta aamuyöstä. Siihen syynä aidot univaikeudet ja/tai paha tapa lukea kirja loppuun ajankohdasta huolimatta. Hikoilu jatkui läpi yön.

2 päivä, aamu
Vaikeuksia nousta sängystä ylös, väsyttää, paremmalla tavalla, “nukun” pommiinkin. Hieman heikko olo, parempi kuin eilen joka tapauksessa. Ei kolota joka paikasta yhtä pahasti kuin parin päivän aikana on kolottanut. Työstressi pukkaa päälle, ei-paniikinomaisesti tosin, mikä vaikuttaa hyvältä. Alkaisi tässä ehkä olla valoa tunnelin päässä? Nyt täytyy varoa töistälähtöä huolella, keskittyä juomispaikkojen välttämiseen. Uskaltaisiko kohta yrittää kuntosalia + uimista aamulla…

Outo huomio: suussa viinanjuonnin jälkimakua, vaikka en eilen juonut. Onko tämä todellista, vai enkö enää muista, miltä omassa suussa maistuu? Toinen: onkohan yöllinen hikoilu seurausta viinanjuonnista, milloinkohan se loppuu; laitanko vain liikaa vaatetta ja peittoja päälle?

2 päivä, lounas
Voi järkky, lounaalla meinasi cokislasia kantava käsi ryhtyä tärisemään niin, että pelkäsin pudottavani sen. Ja ennen pöydästä nousemista tuli sellainen huojuva olo hetkeksi, ihan kuin olisi ollut kännissä.

Illalla taitaa olla todella vaaran paikat. Aivot sellaisessa tylsyyden ja keskittymiskyvyttömyyden tilassa, että.

Onko tämäkin nyt viinasta johtuvaa, että aiemmin hyvänhajuinen partaveteni löyhkää nyt mielestäni hyttysmyrkylle? Taas heitti hetkeksi huimauksen päälle, ikään kuin olisi kännissä, loppuuhan tämä joskus.

2 päivä, ilta
Töistä lähtiessä ahdistuksen poikanen, ihme epävarmuutta. Täysin selittämätön parin tunnin supervitutus iski päälle. Kirjaston ja ruokakaupan kautta kotiin, tietenkin piti kirja lukea loppuun yömyöhään, höh.

Pysyvä muistutus itselle, joka näemmä tarpeen, jos useamman päivän pystyn olemaan juomatta: älä unohda omaa seuraamista tämän foorumin avulla, vaikka kuinka olo paranisi!

  1. Rentoudu
  2. Anna itsellesi aikaa vain hengitellä, olla
  3. Kertaa kikkoja (mitä täältä plinkistä löytyy)
  4. Älä epäröi hakea apua, joko soittamalla läheiselle tai “apupaikkoihin” mitä Suomesta löytyy kyllä
  5. Jollet ole halukas/valmis neloseen kuluta aktiivisesti plinkkiä, kokeile kylmä-kuumasuihkuja, leffoja, kivennäisvesiä, limuja, musiikkia jne.

Voimia!

  1. Kärsivällisyyttä

Se on meille monelle oikein perisynti ajatella kaikki mulle heti nyt -periaatteella. Muutokset ja toipuminen tapahtuvat hitaasti. Ja palautuminen on yksilöllistä. Kuitenkin - enpä usko, että kun aloit käyttää alkoholia, joit heti joka päivä ja samoja määriä kuin nyt. Vastavuoroisesti - ei se toipuminenkaan muutamassa päivässä tapahdu. Univaikeuksia voi olla viikkojen ajan, voi olla olemattakin. Ja fyysisiä vieroitusoireita sinulla varmaan tulee olemaan vielä lähiaikoina, kun juominen on päivittäistä ollut, niin kuin minullakin. Päänsisäisissä hommissa menee sitten enemmän aikaa - puhutaan kuukausista. Mutta rauhallisesti ja kärsivällisesti kun juomatta etenee ja elämänmuutosta tekee, niin kyllä se pikku hiljaa helpottaa.

“Olen juomatta” kuulostais paremmalta, koska kieltoja on niin mukava uhmata. Ja positiivisuus on muutenkin parempi juttu.

Lintuanna ja yoru: moi ja kiitos vinkeistä :slight_smile:

Ilmiselvät viinaoireet alkaa pikkuhiljaa olla ohi, epävarmuutta ja pieniä kolotuksia lukuun ottamatta. Seuraavaksi pitää selättää väsymys, saamattomuus, väistämätön tylsyyden tunne, katumus, tekemättömäksi jääneet asiat, fyysinen kunto, elämä :smiley: Väsymys tuntuu näillä näkymin helpommalta, viime yö tuli nukuttua hyvin kunhan pääsi nukkumaan, ei tosin tehnyt mieli nousta sängystä aamulla. Kunhan vain malttaisi mennä nukkumaan ajoissa.

Onneksi kaduttavaakaan ei ajan ja rahan hukan sekä kunnon heikkenemisen ohella nyt hirveästi ole. Aikaa ja rahaa ei saa takaisin ja kunnon saa kuntoilemalla, joten se niistä :confused: Nyt pitäisi täyttää vapaa-aika niin hyvin mielekkäällä tekemisellä, että juopotteluvaihtoehto ei houkuta.

Uusi ongelma ilmeisesti kuuluu ns. taudinkuvaan eli makeanhimo, tätä ei aiemmin ole ollut.

3. päivä, aamu
Herätty väsyneenä, mutta ne vähät tunnit hyvin nukkuneena. Asemalta kahvia ja pullaa ja väsymyksestä huolimatta yritän saada aikaan jotain.

3. päivä, loppupäivä
Pientä kolotusta, ankaraa väsymystä, muuten normiolo. (p…ttaa koko ajan :blush: )

Tervetuloa palstalle JPIK. Vakiosuositukseni uudehkoille tulokkailla: Lue ketjua “Yksinkertaisia Niksejä”. Tsemppiä.

Kiitos. Aika monia korviketekemisiä minulla onkin tiedossa, mutta saamattomuus vaivaa (jokin käsittämätön alitajuinen pakkomielle siitä, että hukkaisi aikaa esim. lähtemällä lenkille tms., vaikka eihän se niin mene; uusia vaatteita olisi kiva käydä ostamassa, mutta kun on läskistynyt viimeisen puolen vuoden aikana, niin ajattelee, että vasta sitten voi ostaa, kun on saanut kilot pudotettua; se taas on vaikeaa, kun on iskenyt makeanhimo eikä lenkille saa aikaiseksi lähteä ja blääh :unamused: ). Se, mihin pystyy/“pystyy” tällä hetkellä, on sama, kuin mitä teki aina juodessakin, eli dekkareiden lukeminen ja vaeltelu julkisilla edes takaisin. Siis vapaa-ajalla. Mutta töissäkin vaivaa saamattomuus, joka johtaa siihen, että onnistumisen tunteesta ja tekemisen meiningistä ei oikein saa kiinni. Itseä niskasta kiinni -juttuhan tämä on, mutta ei siitä niskasta ole niin helppo ottaa otetta, kun ei hyvän olon fiilis ole ajallisesti riittävän lähellä alitajunnassa.

Oikeastaan turhaa valitusta tämä minun juttuni, kun onhan asiat kuitenkin kohtuullisen hyvin kaikesta ryyppäämisestä huolimatta; normaalin elämän jutut vain puuttuu, mutta niin ne on ujoudestani johtuen puuttuneet aina (ennen runsasta alkoholin käyttöäkin).

Älä pls. tee sitä virhettä, että alat etsiä jotain autuutta ja ratkaisua kaikkiin ongelmiin turbovaihteella. Pidä ainoastaan huoli siitä, että korkki pysyy keinolla millä hyvänsä kiinni. Keinojen mielekkyyttä tai toimenpiteitä ei kannata kyseenalaistaa alkuvaiheissa. Eikä itse asiassa myöhemminkään. Tee raitistelusta ja raittudesta itseisarvo. Muita elämänarvoja tulet löytämään myöhemminkin. Ehkä uusia, ehkä entisä jotka ovat jääneet viinan alle.
Motivoi itseäsi vaikka sillä, että muutaman päivän/viikon jälkeen edes fysiikkasi on jotenkuten palautunut normaalitilaan. Psyyke on ihan eri juttu. Jiirattavissa sekin! :smiley:

En kyllä pysty edes saamaan mitään turbovaihdetta päälle, vaikka haluaisinkin, kunhan edes ykkösen silmään :slight_smile: Ja mitä tahansa keinoja löytyykin, oikeastaan tärkein olisi sellainen, jolla eilen tulleen kaltaisia veetutuskohtauksia saisi suitsittua, sillä ne vaikuttavat olevan lähimpinä alkoholilääkintään ohjaavia. Normaalimielentilassa tai edes ahdistuneena ei ainakaan tällä hetkellä tee mieli viinaa.

4. päivä
Sain nukuttua hyvin, normiolo aika lailla kaikin puolin. Aivot ei ehkä toimi 100 % ja kertyneet läskit ärsyttää. Aloittaisiko parin kielen kertauksen …

Hyvä asia on, että ei tee mieli mitään alkoholipitoista, minimaalinenkin pöhnä etoo jo ajatuksenakin.

No, reilun viikon sitä raittiuden onnea kesti. Nyt lauantain jäljiltä niin hirveät vieroitusoireet tärinöineen ja unettomuuksineen, että pakko sitä avokatkoa on lähteä yrittämään. Pelottaa, onko tässä jo tullut juotua terveys lopullisesti :neutral_face: Mikä ihmistä oikein vaivaa, kun pitää juoda?

Kyllä muuten alkoholistille on vaikea aine tuo viina: pari tuoppia ei muka tee mitään, paitsi aiheuttaa megalomaanisen retkahduksen muutaman päivän päästä

Milläköhän näistä vieroitusoireista saisi luotua itselleen tehokkaan muistijäljen? Olisi meinaan melko hyödyllinen lopettamisen motivoija. Koska: lopettaa tässä täytyy, ihan oikeasti. Tuntuu siltä, ettei tätä oloa nimittäin kestä.

Noniin, tuli käytyä avokatkolla. Vielä ei ole olo parantunut lääkkeistä huolimatta, toivottavasti kohta helpottaisi. Käynnin perusteella oli luokittelussa lievät vieroitusoireet, en uskalla kuvitella, mitä tätä vaikeammat voisivat pitää sisällään.

Nyt kyllä pelottaa ihan oikeasti, että miten tästä eteenpäin. Pelottaa, etten pysty olemaan juomatta. Pelottaa, mitä sitten tapahtuisi. Pelottaa. :cry:

Voimia sulle tosi paljon! Itsekin oon noiden pelkojen kanssa menossa, vaan ei kannata. Ajattelinkin keskittyä parhaani mukaan vaan tähän hetkeen, hengitellä rauhassa ja tehdä jaksamisen mukaan jotain mukavaa. Yritä säkin sellaista!
Hyvä muuten, että sait jo apua, kirjoittele tännekin jaksamisen mukaan! Mulle plinkki on jo korvaamaton.

Kiitos ja voimia sullekin! Täytyy kyllä ehdottomasti jatkaa tuolla katkolla myös näiden kolmen päivän jälkeen, jos suinkin mahdollista.

Kauankohan muuten tuo Risolid vaikuttaa? Nyt on 3 1/2 tuntia ottamisesta ja alkaa taas tärinää ja pahaa oloa ilmestyä uudelleen. Seuraavan aikataulu on sitten 3 h päässä. No, ei muu auta kuin kärvistellä.

Kertaus on opintojen äiti.
Toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi on muodostunut käydä kuuntelemassa aina uusia ja uusia tulokkaita. Ja myös niitä oman pohjansa kautta ratkaisun löytäneitä alkoholisteja, jotka haluavat raittiina ollessaankin sitoutua vertaistukeen. Vertaistuki on aina kaksisuuntaista, sinunkin kokemuksesi tukee muita.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tuota täytyy kokeilla, soitinkin tuossa aiemmin AA:n auttavaan puhelimeen. Aiemmin on tuntunut ehkä ajatuksena vieraalta, mutta nyt on kyllä sellainen tilanne päällä, että kokeilen mitä vain. Kun näyttää siltä, että hengenvaaralliselta (alkoholin myrkyllisyyden takia) tuntuva totaaliretkahdus tulee nykyään ihan puun takaa. Eli juuri kun onnistuu saamaan itselleen siedettävän olon, pitää ryhtyä uusimaan.

Pahus vieköön, lounasta hakiessakin ryhtyi jokin viinanhimo kummittelemaan takaraivossa, miten tämä voi olla mahdollista näin äkkiä. Ja toisen kerran äsken. EI, en ota, siinä ei ole mitään järkeä (ainakaan enää). Vihoviimeistä olisi pilata tämä homma nyt, kun vihdoin on jonkinlaista apua uskaltanut hakea. Mitä tässä oikein on taustalla, joku vihoviimeinen alitajuinen luovuttaminen, ettei millään ole enää mitään väliä? Tämä olo on nimittäin aiemmin torpannut tehokkaasti alkoholin himon aluksi. Vai onko tässä kyseessä: http://juhakemppinen.fi/index.php?id=srcncgalrwem9k. En ihan noin ns. rappiolla ole, kuin kuvaus kertoo, mutta aivan liian moni käyttäytymismalli ja oire taitaa jo täsmätä.

Kävin ensi kertaa aa-kokouksessa. Erittäin positiivinen kokemus ainakin tämänkertainen.

Onneksi olkoon, olet tehnyt jotain konkreettista raittiutesi hyväksi!
Hyvä kokous oli minullakin. Tuli vierailijoita kaukaa maalta. On helpottavaa havaita, että sama vaiva on alkoholisteilla ympäristöstä riippumatta. Ja ainakin yksi tukimuoto on levinnyt ympäri maapallon ja vapauttanut suuren määrän alkoholisteja raittiuteen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ja pahus sentään, onneksi tein tuon ensimmäisen käynnin heti. Heti aamulla herätessä huomasin olon olevan oikeastaan liiankin nopeasti paranemaan ja muistijäljet karkaamassa. Tai ei tässä nyt ehkä niin paranemaan olla: jumalauta vasta herännyt ja olo muka paranemaan, mutta aikuista miestä itkettää oma heikkous. :frowning: