Heipparallaa.
Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tälle sivustolle… Joskus Suomi24:n laittanut ajatuksia ja sieltä saa vain negatiivista palautetta… 
Olen kärsinyt masennuksesta monia vuosia ja välillä ollut todella hyviäkin hetkiä. Olen ihminen joka tahtoo aina kaikille hyvää ja huolehtii enempi muista kuin itsestään… <3 
Viime syksynä masennus vei totaalisesti voiton ja ajattelin että kaikki ehkä järjestyisi ja olisi parempi, jos minua ei olisikaan olemassa… 
No, pari kertaa yritin päästä pois tästä maailmasta, onnistumatta. Pari kertaa jouduin sairaalaan, toinen kerta pahempi… LASU-keskustelut ym…
Nyt mietin että HYVÄ etten onnistunut, koska mietin läheisteni tuskaa jos minua ei olisikaan… Onhan minulla rakastava avomies ja itselläni kaksi lasta, jotka tarvitsevat äitiään myös! Vaikka jo teinejä ovatkin… <3 Työpaikka löytyy, vaikkakin määräaikainen ja sieltä joutunut sairauteni takia olemaan ihan liikaa pois. Tälläkin hetkellä…
Minulla on NIIN paljon asioita, joista haluaisin puhua jonkun kanssa, ja mtt kerta viikkoon ei aina riitä…
Haluaisikohan joku jakaa kanssani tuntemuksia iloista ja suruista ja siitä, miten vaikeaa on päästä ahdistusta helpottavasta alkoholista johonkin muuhun helpottavaan juttuun? 
Ottakeehan yhteyttä, tämä oli vain pintaraapaisu minun voinnilleni…
Naikkonen -niiskuneiti81-