Olen eronnut, mutta en ole päässyt erosta yli, mietin usein oliko ero “oikeutettu”, kyseenalaistan omaa näkemystäni exäni alkoholismista ja mietin ylireagoinko sittenkin asioihin, oliko perheen rikkominen tosiaankin ainoa ratkaisu. Kun tutustuimme, vaimoni ja minä juhlimme paljon viikonloppuisin ja usein joimme paljon. En tällöin osannut kiinnittää huomiota hänen tapaansa juoda överisti niin että tavarat katosivat tai oksennettiin. Perustimme perheen ja usein alkoholinkäyttö oli molemmilla “tissuttelua” sarjoja katsellessa tai iltaa viettäessä. Puolisoni molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja kun toinen heistä menehtyi ja nuorin lapsi ei ollut enää vauva, puolison alkoholinkäyttö lisääntyi. Minun mentyä jo nukkumaan hän saattoi jatkaa yksin juomista aamuun saakka ja lähteä muutaman tunnin yöunien jälkeen vastuulliseen työhönsä ja viemään lasta hoitoon autolla. Juomiseen alkoi liittyä salailua ja vähättelyä ja kieltämistä. Puolisi saattoi sammua sohvalle ja lapsi löysi hänet siitä aamulla. Minun “pakottamana” puoliso kävi jonkinlaisen keskustelujakson, mistä ei kuitenkaan ollut apua. Välillä hän saattoi pitkin hampain olla joitakin viikkoja tipattomalla ja hetken (max joitakin kuukausia) hän saattoi hallita juomistaan, mutta ennemmin tai myöhemmin homma meni taas överiksi. Tuli tapaturmia ja uusi hoitoyritys naltreksonilla, mitä ei sitten kuitenkaan käyttänyt. Viikonloppuisin saattoi valvoa aamuun yksin juoden ja viikolla lähti juotuaan muutaman tunnin yöunien jälkeen töihin, varmasti promilleissa. Kertaakaan ei kokonaan lopettamista harkinnut. Itse kaipasin tasaista ja rauhallista elämää, puoliso joi kotona ja biletti kodin ulkopuolella kun jänellä oli lapsettomia paljon juovia kavereita. En jaksanut enää, lähdin. Exä löysi heti uuden ja itse olen yksin. Olen kateellinen ja mietin onko nyt kaikki auvoista, kun minusta (nipottajasta) on päästy. Olisiko pitänyt vielä sietää ja ymmärtää? Suren perheen hajoamista edelleen. Juomista exä ei ole lopettanut, lasta hoitaessa ilmeisesti pysyy toistaiseksi selvin päin. Luottamusta minulla ei ole, koska alkoholisti tietysti tehnyt lukuisia katteettomia lupauksia ja valheita, joihin kai itsekin uskonut. Puhui lastensuojelussakin ammattilaiset puolelleen, on siinä taitava. Miten päästä eteenpäin ja luottaa siihen, että ratkaisu oli oikea? Vein lapselta perheen, unelmieni talo on myynnissä ja rakastin aikoinaan exääni kovastikin. Juomisen myötä kunnioitus ja halu kuitenkin katosi.
Mielestäni näillä tiedoilla teit aivan oikean ratkaisun.
Kiitos. Hämmentävän pitkään uskoin exäni “järkipuhetta” ja vakuutteluja. Hän on itse mielenterveysalalla ja osaa olla hyvin vakuuttava puheissaan. En silyi pystynyt elämään elämää, jossa toivo ja pettymys, katumus ja lupaukset vaihtelevat. Alkoholi oli niin tärkeää, ettei sen lopettamista tosissaan edes harkittu minun tai perheen takia.
Tuskin asiat kovin herkästi olisivat lähteneet parempaan suuntaan, oikea ratkaisu varmasti
Kiitos. Näin minäkin uskon.
Minustakin kuulostaa, että teit oikean ratkaisun. Kuvailusi perusteella exälläsi oli jo vakava alkoholiongelma ja ratkaisevinta oli kertomasi asia, että hän ei itse edes kunnolla harkinnut kokonaan lopettamista.
Kiitos tuestanne, viestit oikeasti lohduttavat ja tukevat päätöksessäni. Vaikka nyt on yksinäistä, alkoholistin kanssa oli kuluttavampaa.
Mielestäni et ole vienyt lapselta perhettä, vaan hänellä on se edelleen - yhtä rakastavana ja huolehtivana kuin ennenkin. Koti vain on nyt kahdessa eri paikassa, mutta mikä tärkeintä - Sinulla on parempi olla ja lapsen toisessa kodissa ei keskitytä alkoholiin, vaan lapseen itseensä <3 <3 <3
Sinulla on varmasti ikävä lastasi ja yhteiset hyvät hetket puolison kanssa varmasti piinaavat mieltäsi vielä jonkin aikaa, mutta se piina kuitenkin loppuu aikanaan ja voit keskittyä elämään omaa elämääsi. Toivottavasti voit tavata lastasi erosta huolimatta ja voit osoittaa hänelle rakkautesi monin verroin parempana, kuin alkoholistin kanssa eläessäsi <3
Mikäli lapsi ottaa eron joskus isompana eron vaikutukset puheeksi ja kysyy syytä, voit rehellisesti kertoa hänelle, miksi tämä ratkaisu oli sinusta paras vaihtoehto. Hän tietää, millaista elämä alkoholistin kanssa on ollut, joten hän ymmärtää varmasti valintasi! Voimia!
Kiitos Dragonidea83 
Aikaa on nyt kulunut vähän aloituksestasi,olisi mukava tietää kuinka voit? Minä tein eropäätöksen samassa tilanteessa kun sinäkin. Se on täysin oikea päätös! Ole vahva ja ala vähitellen nauttia uudesta elämästäsi. Yllätys yllätys, minun alkkis mieheni on myös päihde ja mielenterveys puolella töissä, ja osaa puhua mustan valkoiseksi milloin vain! Nimenomaan lasten( tottakai myös itsesi) takia päätöksesi on täysin oikea!
Hei, Trauma, kiitos kun kysyit. Pikku hiljaa paremmin, mutta koen turhauttavaksi sen, miten hidasta toipuminen on. Olisi mukavaa kuulla enemmän sinun tarinastasi ja miten olet kaikesta selvinnyt…
Hei Tuulikki
Minun täytyy suoraan sanoa että kiukku ja raivo alkkista kohtaan olivat seviytymis keinoni. Kerroin avoimmesti kaikille millainen hän oli, kaikki pahatkin jutut! Visusti pidin huolen että puhuin asiat juuri niinkuin ne ovat tapahtuneet. Me oltiin uuspehe, 4 tyttöä, silloin 6-13 ikävuotta .aluksi kaikki sujui suht hyvin, mutta vähitellen alkoi tuntua että sitä kaljaa meni aina vain enemmän ja että sen takia sai pelätä tapahtuvan ties mitä… sai myös raivareita jos joi tiukkaa viinaa ja saattoi lähteä taksilla ” jonnekin” kun maalla asuttiin, ja omat lapsensakin jätti noin vain minulle joskus moneksi päiväksikin. Hänen lapset olivat jokatoinen vkl meillä, kesällä pitempiäkin aikoja. Aloin pelätä viikonloppuja ja juhlapyhiä, ne menivät aina hänellä överiksi ja sattui ja tapahtui kaikkea kamalaa. Jos olin sairaalassa vaikka nuorimman kanssa niin lähti hillumaan ja jätti muut lapset hoitelemaan eläimiä ja selviytymään. Tätä jatkui aikansa kunnes olin niin puhki etten enää jaksanut paikkailla hänen edesottamuksiaan ja piilotella lapsilta juomista. Kerran sitten yhden kännisen vkl jälkeen kun oli jälleen tehnyt katoamistempun,ja rypönyt jossain ja murtanut rintalastansa,mulla tuli stoppi jaksamiselle. Silloin vielä kehtas jostain soittaa reissultaan että onko täältä kävellen tultava kotiin?! Hain kotiin hänen omien lastensa kanssa yhdessä ,jolloin sitten ilmoitin että nyt kamppeet kasaan ja ulos!!! Yhteensä ehkä 6-7 vuotta kestin katsella juomista. Vertaistuen saaminen on tärkeää ja silloin voi napata tunteesta kiinni että : jos tuokin on selvinnyt, niin minäkin selviän! Kerrotaan ihmeessä kuulumisia lisää. Olen iloinen jos voin sinua edes vähän auttaa.
Hei, ja pahoittelut, että vastaamisessa kesti. Myös minulla viha on voimakasta ja vaikka se toimii selviytymiskeinona, sen voimakkuus joskus pelottaa tai turhauttaa, saatan ihan nähdä punaista kun exän toiminta jotenkin triggeröi. Tämä on joskus kuluttavaa itselleni, en haluaisi enää provosoitua niin paljon. Välillä sorrun edelleen itse-epäilyyn, kuvittelinko vain omiani / olinko liian jyrkkä? Exän uusperheonni lapsellista kyllä pännii, vaikka enhän minä todellisuudessa näe hänen elämästään muuta kuin pinnan, enkä aidosti usko, että alkoholiongelmat menevät ohi “itsestään” (vaikka voihan ne hetken olla paremmalla tolalla) esim. uuden ihmissuhteen myötä. Sinun kokemuksesi kuulostavat tosi raskailta, ja exäsi toiminta törkeältä. Miten olet pärjäillyt itseksesi, entä lapset? Ovatko tuttusi uskoneet mitä olet kertonut vai ovatko sokeasti puolustaneet exääsi? Meillä osa uskoi minua, osa eksääni, joka tosiaan osaa selitellä.
Moi Tuulikki, ja pahoittelut etten aijemmin vastannut. Meidän pärjääminen koheni alkoholistin pakattua kamansa 110% !!! Olin niin täynnä sitä paskaa, että helpotus oli valtava! Kaikki helpottui ja pystyin jälkeen elämään pelkäämättä viikonloppuja ja pyhiä. Lapset pärjäävät hyvin, tosin vihaavat exääni, niinkuin mnäkn.Ollaan keskusteltu asiasta paljon, ja kaikilla sama mielipide… ei oltais kestetty hetkeäkään enää. Teen paljon töitä ja näin pärjään hyvin maksujen ja asuntolainan kanssa. Läheiset uskoivat kyllä kun kerroin kaikki juurtajaksaen, vaikka ensin se heistä oudolle kuulostikin… joillakin oli ollut aavistus/ intuitio asiasta ennen kuin kerroin. Exäni jatkaa juomistaan edelleen, koska on omastamielestään täysin viaton kaikkiin syytöksiin( huutonaurua). Hankkinut uuden uhrin jälkeen, ja lapsia myös, lastensuojelu on myös heidän elämässään mukana ja ongelmat kukoistavat. Miten sinulla menee nyt? Toivon että pääset eroon ajatuksesta että oliko ero sittenkään oikea päätös!
OLI SE! Odotan kuulumisiasi mielenkiinnolla ja vastaan nyt nopeammin kun työ projekti on valmis. Pahoittelut vielä kun kesti vastaaminen. Zemppiä!
Hei Trauma ja kiitos taas sanoistasi! Jälleen viime viikonloppuna exä haki lapsen myöhässä krapulan takia, vaikka minulla oli tärkeä meno. On se kumma, kun uudet kumppanit jaksavat uskoa näihin ihmisiin, no ainahan se ottaa aikansa ja toiset jaksavat uskoa loputtomasti, kuuntelevat lupauksia, selityksiä ja valheita. Hienoa kuulla, että sinun elämäsi on parantunut.
Todella ikävää, että nyt vielä exäsi uusi perhe joutuu kärsimään, mutta tuossahan sen näkee, ei alkoholisti hevillä tapojaan muuta. Minulla menee aika hyvin, teen myös paljon töitä, jotta pystyn elämään ja elättämään lapsia pk-seudulla. Aika usein näen, että ero oli oikea päätös, pieniä epäilyn hetkiä tulee vielä. Minulla on onneksi hyvät välit lapsiin ja ystäviä.
Hei Tuulikki! Kuulostaa vähän siltä että pikkuhiljaa näet eroasian jo valtaosan ajasta oikeana päätöksenä. Varsinkin kun tuo krapula homma tuli tuollalailla esiin, niin kuule ei hän ole muuttunut yhtään miksikään. Aluksihan sitä uusi puoliso katsoo niillä vaaleanpunaisilla laseillaan vaikka tapahtusi mitä… vähitellen totuus valkenee, eikä se ole mukava totuus. Pk- seudulla on asuminen ja muut oheiskulut paljon kalliimpaa kun täällä maalla. Itselläni on monta ammattia, ja myös monta työtä… ja se tässä tietysti on että mun lapset ovat nuoria aikuisia jo. Viime yönä näin unta että istuin keittiön pöydän ääressä ja yritin maanitella juoppoa nukkumaan. Hyi olkoon!!! Onneksi se on entistä elämää❤️ kerrotaanpa taas kuulumisia😃