Tein sen ja sain 8 pistettä, mikä tuloksen mukaan merkitsee keskivaikeaa masennustilaa. Näin siis hieman vajaa viikko sen jälkeen, kun sain viiden päivän mittaisen juomaputkeni poikki ja jota oli edeltänyt noin neljän kuukauden mittainen raitis jakso.
Kun ajattelen elämäni kokonaisuutta vaikka tuon neljän kuukauden ajalta, en ole varma, tulisiko minun pitää nyt itseäni masentuneena siinä mielessä kuin sairaustilana ymmärretään vai onko tämä masennukseni pikemmin masennuksen tunnetta, joka liittyy luonnollisena osana sitä tilannettani, jossa juuri tällä hetkellä olen. Ajattelin tehdä testituloksen antaman ohjeen mukaan testin uudelleen 2-4 viikon raittiuden jälkeen, ehkäpä juurikin 4 viikon kuluttua.
Millaisia kokemuksia teillä on mielialan muutoksista raittiuden myötä?
Omalla kohdallani, lopettaessani päihteiden käytön, minulla oli diagnosoituna keskivaikea masennus, paniikkihäiriö, persoonallisuushäiriö, sosiaalistentilanteiden pelko jne.
Oltuani raittiina, purkaen itseäni kirjoittamalla, puhumalla ja vertaistukea apuna käyttäen prosessoimalla, olen päässyt siihen tilaan, että viime tammikuussa, pitkällisen terapian päättyessä, terapeuttini ei olisi enää allekirjoittanut yhtään noista aikaisemmista diagnooseeista enää minua koskevaksi, kuten en minäkään.
AA:n toisessa askeleessa on tästä mainintaa. “Opimme uskomaan, että…palauttaa meille mielemmeterveyden.” Olen saanut omalla kohdallani elää tuon todeksi, päivä kerrallaan.
Toistan itseäni, kun totean, että elämällä raittiina kaikki on meille mahdollista, tänään.
Kiitos vastauksestasi, Kaaleppinen, ja onnittelut hyvästä menestyksestä kovan työn tuloksena!
Minä elän myös sellaisen muiston varassa, että ahdistus antoi lopulta periksi kokonaan. Diagnosoitu masennuskin parani täysin. Yritän valaa se muisto mielessäni uskoa itseeni, että toimii se nytkin, täytyy vain olla kärsivällinen ja elää vaihe kerrallaan.
Päivän kerrallaan eläen minäkin olen tähän hetkeen selvinnyt. Joskus on ollut kiire hypätä ensimmäisestä raittiista päivästä sinne 40 vuoden raittiuden tienoille, mutta toisaalta nyt mietittynä paljon mielenkiintoisia asioita olisi silloin jäänyt elämättä. Tokkopa olisin kovinkaan tyytyväinen, aikakoneesta herättyäni, jos 40 vuotta olisi mennyt kuin unessa. Pysyvimmät muutokset tapahtuvat vittumaisen hitaasti. Tsemppiä tähän päivään. Huomenna on taas uusi armon aamu raittiina edessä.
Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.
Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
…
Sain itse pisteitä 2, eli käytännössä katsoen ei mitään. Pisteet tulivat siitä, kun aivan järkevästi harmittelen
sitä, että on mennyt 20 vuotta elämästä päin helvettiä. Olisin mielenvikainen, jos asia ei olisi joskus tapetilla.
Possible unifnished business joo no näin on jatketaan. Nyt muuten 40 päivää raittiutta täynnä.
Tämmöttis ei oo ollut 10 vuoteen… hurjaa.
Lopetettuani lipittelyn parinkymmenen vuoden vuoden jölkeen aluksi olin hyvin ahdistunut mutta tyytyväinen
Sitten seurasi itseriittoinen energinen muutaman viikon jakso.
Ja nyt olen täysin maissa. Saamaton apaattinen olo. Normaalien päiväaskareidenkin suorittaminen käy työstä. Työssä olen kuitekin käynyt. Raittiutta on takana 4,5 kk. Entiseen juoppoaikaan hommat hoituivat kun palkkiojärjestelmänä toimivat viini ja olut.Testin mukaan olen masentunut.
Olen ajatellut nyt tekeväni jonkinlaista surutyötä, joka vie aikansa.Saattaapa kysymyksessä olla hoitoa vaativa masennuskin.Pullohoitoon en hakeudu.
Masentuneisuutta on ollut aikaisemminkin. Lääkityksen tehon hoitelin pois samanaikaisella alkoholin käytöllä. Olen sitä mieltä ,että masennuslääkitys mahdollistaa runsaan juomisen, ei tule vapinoita eikä muitakaan vieroitusoireita.
Renttu, mä olen kokenut tuon vaiheen aikoinaan: tuollainen lamaannus tuli minullekin ja muistan sen tavallaan edeltäneen tietynlaista tasoittumista. Siis mielialan, mutta kaiken muunkin tasoittumista. Kannattaa varmasti hakea siihen selvitystä ja tarpeen mukaista hoitoa. Minä muistan tuon vaiheen olleen sellainen kuin sisäinen vanha aatamini olisi siinä vielä yrittänyt nuijia raitista minääni suohon - jos mistään tällaisesta on sinun kohdallasi kyse, niin minusta tuntuu, että raitis sinäsi on hienosti niskan päällä. Uskallan arvailla, että tuo vaiheesi voisi kuitenkin “vain” ennakoida edessä olevaa parempaa vaihetta.
Kiitos Antilooppi
Tuntuu kuin olisin yhden asian nainen. Minulle ei ole nyt vaikeaa olla ilman alkoa, esim kaupassa käydessä ei tuota vaikeutta kulkea oluthyllyjen ohi. Kivennäisvesiä kyllä mene edellen noin 1,5 l päivässä.
Mutta tämä jatkuva ajatusten pyöriminen ongelman ympärillä jo tuskastuttaa. Takana ei ole mitään örvellystä tai hävettävää käytöstä,ainoastaan mahdollisuuksien käyttämättä jättämisiä .
Tovoisin jo voivani irrottautua tästä märehtimisestä. No tuleepahan perusteellisesti haudattua tämä ongelma. Toivoa tänään lisäsi kertomasi kokemus.
Se voi olla niinkin, että yhden asian nainen tarvitsee nimenomaisesti niin perusteellista märehtimistä asian kuin asian kanssa, että siirtymisiä uusiin vaiheisiin edeltää useinkin totaalinen kyllästyminen edellisiin. Itselläni on olo, että on tarve märehtiä ja jauhaa yksiä ja samoja asioita juuri nyt. Yksi juttu, mihin olen totaalisen kyllästynyt, on juominen ja kaikki siihen liittyvä turhan märehtiminen, kaikki jossittelu, kaikki jatkuva pystyyn nouseminen ja uusiksi yrittäminen. Voisi ehkä ajatella niin, että yhden asian miehenä Antiloopin on pitänyt juoda varsin perusteellisesti ja nyt olisi aika siirtyä toisten perusteellisuuksien eteen: märehtimään kyllästymiseen asti, miten mistäkin paikasta menen yli ja miten saan raittiuteni kantamaan.
Ajan mittaanhan juomisen ja juomattomuuden märehtimisen tilalle tulee uusia asioita ja märehtimisiä. Sitä mukaa, kun juominen jää taakse ja siinä kiinni pitäneet sisäiset voimat antavat periksi, riittää energiaa muihin juttuihin. Itseni on joskus yllättänyt kaikki se energian määrä, mitä sitten vapautuu, kun on a.) voimia ja b.) yksinkertaisesti aikaa. Reilut neljä kuukautta on jo jonkinlainen aika, joka antaa välimatkaa juomisiin. Kannattaa pitää myös tietyllä tavalla tosiasiat mielessä. Itse retkahdin viimeksi juuri tuossa vaiheessa. Liekö minuakin vaivannut jonkinlainen kyllästyminen tms., jota en silloin osannut käsitellä. Mutta toki on niin, että ajan myötä näkökulmat ja tunnelmat uusiutuvat ja ne taas tuovat mukanaan aivan uusia kasvun paikkoja ja mahdollisuuksia. Kun pitää vain suunnan selvänä ja elää itsensä kanssa sovintoa tehden, niin varmasti voit astella varmemmin kuin minä juuri tällä hetkellä
Teinpä tuon testin ja sain 0-pistettä, eli ei oireita masennuksesta. Kolme vuotta sitten täyttelin masennustestiä lääkärin tarpeisiin, mutta en tohtinut palauttaa sitä lääkärille. Olisin varmasti tullut suljetuksi osastolle saman tien.
Masennus on oikeasti vakava, pahimmillaan tappava sairaus. AIvan kuten päihderiippuvuuskin, mutta ne eivät liity yhteen sikäli että depressioita ei edes voi virallisesti diagnosoida muuten kuin jonkin aikaa (3 - 6 kk) raittiina olleelta ihmiseltä.
Vakava masennus ei ole mikään hilpeiden hymiöiden asia maassa, jossa esimerkiksi nuoret naiset tekevät itsemurhia eniten Euroopassa.
Olen itse ollut kai kerran elämässäni hetken aikaa niin masentunut, että se johti alustavaan keskivaikean masennuksen diagnoosiin ja sairaslomaan.
Kolme viikkoa saikkua, lievä mirtazapiini -lääkitys. Lopuksi koko vaiva haihtui yllättäen kuin itsestään, ja nyt jälkeenpäin ajatellen olen arvellut tuon masennuksen liittyneen silloin sairastamaani ylikuntoon*.
Noin muuten en ole kuuna päivänä ollut erityisen masentuvaista sorttia, vaan enempi sellainen hilpeä hypähtelijä (eng. jolly jumper : )
[size=85]* ylikunto = pitkittynyt ylirasitustila, joka johtuu että kehoa on kuormitettu pitkän aikaa rankemmin kuin mistä se ehtii palautua. Oireina voimattomuus, “flunssaisuus”, masennus, väsymys jne,
[/size]
Paljonko vedit mirtazapiinia tuolloin? Kyselen mielenkiinnosta. Itse vetelin 30 mg, mutta nyt jälkeenpäin
ajatellen hain sitä, kun aika rankka dokaaminen alkoi masentaa… (plus pari muuta vähän isompaa elämään
tullutta kolhua).
Nolla pistettä sain, eli ei masennusta.
En sitä epäillytkään, elämä tuntuu sen verran mukavalta että tuon tiesin ilman testiäkin.
Sellainen nyt tuli mieleen, että jospa testi olisikin näyttänyt että ei nyt , kuules mies, sinulla mene ollenkaan hyvin. Masentunut ja elämääsi kyllästynyt olet ja alkoholiongelmakin on ihan kuin nurkalla kyttäämässä… voi voi sentään, mene nyt jonnekin hoitoon, et sinä tästä omin avuin selviä…
Olisiko tulos saanut päiväni kääntymään jo pikkuisen synkemmäksi?
Olisinko alkanut kaivelemaan mieleni sopukoita josko sieltä kuitenkin jotain murehdittavaa löytyisi?
Olisiko pieni pelon ja ahdistuksen siemen alkanut itämään?
Toisenlaisilla kysymyksenasetteluilla nimittäin olisi ihan hyvin voinut jotain pientä alakuloa löytyä… tuskin tuossakaan asiassa ihan sataprosenttisen “terve” olen.
Olisko mahdollista että tällaiset testitkin vaikuttaisivat suuntaan tai toiseen jotain, joko myönteistä tai kielteistä suuntaa vahvistavasti? Ja jos, niin mikä niiden vaikutus sitten lopulta on (ja hyödyllisyys)?
Mielenkiintoisia kysymyksiä. Tämä raittiina pysytteleminen on minulle vielä kuitenkin aika tuore ja erittäin positiivinen asia. Se yksistään saa mielialani pysymään hyvänä. Minä pystynkin vastustamaan kiusauksia ja kantamaan vastuuta valinnoistani. Pystyn ns. hallitsemaan elämääni, ainakin tällä hetkellä.
Kysymys ulkonäöstä oli mielenkiintoinen. Voiko vanha juoppo olla hirveän tyytyväinen ulkonäköönsä? Lähdötkään ei kummoiset olleet.
Luulen, että just tuo tunne siitä että pystyy itse hallitsemaan asioitaan, kantamaan vastuuta ja päättämään miten elää, antaa koko mielialalle positiivisen perusvireen.
Sitten, kun lakkaa itsekin itseensä uskomasta, on vaikeampaa… ja silloin varmaan tarvittaisiin tukea juuri siihen itsetunnon nostamiseen, omien voimavarojen esiinnostamiseen ja valintojen mahdollisuuden näkemiseen.
Niin se ulkonäkö… omaani olen tottunut, tiedä häntä sitten minkälaiseksi tuo pisteytettäisiin mutta kun nyt olen -omasta mielestäni- tasapainoisen suhtautumisen itseeni ja maailmaan saanut rakenneltua, niin ulkonäkö on yksi niitä asioita joiden merkitys on käynyt kovin pieneksi.
Minulle niin ihmisissä kuin asioissakin, jopa syötäväksi kelpaavissa aineissakin ja mikäpä ettei muussakin nimenomaan sisältö merkitsee, ei se ulkokuori.
Saishan kai tätäkin äijänkuvatusta taidokkaan parturin, pedi- ja manikyristin, kauneusleikkauksen ja nahanhoitorasvojen, väri- ja sideaineiden avulla muokattua johonkin suuntaan… mutta kun jotenkin itsetunto ja itseni arvostaminen on kunnossa niin en tunne sellaiseen tarvetta.
Vaatteistakin olen ajatellut että kunhan nyt ehjät ja puhtaat, suunnilleen asialliset ovat tuolla ihmisten joukossa haahuillessani niin enpä niidenkään takia aio tilipussiini isompaa lovea tehdä.
Kirpputoreilta, muuten hankin niitäkin aika paljon. Ongelmana vaan tuntuu olevan se, että tällaiset 180-senttiselle ja satakiloiselle sopivat ovat kovin vähissä …taitavat äijät pitää romppeensa niin loppuun ettei ole kirpputoreille tuotavaa?
Minua ainakin masentaa juuri se tunne, etten pysty hallitsemaan itseäni. Olen pitkään tuntenut kuin elämäni tapahtuisi jossain ulkopuolellani. Vasta nyt näitä mietittyäni osaan sanoa sen ulos. Tuo kyseinen tunne on alkanut rakentua minussa tasan siitä lähtien, kun aloin muutama vuosi sitten juoda uudestaan. Juominen itsessään tekee minut ahdistuneeksi ja kuolettaa uskon itseeni. Olen sille toiminnalle yksinkertaisesti yliherkkä.
Joo ihan sama juttu. Varmasti monella muulla elämän osa-alueella saattaa olla jopa ylisuorittaja, mutta ton alkoholin kanssa ei ikinä voi itseensä luottaa. Tai ehkä sekin ylisuoritetaan: vedetään nakit silmille!
Minun ainakin täytyy todeta, että olen helposti ylisuorittaja vähän kaikessa. Mitä ikinä teen, menen helposti ääripäähän asti eikä kieltää sovi sitäkään, ettenkö olisi osaltani myös perfektionismiin taipuvainen. Kaiken kaikkiaan on aika vaativa yliminä. Sama kai se on sitten juomisenkin suhteen, että sitä jatkaa tasan niin kauan kuin pystyy: tosin ne rajat eivät tule vastaan siinä kohdin kuin ehkä normaalisti tai jotenkin keskimäärin terveillä.
Vaan olisiko tästä puolesta jotain hyötyäkin? Ehkäpä tämä kaikki-tai-ei-mitään-henki ruokkii raittiudenkin asiaa! On aika paljon asioita, joihin perehtyä itsessään perusteellisesti - ja mitä perusteellisemmin jaksan pysähtyä itseni ääreen, sitä parempi lopputulos, toivoakseni, vaikkei tämä elämä nyt mitään lopullista huippuaan ja kasvukehityksen maksimia toki saavutakaan (ennen viimeistä henkäisyä).
15 mg tabletti joko kokonaan tai vain puolikas. Oli yllättävää, että se puolikaskin auttoi hyvin mm. unen saantiin ja pidensi unta.
Melko vaaraton lääkehän se on, mutta haittavaikutuksia siinäkin voi tulla ajan mittaan. Yksi haittavaikutus on mm. se että unet ovat hyvin outoja ja värikkäitä.
Rankka dokaaminen masentaa ilman muuta, mutta se pitää kyllä erottaa oikeasta masennuksesta l. depressiosta, jota ei voi edes diagnosoida jos ihminen dokaa tai narkkaa edelleen.
Tuo ulkonäkö-kysymys jotka jotkut ottaneet esille, niin kyllä ainakin mulla vaikuttaa myös henkiseen olotilaan. Esimerkiksi jos olen lihonut ylipainoseksi joskus, se aiheuttaa suoraan masennusta ja oman kehonkuvan ylikriittisyyttä’.
Ihminen on sillälailla psykofyysinen kokonaisuus, että jos kokee olevansa fyysisesti ok vaikkapa peilistä katsoen, se voi edistää myös psyykkistä hyvinvointia. En tod. tarkoita että kaikkien pitäisi olla malleja ja missejä tms. vaan että on sinut oman kehonsa kanssa ja viihtyy kehossaan.
Eikä sekään tarkota että pitäs olla joku huippu-trimmattu tai bodattu tai fitness ihme, sillä ei sekään elämänhallintaa takaa. Huumevierotuksessakin käy ties mitä hormoonin käyttäjä -bodareita, joille koko päihdeongelman kieltäminen voi olla yhä voimassa oleva defenssi.
