Olenkohan narsisti

En koe olevani 100% narsisti mutta minulla on paljon narsistisia oiirteitä. Pyrin kontrolloimaan sisimpääni ja ympäristöä. En saa ympäristöltä sitä palautetta mitä haluan ja alan erakoitumaan. Käyttäydyn joskus hyvin ja petyn kun se ei johda haluamani lopputulokseen. Kaikki energia menee siihen kun mietin mitä muut ajattelevat. Lopuksi alan juomaan. Juodessa saan ainakin hetkeksi tunteen täydestä vapaudesta. Mikään tai kukaan ei kontrolloi. Voin rennosti esittää muuta kuin olen.
Todellisuus tulee seuraavana päivänä entistä rankempana. Syyllisyys ja häpeä ahdistaa. Pää kehittää entistä monimutkaisempia tekosyitä pahalle ololleni. Kieroudun ja ylikuormitun entistä enemmän ja juon taas.
En syytä vanhempia enää koska he ovat tehneet vain sen minkä ovat osanneet, vaikka kotona olikin väkivaltaa ja alkoholismia. Olen antanut anteeksi.

Nämä narsistiset piirteeni kyllä oikeasti huolestuttavat. Ne ovat todella alkaneet avautua vasta viimeaikoina. En olekaan niin kiltti kuin olen ajatellut. Pelottaa että kun tutkin, mielestäni paljastuu vielä synkempiä asioita mitkä arjessa pysyy tiedostamattomana alitajunnassa. Arjessa kyllä kykenen kaikenlaiseen smalltalkiin ja käyttäydyn hyvin.
En oikeastaan tiedä mitä on rakkaus. Tunnen kiintymystä, ihastumista ja myötätuntoa mutta rakkaudesta en tiedä.
Ehkä tästä on mahdollista toipua kun tiedostan että ongelma on…
Päihteitä ei ainakaan tee tällä hetkellä mieli koska ne eivät tilannetta paranna yhtään. Tuntuu hyvältä kun ei tee juuri nyt yhtään mieli päihtyä :slight_smile:

Kuvaa aika tarkasti minun ajattelua.
healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

Mitäs nyt? Psykiatrille juttelemaan?

“Narsistien sanotaan rakastavan itseään.
Mutta tämä on kuvittelua. Narsisti ei rakasta itseään. Hän rakastaa omaa heijastustaan.”

“Narsisti ei kärsi syy-seuraussuhteiden vajavaisesta ymmärtämisestä. Hän ei ole tietämätön tekojensa todennäköisistä seurauksista ja siitä hinnasta, jonka hän saattaa joutua maksamaan. Mutta hän ei välitä”

"Narsisti elää “kaikki tai ei mitään” maailmassa, jatkuvassa “ollako vai eikö olla” tilassa. Jokainen keskustelu, johon hän osallistuu, jokaisen ohikulkijan jokainen katse vakuuttaa häntä hänen olemassaolostaan tai kyseenalaistaa sen. "

"Lapsi oppii, että ainoa henkilö, jonka hän voi luottaa olevan aina saatavilla, ainoa henkilö jota hän voi rakastaa tulematta hylätyksi ja loukatuksi - on hän itse. Narsistin varhaisessa lapsuudessa hänelle merkittävät ihmiset olivat epäjohdonmukaisia hänen hyväksymisessään ja kiinnittivät häneen huomiota vain kun he halusivat täyttää omia tarpeitaan. He eivät enää piitanneet hänestä kun heidän tarpeensa eivät sitä enää vaatineet.

Niinpä lapsi oppi välttämään syviä suhteita paetakseen tästä tuskallisesta lähestyminen-välttäminen-heilurista. Suojellakseen itseään tuskalta ja hylätyksi tulemiselta hän eristäytyy ympärillään olevista ihmisistä. Hän kaivautuu sen sijaan, että kasvaisi ulos."

en sano juuta enkä jaata.
tuskin olet, jos asiaa mietit, ey ainakaan todella paha tapaus ja kaikki varmaan jonkin verran ovat.

olet lapsena kovia kokenut ja jotenkin kieroon kasvanut ja siihen voi vaikuttaa.
ihminen voi eheytyä, ainakin kun tiedostaa tilansa.
kyse on, haluaako jäädä uhriksi, mikä näennäisesti helpompi tapa, vai alkaako
etsiä hoitoa, keinoja eheytyä.

itse määrittäisin sinut termeillä aikuinen lapi ja addikti, siis ihan vähäisillä tiedoilla.
mikä noihin voi auttaa? itselläni aca- ja na-ryhmät, myös aa. terapia, jokin käyttäytymisterapia
ehkä.

itsetuntemus ja itsen hyväksyminen on vaikeaa löytää omissa oloissa pähkäilemällä ja noihin
on olemassa onneksi tänä päivänä apua saatavissa. ehdottomasti kannustan hakeutumaan hoidon piiriin
ja myös tutustumaan noihin itsehoitoryhmiin.varmaan muitakin on kuin mainitsemani,

Tåkkåpa meistä kukaan on täällä narsisti, vaikka kovasti yrittäisikin olla.
%-osuus koko väestöstä tuohon Itsetehostuksen lajiin ovat todella pienet.

Pari narsistia tunnen, sellaista jotka itsekin tietävät narsisteja olevansa ja ovat sitä sitten aivan täysin rinnoin,olemukseensa tyytyväisenä. Omasta mielestään jonkinlaisina ruumiillistuneina hengen temppeleinä, joita on sekä itse että muiden toimesta kiillotettava ja kunnioitettava.

en osaa sanoa kuka on narsisti ja kuka ei, mutta nuo tuntemani narsistit eivät tuollaisia mieti. Eihän heissä mitään vikaa voi olla.

Jos miettii koko ajan mitä muut ajattelee, se ei minusta kuulosta kovin narsistiselta. Pikemminkin se kuulostaa minusta epävarmalta minäkuvalta, matalalta omanarvontunnolta.

Oikeastaan on vähän vahingollista, että monet tavalliset piirteet sekoitetaan usein virheellisesti narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Jokaisella itserakkaalla, esiintymishaluisella tai korkean egon omaavalla ihmisellä ei nimittäin ole narsistista persoonallisuushäiriöitä. Se ei ole kuin 1 prosentilla ihmisistä.

Toisaalta monilla on tarve diagnosoida itseään tai joillakin jopa muita. Diagnoosi voi olla tarpeen siinä tapauksessa että halutaan hoitoa, tai kyseessä on selvästi vahingollinen piirre.

Nähdäkseni yksi ainoa lause avausviestissä kertoo jo, ettei Puu-ukolla ole narsistista persoonallisuushäiriötä. Se on “Olen antanut anteeksi”. :bulb:

Netin maailmasta kyllä löytyy monenlaisia “sairauksia” ja diagnooseja itselleen kun niitä alkaa lukemaan…

Lukemieni perusteella olen löytänyt itselleni diagnooseina mm;hullu, juoppo (no se olen oikeasti),adhd, vähä asperger, lentäjä, inuiitti, diktaattori, psykopaatti, psykologi, gynekologi, puolisokea, jonkun serkku, jonkun veli, jonkun lapsi, nälkäinen(aina), janoinen, raskaana, valeraskaana, suolivammainen, keskimittainen, ylipainoinen, sopivan painoinen, ruma, komea, mies, intiaani, aviomies, narsisti, naivi, sovinisti, feministi, maalainen, juntti, työnarkomaani…

…eli siis olen omanlainen ihminen…netistä löytää itseensä sopivia diagnooseja jos vaikka kuinka paljon kun alkaa lukemaan… ja kohta onkin pää kipeä.

Mistä olet saanut mieleesi, että voisit olla narsisti? Ovatko läheisesi sanoneet? Onko sinulla omatuntoa? Kasvoitko rajattoman lapsuuden?

En ota kantaa asiaasi, koska en tunne ollenkaan. Sen totean vain, että jos pakenet sisäistä pahaa oloasi juomiseen, ei se ole muuta kuin ongelmien välttelyä. Ja se sun kannattaisi lopettaa.

Mä olen omien narsismi-pohdintojeni kanssa siinä pisteessä, että täytän useita diagnostisia kriteerejä. Kuitenkaan sen ei tarvitse tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että olisin tuomittu jumiin siihen. Siitä ei ainakaan ole sulle haittaa, että mietit asioita. Sanoisin, että ajatus- ja tunnetyön kannattaa olla oireiden mukaista. Ehdottomasti kannattaa hakea muiden ja ammattilaistenkin mielipidettä omiin asioihin, koska omiin ajatuksiin jää helposti jumiin, eikä näe ns. metsää puilta.

Narsismi-sana on loppuunhöylätty etenkin parisuhteiden päättyessä tässä maassa.
Jos ei muuta keksitä, niin joku on sitten narsu

Esim. eksä on sitä ja tätä onhan se narsistikin

Tarkoitan, että sanan voima ja latinki on jo kärsinyt inflaation kauan sitten.
ja kuten todettua esiintyvyys ehkä prosentin luokkaa.

Hyvä etten ole ainoa joka näitä pohtii.

Kyllähän minä olen näitä ennenkin miettinyt ja todennut että tuskin nyt ihan täysi psyko olen kuitenkaan :smiley: On vain jotenkin selittämättömän epätodellinen olo ollut viimeaikoina. Tuntuu kuin joku todella pelottava totuus ja todellisuus olisi paljastumassa. Ja että muut ovat tienneet sen koko ajan, mutta minä en.
Niin eihän ne ihmiset minua ajattelekaan koko ajan vaan ihmiset miettivät omaa elämäänsä. Tästä ajatuksesta tuli lohdullinen tunne.

No kaikenlaisia diagnooseja olen kyllä itselleni löytänyt ennenkin. Mm. asperger ja adhd:ta mietittiin ihan asiantuntijoidenkin kanssa. Eipä noissakaan diagnooseissa mennyt kuin osa kohdilleen.
Tänään en miettinyt liikaa vaan kohdistin ajatuksiani enemmän hyödylliseen tekemiseen. Pääni on levännyt tänään, kävin uimassa ja illalla suorastaan pursuin energiaa mitä en ole aikoihin kokenut.

Tähän törmään usein että missä vaiheessa pitää vain lopettaa liika ajattelu ja tehdä jotain? Se on yleensä minulla toiminut. Kun on mukavaa tekemistä tai vaikka vähemmänkin mukavaa fyysistä puuhaa niin eipä tule alkoholiakaan ajateltua. Kuitenkin kaikkialla painotetaan sitä jatkuvaa itsetutkiskelua ja toipumista. Sanotaan että jos itsetutkiskelu ja kehitys ei etene niin sitten mennään taaksepäin. Minulla ei ole kohtuutta missään. Ei edes itsetutkiskelussa. Kultainen keskitie pitäisi minulla olla kaikessa jos haluan pysyä tasapainossa. Nytkin pitäisi olla nukkumassa eikä öitä valvoa internetissä…

Meinasin ostaa tänään alkoholitonta olutta saunajuomaksi kun menin ostamaan vissyä, mutta sitten mietin että miksi ostaisin. Viimeksi alkoholiton olut johti siihen että vedin parin viikon kuluttua melkein viikon putken.
Jätin ostamatta :slight_smile: Sitkeässä on nämä pinttyneet tottumukset.

Sekavaa tekstiä minulla. Pää on kuitenkin vähemmän sekaisin kuin viikko sitten :slight_smile:

Päihdeklinikan aika ensi viikolla. En kyllä tiedä mitä vastaisin kun kysyvät minulta millaista apua haluaisin. En tiedä mikä minua auttaa parhaiten.

Kiitos viesteistänne!

^ fiksusti pähkäilty puu-ukko!

Meissä ihmisissä on niin paljon eri ominaisuuksia, että menisi kaikki aika ja energia niitä kaikkia muuttaessa saatika liikaa pohtiessa…monesti on helpompaa keskittyä vaan elämään ja suoriutumaan itsensä kanssa. Toki kehitystä kannatan aina kaikessa, mutta jos se menee itse elämisen edelle, en sitä suosittele…liian lyhyt pätkä on tää ihmisen taival liiallisella murehtimiselle!..joten tsemppiä siihen itse elämää!

P.s. alkoholittomat oluet sisältää myös alkoholia…itsellä alkoi putki kerran noiden takia!

Siinäpä se. Asian ydin.

Mulla on just kesken hlvtin hyvän tuntuinen kirja aiheesta. Suosittelen.

Nimeltäänkin kohtuuden kirja, vaikkei siinä ainakaan kohtuujuomista mainosteta.

Kirjan esittely on netissä tuollainen, mitääs minä sitä sitten enempää selittämään:

[b]Kohtuuden kirja
Näkökulmia ääriyhteiskuntaan
Juha T. Hakala
Mistä johtuu, että joukossamme on aina vain enemmän ihmisiä, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin (ja mahdottomin) keinoin äärimmäiseen tulokseen?

Uudessa kirjassaan Juha T. Hakala pureutuu äärimmäisyyteen ilmiönä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan ja instituutioidenkin tasolla. Hän kertoo, miksi kohtuus kannattaa ja miksi kohtuuttomuus on pahasta.

Huolen taustalla on usko siihen, ettei pinnistelevä ihminen voi hyvin.

Kirjassa esitetyt todellisen elämän uskomattomat esimerkit ovat kurkistusluukkuja ilmiöön, jonka äärelle lukijat halutaan istuttaa – pohtimaan oman elämänsä rakennusaineksia. [/b]

Kannattaa lukaista.

Hyvää huomenta, Puu-Ukko!

Juomisen ja raittiin elämän raja-alueella itsetutkisteluksi mielestäni riittää tehdä itselle täysin selväksi, haluaako raittiutta vai ei. Itsetutkistelu syvemmässä mielessä on myöhemmän tulevaisuuden asia, sitten kun juominen on päivä kerrallaan jäänyt kauemmas ja arkielämän päivä- ja viikkotoiminnat ovat asettuneet luontevasti kohdilleen.

On ymmärrettävää, että et tiedä millaista apua haluat tai mitä tai millaista tarvitset. Päihdeklinikan ammattilaiset ovat sitä varten kouluttautuneet ja hankkineet kokemusta. Avoimuutesi ja ennakkoluulottomuus edistävät tavoitettasi, raittiuttasi.

Tänään et ole yksin