Hei,
Olen lukenut tarinoitanne kauan. Niihin on helppoa samaistua, koska olemme kaikki samanlaisia. Emme ole pahoja, eikä meillä ole yleensä elämässä muita syntejä kuin peleihin liittyvä kontrolloimattomuus. -Peliongelma on silti ehkä kaikkein pahinta, mihin toivoisin omien lapsieni sairastuvan.
Olen 40-vuotias mies. Olen menestynyt elämässäni hyvin; ihana vaimo, teini-ikäiset lapset, hyväpalkkainen työ, paljon ystäviä ja harrastuksia.
Aloitin 7-vuotiaana peliautomaateista ja olen pelannut koko elämäni ajan kaikki rahani peleihin. Siis aivan koko elämäni. Olen todella hyvä monessa asiassa, mutta omia rahojani en halua pitää, vaan ne on pakko pelata säännöllisesti pois veloilla kuorrutettuina.
Ajattelin kirjoittaa tänne kliseisiä lyhyitä tarinoita peliongelmaisen ajattelusta ja toiminnasta. Niitä on täällä toki jo aiemminkin nähty, mutta uskon että niihin on mukavaa samaistua.
Oletko koskaan herännyt keskellä yötä ”vatsakipuun”, eli mennyt vessaan piiloon, jotta voit jatkaa aiemmin illalla keskeytynyttä pelisessiota? Tähän kuuluu myös toisinaan se, että pitää pelata seisten, jotta saa akkuun virtaa peilikaapin pistorasiasta.
Oletko koskaan lyönyt illalla vetoa yön nhl-peleistä ja nukkunut koiranunta koko yön, koska odotat niiden tuloksia? Tähän kuuluu myös se, että lopputulokset tulevat uniisi. Aamulla sitten tulokset esiin ja huom. ne pitää ”pihdata” eli katsoa paljastaen vain vähän kerrallaan.
Vaikka tienaan 3800€/kk nettona, harmittaa minua silti kun hammastahna on loppu. Äsken pelasin 1,5 tunnissa netti-bj:tä 4800€:lla. Öö. Onko tässä jokin epäkohta?
Pelasin viime vuonna n 30000€ Maltalle. Olen järkevö ihminen, jolla ei ole mitään jörkeä. Minussa on paradoksi.