Olen totaalisen loppu elämääni

Olen rimpuillut juomiseni kanssa jo yli 20vuotta. Käynyt kalliolan vuosi sitten, käynyt ryhmissä ja pudonnut aina vaan juomaan. Rahat, kunto, työpaikkoja, ratteja, rakkaus, elämänhalu ja usko itseeni -kaikki mennyt. Olen totaalisen pohjalla. En keksi enään mitä tehdä. Nyt meni taas viikko aivan sikana.

Mitä tehdä kun jano taas iskee. Tiedän, että pitäisi tarttua puhelimeen taikka lähteä heti ryhmään, mutta kun…

Mistä saisi voimaa yrittää paremmin? Mitä teidän päässänne tapahtui kun saitte raittiudesta kiinni?

m

En oikein tiedä itsekään mitä tapahtui. Olin taas kerran juopotellut niin etten maanantai aamuna pystynyt lähtemään töihin. Tapahtui vaan sellainen voimakas " naks " tämä on nyt tässä, ansaitsen parempaa, tämä ei ole sellaista elämää jota haluan elää. Tunsin että en enää kestä yhtään enempää näitä ahdistuksia ja morkkiksia ja häpeää. Tein alkoholiriippuvuustestin ja sen tulos oli: voimakas riippuvuus. Aloitin antabuksen ottamisen. Se antoi alkuun niitä selviä päiviä, viikonloppuja… Tulin tänne plinkkiin ja ymmärsin ja myönsin oman riippuvuuteni viinasta. Kävin pari kertaa myös A-klinikalla. Ennenkaikkea halusin lopettaa juomisen ja silloin kun sen todella haluaa lopettaa niin hakee kaikkea mahdollista apua.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Sinäkin löydät ihan varmasti oman keinosi raitistua.
Ihmisen normaali olotila on olla selvinpäin, tämäkin totuus on hyvä muistaa :smiley:

Haluan todella saada tuollaisen naksasahduksen -mielellään jo tänään.

mika

Huomenta Mikkima. :smiley:
Samankaltaisesti seinään pysähtyi minunkin juna, kuin jaanamurunen tuossa yllä kuvaa. Tottahan sitä edelsi vuosien pähkäily ja epämielyttävä tietoisuus siitä, että alkoholi ei tuota minulle enää samanlaista mielihyvää kuin aiemmin.
Oikeastaan tuo paremmin yrittäminen on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, vaan raittius ei taida olla suoritettavissa oleva asia. Omalla kohdalla tavallaan juuri se yrittäminen oli este lopettamiselle. Lopetin yrittämisen ja aloin elämään tai ehkä paremminkin opettelemaan elämää ilman alkoholia, siitä kai oli kyse.
Kun nyt kuitenkin on niin, että sitä oivallusta tai käännekohtaa ei voi toisen aivoihin skannata, vaan se on itse löydettävä, niin toivon että polkusi vie sitä kohti mitä olet hakemassa. Usein niin on ja siksi kannattaakin miettiä mitä oikeasti haluaa ja toivoo. Sivulausemutkut kertoo usein siitä, että halutaan sekä raitistua että jatkaa juomista ja se on mahdoton yhtälö. Täytyy tehdä valinta.
Raitistuminen on mahdollista kaikille ihmisille, myös sinulle. :smiley:

Kiitos Basi,

Tiedän että olen alkoholisti. Olen ollut jo todella pitkään. Silti sorrun viinaan, ihankuin muka osaisin taas juoda oikein. Todella surullista. Viinasta ei ole ollut mitään iloa 20 vuoteen, vaan tuhoa. Isäni ja siskoni kuolivat viinaan ja äitini on myös holisti. Myös kaikki isäni veljet olivat holisteja. Olen siis hyvin tietoinen mihin juominen johtaa.

On toivoton olo. Todella toivoton.

Menen huomenna ryhmään. Haluan todella oppia elämään raittiina.

Varmasti on olemassa toimivakin tapa muuttaa elämää, myös sinun kohdallasi.

Ainakin olet nyt sitten onnistunut eliminoimaan useitakin sinun kohdallasi toimimattomia työkaluja, ei sekään turhaa ole,.

Kaikille ei synny herätyksen kaltaista oivallusta, “pohjalla käyntiä” tai mjuuta ihmeenkaltaista käännekohtaa.

Joskus vaan alitajunta tekee töitä, ja kypsyy vähitellen siihen että on valmis poisoppimaan vanhoista kaavoista, ja suhtautumaan alkoholiin eri tavalla.

Joskus se on vaikeaa, kun itsestä tuntuu että “kaikki keinot” on jo kokeiltu, mutta edelleen vaan tuntuu viinalla olevan kovin suuri merkitys ajattelussa. Joillakin taas, jossain sopivissa olosuhteissa, sopivassa mielentilassa , alkuunpääsy on helpompaa. Ajattelutavan muuttaminen ja luja usklo siihen että ajattelua voi muuttaa, elämänhallinta voi muuttua oleellisesti erilaiseksi ja tieto siitä että ihminen pystyy, niin todella haluitessaan, muokkaamaan vuosikymmenien aikana aivojen toimintaan urautuneita “automaattisia” ajattelu. ja toimintatapoja.

mm. minun kohdallani kysymys oli tuollaisesta itseohjauksesta. Vuosikymmenien päivittäisen juomisen jälkeen päätin aloittaa. ilman ulkoista tai sisäistäkäänpakkoa siihen, vain koska halusin. Ensimmäiksinä päivinä toistin itselleni tuhannen kertaa että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine , ja minulla on miljoona mielenkiintoisempaa ja mukavampaa asiaa juuri nyt meneillään.

Luja usko itseen ja omiin voimiin , ja tarpeeksi mopnta kertaa toistettuna nuo ensimmäisenä aamuna hankalilta tuntuneet lauseet muuttuivat aivoissani tosiksi. Omaa päätään voi jopa huijata uskomaan asioita.
Kuten vanhat viisaudet sanovat, kannattaa harkita sitäkin mitä toivoo, toivomukset kun saattavat toteutua. Ihmismieli on sellainen että se etsii itseääntoteuttavia ennusteita. Jos asioihin suhtautuu siten että eihän minusta tuohon ole, niin usein niin käykin, kantti pettää ja taas vahvistuu ajattelu jonka mukaan “!en pysty, ei m inulla ole voimia…”

Siksi toin alussa esille tuon vaihtoehtoisen ajattelutavan, eli et ole kahtakymmentä vuotta epäonnistunut raitistumisessa, olet vain eliminoinut pois joukon vääriä, sinulla toimimattom ia vaihtoehtoja. Tärkeintä on muistaa ja uskoa, tietää, että jokaiselle on oma selviytymismahdollisuutensa olemassa. Ehkä se on joskus niin lähellä ettei sitä huomaa, ja lähteekin etsimään turhan kaukaa, muiden ihmisten voimavaroista ja ryhmistä, kun valmiudet ovatkin itsessä?

Siis tiivistettynä vastaus kysymykseen, mitä aivoissanne tapahtui…? Ei siellä minun kohdallani tapahtunut itsestään mitään, eikä mikään ulkopuolinenkaan taho saanut siellä taphtumaan. Minulla toimiva keino oli se, että laitoin itse tapahtumaan.

Tervehdys. Tuossa lainauksessa on mielestäni jo kaikki tarpeelliset lähtökohdat olemassa. Tummennettu kohta on se ajatus, jonka ansiosta minullakin on nyt jo neljäs raitis kevät meneillään. Juotuani oloni riittävän ahdistavaksi en halunnut enää pelkästään olla juomatta, vaan halusin oppia elämään raittiina. Siitä se sitten lähti, avun hakeminen ja kaikki muukin.

–kh

Ajattelutapa tässä täytyy todella muuttua. Tunnen ja tiedän tarvitsemani myös ryhmiä, sillä minulla ei ole raittiita kavereita. Kaikki muut tutut on tavalla tai toisella alkkiksia. Ne pitää saada pois elämästä, kun ainut yhteinen asia on oikeastaan viina.

Kiitos kun olette jaksaneet laittaa vinkkejä ja kannustusta. Arvostan suuresti!

Huomenta mikkima, ja voimia heti alkuunsa.
Juominen vaan rupesi ottamaan pannuun ja jotakin “naksahti” tuolla jossain nupissa,
ei helvetti elämä voi jatkua enää tällasena paskana ja eikö minulla todellakaan ole muuta tekemistä kuin kiskoa siiderin paskaa sisuksiini ja tyriä tyrimisienkin jälkeen kaikki asiat elämässä,
sitten oksennetaan veren maku suussa kun oli taas niiiiin vitun mahtavaa juoda ja ei muista mitään :confused:
Ja entä se kaikki kärsimys mitä läheisillenikin tuotan juomisellani, mahtavaa :frowning:

Ajatuksien on pitänyt muuttua ja opetella on täytynyt rakastamaan itseänsä koska oman itseni vuoksi raittiina elelen tunnista toiseen ja pian huomaakin jälleen yhden raittiin ihanan päivän menneen,
onhan niitä vastuksia ja ongelmia jokaisella elämässä mutta nyt ei ole alkoholista aiheutuneita mokia =)
Ja läheiseni saavat nauttia tässä samalla raittiina olevasta ihmisestä.
Ilman ryhmiä tai antabusta en jaksaisi mutta olen sitoutunut niihin, ne ovat verraton tuki ja täällä käyn joka päivä lukemassa vertaistukena juttuja ja kirjoittelenkin kun sille päälle satun :slight_smile:
Juomisen tilalle on pitänyt löytää muuta tekemistä, liikunta on mainio apulainen,
kun oikeen vituttaa ja tekisi mieli juoda niin menee salille tai lenkille niin helpottaa,
tai jos voit niin istu hetki rauhassa ja mieti miksi joisit, tee lista - ja + asioista,
pahin himo kestää n 10minuuttia ja sitten helpottaa, ainakin toisinaan kun olen kokeillut…
43.pv raittiutta nyt takana ja elämä maistuu raakana paremmalle.

Woimia kaikille !

Woimia kaikille meille :sunglasses:

Tuttu fiilis. Kaikki asiat päin helvettiä (oikeesti) ja kamala vitutus taas. Tämä tunne minun pitäisi ja pitää muistaa, ettei oikeesti tarvitsisi tätä paskaa enään kokea -koskaan. Oon totaalisen kypsynyt tähän.

Woimia totisesti tarvitaan !

Puhuminen voisi auttaa vaikeina hetkinä, vaikkapa a-klinikalla omalle hoitajalle jolle voisit puhua ihan kaikesta ja kirota ja manata kaikki mitä päässäsi liikkuu, niin teen itse kun sille tuntuu ja varmaan kohta se hoitaja lähtee jonnekin muualle aina kun tietää mun olevan tulossa sinne… heh :slight_smile:
Kummasti se helpottaa kun saa purkaa kaiken pahan olonsa jollekin toiselle ihmiselle joka kuuntelee tosissaan.
Ystäviä ei ole turhan montaa ja en heille koskaan puhu näistä asioista koska en luota heihin ja kylläpä suurin osa on jääneet koska ovat juomakamuja olleet, eli hoitaja rukka saa kuulla kaiken :slight_smile:

Jep, mulla on hoitosuhde psykkaan, jossa itseasiassa tänään ap kävin ja kerroin miten älyttömästi ahdistaa. Puhuminen auttaa, mutta kun lähes kaikki omat tutut on juoppoja joille ei asioista viitsi puhua. Onneksi on ryhmät ja psyko.

Pääasia jotta jollekin taholle voit puhua eikä asiat jää sisällesi patoutumaan,
se on huono juttu. Ei minullakaan ole kuin yksi ainoa ihminen jolle voin puhua asioistani,
ei kuulu ryyppykamuihin ja siksi ymmärtänee paremmin mitä helvettiä läpi tässä käydään… Tai sitten ei :laughing:
Kirjoittaminen on myös hyvä keino purkaa omaa sisintään jos vaan jaksaa kirijuuttaa…
Taas on mennyt yksi päivä ilman viinaa ja kiitollinen siitä =)

Heips! Samanlaista rimpuilua on munkin elämäni pitkälti ollut,kymmenisen vuotta viina oli päätähtenä elämässäni. Juonut olen kyllä jo 15-vuotiaasta. Yritin olla ilman ja taas join ja vähättelin juomisiani, tein tyhmyyksiä, no, kaikki tietävät mitä se on.
Tänne tulin viime kesänä eka kerran, ja se oli mulle suuri asia. Täältä löytyi kipinä raitistua. Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita on ollut myös mulle tärkeä kirja, olen lukenut sen jo monta kertaa. Tunnen myötätuntoa ja ylpeyttä kaikkia sen kirjoittajia kohtaan, hekin ovat jokainen auttaneet tällä tiellä.
Ihme juttu on, että sellainen " naksahdus" tosiaan tapahtuu, kun päästää iri. Alkuun olin hampaat irvessä juomatta, laskin päiviä, suoritin raittiutta. Retkahduksiin se on johtanut, mutta viimeisen sellaisen jälkeen on jokin muuttunut. En voi sanoa niinkuin monet, että juomisen himo otettiin pois, mutta jotain sen kaltaista on tapahtunut.Sitä mietiskelenkin, että mitä…
Munkin isäni, äitini, yksi siskoistani, veljeni, äitipuoleni, isäpuoleni, kaikki ovat tai ovat olleet alkoholisteja. Osa on kuollutkin viinaan. Asia on siis tuskallisen tuttu monelta kantilta. Itseäni auttoi myös jonkinlainen terapia, puolisen vuotta se kesti, psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Siinä käytiin läpi näitä lapsuuden juttuja, niin hullua kun se onkin yli viisikymppisen kohdalla. En olisi halunnut mennä sinne, mutta se oli hyväksi. Se oli siis päihdeklinikan hoitaja.
Nykyisin raitistelen tässä plinkkiläisten kanssa, perheeni on hiljaisena tukena, asiasta ei juuri puhuta, en koe siihen tarvetta. Ryhmissä en ole halunnut käydä, mutta mene ihmeessä, jos tunnet ne omaksesi.
Alun välttämätön tuki on ollut ja on vieläkin Antabus. Hommaa resepti! Otan sen, jos pelkään jossain tilanteessa sortuvani. En ole vielä vahvalla jäällä, mutta suunta on oikea. Samaa toivon sinulle, olet jo tunnistanut ja tunnustanut ongelmasi, se on hyvä alku. Ajattele paljon asioita, kipeitäkin ja tee tosiaan asiat eri tavoin kuin tähän asti niissä, jotka ovat johtaneet juomiseen.
Elämä on todellakin paljon parempaa selvin päin. Tsemppiä, samassa junassa ollaan!

Hei!

Terapioista sen verran…kun olet selvittänyt itsellesi kuka olet, mitä haluat ja miksi elämäsi on sellaista tänään kuin se on, terapia on tehnyt tehtävänsä. Välillä kuulee, että ihmiset ovat terapoineet itseään kymmenenkin vuotta, pohtien mennyttä ja suremalla tulevaa. Stop! Itseäni helpotti ajatus, että nyt on psykat käyty ja vanhoissa ryvetty, katse ainoastaan ja vain tähän hetkeen ja eteenpäin. En uhraa enää penniäkään menneille ja jos ajatukset johonkin vanhaan jumittavat, harrastan tietoista läsnäoloa tässä ja nyt ja oikeasti sanon itselleni “mennyttä, turha uhrata energiaa”. Suurin virhe on mielestäni ikuisesti pohtia mitä on tapahtunut joskus (sikäli että jo ymmärtää kutakuinkin syyt ja seuraukset!). Päästä irti ja ELÄ :smiley: