Olen alkoholistiperheestä. Tunnesiteeni alkoholiin ei voi olla neutraali jo ihan tästä syystä. Tällä hetkellä olen huolissani omasta juomisestani ja jaksamisestani. En yleensä juo niin paljoa, että sammuisin tai mitään, mutta tissuttelen lähes päivittäin, noin 2-6 annosta. Varsinkin nyt lomalla heinäkuussa ollut vain kaksi täysin raitista päivää. Minulla on joka aamu kova lupaus olla juomatta, mutta illalla viimeistään, kun lapset ovat nukkumassa punaviinipullo alkaa houkuttaa. Se rentouttaa mukavasti. Tuntuu, etten tiedä muuta tapaa relata. Olen tällä hetkellä erittäin pettynyt itseeni ja häpeissäni 
Olen 44v kolmen lapsen äiti, naimisissa ja ihan hyvä työ ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tämän kaikein yllä leijuu kuitenkin se juomapilvi, jota en osaa hallita niin hyvin kuin haluaisin. Pullo vie minua, minä en sitä. Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi tämän asian kanssa. Juomisen jälkeisinä päivinä olen lähes poikkeuksetta väsynyt ja masentunut ja ahdistunut. Ja ärtynyt perheelleni… Kaikki kärsivät.
Moi Tiina 44!
Heräsin veskiin ja päätin vilkaista plinkkiä. Kerrot että juot 2 - 6 annosta illassa. En nyt muista mikä naisten suurkulutuksen riskiraja on, mutta se on anakin alle 6 annosta vuorokaudessa. Jos et juo mitään yli kahteen päivään, niin oletko masentunut ja/tai ahdistunut? Itse, kuten omassa ketjussani kerron, olen ollut koko heinäkuun tipattomalla. Silti iski eilen illalla ahdistus. Päätin että ahdistukseeni en juo ja niin se olo kohenikin loppuiltaa kohti.
Miten miehesi alkoholin käyttö ja kokeeko hän myös sen ongelmaksi? Me olemme lapseton keski-ikäinen pariskunta, enkä tiedä voisiko teidän lapsia jättää yksin nukkumaan ja lähteä miehesi kanssa kunnon iltakävelylle, vaikka sitten niin että miehesi juo illan mittaan muutaman oluen jos ei se ole hänelle ongelma. Ymmärrän hyvin jos toivoisit että olisitte molemmat raittiina / kohtuukäytössä.
Meillä on harrastuksiin jarruna koira joka ulvoo jos sen jättää yksin. joten minä olen hoitanut koiran lenkit ja saanut liikuntaa. Raittiina harrastuksena meillä on ollut autoilu. Bensa maksaa, mutta niin maksaa alkoholikin!
Sinun kannattaisi yrittää lomasi jälkeen vähintään kuukauden tipatonta ja yrittää sen jälkeen alkoholia vaan vaikka kahtena iltana viikossa pienenä annoksena. Paljon tsemppiä!!!
t. Juhani
Olen täällä aiemminkin ehdottanut tuota kuukauden taukoa kuten juhanikin. Jos se ei onnistu niin sitten on jo aika paha ongelma.
Jos kyseessä on vain paha tapa, niin oppien mukaan se pitää korvata toisella, jotta siitä pääsee eroon.
Onhan niitä muitakin tapoja rentoutua, minä luen paljon, kuuntelen musiikkia, kuntoilen, soitan kitaraa ym.
Hei Juhani ja Dave,
kiitos hyvistä näkökulmista.
Minusta kaikki yli 2 annoksen kertamäärät ovat liikaa. Ainakin minulle. Silloin nukun huonosti ja olen aamulla väsynyt. Hyvässä joskin harvinaisessa tapauksessa päähän ei koske. Ehkä se on siunaus, että tulee helposti krapula, mutta kyllä minä elämäni aikana olen alkoholin käytön vuoksi menettänyt lukemattomia päiviä harakoille…
En tiedä, onko minun tilanteeni alkoholismia vai paha tapa. Itse uskon, että alkoholismia, mutta en ole vielä uskaltanut myöntää itselleni, että sitä itseään. Ainakin haluan uskotella, että pystyn kohtuukäyttöön. Ja ihailen ihmisiä lähelläni, jotka pystyvät tähän.
Olin kaksi päivää peräkkäin juomatta. Jee! Oli mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen ja puuhastella lasten kanssa. Jaksoin hyvin ja mieli oli kepeä. Juomisen jälkeen olen masentunut, häpeissäni ja pettynyt itseeni. Ahdistunutkin. Ja toisaalta, ahdistus iskee myös raittiina päivinä. Onko se vieroitusoire? Näin olen sen ymmärtänyt.
Miksi juon. Se on tapa. Kun istahdan illalla, monesti rankan ja kiireisen päivän jälkeen, sohvalle katsomaan tv:tä, tuntuu, että olo on tyhjä ja levoton, jos en ota viinilasia viereen. En juo mitä tahansa, eli siinä mielessä ehkä olen vain miedosti alkoholisoitunut 
Nousuhumala tuo rentoutta ja hyvää oloa fyysisesti. Olen stressaava tyyppi, ja pystyn harvoin rentoutumaan tai olemaan huolehtimatta ja murehtimatta asioista. Huomaan myös palkitsevani itseäni hyvästä saavutuksesta töissä tai kotona, tiukan juoksulenkin tai jumpan jälkeen jne. Nyt vain pitäisi saada tuo palkinto vaihdettua toiseen.
Kuten ekassa viestissäni kerroin, olen alkoholistiperheestä. Molemmat vanhempani joivat. Muistan hyvin äidin selitykset ja puolustukset juomiselle. “En ole kertaakaan jättänyt menemättä töihin sen takia” tai “Kyllähän tekin juhlitte”.
Minun unelmani on raittius. Raittius ja nauttiminen ihanasta perheestäni ja työstä. Elämästä. Elämässä olisi niin paljon hyvää ja positiivista koettavaa. Jos vain…
Ehkä minun täytyy uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel, ja myöntää, että minulla on ongelma.
Heippa!
Viestistäsi henkii toivomus että olisit lopettaja kuten Dave. Lopettajissa on myös paljon vilkkampi keskustelu kuin täällä Vähentäjissä. Itselläni menee aika mukavasti vähentäjänä, mutta jos tilanteeni alkaa huonontua, olen valmis hyppäämään aidan yli lopettajaksi.
Mutta kokeilemallahan se selviää pystyykö kohtuukäyttöön!
t. Juhani
Kiitos Juhani. Katselen lopettajien puolelta myös!
Päivä kerrallaan.
Tiina
Tiina44. Olet miettinyt, josko olisit alkoholisti vai tapakäyttäjä. Itselläni tämä prosessi alkoi noin pari vuotta ennen täydellistä lopettamista. Uskottelin itselleni toistuvasti pystyväni hallitsemaan alkoholin käyttöäni. Pikku hiljaa alkoi mieli muuttua. Tunnustin itselleni olevani alkoholisti,; silti juominen jatkui. Lopettamispäätös tuli muutaman viikon ryyppäämisen jälkeen, kun olin jo suoraan sanoen helvetin huonossa kunnossa ja vaimo uhkasi lähteä. Muutama viikko meni Diapamien kanssa pahimman yli. Pamit lopetin kun ruoka alkoi maistua ja vitamiini kuuri vaikuttaa.
Uskon lopettamispäätöksen olleen alitajunnassani kauan ja tietämättäni sitä työstin.
Elämä on nyt hienoa ja tulen itseni kanssa toimeen. Viinaa ei tee mieli juoda koskaan,
joka nyt tuntuu aika kummalliselta, kun kuuntelee muiden lopettaneiden kokemuksia.
Toivon sinulle voimia .
T. Skeba
Hei Tiina44!
Hyvä että olet lähtenyt purkamaan asiaa tänne kirjoittamalla.
Yleensä pyörin tuolla Lopettamossa taustalla lueskelemassa, mutta tarinasi sai minut vihdoin ja viimein rekisteröitymään ja kirjoittamaan itsekin tänne. Kiitos siis tuuppauksesta. 
Tuo kertomasi olisi nimittäin voinut olla omasta kynästäni, tosin kolmen vuoden takaa. Silloinen tilanteeni oli hyvin samanlainen: hyvä työ, perhe, liikuntaharrastuksia – kulissit kunnossa – mutta sisällä jokin ammottava aukko, jota täytin tissuttelemalla 2-5 annosta useampana iltana viikossa. Kuten sinulla myös minulla juomisen tarkoituksena oli helpottaa paineita ja stressiä, rentouttaa, tarjota nousuhumalan huolettomuus ja ”omaa aikaa” sekä myös palkita (vaikkapa hienosti hoidetusta roskapussin viemisestä 
).
Vajaassa kolmessa vuodessa luisuin alamäkeä hurjaa vauhtia itsekään sitä tajuamatta. Juomisesta tuli nopeasti jokapäiväistä, laatuviinit ja siiderit vaihtuivat kirkkaiksi ja viikkomäärät hipoivat loppuvaiheessa pahimmillaan sataa annosta. Masennus, ahdistus, itseinho, ärtymys läheisiä kohtaan ja häpeä kasvoivat samaa tahtia. Harrastukset jäivät, en jaksanut enää panostaa työhön tai perhe-elämään, himoitsin vain parhaan ystäväni Kuningas Alkoholin seuraa. Minusta tuli turvonnut, alati krapulainen tai pöhnäinen juoppo, jolla oli kroonisesti helvetin paha olla. Huhti-toukokuussa tänä vuonna saavutin pohjan, jota alemmas en enää halunnut/uskaltanut vajota, ja myönsin lopullisesti olevani alkoholisti ja täysin voimaton viinan edessä. Sen seurauksena syntyi valtavan voimakas halu elää elämää selvin päin sen sijaan, että tekisi hidasta kuolemaa, ja nyt on raittiutta takana hieman yli 2 kk. Enkä vaihtaisi tästä ajasta päivääkään pois, en edes niitä vieroitusoireiden kourissa vietettyjä.
En toki ennusta, että sinun tiesi olisi samanlainen, eikä minusta ole tällä raittiuskokemuksella kenellekään guruksi, mutta jospa voisin olla edes varoittava esimerkki. Voisi olla paikallaan miettiä, miksi aivan OIKEASTI juot ja miksi sinulla on tyhjä olo? Paineet, stressi, huolehtiminen, ahdistus yms. ovat vain oireita siitä, että tunnepuolella on selvittämättömiä asioita ja ajatusmalleissa olisi korjaamisen varaa. Saatko yhtään kiinni näistä syvemmällä olevista syistä? Jos juomisesta taas on muodostunut paha tapa, siitä kyllä pystyy oppimaan pois korvaamalla sen paremmilla tavoilla. Helppoa? Ei toki, mutta onnistuu, kun sitä tietoisesti työstää.
Meille ”alkoholistisesti” ajatteleville on muuten hyvin tyypillistä joko menneissä asioissa vellominen tai tulevan murehtiminen. Oleminen nykyhetkessä, tässä ja nyt, tuntuu olevan hitokseen vaikeaa ilman viinaturtumusta. Koeta siinä sitten selvin päin rentoutua ja olla sinut itsesi kanssa, kun pää vatvoo ja vatuloi. 
Itse olen tähän vaivaan saanut hieman apua mm. tietoisen läsnäolon harjoituksista.
Lopettamalla juomisen, vaikka edes määräajaksi, et menetä mitään. Paitsi pidemmän päälle masennuksen, ahdistuksen, jatkuvan huolestumisen, häpeän ja itsesyytökset. Ja ne joutaa mennäkin, eikös! Lapsiperheen arjen pyörittämiseen ja työkiireiden hanskaamiseen alkoholi on maailman surkein apuväline ja voimavara. Harva meistä uhkuu krapulapäivänä energiaa ja intoa tarttua toimeen.
Tsemppiä ja voimia!
Kiitos kokemustenne jakamisesta Cassiopeia ja Skepa! Tuli tärkeään hetkeen. Juuri nyt olen ollut kaksi päivää juomatta annostakaan ja kolmas kääntyy iltaan. Muutaman kerran on tullut päivän mittaan jopa paniikkiolo, ihan kuin jotain puuttuisi ja punaviinilasillinen on käynyt mielessä. Kriittinen hetki siis. Jumpasta tullessa kävelin saman ostarin parkkikselle, josta tiistaina ostin kaksi viinipulloa. Mutta tällä kertaa en käynyt Alkon kautta vaan kävelin suoraan autolle. Yksi piste siitä minulle. Mutta monta on vielä hankkimatta. Seuraava kohta on siinä vaiheessa, kun lapset on saatu nukkumaan. Mies on Assemblyillä ja itsekseen rentoutumishetki tiedossa. Toivottavasti ilman viinilasillista (valkkaria on vielä jääkaapissa…).
Kyllä tämä on päivä kerrallaan itsensä voittamista, mutta olen kuitenkin jo hitusen ylpeä näistä tunneista
Ne paniikkiolot poistuva ajan kanssa. Taitaa olla yksilöllistä niiden voimakkuus ja kesto. Itselläni meni noin viikko,mutta niin kuin kirjoitin, pamien kanssa. Kyllähän sitä viinaa ja juopottelua tulee päivittäin ajateltua, mutta tästä juomattomuuden näkökulmasta; on vähän hiton hyvä mieli, kun on saanut viinapirun potkittua lähes näkymättömiin. Mieti Tiina44 huomista päivää miten mukavaa on herätä kun on taas yksi raitis päivä takana.
Jaksa vaan eteenpäin.
T. Skeba
Kiitos Skeba. Nyt jo voiton puolella. Kahvikuppi vieressä. Ja voimia myös sinulle ja Cassiopeialle urheasta taistelusta raittiin elämän puolesta. Huomisen voimalla.
Cassiopeian kirjoituksen luin kännyn kautta dösässä kotimatkalla ja mietin, että olipa hyvin kirjoitettu. Kelasin, että keskukstelun aloittaja saa siitä hyviä näkökulmia elämäntilanteeseensa. Syntyi ajatuksenalkuja mullekin, kiitos.
Selväpäistä huomenta kaikille raitistelijoille! Ja Tiinalle onnittelut hienosti hoidetusta illasta. Kolme juomatonta päivää on hyvä alku ja siitä niitä päiviä alkaa hiljalleen kertyä lisää, kunnes muuttuvat viikoiksi ja kuukausiksi. Pienistäkin saavutuksista sillä matkalla kannattaa olla reilusti ylpeä!
Levottomuus, paniikkiolot, kummalliset ajatukset - tuttua huttua. Viinapirun temppuja. Niitä kannattaa oppia tunnistamaan ja hoksata, että sekaisin olevat aivokemiat siellä vaan huutelee, eikä siitä kannata huolestua. Levottomuus häipyy takavasemmalle, kun ryhtyy touhuilemaan jotakin ja paniikkiin auttaa todellisuus-tsekkaus (“onko minulla oikeasti jokin hätänä?”) ja syvään hengittely.
Pian’Olle kiitos rohkaisevista sanoista.
Olisi kiva kuulla sinusta Tiina44. Miten sinulla on viikko sujunut?