Huonosti nukutun yön jälkeen se on pakko itselle myöntää, etten voi jatkaa enää näin. Viimeisten noin kolmen vuoden aikana olen pelannut (lähinnä yksin) varmaan tuhansia euroja, mitään tarkkoja lukuja en tiedä, mutta aivan liikaa kuitenkin tuloihin nähden. Yleensä kun olen pelannut niin olen samalla juonut, mikä lienee aika yleistä. Selittävää tekijää en osaa sanoa. Pelasin paljon sen jälkeen kun erosin aikaisemmasta tyttöystävästäni, uuden seurustelusuhteen aikana, ja jälleen tänä kesänä seurustelusuhteen kariuduttua.
En tiedä miten selittäisin tätä asiaa itselleni. Onko tämä vain yksi ongelma muiden joukossa vai ongelma, josta muut ongelmat kumpuavat? Jälkimmäiseen en tahdo uskoa, mutta jotain pelaamisella ja juomisella haluan saada, enhän sitä muuten tekisi.
Yhteistä kaikille riippuvuuksille ja tavoille on se, että niillä halutaan torjua pahaa oloa, häpeää ja elämän tylsyyttä ja kaoottisuutta. Mielestäni avainkysymys on se, että kestänkö tätä arkea ilman pahaa oloa turruttavaa toimintaa ja aineita ja mitä se arki olisi ilman näitä? Muuttuminen on todella raskasta koska pitää luopua jostain. En sanoisi että pelaaminen tai juominen on kenellekään rakkaita, mutta jonkinlaisia turvarakenteita niistä on kuitenkin muodostunut. Jaksan arjessa eteenpäin kun tiedän (alitajuisestikin) etä minulla on mahdollisuus saada turvaa näistä asioista. Jos minulla ei olisi näitä niin mitä minulla sitten on?
Miksi minä pelaan? Miksi pelasin eilen? Oli töiden jälkeen ahdistava ja paha olo, jonka halusin pois ottamalla pari kaljaa. Ja samalla meni pari lanttia pelikoneeseen. Ja mentaliteetti oli “olen tämän ansainnut, eihän tässä nyt mitään pahaa ole, sitä paitsi olen aikuinen ihminen”. Ja tätä jatkui ja jatkui, koitin voittaa hävityt rahat takaisin, kunnes yli satanen oli mennyt. Sen jälkeen tuli se sama paha olo, masennus, häpeä ja toivottomuus. Miksi menin taas pelaamaan? Vastaus kuuluu, että sen takia, koska se tuntui hyvältä siinä vaiheessa, kun pelasin. Pelaaminen on kivaa, kun saa pelata, mutta pointtina siinä ei ole itse peli vaan se mitä se edustaa. Se edustaa mahdollisuutta voittaa rahaa, se tuottaa jännitystä. Täyspotti vilkkuvine valoineen on kuin keidas aavikolla, joka virvoittaa matkailijan tarjoten viihdykkeitä ja sielun ravintoa. Mutta kun näin se ei ole. Siellä keitaalla odottaakin rosvojoukko, joka ryöstää keitaalle eksyneen matkailijan. Joka kerta kuitenkin aavikolla kulkeminen tuntuu niin raskaalta, että keidas houkuttelee sinne palaamaan. Kenties huono vertauskuva, mutta kertoo kuitenkin jotain.
Nyt täytyy myöntää: minulla on paha olo. Siihen liittyy monia tekijöitä, miksi voin huonosti. Minulla on mahdollisuus puhua näistä asioista, olen puhunutkin eli tukiverkko löytyy. Yksi tärkeä kysymys on se, mikä minut oikeuttaa toimimaan näin? Onko minulla pahasta olostani huolimatta oikeus toimia itseäni tuhoavalla tavalla? Tämä on ainakin itselleni tärkeä kysymys. Ajatustapa “koska minulla oli tänään huono päivä, ansaitsen mennä parille kaljalle ja pelikoneen ääreen” on ainakin itselleni tuttu. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Eilen minun olisi pitänyt vaan kestää paha olo ja olla menemättä sinne baariin. Mutta sillä hetkellä se tuntui todella järkeäkäyvältä, olisihan toisena vaihtoehtona ollut loppuillan tylsyyden kohtaaminen.
Kirjottelen tänne satunnaisesti. Pelejä en enää pelaa, olen niin kyllästynyt niihin muutenkin. En saa niistä mitään, olenko koskaan saanutkaan.
