Milloin tämä ahdistuneisuus ja levottomuus loppuu? Tuntuu ettei mun lääkitys tehoa. Elämä on muutenkin ihan repaleinen. Ei oo vielä omaa asuntoa.Ei ole muutakuin vaatteet ja tärkeimmät kuvat ja kouluista saadut paperit jotka otin mukaani kun lähdin pois väkivaltaisesta avioliitosta. Voikukan tästä suosta vielä noista ja onko mulla enää elämää. Välil ny tuntuu et kaikki potkii päähän kun yrittää kuntouttaa itseään. Ni ulkopuolelta tulee paskaa niskaan ainakin näiltä vanhoilta “juoma kavereilta” Tai olikohan he ees kavereita. En tie saako tästä kirjotuksestakaa mitään selkoa kun on aika huono päivä ollut ja tosi ahdistunut olo. Sori siis sekava kirjoitus.
Moi Emppu, ja hyvä kun kirjoitat tänne.
Paskaa niskaan on tullut kaikille, eikä kellään ihan täysin helppoa ole ollut. On hyvä että olet kuntoutuksessa, ja toivottavasti pysyt siellä niin kauan kuin suunniteltu.
Monia on potkittu päähän, silti monet ovat selvinneet. jopa raittiuteen asti.
Onko ne ryyppykaverit oikeita kavereita? Sen tiiät vain sinä itse.
Kirjottele toki lisää.
Kyllä ne paskat fiilikset helpottuu ajan myötä kun pysyttelee sitkeästi vain raittiina. Sulla tuntuu tuosta lyhyestä kirjoituksesta päätellen olevan elämä aika alkutekijöissään. - Mitä niihin juoma-aikaisiin kavereihin tulee, niin eivät välttämättä ole sinulle tosiystäviä. Kannattaisi pysyä alkuraittiudella erossa moisista “ystävistä”. Sitten ajan kanssa tutkiskella kuka on ystävä ja kuka ei. - Ja vielä tuollainen avioliitto takana. Ei ole sulla kyllä helppoa!
Minkälaisessa kuntoutuksessa sä olet? Saatko sä sieltä apuja tarpeeksi?
Voimia ja malttia sulle toivotan! Toivoa paremmasta on kun hankkiudut eroon viinaksista. Olenhan mäkin selvinnyt!
Olen tän kaupungin katkaisuhoitoasrmalla jossa on samassa kuntoutusyksikkö
Siellä on jotain ryhmäjuttuja ja hoitajat. On siellä se vertaistuki mikä auttaa ja on siit apua ollut. Mut kun on näitä mielialaa koskevia asioita niin siltä kohdin ei tuo mikä lääkitys on auta muuhun kuin että saa yön nukutuks. No ei oo viimeiset neljä vuotta ollu juu helppoa kun on siin väkivaltaisesta suhteessa ja niin pitkä putki takana ja kaikkea paskaa muutakin ollu tän neljän vuoden aikana et ihme et oon elos vielä. Onse meinannut lähtee oman käden kautta ja tulevan ex puolison kautta vaikka kuinka monta kertaa.
Hyvä kun tulit mukaan kirjoittelemaan, Emppu.
Paskaa tulee niskaan, eikä siihen välttämättä edes totu. Mutta, se hyvä puoli tässä maailmassa on että aika pehmentää useimmat asiat. Etäisyys, joka kasvaa pikkuisen joka päivä, joskus pahimmissa kriiseissä sen huomaa jo tunneissakin, pienentää aina sitä osuvan ja tuntuvan paskan määrää.
Viestistäsi päätellen sinulla on nyt melkoinen elämänmuutos meneillään, ja suunta ei kai voi olla kuin parempaan.
Asioista kirjoittaminen ja keskustelu hiukan kauempana olevien , kasvottomien, turvallisen matkan päästä katselevien ihmisetn kanssa voi olla just se ratkaiseva henkireikä, joten pysy mukana.
Mielipiteitä ja ohjeita, mainostustakin, omien katsomusten kehumista, sitäkin täältä varmasti tulee, mutta kun muistat että lopulta kuitenkin sinä itse omia ajatuksiasi ja valintojasi hallitset, niin mitäpä noista. Kannattaa muistaa että niillä muilla kirjoittajilla saattaa olla ihan oman epävarmuuden tukahduttamista se ehdoton “varmuus” niistä mielipiteistä.
Ja sama saattaa päteä tosielämän “kavereihin”. Ryyppykavereille yhdenkin tutun ihmisen elämänmuutos selvempään suuntaan voi olla oman elämäntavan oikeellisuutta horjuttavaa , ja siksi siinä nousee esiin sekä katkeruutta että halua houkutella takaisin. Ei lainkaan huonompi ajatus ottaa vähän etäisyyttä ja katsella rauhassa ketkä todella ovat kavereita muutenkin.
Hieno juttu että tulit tänne mukaan, jatka kirjoittelua!
Tervetuloa mukaan!
Yllättävän sekavista ja kaoottisista lähtökohdista voi päästä ponnistelemaan rauhalliseen ja onnelliseen elämään. Onneksi olet päässyt irti väkivaltaisesta suhteesta. Sellaisessa olen itsekin ollut, ja senkään asian kanssa et ole yksin. Meitä on paljon… Toipuminen on mahdollista, ja yksi sitä auttavista tekijöistä on saada kuulla ettei väkivallan uhriksi joutuminen ole koskaan oma syy. <3
Voimia, nyt alkaa sinun oman polkusi etsintä!