Olen juoppo

Me Lopettajat
1

Olen juoppo, alkoholisti tai mikä milloinkin - ei kai sillä tittelillä ole niin väliä. Nainen ja äitikin olen. Mutta ennen kaikkea olen riippuvainen alkoholista.

Olen yrittänyt raitistua monta kertaa, olen tehnyt tyhjiä lupauksia perheelleni ja ennen kaikkea olen valehdellut kaikille - myös itselleni.

Olen ryypännyt pois ihmissuhteet, rahat, työpaikat ja muut. Nyt olisi edessä uuden ammatin opiskelu. Taas elämä antaa uuden mahdollisuuden, vaikken sitä ansaitse. Mitä teen? Pelkään kuollakseni, että mokaan tämänkin asian. Joku voisi sanoa, että itsehän sen päätät mitä kurkkuusi kumoat, mutta minusta tuntuu ettei tämä enää ole minun päätettävissäni.

Eilen olen viimeksi juonut. Tai oikeammin tänään aamulla, sillä koko yön läpi piti jatkaa pullojen tyhjentämistä. Vielä ei ole ehtinyt promillet laskea, eikä karu todellisuus iskeä päin naamaa. Sisällä on kuitenkin se tuttu, tyhjä olo: mitä olen tehnyt, kenen kanssa puhunut, mitä kaikkea rikkonut? Miksi en muista mitään? Oliko se torstai vai perjantai kun aloitin juomisen? Mikä ihme oli se syy, jolla perustelin itselleni sen, että “saan” juoda? Miksi en pysty lopettamaan tätä?

Tämän tietokoneen kulmassa on punaviiniläikkä. Sitä on läikkynyt sängyllekin. Olen tupakoinut talon sisällä. Suihkussa taisin käydä perjantaina… Ajatus poukkoilee sinne tänne. Tekisi mieli kadota pois, haihtua ilmaan tai upota meren pohjaan. Nämä morkkikset ovat jo tulleet tutuiksi tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt olen noin 30-vuotias ja ajattelen kauhulla seuraavia kymmentä vuotta.

Miksi helvetissä en lopeta juomista??? Paljon kaikkea hyvää olisi tässä elämässä tarjolla, miksen osaa ottaa sitä vastaan? Juomiseni satuttaa monia ihmisiä. AA:n kirjanen on tuossa vieressä, sinne täytyy mennä takaisin. Jos yrittäisi vaikka antabuksen turvin olla juomatta jonkun aikaa, pelkkä oma päätös kun ei selvästi tälle neidille riitä. Sitten pitäisi vielä kaivaa jostain sitä voimaa ja halua raitistumiseen. Mitenköhän se onnistuu?

2
3

Nyt alkavat promillet olla nollilla, sen tietää olotilasta. Tämänkin voisi korjata juomalla pois sen oluen, joka kaapissa odottelee. En kuitenkaan tee nyt niin. Hiki pukkaa päälle ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Ajatukset ovat yhtä puuroa ja tunteet heittelevät miten sattuu. Tähään olotilaan olen itseni ajanut monen monta kertaa, ja samalla elämä on muuttunut aina vain tuskallisemmaksi. Ahdistus on valtava ja alkaa olla ihme, että olen edes hengissä.

Nyt täytyy tehdä kaikki mahdollinen, jotta saisin juomisen loppumaan. En halua olla tällainen! Raittius tuntuu vaikealta, siksi antabus tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Olen kerran ollut juomatta kuukauden verran ja muistan sen ylpeän tunteen, joka siitä seurasi. Johonkin se sitten hävisi ja aloin juomaan entistä rankemmin. Näin on varmaan käynyt muillekin.

Kunpa voisi saada aikakoneen ja matkustaa takaisin siihen aikaan, kun alkoholi ei vielä ohjannut elämää. Niin paljon haluaisin pyyhkiä pois elämästäni. Minne voisi mennä vain puhumaan elämänsä sotkuista? Tuntuu, että jo puhuminen auttaisi…

Alkoholismini on kääntymässä kakkosvaiheesta kolmanteen. (http://www.peda.net/verkkolehti/virolahti/virolahtilu?m=content&a_id=106) Täytyykö minun luovia tämä asia pohjamutia myöten vai voinko kääntää kelkkani nyt?

4

Hei,

Hyvä kun kirjoitit tänne. Sinun ei tarvitse juoda enempää, tänään. Huomenna on uusi päivä. Ilmeisesti AA on tuttu sinulle jostain. Suosittelen lämpimästi menoa takaisin tai ensimmäistä kertaa. Viime palaverissa meitä oli enemmän naisia kuin miehiä. Netistä löydät lähimmän ryhmän ja yleensä yhteyshenkilön puhelinnumeron. Ainakin siellä päin missä itse käyn ryhmissä, uudet tulokkaat haetaan kotoa.

Kannattaa tehdä se kaikki mahdollinen ja ottaa ensimmäinen askel. Voimia ja rohkeutta muutokseen!

5

Aikakoneita ei ole muutakuin Aku Ankan taskukirjoissa. Professori Marlinin ja Zapotekin kellarissa. museossa. Sillä minäkin mieluusti matkuistaisin kauas menneisyyteen. Matkaamalla menneisyyteen voisimme sotkea nykyisyyden pahemman kerran. mikäli kaksi aikavirtaa sekottuu keskenään… Olisimme Eksyksissä Ajassa… :unamused:

6

noilla a-klinikoilla on käsittääkseni sellaisia päihteisiin perehtyneitä
terapeutteja,voisiko heistä olla apua?

7

Olipa hauska herätä ja huomata, että viestiini oli jo tullut vastauksia! AA:n olen aiemmin lopettanut, en edes muista miksi. Ilmeisesti juomahalut olivat vielä liian suuret. A-klinikalla en ole vielä käynyt, ehkä nyt olisi syytä tehdä niin.

Vieläkin olo on huono, varsinkin päänsärky on melkoinen. Tänään on pakko hoitaa asioita kaupungilla ja hakea keskustaan jäänyt auto. Tuntuu aivan mahdottomalta suoritukselta astua edes ovesta ulos ihmisten ilmoille. Onneksi opinnot alkavat vasta viikon päästä. Siihen asti voin selvitellä päätäni kotona. Ensi viikonloppuna on siis paineita juoda, koska on kesäloman viimeinen viikonloppu ja kaiken lisäksi paikkakunnallani järjestetään tapahtuma, joka täyttää kaikki terassit. Moni tietysti juo vain sen 1-4 tuoppia, mutta kyllä varmasti löytyy monta meitäkin, jotka juovat niin kauan kun vain juomaa riittää.

Taitaa olla se salaisuus siinä ensimmäisessä ryypyssä. Outoa, miten siihen olen kompastunut niin monta kertaa kaikista juomisen aiheuttamista ongelmista huolimatta. Ihan tässä tuntee olevansa ääliö, kun itse vie itseltään kaikki mahdollisuudet elää hyvää elämää. Nyt ovat raha-asiatkin aivan pielessä, viimeisen kaksikymppisen otin ulos koneesta lauantaina. Mitstä kummasta sitä rahaa juomiseen löytyy aina?

Aika masentunut ja voimaton olo. Mielessä pyörivät koko ajan kaikki ongelmat. Ainoa, mikä lohduttaa on se, että jos vain lopetan juomisen, asiat kääntyvät varmasti parempaan päin vähitellen. Juuri nyt vain tuntuu siltä, että selvin päin se elämä vasta vaikeaa onkin - tietysti, koska joutuu kohtaamaan todellisuuden eikä elää pilvilinnoissa, tai professori Marlinin ja Zapotekin kellarissa :laughing: .

Nyt pistän vielä pään tyynyyn ja yritän vain olla olemassa. Voin lukea AA:n ensimmäistä askelta, ei siitä ainakaan haittaa ole.

8

.

9

Juomisen paineet voi tuntua todellisilta, mutta miten on, kehittääkö ne vain omassa päässään? Jos olet juoppo, niin eikö olekin mahdollista, että tarve kehittää mielikuvituksen avulla lähes kaiken mitä tarvitset juomiseen.
Minulla oli sellaisia kavereita joita tarvitsin tukeakseni omaa näkemystä juomisen mielekkyydelle. Minulla oli sellainen työ joka vaati juomista, raskas työ raskaat huvit…

Juominen on lopettava, kuten myös selitykset sen puolesta, jos aikoo päästä sen otteesta.

10

Aikakone ei paranna oloa. Se vain sinkaisee sinut tarvittaessa Jurakaudelle… krapulaisena. :laughing: :laughing: Maanantaisin sitä yleensä nyt varsinkin miettii krapula-maanantaitaan ennen. Joko sitä lähti, tai jätti lähtemättä. Loppuvaiheessa sitä ei lähtenyt minnekään. Mutta yhä on yli 4kk raittiuden jälkeen sellainen kuvitteellinen huono olo joskus maanantaisin :laughing:

11

Täältä päihdelinkistä löytyy kyllä paljon hyviä ajatuksia. Kiitos kaikille kirjoittaneille!

Luulen, etten pysty tänään liikkumaan kotoa ennen iltaa, sillä maha on nyt kipeä ja silmät jotenkin sumeat. Ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta ajella vielä sillä autolla, vaikka juomisen lopettamisesta on jo yli 24h. Aika usein olen kyllä ajanut huonommassakin kunnossa, humalassakin. Nyt tuntuu siltä, että olen ollut niin kamala ihminen jo niin pitkään, ettei mikään enää voi auttaa. Tänne kirjoittaminen tuo apua tähän oloon. On hienoa nähdä, miten hyvin muut ovat pärjänneet.

Paineet siihen “sosiaaliseen” juomiseen ovatkin varmaan omassa päässäni. Onneksi on yksi kaveri, joka aika usein juo vain limua terassillakin, hän lupasi alkaa käymään uimassa kanssani kunhan saan rahaa kukkaroon. No, on täällä kotona ainakin tyhjiä pulloja ja tölkkejä paljon, niistä saan jo melko paljon rahaa :smiley: . Harmi vain, että onhan niihin sitä rahaa kulunutkin melkoisesti.

Ymmärsin, että olen sekoittanut asioiden tärkeysjärjestyksen täysin. Juominen on jyrännyt kaiken yli. Välillä olen viettänyt terveellisiä viikonloppuja yrittäen laskea kaloreita ja harrastamalla liikuntaa. Parin päivän jälkeen olen sitten “ansainnut” juoda, ja olen saman tien takaisin tässä mustassa maailmassa, jossa nytkin elän. Olen viime aikoina juonut n. 3 kertaa viikossa ja viimeiseksi nyt sitten to-su putken, joka tapahtui pääosin mökkireissulla. Minunhan piti siis juoda yksi ilta jo ennen mökkireissua :open_mouth: , ties mikä syy siihen nyt sitten olikaan.

Aiemmista juomattomista kausistani olen tehnyt suuren numeron, mutta nyt taidan edetä hiukan matalammalla profiililla. Turha on varsinkaan lapselle lupailla mitään, ei se enää usko minun pystyvät tähän. En tiedä uskonko itsekään. AA:n oppaassa sanotaan, että on tärkeää, että “…jatkuvasti pidämme mielessä, että olemme alkoholisteja. Ainoastaan täydellinen raittius voi tehdä meistä normaaleja ja pitää meidät sellaisina.” Tajusin, että siellä mökillä olin aivan tahallani työntänyt pois mielestäni kaikki juomisen tuomat ongelmat, sillä halusin kuulua joukkoon ja juoda kuin muutkin. Enhän minä juonut kuin muutkin, vaan niin paljon, että muisti meni.

Nyt tuntuu aika inhottavalta se polttava tunne, jonka saan ensimmäisen ryypyn jälkeen. On pakko saada lisää juotavaa keinolla millä hyvänsä. Juon lähes aina seuraavaan aamuun saakka, eli kunnes sammun. Lähes aina myös muisti on mennyt. Viime aikoina pelkään lähes vainoharhaisesti muita ihmisiä, sillä en ole varma siitä olenko nolannut itseni heidän edessään humalassa. Todennäköisesti olen.

Jospa nyt juomiset olisi juotu, ettei tarvitsisi vyöryä sitä mäkeä alas asti. Sitten on vielä vaikeampi nousta ylös. Välillä vain tunne siitä, ettei millään ole enää mitään väliä on niin vahva, etten pysty sitä ohittamaan.

12

Muista, että juomalla:

  • teet pahaa itsellesi
  • tekemällä pahaa itsellesi teet pahaa niille, jotka sinusta välittävät

Ihan alussa hoin “älä tee pahaa itsellesi” -mantraa aamuin päivin illoin. Pidin yhdeltä lapseltani saamaani halpaa korua kaulassa amulettina kunnes se kului siihen kuntoon, että sitä ei voinut enää pitää (osia putosi, värit lähtivät).

Jollain on jotain väliä, sinulle itsellesikin. Alussa voi tarttua vaikka vain yhteen asiaan, myöhemmin huomaa että aika monellakin asialla on aika paljon merkitystä.

Halauksia sinulle. Muista, että fyysinenkin vieroittautuminen vie aikaa, alkuoireet päiviä (minkä jälkeen vähän helpottaa), mutta senkin jälkeen vielä viikkoja voi olla väsymystä, ärtymystä ja ties mitä, riippuen vähän siitä kuinka paljon olet juonut. Ole itsellesi lempeä, mutta pysy päätöksessä. Alkoholin himoon ei kuole, vaikka hetkittäin siltä voi tuntua.

13

Uskovainen en ole, joten rukoilu ei auta, mutta sen verran osaan olla taikauskoinen, että joku amuletti voisikin muistuttaa minua siitä, missä olen nyt ja mihin haluan täältä kulkea.

Muistelin juuri sitä, miltä tuntui lapsena syksyisin, kun koulu alkoi ja aina hiukan jännitti. Oli aina erityisen mukavaa mennä ostamaan uusia koulutarvikkeita ja pakata ne uuteen laukkuun. Koulun pihalla oli aina jotain tekemistä ja koulumatkatkin olivat leikkejä ja seikkailuja täynnä. Nyt voisin aloittaa uudessa opiskelupaikassa yhtä positiivisesti: saan opiskella alaa, joka minua todella kiinnostaa. Saan aloittaa taas puhtaalta pöydältä ja uskon, että voin pärjätä opinnoissa hyvin. Miksi minun pitäisi enää juoda?

14

Tämä tunne on varmaan hyvin vahva, jos on juomisen tarvekin. Vai onko se sittenkin niin, ettei oikeasti haluaisi juoda, mutta ei pysty löytämään mitään muuta keinoa, kuin juominen ja se tekee meistä avuttomia ja epätoivoisia. Tällä tunteella on valtava merkitys jos pääsee kurkistamaan mistä se oikein johtuu.

Eihän se johdu siitä, etteikö kaikkea olisi mitä tarvitsee. Mutta mikään ei vain tunnu miltään. Tai saattaa ne tuntua välillä, mutta jotenkin sitä ajautuu etsimään uutta onnea, iloa ja vapautta jostain muualta, lähinnä alkoholin voimalla. Pelolla, itsesäälillä, epätoivolla ja juomisen tarpeella sitä ajautuu tunteeseen jossa millään ei ole mitään väliä, paitsi juomisella sihenkin tunteeseen.

Minä ohitin sen pisteen aikoinani ja ajauduin tekemään itsemurhaa, koska kuvittelin, etten kykene muuttumaan ja minulla ei ole muita vaihtoehtoja.

Onneksi oli ihmisiä jotka avitti, jotka tiesi, että minäkin voin vapautua alkoholismin otteesta.

Niin minä uskon sinunkin kohdalla, että tuntemuksesi on sitä kautta tosi tärkeitä, sillä ne kertoo miten syvällä sitä riippuvuudessaan oikeasti on.

Miten itse näet?

15

[/quote]
Vai onko se sittenkin niin, ettei oikeasti haluaisi juoda, mutta ei pysty löytämään mitään muuta keinoa, kuin juominen ja se tekee meistä avuttomia ja epätoivoisia. Tällä tunteella on valtava merkitys jos pääsee kurkistamaan mistä se oikein johtuu.

…tuntemuksesi on sitä kautta tosi tärkeitä, sillä ne kertoo miten syvällä sitä riippuvuudessaan oikeasti on.

Miten itse näet?
[/quote]
Huomaan, etten oikein uskalla pohtia tunteitani pintaa syvemmältä. Olen vain jotenkin niiden “vallassa”, enkä tajua ollenkaan missä mennään. Juomisella olen niin pitkään turruttanut kaikki tunteet, etten oikein koe olevani mitään selvin päin. Olen niin syvällä riippuvuudessa, että on lähes mahdotonta kuvitella eläväni ilman juomista. Totuus lienee juuri toisin päin: en elä, jos juon. Humalassa ollessani en ole oma itseni, kaveritkin ovat ihmetelleet, miten muutun humalassa aivan toiseksi ihmiseksi. Kammottavaa! Se, että lapsenikin on joutunut tuota todistamaan on niin hirveää, että haluaisin todella kuolla.

16

Hei Eksynyt! Eksyit tällä kertaa ihan oikeaan paikkaan, tervetuloa tänne Lopettajien joukkoon minunkin puolestani!

Vakavia asioita koet juuri nyt ja ne saattavat tuntua liiankin raskailta. Muista kuitenkin, että selvinpäin Sinulla on hemmetin paljon suuremmat mahdollisuudet selviytyä kaikesta, juomalla asiat menevät aina vain pahempaan suuntaan. Se, mitä lapsesi ovat joutuneet näkemään, sitä ei tietenkään voi pyyhkiä pois. Mutta luottamus voi kasvaa uudelleen vahvaksi. Lapsesi takuulla pitävät uudesta, raittiista äidistä, joka ei haise aamuisin kauhealle ja ole väsynyt. Äidistä, joka jaksaa leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan, iloisena ja läsnäolevana. Äidistä, jolla ei ole kiire minnekään (siis juomaan). Tällaista on odotettavissa tulevaisuudessa. Opit iloitsemaan elämän pikku ihanuuksista, niitä löytyy aivan joka päivä! Opit nauttimaan aamuista, jotka ovat rentoja tai mukavan energisiä, joihin ei kuulu sumu päässä ja kissanpaskanmaku suussa. Opit yksinkertaisesti nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on. Ilman mitään tarvetta pään turruttamiseen jollain liuottimella. Tämän kaiken saat, jos todella HALUAT.

Haluatko?

Kaikilla meillä on täällä ollut ongelmia, toisilla hyvinkin rajuja, toisilla pienempiä, mutta jokaiselle omat ovat olleet niin vakavia kuitenkin, että teimme päätöksemme. Elämämme parhaan päätöksen. Jos juomisesta on enemmän haittaa, kuin iloa, se kannattaa lopettaa. Niin yksinkertaista se oikeastaan on. Me emme pärjää viinapirulle ikinä. Emme ikinä. Siksi kannattaa jättää kokeilematta, se voittaa aina. Eikä se vie vain kättä, se vie kaiken. Kannattaa siis luovuttaa ja jättää myrkky muille, jotka sitä osaavat käyttää. Me emme osaa, emmekä tule oppimaan.

Olet lämpimästi tervetullut joukkoon mukaan! Nyt juuri vinkkini Sinulle on, että älä yritä vielä selvittää liikaa pääsi sisäistä möykkyä. Tärkeintä on vain se, että tänään et tartu pulloon. Sinulla on aikaa. Asiat rupeavat selviämään ajastaan, niitä ei kannata kiirehtiä. Jos et jaksa ajatella, niin älä ajattele. Alussa on ihan riittävästi tekemistä siinä, että pidät itsesi selvinpäin. Sitten vasta myöhemmin rupeaa tulemaan niitä ihania oivalluksia… Minulle niitä tulee edelleen lähes päivittäin, vaikka olen ollut reilut seitsemän kuukautta raittiina!

Jos tuntuu vaikealta, voit aina soittaa AA:n auttavaan puhelimeen. Siellä vastaa ihminen, joka tietää taatusti näistä asioista paljon ja ymmärtää tilanteesi. Jos tuntuu, ettet millään pysty olemaan juomatta, kannattaa ottaa yhteyttä A-klinikkaan ja hankkia Antabukset. Ne takaavat alkoholista erossa pysymisen, kunnes olet ajatuksinesi vahvemmalla pohjalla. Ja tänne kirjoittelu on vallan terapeuttista myös! Olet sikäli onnellinen, että löysit tänne jo varhaisessa vaiheessa. Itse olin koko alkuraittiuteni yksin… Täältä löytyy myös paljon “kaiken kokeneita” ja varsinkin ymmärtäviä ihmisiä.

Olet aloittamassa ihanaa, mutta välillä tietysti kivistä polkua. Me autamme Sinut kivien yli, yhdessä olemme vahvempia! Tervetuloa vielä kerran ja Onnea päätöksesi johdosta!!

Huh, tulipas paljon tekstiä… :slight_smile:

17

Olen ryypännyt pois ihmissuhteet, rahat, työpaikat ja muut. Nyt olisi edessä uuden ammatin opiskelu. Taas elämä antaa uuden mahdollisuuden, vaikken sitä ansaitse. Mitä teen? Pelkään kuollakseni, että mokaan tämänkin asian. Joku voisi sanoa, että itsehän sen päätät mitä kurkkuusi kumoat, mutta minusta tuntuu ettei tämä enää ole minun päätettävissäni.

:smiley: Heh. Tuota on allekirjoittanutkin ihmetellyt tässä erinäiset kerrat. On tulossa uusi ammatti alle vuoden siään. Pätkätöitä on ollut säällisesti. Olempa saanut tehtyä jotain hyvääkin;olen päässyt hoitoalalle ja saanut lapsen. En ole aiemmin uskonut kuin itseeni ja pettynyt;en olekaan niin äijä että pärjäisin viinan kanssa, se otti niskalenkin ja kunnolla. Uskon, että ehkä sittenkin elämälläni on tarkoitus kun olen saanut aikaan hyvääkin.? Kirkkoon en kuulu mutta yliluonnolliselta viime tapahtumat tuntuvat. Ehkä olen uskoon tullut, mene ja tiedä. :question: Hyvää tuuria on ollut niin paljon, että pelkään kanssa kuollakseni sen loppumista.

Ihan alussa hoin “älä tee pahaa itsellesi” -mantraa aamuin päivin illoin. Pidin yhdeltä lapseltani saamaani halpaa korua kaulassa amulettina kunnes se kului siihen kuntoon, että sitä ei voinut enää pitää (osia putosi, värit lähtivät). En tiedä uskonko itsekään. AA:n oppaassa sanotaan, että on tärkeää, että “…jatkuvasti pidämme mielessä, että olemme alkoholisteja. Ainoastaan täydellinen raittius voi tehdä meistä normaaleja ja pitää meidät sellaisina.”

Niinpä, näihin mantroihin kannattaa uskoa ja kunnolla. Samoin omaan onnistumiseen kannattaa uskoa, koska muuten menee viimeinenkin yritys. Omaa uskoaan kannattaa vahvistaa vaikka kuinka lapsellisilla tempuilla jos se palvelee ylempää päämäärää, eli raittiutta. Itselläni toimi niinkin lapsellinen temppu, että ajattelin että koska taannoin (99)kirjoitin L:n reaalista vastoin tuttavien odotuksia, niin pystyn raitistumaankin. Ykisn en selvinnyt siitäkään urakasta, mutta avuilla kylläkin. Viina on meille alkoholisteille myrkkyä joka ei koneeseen sovi.

18

ps. viestiketjub aloittajalle. Vaalin noita tunteita ja muistoja tilanteestasi; siis ryypättyä työpaikkaa ja juotuja rahoja. Ne muistuttavat sinulle vastustajan(kuningas alkoholin) todellisesta luonteesta, se on salakavala japetollinen, eikä lopeta ennen kuin on saanut kaikki rahasi ja terveytesi ja lopulta myös henkesikin. Lainaa päihdelääketieteen kirja ja lue vaikka huviksesi mitä pitkäaikainen ja runsas alkon käyttö saa kropassa aikaan. Lopulta menee järki ja henki. Panokset ovat tätä tasoa.

19

Kaupassa sain käytyä ja ruoan laitettua. Nyt olenkin sitten taas aivan puhki. Ei siitä ajatustyöstä tänään vielä tulekaan mitään, tulee aina vain ahdistuneempi olo. Pelkään, että alan petaamaan seuraavaa juomiskertaa täysin tietämättäni, kun pää on niin jumissa. :confused:

Ajattelin, että mantrani on: “Voin tehdä ihan mitä tahansa kunhan en juo.” Pitää oppia uskomaan, ettei ole olemassa tilannetta, jossa todella on PAKKO juoda. Ei kukaan suutu, jos jätän juomisen kokonaan. Sen sijaan aika moni varmasti ilahtuu, jos saan elämäni kuntoon.

Mahtavaa lukea, miten toisetkin ovat kamppailleet samojen asioiden kanssa. Oletteko te raittiina jo jonkin aikaa olleet antaneet itsellenne anteeksi omia mokailuja, vai onko parempi todella pitää ne hyvässä muistissa ikään kuin pelotteena juomisen kamaluudesta? Olisi mahtavaa jos voisi joskus päästä tästä syyllisyydesta ja häpeästä.

20

.