Ihana huomata, että edelleen on mennyt hyvin. Luotan, että menee jatkossakin varsinkin nyt, kun olet jättänyt ajatuksen ottaa vielä joskus vähän.
Juomien säilyttelystä kotona olen ennenkin kirjoitellut ja yhä edelleen sitä mieltä, että minulla on hyvä olla hiukan alkoholia kotona. Ajattelen silloin juomista ihan selkeästi vähemmän. Jos sitä ei ole yhtään, jään jatkuvasti kiinni ajatuksesta mitä kello on, pitäisikö käydä kaupassa, mitä jos kuitenkin, pitäisikö sittenkin… Kun kaapissa on pari, ei ole yhtään samanlaista tarvetta nimenomaan pedata dokaamista. Siinä missä toinen katkoo tupakkansa tehtyään päätöksen lopettamisesta, minä kannoin jotakuinkin vuoden mukanani täyttä pikkuaskia. Siinä se oli käden ulottuvilla, tehden samalla helpoksi todeta, että voisin, mutta en halua. En tiedä mistä tämä johtuu tai kertoo, mutta kokemus on näin omalla kohdallani osoittanut.
Silti tiedostan täysin, ettei sama systeemi toimi kaikilla vaan nimenomaan päinvastoin. Enkä uskaltaisi suositella kenellekään samaa. Silti en myöskään epäile, etteikö meitä näin hassusti toimivia voisi olla muitakin.
Hyvin on mennyt, Elohiiri. 2 kuukautta takana, jee. Joka päivä vahvistan ajatusta siitä, että olen lopettanut. Joskus tuntuu, että juominen on lääke kaikkeen, mutta sitten mietin viimeistä 2 kuukauden takaista krapulaa, kun tärisin suihkun lattialla valuvan veden alla, oksetti ja päässä jyskytti. Sitä miettimällä päätös olla ottamatta on parasta, mitä elämässä voi itselleen antaa.
Tämä ei ole mikään nopeusmatka tai kilpailu, mutta 2-3 kuukauden väli on äärimmäisen hidas. Tiedän, että mielitekoja alkaa jossain vaiheessa tulla ja vanhat tavat nousta pintaan, koska muutos ei ole vielä tullut pysyväksi. Siksipä yhtenä apuna on se, että jääkaapissani ei ole enää juomia. Lahjoitin ne pois ja hieman tiukkaa teki.
Niin kamalia kuin nuo pahat krapulat ovatkin, ovat kyllä hyviä muistutella mieleen mieliteon hetkellä. Siinä vaiheessa kun on jo alkanut juomaan, ne unohtuvat aivan autuaasti ainakin minulta. Hyvä että luovuit juomista kun se alkoi tuntua järkevältä. Pidän todella kovin peukkuja pysyvälle muutokselle. Mutta ei hoputtaen, vaan päivä kerrallaan.
Raittiina on pysytty. Eilen todella oivalsin, kuinka syvä alkoholismin ote on ollut ja kuinka se on vaikuttanut ihmissuhteisiin. Moni menneisyyden asia on auennut itsetutkiskeluna alkoholistisen käytöksen tuomien ongelmien kautta. Ne ovat oivalluksia, jotka auttavat pysymään raittiina ja tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta. Houkutuksia kääntyä takaisin vanhalle tielle on ollut, mutta niistä on selvitty.
3 kuukautta alkaa olemaan täynnä. Nyt voin onnitella itseäni, onneksi olkoon minä! Hienosti tehty.
Alkoholittomat ovat kuiskutelleet tänään, mutta olen niistä kauppareissulla pidättäytynyt, koska monissa on alkoholia jonkin verran ja niiden kautta olen aikaisemmin ratkennut, niinpä jätin alkoholittomat hyllylle. Aloin valmistella itseäni juomista varten tässä tutussa 3 kk taitekohdassa, huomasin sen kaupassa…
Olo on parantunut, mieli tasaantunut. Yhä muistan sen viimeisimmän k r a p u l a n ym. toilailut. Sinne ei käännytä enää takaisin, vaan nyt mennään eteenpäin. Raittiina kohti joulua ja uutta vuotta. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, ei pisaraakaan minulle tänään. Kiitos, se linja riittää, kunhan katse on unelmissa, toteutus tässä päivässä.
Tsemppiä kovasti kaikille muillekin alkoholisteille.
Olen alkanut päivä päivältä syvällisesti oivaltamaan, millainen vaikutus alkoholilla oli elämääni ja kuinka olin koko käyttöni ajan alkoholisti. Se vei itsetuntoni, unelmani. Toi häpeän, itsearvostuksen puutteen. Luulin aina, että minulle tapahtuu ne jutut, koska olen epäonninen ja join lisää. En koskaan nähnyt, että omat valinnat olisivat tuoneet epäonnea, vaan syytin juomisestani aiheutuvista seurauksista muita ihmisiä. Viimeisen viikon aikana, olen ymmärtänyt, että vika oli minussa. Olin ulospäinkin hyvin alkoholistisesti juova ja ihmissuhteissa kukaan arkea ilman viinaa elävä mies ei ollut kiinnostunut. Lopulta seuralaiseni olivat pääsääntöisesti vain hetken huvia hakevia moniongelmaisia, jotka kohtelivat minua kylmästi. Luulin vuosia, että se johtui huonosta tuurista. Sellaiseen seuraan ajautuminen johtui kuitenkin alkoholismistani ja asian kieltämisestä. Olin helppo kohde humalassa, vaikka luulin olevani mahtava nainen ja haluttu.
Täällä minulta Putkis kysyi jotenkin näin, mitkä ovat minun keinot välttää retkahtaminen. Vastaan: Rehellisyys itselle.
Miksi rehellisyys tapahtui vasta nyt eikä 15 vuotta sitten? Uskon, että alkoholismi itsensä kieltävänä sairautena on syynä siihen. Vasta nyt olosuhteet ovat olleet sellaiset, että toipuminen on alkanut. Ajattelen, että olen käynyt alkoholismin sairautena läpi suvun kirouksena, tässä yhteiskunnassa kasvaneena ja omien ominaisuuksien, kuten herkkyyteni vuoksi. Sairastuin, koska opin juomaan, vaikka lapsena jo humalaisia sukulaisia katsoessani päätin, etten koskaan juo! Aloitin sen kuitenkin rankalla tyylillä heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Ei ollut keinoja valita toisin. Halua oli, olen koko elämäni yrittänyt luopua tarpeesta juoda alkoholia ns. pakkona.
Itsesääli ylläpiti juomista, näen vasta nyt, kuinka tuo tunne oli valheellinen. Se oli minun tapauksessani alkoholismin yksi päätekijä psyykkisen riippuvuuden synnyssä. Tällä hetkellä seison omilla jaloillani eikä itsesääli ole unelmien tiellä. Raittiina ymmärrän, että minullakin on mahdollisuus saavuttaa tavoitteita, eikä elämäni ole sidottu jatkuvaan epäonnistumisen tunteeseen, joka on alkoholistille päällimmäinen asia, mikä juomisesta aiheutuu.
Kiitos Taneli! Täällä kirjoittelee onnistunut itsekseen raitistunut ihminen. Yhtenäkään päivänä en unohda, etteikö minulla olisi ongelmaa, jota tulee päivittäin hoitaa sekä juomattomuudella hallita.
Sitten viime kirjoittelun on alkanut alkoholin tapajuominen ja tuttu tässä kohtaa raittiutta (n. 4 kk) tapahtuva periksi antaminen koetella raittiutta. Olen alkoholin kaipuuseen joutunut juomaan alkoholittomia 0 % oluita useammankin putkeen sekä myös vichytölkkejä samaan tapaan, jotta alkoholin juomishalu on tavallaan “mennyt ohi”. Mielestäni tärkeä huomio on, että tähän asti alkoholittomia ei ole tarvinut juoda, joten jotain vaarallista tässä kohtaa raittiutta on ilmassa. Tietysti tämä joulu/juhlapyhät ovat myös syynä, olen tottunut tissuttelemaan ja olen kaivannut nousuhumalaa… Raittiina kuitenkin! Reilua viikkoa vailla 4 kk. En luovuta vaan taistelen vanhoja tapoja vastaan. Jos se vaatii alkoholittoman, niin sitten sen tai vichytölkkejä 4 putkeen, mutta se lievittää jotenkin sitä tapaa, jossa kaipaa alkon juomista tapana just tässä kohtaa vuotta.
Jotenkin väsymys on alkanut näkyä kummallisena oluenhimona…ja juovassa seurassa oleminen on alkanut koetella minuakin.
Jouluvalmisteluiden ohessa alkoholismin hoitoakin eli tänne kirjoittamista. Muutamaa päivää vaille 4 kk raittiutta ja 3-4 kk väli oli yhtä vaikea kuin aiemmista kerroista muistinkin…
Minulle koetinkivi ovat rauhalliset vapaa-aamut, jotka olen tottunut aloittamaan yksikseni oluella. Minulle se on tavallaan ollut luksusta, että näin olen voinut toimia. Olen joutunut käyttämään alkoholittomia valmisteita korvaamaan opittua tapaa, etten retkahda. Alkoholittomien oluen kautta olen saanut jonkinlaisen plasebovaikutuksen 1-2 juotuani ja alkoholinhimo on sammunut. Niitä ei tee mieli juoda 2 enempää. Vichytölkit myös toimivat yhtä lailla, mutta juoma täytyy olla tölkkimuodossa.
Olen tyytyväinen alkottomaan elämääni. Stressiä en ole hoitanut alkolla, se on suuri muutos ja tietty retkahtamisen pelko on, mutta alkoholittomien kautta olen saanut sen hallintaan ja käytän tätä tyyliä nyt, jotta pysyn raittiina jatkossakin. Alkoholinjuomista en kaipaa, vaan se tapa on ollut vastaus johonkin oman elämän problematiikkaan ja stressin-/ elämänhallinnan kysymyksiin. Tästä tavasta nyt pyristelee irti. Aikaa se vie, mutta uskon, että tapa hälvenee aikanaan, kunhan vain kärsivällisesti kieltäytyy alkosta.
Söin alkoholilla voimakkaasti maustettua jälkiruokaa ja tunnistin heti sen mielihyväprosessin kehossani. Säikähdin hieman, kuinka suuri vaikutus sillä oli. Varmasti tämänkin myötä alkoholi on huhuillut normaalia enemmän. Jouluna konvehtikarkit ym. kierrän kaukaa. Alkoholistin ei parane leikkiä minkään alkoholista muistuttavan/maistuvan valmisteen kanssa. Alkoholiton olut on pakkotilanne, koska muuten ratkeaisin juomaan…mutta nyt aatokset positiiviseen: raittiina jouluun! Aikamoinen saavutus tähän asti! Eteenpäin rohkeasti alkottomalla tiellä.
Raittiina, valvomisesta ja stressistä heräsin krapulanomaiseen oloon joulupäivän aamuun. Hetken tuli mieleen, mitä järkeä olla kuivin suin jouluna. Se on lähinnä väsynyt ajatus. Koko vuoden väsymys on pakkaantunut tähän päivään, perinteisestikin. Ennen vain on myös juotu ja koettu sen myötä hilpeitä tunnelmia. Nyt tasaisempaa, kaikki väsymys ja kolotus tuntuu vuosien mukaisesti eikä niitä pakoon pääse. Onnellinen olen silti raittiudesta. Väsynyt, mutta onnellinen. Raitista joulupäivää muillekin!
Täälläkin joulu selvinpäin vietetty ja tänään samanlaisissa tunnelmissa kuin sinäkin, tasaista on, mutta myös stressistä väsymystä. Lepäillään ja keräillään voimia uuteen vuoteen selvinpäin .
Hei Lempeä Kettu! Mielettömän hyvin olet edennyt, hienoja pohdintoja.
Noista alkoholittomista juomista. Minä päätin raitistuttuani että alko pysyy pois, muita tapoja en muuta. Join aluksi paljon alkottomia oluita ja siidereitä, paljon! Katsoin vain että ovat täysin 0%. Se tapa jäi kuukausien aikana itsestään pois. Korvaavana toimintana myös hetkellisesti poltin tupakkaa paljon enemmän, mutta raittiuden vahvistuttua luovuin siitäkin tavasta kokonaan. Mutta edelleen saunaolut ja baarissa holittomat juomat kuuluu normaaliin elämääni, juhlajuoma on jotain arjesta poikkeavaa mutta aina 0%. Nykyään juon täysin maun vuoksi ja siksi valitsen toisinaan vichyn tai limpparinkin.
Meitä on niin moneksi. Toisaalla tiedän että holiton juoma saattaa tuntua houkuttelevan alkoholia kohti. Hyvin yksilöllistä, oma linja tähän löydettävä jokaisen.
Tarkoitan tässä kuitenkin sanoa että alkoholista luopuminen on niin iso asia ja suuri muutos että ei kannata alkuun häiriintyä oheistoiminnoista. Ne kyllä jää sitten vuorollaan merkityksettöminä pois kun ensin keskittää energian alkoholista erossa pysymiseen ja vahvistumiseen.
Ihanaa joulunaikaa ja uutta vuotta sinulle ja muillekin! Kiitos kun olette täällä tsemppaamassa ja jakamassa kokemuksia. Edelleen palaan välillä lukemaan, vaikka saattaa mennä viikkoja ettei koko alkoholi käy mielessä. Aina kuitenkin muistettava mitä on kokenut ja mihin ei halua palata, elämä on niin hyvää kaikissa kirkkaissa väreissään selvänä.
Heippa Nayris! Kiitti ihanasta kommentista ja neuvoistasi. Paljon onnea sinulle ajasta, jonka olet ollut selvinpäin! Saanko kysyä, tuleeko sinulle vielä kiusauksia vai ovatko ne jääneet kokonaan pois?
Se, miksi kysyn, johtunee siitä, että tänään on ollut todella vaikea päivä alkoholinjuomisen suhteen. Ratkeamisen todennäköisyys on ollut 1-10 asteikolla 9 ja tätä kesti tuntien ajan, suoraan sanottuna koko päivän. Pelotti itseänikin, että tähänkö tämä raittius nyt jää…tai jätetään. Jotenkin olen pysynyt silti selvinpäin ja nyt jo eletään yötä, joten tässä vaiheessa ratkeamisen todennäköisyys on asteikolla 1. Aika olematon todennäköisyys ja mieli on huojentunut siitä. Pidin kiinni raittiudestani.
Yllättävää oli se, että halu juoda oli niin korkealla tasolla. Tähän päivään alkoholi olisi tavallaan “kuulunut.” Humalainen seura ja tietynlainen paine juomiseen on ollut oikeastaan koko joulun ajan läsnä ja tänään se melkein vei voiton. Joulu menee tavallaan vanhojen perinteiden mukaan ja kaikki jutut eivät ole niin rentouttavia, vaan perinteiden sanelemia juttuja, “näin meillä suvussa tehdään” ja sitä ei sovi kyseenalaistaa. Kivahan se on, että on perinteitä ja sukua ympärillä, mutta oon tässä selvinpäin ollessa tänään oivaltanut, että olen aika kova miellyttäjä ja kun sitä jatkuu riittävän pitkän ajan, siitä seuraa halu vetää alkoholia kaksin käsin. Hermostoni ylikuormittuu sellaisesta jatkuvasta hälinästä ympärilläni ja kun olen kiltiksi kasvatettu, tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että väsyn, enkä osaa nauttia kaikesta. Sitten melkein ratkesin.
4 kk on nyt raittiutta takana. Katson tällä hetkellä kokonaisuutta. Se auttaa näkemään pidemmälle kuin tähän hetkeen. Voimakas mielihalu yrittää ajaa minua pois omista tavoitteistani, kuuntelen järkeä, katson kokonaiskuvaa yhteen pisteeseen tuijottamisen sijasta.
Huomenta päihdelinkki ja raitistuneet tai siitä haaveilevat! Eka raitis ja ihan hyvin nukuttu aamu viidelle kuukaudelle lähdettäessä. Aivan mahtava fiilis, että 3-4 kuukauden välinen matka on kuljettu onnistuneesti.
Eilinen juomislevottomuus, sisäinen ärtymys, tyytymättömyys, tunne, että jotain puuttuu, on kaikonnut. Tiedän, että sieltä se voi vielä tulla, entistä kovempana. Olisihan se ihmeellistä, jos tällä juomishistorialla lopettaminen olis kuin leikkiä vaan ja yhtä auvoista aikaa. Oman mausteensa soppaan laittaa eräs kaveri, joka on ottanut tehtäväkseen minun houkuttelun juomiseen: “Ota yksi, ei se haittaa.”
Miksi ottaisin yhtä, koska se ei riitä ja seuraukset tiedetään. Typerää edes jonkun kuvitella, että olisin niin heikko ja houkuteltavissa. Lähinnä kai se kertoo hänestä. Ehkä hänellä ei ole enää vertailukohtaa, joka varmaan ahdistaa jollakin tavalla, kun vanha ryyppykaveri ei enää juo, kuten on tapana ollut. Toisella meistä vaan on ongelma, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä, kun “ota yks”-painostus alkaa. Luin kotikavavan puolelta eräästä ketjusta, että joillakin alkoholisteilla on ollut tapana verrata itseään johonkin runsaammin juovaan. Kaiketi siksi, että oma ongelma pysyisi piilossa.
Ed. kirjoittamisesta ei mennyt kovin kauaa kun se taas alkoi - aivan hillitön himo juoda! “Pakko saada alkoholia rentoutumista varten” - ajatuksia…
Nähtävästi alkoholia juovassa seurassa oleminen joulun ajan on vaikeuttanut lopettamistani. Ja kun se nyt on “kiellettyä”, tuntuu niin pirun vaikealta… Olen käynyt itseni kanssa keskustelua siitä, etten tiedä haluanko edes olla raitis…jos nyt vaan ratkeaisi juomaan…oisko se niin paha… joulufiilistä en tänä jouluna sitten kokenutkaan, se vain ei tullut missään vaiheessa. Oliko alkoholiton linja syynä, että pinna kiristyi hieman ja teki mieli itsekin ratketa juomaan?
Huh ja huh!!! Alkoholitonta olutta on, mutta vasta klo 21 olen vapaa näistä mietteistä, koska silloin en enää voi rynnätä kauppaan, kuten tavallisesti tekisin. Taistelua tämä nyt on.
Noista alkottomista, itse vedin ensimmäisen kuukauden ajan mielettömät määrät vissyä tölkistä. Minua se helpotti, ja kuten kirjoitit nimenomaan tölkistä. Liikerata on sama. Se meni enimmäkseen ohi jo, mutta kaapissa on aina pari makuvissyä Olen myös maistellut erilaisia limppareita ja 0-prosenttisia oluita. Nykyään valikoima on laaja ja maut ovat ihan muuta kuin mielikuva, ihan onnistuneita tuotteita löytänyt. En omalla kohdallani osaa mieltää sitä alitajuisena repsahduksen valmisteluna vaan jonkinlaisena harrastuksena ja suhtaudun mielenkiinnolla 0-pros oluisiin. Yhden kerran huomasin vahingossa ottaneeni 0,5-prosenttista mutta jätin sen kassalle periaatteesta. Mutta kukin tyylillään, jos ajatus tuntuu huonolta niin ei sitten eikä ole tarkoitus houkutella.
Selvästä joulusta iloitsen itseni ja muiden puolesta.
TaneliS, kiitos!!! Täällä sitä taistellaan. Yhden alkottoman oluen olen juonut ja on niitä vielä, vichyä myös…tuleeko sulle tiukkoja päiviä, jolloin tekee mieli luovuttaa?
On tämä ihmeellistä, vaikka järki sanoo, että tänään ei juoda, niin tunne sanoo, että ehdottomasti tänään on loistava päivä juoda. Ei se auta kuin taistella sisäistä levottomuutta vastaan. Olen juonut oman pohjani 4 kk sitten, joten juominen ei ole enää vaihtoehto. Kevät/alkukesä meni juodessa, tiedän, että sama odottaa jos ratkean. Mulla on liian paljon pelissä, jotta luovuttaisin nyt. En halua menettää työtä enkä terveyttä.
.