Olen alkoholisti

Hei alko-ongelmaiset kohtalontoverit, jotka haaveilevat minun tavoin raittiidesta.

Ongelmani on palannut entistä vanhempana. Olen juonut 2-3 viikkoa, arkena työpäivien jälkeen ja viikonloppuina aamusta alkaen. Sitä ennen olin 5 viikkoa raittiina, kunnes saadusta lahjapullosta alkoi taas maistumaan, enkä voinut kuvitellakaan elämää ilman työpäivän jälkeistä rentouttajaa. Samat tavat siis tulivat melko välittömästi takaisin ja joka kerta näyttää olevan, että henkinen ote on voimakkaampaa kuin aiemmissa retkahduksissa. Milloin nämä oppimiskokemukset loppuvat? Olen jo aivan loppu.

Tässä putkessa juominen yltyi niin rajuksi viime viikonloppuna, että fyysinen olo oli todella kurja, sietämätön. Aloin miettiä jälleen niitä samoja kysymyksiä: miksi, miksi, miksi. Ja sitten se toinen kysymys, miksi tahdonvoimani on niin heikko. Mieli on mustana.

Haluan lopettaa juomisen.

Hyvä, siitä se lähtee, ekasta päivästä. Ja kun et ota sitä ensimmäistä ryyppyä. Ja mikset menisi johonkin vertaistuki ryhmään, niitäkin löytyy. ja tämäkin on sellainen, mutta livenä ihmisten keskellä saat tunteen siitä ettet ole yksin, sinä selviät.
Mietit ja kyselet itseltäsi miksi, no alkoholisti juo, himo on voimakas. Olen ollut kauan raittiina mutta yhä on kirkkaana mielessä miten voimakas oli himo juoda, se voitti järjen.
Tsemppiä!

Hei, Lempeä kettu.
On jotenkin järkyttävää lukea tilanteestasi.
Jos itse palaisin lähtöruutuun, en tiedä kuinka sieltä voisin selviytyä.
Tuo kertomuksesi kuinka “henkinen ote” tuntuu olevan kerta kerran jälkeen voimakkaampi. Tarvitaan siis voimakkaampia toimia nousta. Kuinka monta kertaa voi siis retkahtaa, että vielä löytyy edellistä kertaa suurempi voima?

“Sitä ennen olin 5 viikkoa raittiina, kunnes saadusta lahjapullosta alkoi taas maistumaan,”

Kuinka tuo lahjapullo kulki mielessäsi? Kuinka kauan se oli Sinulla korkkaamattomana? Odotitko hetkeä jolloin voit sen korkata? Olisiko ollut jokin muu vaihtoehto tuolle lahjalle kuin juoda se?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
Vaikka en osaa viisaita neuvoja jakaa, voin kuitenkin ottaa tarinastasi oppia.
Minun tarinani on monille tuttu. Minun viimeinen kaljapurkkini on haudattu.

Putkis

Kirjoittelen lyhyesti tältä erää. Lahjapullo säilyi kaapissa viikon avaamattomana, jos muistan oikein. En nimittäin muista aivan tarkasti, siksi en osaa aivan tarkkaan sanoa, olenko juonut 2 vai peräti 3 viikkoa. 5 viikkoa kuitenkin sinnittelin raittiina. Liekö sitä kuuluisaa kuivahumalaa. Aioin antaa viinipullon eteenpäin, olin jo suunnitellut kuka siitä ilahtuisi, kuitenkin join sen itse…

Olen itsekin järkyttynyt tästä tilanteesta. Se kuvaa minunkin tuntojani hyvin. Käynyt läpi juomahistoriaa itsekseni, ääneen puhumalla. Miettinyt AA:ta. Kuvitellut, että joku kuulee ja näkee. Tänään se on auttanut. Juomia ei ole avattu, kaapissa niitä toki on. Tilanne on hyvin vakava. Pohjakosketus jälleen ja väsymys siihen, että “taas olen lähtöpisteessä”…kuinka väsyttävää se on joka kertoa tarpoa samaa suota taaksepäin. Mikä voisi olla se järeämpi keino jatkossa, kyllä se on AA, joka nyt kutsuu.

Niin,
Nyt Sinulla on päämäärä, AA.
Hyvä.
Muista antaa vastalahjana jollekulle juomat kaapistasi ennen kuin menet Aa:han. Uskoisin että se on järkevä vaihtoehto tilanteessasi.

Muistan kun itse lähdin katkolta kotiin. Autoni peräkontissa oli kätkettynä kaljasatsi, taskussani Antabusresepti. Olin alkumatkasta varma etten enää koskaan joisi. Lähestyessäni mökkiäni olin jo tehnyt suunnitelman kuinka saisin kaljat salaa autotallin kätköön. Olin varma että joisin ne kaljat… Lopettaisin sitten vähän myöhemmin… yhden illan vain.
Tiedän että jos olisin silloin juonut tuon yhden illan joisin yhä, jos eläisin.
Minulla oli silloin voimaa jättää juomatta. Luulen että rima väpätti pitkään telineillä mutta ei pudonnut.
Putkis

Olet oikealla tiellä. Olet tunnustanut tilanteesi ja suunnittelet jatkoa. Itselleni AA oli hyvä ja merkittävä kokemus. Missään minua ei ole otettu vastaan niin ymmärtäväisesti ja lämpimästi. Olin jo kokeillut psykologit, psykiatrit ym ilman apua. Ryhmiä on kuitenkin erilaisia, joten jos eka ei tunnu hyvävältä, kokeile muita.

Antabuksesta voisi olla apua. itse tosin kuulun siihen pieneen joukkoon ,joihin se ei vaikuta.

Kirjoittelen lyhyesti. Juomisen tarve ja halu on järkeä suurempi. Hirveä päivä töissä. Ajatus on jähmeä ja olo vaisu. Jotenkin tästä kuitenkin vielä selvitään ja katse on sinne eteenpäin, vaikka tälläkin hetkellä juominen olisi paras asia, mitä tässä tilanteessa vois tehdä…mieli syöttää tätä vahvaa juomatarinaa.

Heips, Lempeä kettu.
Mikä on tilanne nyt?

Selvinpäin olen. Koko päivän mielessäni pyöri, että lopettaminen nyt tässä vaiheessa ei vielä kannata! Ettei mitään järkeä lopettaa vielä, kun vasta jotain 3 viikkoa mennyt. Eihän se ole vielä mitään. Tunsin alkoholin maun suussani ja mietin, missä ja millä hetkellä se tapahtuu, että pääsen rentoutumaan ja unohtamaan… unohtamaan mitä…? Jonkinlainen epätodellinen tila, jossa täytyy todella keskittyä alkoholiajatuksiltaan. Sellainen minusta on taas tullut. Alkoholisti. Pakonomaista juomista. Eihän tässä ole mitään järkeä enää! Ei hiventäkään. Ja just siksi, just nyt täytyy olla entistä kovemmin selvinpäin! Olen siis selvinpäin tällä hetkellä.

Hei.

Voimia kovasti.
Yritä jaksaa sinnitellä. Huomenna jo helpompaa.

Kiitos. ?
Olen ottanut selville, millä kadulla AA sijaitsee, millainen rakennus se on ja milloin kokoontuu.

Hienosti toimittu Lempeä kettu.
“Me” odotamme innolla kuinka Sinun tarinasi jatkuu.

?

Juoda tekee mieli. Alkoholin maku tulee hetkittäin suuhun. Se on yhtä voimakas “muisto” kuin hattaran tuoksu markkinoilla. Ajatukset petaa monelta, mitä ja missä. Vahvistaa vain käsitystä, että ongelma on. Yhdellä oluella tätä tilannetta ei enää hoideta, joten ne höpötykset saa nyt jäädä.

Ylpeyttä tunnen kokonaisesta kolmesta päivästä ilman… täytyykö edes sanoa mitä. :smiley:

Pään sisäinen myrsky on ollut kova, mutta selvinpäin mennään ja AA:n opein päivä kerrallaan ja minun tapaukseni toisinaan hetki kerrallaan. Sietämätöntä herkkyyttä on ollut ilmassa, joka on ajanut juomaan päivä toisensa jälkeen, mutta nyt tilalle on tullut lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä.

Haluan uskoa, että nyt onnistun karistamaan juoppo-minän kannoiltani, enkä enää palaa juopottelu-elämään. Jos en toivoisi sitä näin paljon, tuskin olisin pystynyt näihin 3 päivääkään…

Erittäin vahvasti raittiina tänään. Ja mikä ihmeellistä, tänään ei ole ollut ensimmäistäkään juomiseen liittyvää ajatusta. Olen elänyt kuin kuka tahansa ei-alko-ongelmainen, ihmeellisen ihana tunne. Tällaiset päivät kannustavat jatkamaan just näin. ?

Alkoholisti olen, siitä ei ole epäilystäkään. Kannan tätä mukanani koko elämäni, enkä edes ajatuksen tasolla aio palata kohtuukäyttöön saati kokeilemaan, miltä yksi maistuu, kun olen tämän raittiuden saanut.

Voi Lempeä kettu! ? Olen todella pahoillani, että tilanteesi luisui tuohon. En kuitenkaan usko, että edelliset onnistumiset, vaikka hetkittäisetkin, ovat menneet hukkaan tai peräti pahentaneet tilannetta. Sinulla oli niin valtavan hyviä pohdintoja aiemminkin, että toivon sinun saavan uudestaan lankojen päästä kiinni. Ymmärrän kyllä täysin tunteen, että tuntuu aina pahemmalta ja edellistä kovemmalta iskulta. Ehkä juuri siksi, kun on kerta kerralta luullut olevansa paremmin valmistautunut ja tilanteen päällä. Olen kuitenkin iloinen, että olet nyt hyvää vauhtia uudessa entistä uljaammassa alussa. On varmasti hyvä idea jättää kohtuullistamisen kokeilut kokonaan ja ottaa ihan uusi asenne. Loppuelämästäsi tulee varmasti vielä aivan mahtava, onnittelut siitä!

Olen koko matkani ajan saanut kirjoituksistasi varmaan enemmän tsemppiä ja ajattelemisen aihetta kuin arvaatkaan, joten minulla on täysin oma lehmä ojassa toivoessani, että jatkat ahkeraa kirjoittelua. Luulen, että tällä puolella se on jopa jotenkin helpompaa. Vähentäjissä kun tulee ainakin itse välillä tahtomattaan myös triggeröidyksi. Jatkan itse kuitenkin vielä siellä, mutta ovi on tännekin auki.

Ihanaa loppuelämäsi ensimmäistä päivää sinulle ja kaikille muillekin! ?

Hei! Tulin kurkkaamaan kirjoituksia ja kiitos Elohiiri tästä. Olen miltei sanaton. En osaa oikeastaan muuta sanoa kuin että oikein mukava kuulla tuosta. Teen kaikkeni etten luisu tissuttelun ihmeelliseen itsepetokseen alkoholistina. Kirjoittelen täällä puolella, joten palaamisiin täällä. ?

Nyt ei ole juurikaan muuta kerrottavaa kuin että 6. päivä tosiaan menossa ja alkoholi ei ole ollut missään muodossa mielessä. Olo on vapaa sen puolesta. Ei muuta raportoitavaa. Nautitaan raittiudesta ja ihanasta sunnuntaista!

VIIKKO. Nyt saa onnitella itseään.

Tänään tyypillisiä alkoholiajatuksia “milloin juon, mitä, missä”…On ollut kaipuuta aiheen pariin, makumaailmoihin, maanantain työstressiä lieventääkseni. Opin tunnistamaan aiheita, jolloin juominen on houkuttelevampaa kuin yleensä.

10 päivää on mennyt ja pahin on takana. Muistan kuinka vaikeaa lopettaminen oli. Vieroitusoireet kestivät 3 päivän ajan. Sen jälkeen ne hiipuivat 5 %:n siitä voimakkuudesta, mitä lopettaessa olivat. Erittäin onnellinen olen, että lopetin käytön, vaikka ajatuskehät eivät sitä puoltaneetkaan. Eipä ole tarvinut itseään enää hävetä, eikä juosta päivittäisten alkoholiannosten perässä kauppoja ja kassoja vaihdellen.

mä tuun tänne usein kirjottelemaan krapulassa. join juuri viikon melkeen joka päivä, tänään menty muutaman loiventavan voimalla mutta nyt selvinpäin

retkahdin viime lauantaina vähän aikaa AA palaverin jälkeen. sain AA:sta voimaa ottaa antabuksen, mutta join silti. sitä ennen join kesälomalla, kävin 1,5viikkoa joka ikinen päivä AA:ssa kun päätin että lomalla en juo. no join silti.

tämä päivä on ollut ihan hirveä, itsensä solvaamista ja miettimistä miksi? olo on ollut aivan järkyttävän kamala. olen alkoholisti ja haluan raitistua, mutta miksi minä en siihen kykene? olen lopettanut varmaan 10 kertaa, mutta aina palaan pullon ääreen

mulla on joku nukahtamislääke yöksi, saa nähdä auttaako se. jospa huomenna olisi inhimillinen olo/päivä. huominen sunnuntai menee turvallisesti vanhempien luona, mutta sitten taas yksin omille kämpille.

mietin vaan, että kuinka kauan kestää ennenkun olen taas pulassa alkoholin kanssa :cry: en aina juo putkia joten kärsin siitä paljon, kun joskus juominen pysyy hallinnassa. sitten juon “hallitusti” jonkun aikaa, käyn AA mutta jätän juomiset kertomatta. sitten tulee putki, ja kärsin

tämä on ihan kamala sairaus, varsinkin minun aivoilla kun mikään ei tunnu auttavan. tunnen AA:sta porukkaa jotka on loppujenlopuks raitistunu, mutta ravannu sitä ennen AA:n ja kentän väliä vuosia, yks jopa 7… sitten on niitä jotka on ekan AA-palaverin jälkeen lopettaneet viikossa. mulla ei kestä pää enää kauaa tätä