Morjens kaikille, jotka tämän lukee. En oikeastaan tiedä, miksi innostuin kirjoittelemaan, ehkäpä vaan omaksi ilokseni.
Eli olen jo eläkkeellä, lähes 7-kymppinen perusterve kaveri. Olen aikoinaan eronnut, lapset jo aikuisia ja asuvat muualla ja entinen vaimonikin on jo kuollut. Elelen siis yksinäni.
Ongelmana on kohtuuton kaljan kittaus. Illassa menee kymmenisen keskiolutta ja tätä on jatkunut jo varmaan parikymmentä vuotta. Verikokeissa kaikki arvot ovat olleet hyviä, verenpainetta on jonkun verran mutta lääkkeellä sekin pysyy aisoissa.
Jokainen, jopa minä, ymmärtää että tuollainen määrä kaljaa päivittäin on todella epäterveellistä. En vaan pysty olemaan ilman, vaan sitä tulee kitattua ihan ajankuluksi. Yksinäisen ilta menee mukavammin kun lipittelee kaljaa.
Koskaan alkoholin käyttö ei ole aiheuttanut mitään tapaturmia, en harrasta pöhnässä riitelyä vaan muutun päinvastoin ehkä vieläkin hiljaisemmaksi kuin muuten. Rattiin en ole humalassa mennyt enkä myöskään krapulan takia töistä jäänyt pois. Eli siinä mielessä ympäristö tuskin edes tietää tästä suurkäytöstäni.
En tykkää väkevistä enkä tykkää olla humalassa ja esimerkiksi kun olen porukassa ravintolassa, olen hyvinkin tarkka siitä, etten tule känniin.
Tämä kaljan kittaaminen on vaan niin ärsyttävää ja eniten siinä ärsyttää, etten pysty olemaan ilman. Vaikka tiedän, että jossain kohtaa tulee seinä vastaan ja terveys pettää. Mutta toisaalta kun on jo tämän ikäinen, niin sitä ajattelee, että onko sen niin väliä, mihin kuolee? Kun kuolee joka tapauksessa.
Olen välillä tosi vihainen itselleni siitä, ettei minulla ole vahvempaa henkistä selkärankaa, että pystyisin lopettamaan. Ei ole siihen motivaatiota.
Jos joku on löytänyt hyvän konstin henkisen selkärangan vahvistamiseksi, hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Otin myös itse tänään 2 rauhoittavaa, vaikka ei ollut edes mitään erityistä syytä. Alkoa ei ole tehnyt mieli. En ollut stressaantunut tai mitään. Anteeksi, etten tänään ehtinyt vastata tuohon omaan ketjuuni. Ollut niin hektistä.