Onko kokemusta kuinka pitkät ja vaikeat ovat tämän opioidin vieroitusoireet?
Vaikka ihan noin yleisellä tasolla.
Mennyt muutama kuukausi n. 50mg-60mg/vrk oraalisesti.
Onko verrattavissa jonkun vastaavan opioidin/opiaatin irrottautumisen vaikeuteen?
Tästä on vaan niin helppo tykätä. Hitaat ei ole ollut mun ongelma, en tykkää erityisesti (esim. bubre, yök…). Mutta kyłlä tälläiseen aineeseen helposti tykästyy, vaikka kipuun tätä joudun ensisijaisesti käyttämään.
(Tiedän että Google tietää kaiken, mutta mites täällä…)
^ Oksennusta, oksennusta, oksennusta ja vielä kerran ihan vitusti oksennusta . Tarvitsin pahoinvointilääkettä(Primperan), jotta sain edes veden pysymään vähän aikaa sisällä ja siinäkin oli oman kikkailunsa, että sain sen pahoinvointilääkkeen pysymään sisällä. Järkyttävät kivut ja säryt, lähinnä jaloissa ja käsissä, mutta oikeastaan koko kropassa+tietty perusopparireflavatsakivut. Normaalisti en siis mistään järin pahoista kivuista kärsi, nuo tulivat ihan reflojen myötä. Palelu oli aivan jäätävän helvetillistä , kun olen muutoinkin herkkä palelemaan ja se piti vain kärsiä kylmällä vessanlattialla maaten, kun eipä siitä paljoa jaksanut nousta, eikä kyllä kannattanutkaan kovin pitkälle lähteä seikkailemaan ja ympäriinsä oksentelemaan. MUTTA tuo kaikki oli ohitse 3 vrk. päästä ja sitten olo helpotti todella paljon. Tietenkin mua heikotti aivan sairaasti moisen jälkeen, mutta pääsin sentään mukavaan, lämpimään sänkyyn lepäämään ja nukkumaan ja sain syötyäkin. Toisella kertaa(2 kertaa elämässäni tuon siis kokenut) taisin käyttää ihan mirtatsapiinia siihen, että sain nukuttua ja syötyä kunnolla.
Tämä on siis vain minun kokemukseni. En ole hirveästi oksikodonia käyttänyt ja noita refloja edelsivät max. reilun kuukauden putket, joiden aikana sitä roipetta meni päivittäin vaihtelevasti 20-120 mg, jos nyt yhtään oikein muistan. Jos on käyttänyt pidempään, niin on toki odotettavissa, että reflatkin kestävät pidempään, mutta yleensäkin oksikodonin akuutit fyysiset viekkarit ovat hyvin nopeasti ohitse vs. monet muut aineet. Niin, ja mähän siis lopetin ihan kylmä kalkkuna -metodilla, eli asteittain tiputtelemalla nuo reflat saattavat mennä paljon tuskattomammin ohitse, jos toki sillä tavoin kestävät pidempään.
Sitten se psyykkinen puoli: Jos sä kovasti olet oksikodoniin mieltynyt, niin totta kai akuuttien reflojen jälkeen saattaa hyvinkin alkaa puskea kaikenlaista masennusta, väsymystä, saamattomuutta ja aineen himoa, jotka eivät niin vain minnekään katoakaan. Psyyken puolestakin se rauhallinen annoksen tiputtelu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kylmä kalkkuna. Mulla nyt on ollut se bupre kuvioissa sen verran tiiviisti, että sillä sain kyllä mielialalääkittyä itseäni ihan riittävästi ja pidettyä itseni helpostikin erossa kovemmista oppareista.
Ei ole kokemusta tuon aineen viekkareista, mutta ilmeisestikin todella rajut mutta lyhytkestoset (eli just koniin voi vertautua aika hyvin), mut ite en ees lähtis kokeilemaan vaan vaihtaisin lennosta (tai no en ihan lennosta, mut siitä ku on kunnol viekkareis) bupreen ja tiputtelisin sillä (varsinkin jos tolla itellään ei onnistu hidas tiputtaminen).
Katsotaan tilanteen mukaan. Psyykkinen puoli on ehkä suurin ongelma. Toisaalta myös Oksikodonin lisäksi käytössä on pari muutakin lääkettä joiden lopettamista pitää harkita. Ei vaan ole kanttia sanoa lekuriile et lopettaisi. Kohtalaisen riippuvainen olo. Pakko näitä on kuitenkin syödä oikeaan tarpeeseen, mut välillä hakee oloja.
Lekuri läiiskäsi norspan laastarin kehooni kiinni. Sehän on bubrenorfiinia, joten eikö oksikodonin pitäisi olla toimimatta. Bubrenhan pitäisi blokata muiden jarrujen vaikutusta, mutta en ole huomannut oksikodonin vaikutuksen heikentyvän.
Jos lopettaisin oksikodoni valmisteiden käytön, niin auttaisikohan tämä norspan laastari asiaan? Siis viekkareihin?
Mietin vaan kuinkakohan tehokas kivunlievitykseen norspan on?
Mulla on oksikodonilääkitys ja subun kanssa oon ajoittain pelleillyt, niin ei ole refloja tullut vaihdoista ja toimivat osittain päällekkäin, vaikkei periaatteessa näin pitäisi olla. Mutta kun otin kerran pelkän norspan -laastarin eri muodoissa, tuli reflat oxyistä.
Mulla on annosta pudottamallakin tullut reflat oksikodonista, eniten ollut se himo aineeseen ja sellainen pakonomainen tarve ottaa. 14 tunnin kohdalla viimeisestä annoksesta on tullut jo muutenkin pienet reflat, eli oon varmaan aika helvetin koukussa siihen… Mutten ole kertaakaan onnistunut seinään lopettamaan, pari kertaa asteittain tiputtamalla kyllä. Eli suosittelen todella tiputtamaan asteittain, jos mahdollista, kun on kropallekin parempi vaihtoehto! Jouduin kerran sairaalaan, kun yritin seinään lopettaa ja kielsivät kokeilemasta toiste
No, tosiaan kun oot käyttäny oraalisesti ja kipuun, etkä i.v ja nousuja metsästäen, niin tuosta tulee se ero.
Älä ota nyt sit vittuiluna, mutta voi olla että selviät viikon flunssalla ja toisen vkon vitutuksella.
Tai oot kaks viikkoa aivan paskana, tyyliin laatta lentää, paskat housussa, kylmä-kuuma-kylmä, ihana kylmä hiki, vatta kaputt, pää kipeä, luut sairaan kipeät, tyyliin makaaminen sattuu ihan vitusti. [size=85] (tää on mun mielestä fyysisistä vittumaisin se vitun luukipu+sisältä hohkaava kylmyys)[/size] ja sen jälkeen loppuelämä ei tule ikinä oikeastaan olemaan kivaa ilman täysagoja.
Luultavammin jotain noiden väliin, niin ja se on kans jotenki saatanan vittumaista kun ei kulu aika, eikä tosiaan saa mitään aikaseks turhaa miettiäkkään et lähtis lenkille tai lukis jotain yms. Eli se pari vkoa voikin tuntua kahdelta vuodelta.
Ehkä tosta jäi tulematta ilmi, että vaikka mulla ne on respalla, niin silti käyttötapa on ollut itsellä rännääminen ja nokittaminen ja annokset olleet isoja (200mg:stä ylöspäin).
edit: Ja oon ymmärtänyt, että Helion tapauksessa olisi myös kyse muustakin kuin kivun hoidosta?!
Juu, tiedän zydeemin, itelläkin meni joskus 2-300mg päivässä ja ei menny kipuun, siitä on jo aikaa ehkä 15v.
Mutta nyt joutuu käymään sitten korvaushoidossa, ja luultavasti hyvin pitkään.
Täysagonistithan ne sit lopulta laitto valinnan eteen: rekan alle tai xonelle!!!
Olen kyllä testannut iv käyttöä joskus, mutta tällä hetkellä en tosiaankaan viitsi tuhlata lääkkeitä, koska kivut on sitä luokkaa ettei mitään järkeä.
Tosin nyt on kipuun temgesic ja norspan. Ajattelin kyllä pyytää vaihtoa takaisin oksikodoniin. Bubre tuntuu usein liian heikolta.
Helppo näitä on käyttää hupina, mutta olen oppinut käyttämään opioideja oikeammin, kun sain käteeni todella vakavan hermovaurion ja paljon muuta kroonista kipua aiheuttavaa, niin on oppinut paremmin hallitsemaan ja arvostamaan opioideja/opiaatteja. Välillä kipu on niin kovaa, että tuntuu siltä kuin koko käden amputaatio olisi paras ratkaisu.
Tai sitten siirtyminen heroiiniin ja fentanyyliin.
Irtauduin juuri oksikodonista, jota käytin noin puolen vuoden ajan kiihtyvään tahtiin aina euforiaa hakien lopuksi viikkoja joka päivä. Annoksen ollessa lopuksi jotain 120mg päivässä.Vierottuakseni otin viikon ajan bupree ihan mikroannoksia (nenään), jottta pystyin käymään töissä ja niillä vierotusoireet pysyikin poissa tai siirtyi. Tänään on 6. päivä ilman mitään opiaattia ja tuntuis olevan vierotusoireet takana.
Mun vierotusoireet on ollut lähinnä kovaa palelua, kuin kovassa kuumeessa (kuumeittari näytti silti 36,3) ja jonkun verran ripulia ja oksentamista. Kaikenkaikkiaan esimerkiksi influenssa on paljon pahempi. Tosin influenssaan on helpompi hakea sairauslomaa ja viedä todistus töihin (no tämä riippuu kovin elämän tilanteesta ja työstä). Kai ne reflat tekee ilkeämmäksi se tieto, että yksi nappi vaan suuhun ja tauti ja kaikki muutkin ongelmat korjaantuu sillä.
Sun tilanne toki eri, jos oikeesti tarvit kipulääkettä ja olet noinkin pitkään pitänyt annoksen noin alhaalla - en ole varma näenkö edes suurta ongelmaa käytössäsi, jos nuo tarpeeseen reseptillä saat. (Olen melkeinpä kateellinen, vaikka olenkin luvannut itselleni ja monelle muulle jättää opiaatit pysyvästi.) Meidän käytössä ja tilanteessa on toki paljon muutakin eroa.
Kohtuullisen haastavaa pitää näin voimakkaiden lääkkeiden käyttö hallinnassa. Euforia on sellainen sivuvaikutus ettei siitä tunnu koskaan saavansa tarpeeksi. Kuten sanoit, se korjaa kaikki ongelmat kivun poiston lisäksi.
Moni on kateellinen kokonais lääkityksestäni, mutta jos pääsisi elämään kehossani, tietäisi miksi voimakkaita kipulääkkeitä tarvitaan. Riippuvuus on pieni murhe, jos lääkkeistä on apua. Eikai tässä käytössä sinänsä ole muuta ongelmaa kuin psykologinen vitutus siitä, että joutuu ylipäätänsä käyttämään lääkkeitä ja siitä pelko ettei hallitse enään kivunhoitoa ja siirtyy siihen euforian etsimiseen.
Saan kaikki lääkkeeni kyllä ihan lääkäriltä, mutta kai pelkään sitä jostain syystä, että se vähentääkin kipulääkitystäni liikaa ja joutuu ostamaan kadulta.
Oon tässä miettynyt onko morfiini tehokkaampaa kuin oksikodoni? Kumpaakin olen saanut lekurilta iv:nä, mutta on vaikea vertailla kun en tiedä annoskokoja.
Onko teillä kellään semmosta ongelmaa oksikodonin kanssa, että jos käytät vaan kerran, eli otat semmosen vaikka 60mg setin kerralla, suht nolla toleilla. niin seuraavana päivänä on mieletön masennus, on niin harmaa olo ettei pysty ku yrittää nukkua. Ihan aina tota ei tuu, viimeks tuli vaikka olisin oletttanut että kun samassa setissä oli sieniä että olis after glow leijailut, mutta vitut, jäätävä masis
^ Ei ole tullut koskaan mitään tuollaista laskumeininkiä satunnaiskäytöllä. Opparikrapulasta olen saattanut hyvinkin kärsiä, mutta se nyt on vain sitä fyysistä pöhköä oloa ja ihan pikkujuttu esim. viinakrapulaan verrattuna :mrgreen: . Mieliala on ollut kuitenkin väliin oikein muikeakin opparikrapuloissa/-jälkeisissä, ei siis mistään masennuksista tietoakaan. Sitten toki asia on aivan eri, jos on kiskonut sitä oksikodonia sen verran tiiviisti, että siitä saa reflat, mutta ihan yhdenillanjutuista ei ole mitään tuollaista puskenut oppareiden kanssa. Stimuista saan kyllä aina laskut, vaikka olisin vain yhtenä iltana ottanut. Toki siinä “hieman” on eroa, onko vetänyt yhtenä iltana yhden Concertan vai parin viikon kaamean pirirännin, eli ekassa tapauksessa hetken vain vituttaa, väsyttää, eikä jaksa kiinnostaa paljon mikään ja toisessa tapauksessa ollaankin hyvin syvissä vesissä itsemurhaa tekemässä :mrgreen: .
Se on kun siitä edellisen päivän nautinnosta ja euforiasta jää haikeus siihen, kuinka kaikki tuntui hetken olevan hyvin.
Mulla on nyt lääkityksenä eri tuotteina bubrenorfiinia ja oksikodonia lääkärin määräyksellä kivun hoitoon. Päivittäin mennyt puolisen vuotta. Kova irrottautuminen näistä on sitten, jos kipu joskus loppuu.
Ja onhan tämä kohtuu haastavaa käyttää vain lääkinnällisiä määriä näitä, kun on pitkä päihdehistoria taustalla. Toivon, että jonain päivänä kipu hellittää ja voin lopettaa nämä lääkitykset.
. Tarvitsin pahoinvointilääkettä(Primperan), jotta sain edes veden pysymään vähän aikaa sisällä ja siinäkin oli oman kikkailunsa, että sain sen pahoinvointilääkkeen pysymään sisällä. Järkyttävät kivut ja säryt, lähinnä jaloissa ja käsissä, mutta oikeastaan koko kropassa+tietty perusopparireflavatsakivut. Normaalisti en siis mistään järin pahoista kivuista kärsi, nuo tulivat ihan reflojen myötä. Palelu oli aivan jäätävän helvetillistä 
Mutten ole kertaakaan onnistunut seinään lopettamaan, pari kertaa asteittain tiputtamalla kyllä. Eli suosittelen todella tiputtamaan asteittain, jos mahdollista, kun on kropallekin parempi vaihtoehto! Jouduin kerran sairaalaan, kun yritin seinään lopettaa ja kielsivät kokeilemasta toiste 
