Morjensta. 32-v, aviossa, 5-lasta. Alkoholisti, hyvää matkaa tiellä raittiuteen. 2-repsahdusta vuoden aikana.
Tämänkertainen repsahdus sattui männä viikonloppuna, tuli kuin puskista. Kaikki meni niin hyvin, ei viinanhimoa, ei mitään.
Syy: liiaksi herpaantuminen ja liian tyytyväinen olo, eli en ottanut päivää kerrallaan. Sekä se, etten ottanut antabusta vaikka olisi kannattanut, tilanne oli sellainen missä muutoin olisin ilman muuta juonut. Mutta se oma tyhmä itsevarmuus vielä tässä vaiheessa vesitti kaiken.
Seuraus: kaamea känni, vekki silmäkulmassa ja musta silmä, poissa töistä ja perheriita. Mutta pienempi kuin olisin voinut olettaa, vaimo on huomannut että piru vie, mieshän oikeasti yrittää. Ja ei ole hirveästi tarvinnut yrittää, kun ei himoa ole ollut. Selkeästi täytyy kuitenkin vielä pitää erityistilanteita silmillä, ja blokata juominen antabuksella. Vielä ne aivot oppii olemaan höpöttämättä, ja sitten kun pitää sen mantran yllä että 1 on liikaa ja 1000 liian vähän. Jokatapauksessa; risk management is the key.
Perusarki on rullannut oikein loistavasti ilman mitään lääkitystä, nämä erikoistilanteet kaipaa vielä hiukan kasaan raapimista.
Otin yhteyden työterveyteen, pitävät sieltä yhteyttä säännöllisesti toiveestani, lastensuojelu käväsi ja totesi että homma bueno, perheen kesken olemme äärimmäisen avoimia mitä tulee alkoholismiin.
Voisin kirjoitella myöhemmin minusta itsestäni lisää ja vähän tätä historiikkia availla. Mutta summa summarum, vaikka menneenä viikonloppuna retkahdus tuli aivan puskista, niin jänkhältä ko olla ja saattaa, se tuntu hit*n p@#kalta niin olo nyt sellainen että enään en näillä tiedoilla pysty epäonnistumaan. Olo on nyt vain sellainen seesteinen, että mun juomiset nyt vain on juotu ja thats it.
