no niin olen ollut juomatta 4.7 lähtien ja nyt repsahdin. olen juonut 3 siideriä ja 2 olutta. miksi sitä en tiedä itsekkään.
olo kuin olisin pettänyt perheeni saati sitten itseni. en tiedä mitä tekisin. apua tarviisin kipeästi. ja kannustusta myös. en halua heittää kaikkea saavuttamaani hukkaan. 15 vuo9tias tyttäreni on huolissaan ja samalla myös pettyntyt minuun. mitä voin tehdä ja miten pääsen taas jaloilleni
Eihän se maailma pariin siideriin kaadu - kunhan se jää siihen. Se ei ole olennaista, kuinka monta kertaa pitää kompuroida. Tärkeää on, kuinka monta kertaa nousee jaloilleen. 
Ei se mailma siihen kaadu ! Vaikka siltä tuntuiskin 
Eilen olin juttusilla yhen kaverin kans joka yritti ja yritti käydä AA:ssa ja ain tipahti.
Nyt vuosien jälkeen on päässyt tasapainoon muilla konsteilla.
Sanoi olleensa ensin 1.5 vuotta ilman ja sit syksyllä hirvimetällä juonu kerran.
Nyt taas raittiina ilman alkoholin mielitekoja 
Älä vaivu synkkyyteen !
Terveisin Kanttoona 
Mites tällä hetkellä menee ja millä fiiliksillä? Annahan kuulua itsestäsi! Täällä liika ei ole liikaa, ajatusten purku-mielessä:) Pää pystyyn ja reilusti jatkamaan siitä mihin jäit ennen tuota heikkoa hetkeä. Toivotaan, että voit jo valoisammin!!!
heippa !tällä hetkellä möyrin omantunnon tuskissa siitä että miten saatoin olla niin heikko. Olen sopinut tyttäreni kanssa ettei toi juominen oo mun juttu. Lupaus tuntui nii helpolta mutta mitäs jos taas lankean. Kuvittelin olevani vahva ja periksi antamaton. Mutta ehkä huominen on taas parempi päivä , en juonut tänäänkään ehkä selviän myös huomisesta. Onneksi ei voi elää kuin päivän kerrallaan.
mari… kuule, eipä se heikkoutta taida olla. Paremminkin omavoimaisuutta, joka ei kauas kanna. Alkoholismi on sairaus, eikä ihan flunssatauti olekaan, vaan paljon vakavampi.
Minä kompuroin aikanani paljonkin silloin kun en millään halunnut ottaa apua vastaan. Avun pyytäminen tuntui heikkouden osoitukselta ja siksi hakkasin päätäni Karjalan mäntyyn kauan. Vasta kun myönsin oman voimattomuuteni alkoholiin nähden, aloin toipua. Kohta on neljä raitista vuotta takana jos en ala ottamaan viinaa selvään päähän.
Ei tämä kaiken aikaa ole helppoa ollut minullakaan. Kuten aiemmin on neuvottu; ei lasketa kertoja jolloin kaatuu, vaan ne kerrat milloin nousee taas jaloilleen, ne ovat tärkeitä. Kokemuksistaan kannattaa oppia.
[quote=“marisaastamoinen”]
heippa !tällä hetkellä möyrin omantunnon tuskissa siitä että miten saatoin olla niin heikko. Olen sopinut tyttäreni kanssa ettei toi juominen oo mun juttu. Lupaus tuntui nii helpolta mutta mitäs jos taas lankean. Kuvittelin olevani vahva ja periksi antamaton.
Hieno juttu, että olet sopinut tyttäresi kanssa. Minut auttoi raittiuden tielle se, että kerroin kasvotusten muutamille alkoholisteille, että juominen “ei oo mun juttu”. Alkoholin suhteen olen voimaton, joissain muissa asioissa ole vahva ja ihan joissain jopa periksi antamaton.
Nyt vain seuraava kuukausia valppaana ja varovaisena. Mä uskon omaan kokemukseeni pohjaten siihen, että yksikin känni aktivoi sairauden. Aivot saa kuitenkin balansiin nopeasti. Riski retkahtaa on vain tulevan kuukauden aikana suurempi. Älä retkahda. Hae vaikka tilapäistä apua.
voi kiitos te ihanat ihmiset jotka kerrotte omaa tarinaanne. en siis olekaan niin huono ja epäonnistunut kuin olen kuvitellut. on vaan niin hemmetin vaikea myöntää että vieläkin olen sairas eli alkoholisti. niin minulla oli aivoverenvuoto 3 vuotta sitten. olen siis jatko ajalla. jollain tavalla tuo tapahtuma muutti minua . ennen olin iloinen ja ulospäin suuntautuva nyt kartan ihmisiä , työtovereita jne. diaknoosi on vakava masennus. ja siihenhän ei alkoholi kuulu tai ei pitäis kuulua. poltin korttini 4.7.2009 jolloin lopetin juomisen. kaikki oli niin helppoa kunnes vuosi vaihtui ja kuvittelin olevani vahva. voin juoda ne siiderit ja oluet . mutta eihän se mennyt niin. nyt taistelen sitä vastaan että voisin juoda pari , koska en voi.on niin helppo livetä entiseen ja huijata itseensä. kovasti yritän olla juomatta en juonut tänään , ehkä selviän huomisestakin. aurinkoista kevättä kaikille jotka kamppailevat asian kanssa. niinhän sitä sanotaan että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin
Mitäpä jos kokeilisit muuttaa ajattelutapaasi? Voisit aloittaa sillä, että ajattelisit; “minun ei tarvitse enää juoda.”
Minä olen ajatellut sillä tavalla jo aika kauan, eikä todellakaan enää tarvitse juoda. Kokemuksesta kerron, että “en voi sitä tai tätä” on omiaan herättämään itsesäälin tunteita ja ne jos mitkä ovat vaarallisia ainakin minulle.
Toi on Paarma hieno heitto mitä laukaisit ilmoille: minun ei tarvitse juoda vs. en voi juoda. Ensimmäinen ilmaus kertoo todellakin omasta halusta ja päätöksestä olla erossa alkoholista. Jälkimmäinen taas jostain ulkoisesta tai toissijaisesta syystä, muusta kuin omasta halusta, olla juomatta. Vaikee pukee sanoiksi omaa ahaa-ajatusta… Tällainen ajattelutapa nousi mukavasti omiin tunteisiin sen heti luettuani!
Mikään syy ei saa alkoholistia lopettamaan lopullisesti juomista, ellei sitä oikeasti sydämessään halua.
Alkoholisti voi olla juomatta vuoden tai vaikka viisi jos vaan haluaa,näyttääkseen muille että pystyy, koska sen jälkeen voi vetää perseet.
Juomishimo ei häviä sillä että olet juomatta koska terveys pettää, puoliso uhkaa jättää, lapset uhataan ottaa huostaan, asunto menee alta… jne.
Mikäli et itse halua olla juomatta, se himo ei lähde ajan kanssa, ei koskaan.
Tietysti alkoholisti voi itkeä että tietenkin haluaa olla juomatta koska muuten tapahtuu sitä tai tätä… mutta halua juoda se ei ikävä kyllä sammuta.
Se pitää tulla sydämestä 
hei te kaikki ihanat ihmiset. aikaa on kulunut jo pari viikkoa ja joka aamu olen päättänyt että tänään en juo. se on vaan helppo sanoa. maanantaina siis 29.03 on aika terapeutille , on siis tunnuksen aika. olen ollut heikko eli siis sairas.
olemme riidelleet mieheni kanssa siitä mihin rahani joutuvat. hän syyttää minua siitä että ne menevät VIINAAN JA PELAAMISEEN. kuinka tuo syytös satutti. Olin ollut tuon 8 kuukautta juomatta ja pelannut olin lottoa silloin tällöin. niinpä uhma nousi ja ajattelin että annetaan aihetta epäillyille. niin rahani tuo työkyvyttömyys eläke ei ole järin suuri, niin kuin voi ajatella että työ historiaa on vain n. 16 vuotta… no nyt taistelen vastaan sitä uhoa , ettei minun tarvitsisi näyttää tai todistaa mitään. olen heikoilla jäillä tiedän sen mutta miten selviän sitä en tiedä
Heippa,
Sun kannatta kertoa sille terapeutille ihan kaikki mikä mieltäsi painaa, sitähän varten he ovat olemassa. Parhaiten homma etenee kun olet täysin rehellinen hänelle; jättämällä asioita kertomatta hyöty käynnistäsi jää vähäiseksi.
Tsemppiä viikonloppuun ja maanantaihin asti!
Moikka Mari
Kyl se riittää kun itse tiedät asioiden todellisen laidan.
Parisuhdekiemurrellessa asiat kärjistyy joskus noihi lottokyttiksiin syyttä suotta.
Alas istuminen ja rauhallinen suhtautuminen riitelyn sijaan vaikka kattila kiehuis on hyväks jatkoa ajatellen.
suuttuneena tulee vaan lauottua asioita joita vois vaik jättää sanomatta.
Taka Joppauksessa… Hyvää alkanutta lauantaita