Nyt tämän (peli)hulluuden on loputtava

Valtti
1

Tervehdys kaikkille tämän foorumin aktiivilukijoille- sekä kirjoittajille. Ensi kosketukset sain tähän sivustoon lukijan roolissa jo pari vuotta sitten kun huolestuin omasta pelaamisesta, mutta poistuin nopeasti luettuani toinen toistaan hurjempia tarinoita. Nyt olen täällä takaisin, ja nyt haluan tarttua härkää sarvista oikein kunnolla… Tein uuden aiheen, mutta modet tai muu hlökunta siirtäköön jonnekin toisaalle tämän, jos siltä tuntuu. Tässä tarinaani:

Ikää kohta 21 vuotta, ja kaikenlaista pelaamista on tullut harrastettua helposti jo yli kymmenen vuotta. Kaikki alkoi isän kanssa satunnaisten ravi- tai vakiokimpoista, sekä papan kanssa markettien kolikkopeleistä reilusti alle yläkouluikäisenä… Urheiluvedonlyöntiä on tullut harrastettua myös aika helvetin kauan, toki tähän harrastukseen en ole onneksi katkennut niin paljoa, enkä koe sitä niin suureksi ongelmaksi. Vuosien saatossa peliongelma on muodostunut todella suureksi nimenomaan kolikko-ja kasinopeleihin. Hävityt summat on aika järkyttäviä.

Olen ryssinyt peruskoulun jälkeisen lukio-opiskeluni tähän peliriippuvuuteeni. Ensimmäisenä ja toisena vuotena en voinut olla kokonaista koulupäivää putkeen koulussa, kun välitunnilla tai hyppyrillä piti lähteä hakkaamaan RAYn koneita. Koulu loppuikin ennen abivuotta, kun kursseja ei kertynyt paskaakaan. Tästä siirryin työelämään tekemään vuokratyöläisenä erilaisia hommia, joskus jopa pidempiaikaisia keikkojakin löytyi. Noh, palkat meni tietenkin lähes kokonaan peleihin, ja nimenomaan potti pelisaleihin. Vielä silloin asuin vanhempien nurkissa, joten ainoa pakollinen juttu mihin rahaa meni tuolloin, oli puhelinlaskut. Kaikki muut kurkusta alas ja peleihin. Enemmän luonnollisesti peleihin. Pari vuotta sitten muutin omilleni, jolloin mukaan tuli vuokranmaksu sekä kaikki muut yksinasumisen kulut. Voitte varmaan arvata jäikö rahaa enää elämiseen, kun vuokra piti maksaa pienestä palkasta. Kaikki ylimääräinen pelaamiseen. Koska rahaa ei ollut normaaliin elämiseen pelaamisen jälkeen jäljellä, alkoi käsittämätön pikavippien ottaminen, jolla en edes rahoittanut elämisen kuluja, vaan yleensä pelasin nekin.

Niin sanottu herääminen tapahtui noin vuosi sitten. Sanoin äidilleni, että nyt on näin, että on kerääntynyt aivan vitusti erilaisia maksuja, ja kysyin nöyrästi voisiko hän ottaa lainan pankista (itse en ikäni puolesta saanut, tulojeni puolesta kyllä) , jotta voisin maksaa vippejä pois, etten menettäisi luottotietoja. Äitini suostui tähän, ja otti 7500 euroa lainaa, viiden vuoden maksuajalla. Maksoin mukamas kaikki kertyneet velat pois, mutta totuus oli toinen. Jätin maksamatta muutamia vippejä, jotta sain “käyttörahaa” pari tonnia. Nämä pelasin helposti alle viikossa… Aloin maksella vipeillä vippejä pois, sekä myös kuukausieriä tuosta pankkilainasta. Kierre oli taas valmis. Huomatkaa, että olin koko tämän ajan myös töissä, sain noin 1700 euroa käteen kuussa.

Muutaman kuukauden päästä sama asia. Äidille puhelu ja sanoin että nyt pitäisi puhua. Keskustelun ideana oli lainan korottaminen, johon todella pitkien jauhamisten jälkeen äitini suostui ihmeen kaupalla. Pankkilainaa oli nyt 12000. Olin 15-vuotiaasta asti muuten lainaillut isompiin hankintoihin äidiltäni rahaa, ja sanoin aina että “maksan kun alan saamaan joskus palkkaa.”
Kaikki velat tähän asti oli noin suurin piirtein:
Äidille 4000e
Pankille 11000e
Isovanhemmille 2500e
Pikavippifirmoille ja perintään 3000e.
Aika paljon rahaa pelaamiseen nuorelle kundille.
En pystynyt pelastamaan talouttani, koska pelasin niin saatanasti. Kaikki ylimääräinen peleihin. Elin aivan yli varojeni. Minulla diagnosoitiin masennus, ja syyn tähän arvaatte tai tiedätte varmaankin. Luottotiedot menivät myös, maksamattomasta parkkisakosta (Y)

Nykyhetki on vähän valoisampi. Olen palkkatöissä taas. Sain vakuutusyhtiöltä myös vuoden takaisesta työtapaturmasta kertakorvauksena yli 8000 euroa. Tällä maksoin äidilleni velkoja, ja muuallekin. Äiti tietää pelikoneriippuvuudestani, mutta luulee sen olevan ohi koska kusetin häntä, että pystyin lopettamaan muka tuosta vain… Nyt olen havahtunut todellisuuteen kunnolla, kun noista korvauksistakaan ei ole mitään jäljellä. Vippejä en enää saa, mutta olen siinä pisteessä, että palkkapäivänä menen ensin pottiin, ennen kuin maksan vuokran… Miten vitussa pääsen tästä eroon??! Olen soittanut peluuriin, syön masennuslääkkeitä, minulla on ollut yli vuoden tyttöystävä joka tietää pelihimostani, mutta ei koko totuutta. Pelottaa. Tarinaan mahtuu myös muutakin, kaikkea ei jaksa kirjoittaa… Itsemurhakin on käynyt joskus mielessä, tosin ei nyt vähään aikaan, koska masennuslääkkeet toimivat sikäli. Toivottavasti täältä löytyy jotain apua, sillä nyt tämän hulluuden on loputtava! Pelasin muuten äsken junaa odotellessa auton huoltoon tarkoitetun 130 euroa muutamassa minuutissa… :blush:

2

Tervetuloa kirjotteleen palstalle!

Sun historiikki on tuttua monelle pelurille, valitettavasti. Riippuvuudesta irti pääsy ei oo niin helppoa mitä toivois, mutta mahollista se kyllä on. Oon ite samankaltaisessa masennus+lääke kierteessä, yks suurin syy nimenomaan pelaaminen. Omasta kokemuksesta voin kertoa että kun saa pitemmän pelaamattoman ajanjakson ni myös masennus helpottaa. Ellei toki siihen oo samaan aikaan muita stressaavia tekijöitä.

Paljon on sulla tapahtunu ja joudut kohtaamaan vielä paljon epämieluisia asioita pelaamisen takia, mutta oot ottanu ensimmäisen oikean askeleen kun myönnät pelaamisen olevan ongelma. Siitä se lähtee, askel kerrallaan kohti parempaa päivää!

3

Hei

Itse painin juuri saman ongelman parissa jo 12v enempi tai vähempi pelien koukussa. Velkaa on noin 3000 enää ja asunto mennossa myyntiin jostai saisin ne rahat toki ja enempi itse mutta olen päättänyt silti vain luovuttaa lopullisesti kaiken suhteen. se on oma päätökseni johon en muita kannusta mutta itse valitsin tämän tien.

Oikeastaan koko tämä vuosi ollut sellaista alamäkeä että ei naurata. avioero tuli niin pahaan väliin ja tavalla jota en kyennyt hallitsemaan vaan tuli pelattua varmaan 10000e siinä surutyössä velaksi josta 7000e jo maksanutkin poies mutta nyt tuli pelattua sit ruokarahat 15päivää asti vaikka muihi menoihi rahat viel on en jaksa enää.

Kaverit o hylänny 1 toisensa perää vanhemmat hoitaa talouteni omilla rahoillani tosin mutta penniäkään en saa muuta eli eipä heistä ole sitä ratkaisua tähänkään. mistään muualta en saa rahaa olen niin kypsä tähän että päätös on tehty.

a-klinikka, terapia, ryhmät, lääkärit näillä olen käynyt avuksi olen saanut masennuslääkkeitä ei mitään tehoa mun mielialaan olen immuuni poikkeus kuullemma. ja muuten en ole tavannut ketään joka tajuaisi mun ongelmistani kunnolla.

Ainoa keino pelaamattomuuteen on mysteeri se on jokaisella erilainen tie ja eri keinot toimivat. Sun täytyy mennä tosi syvälle päähäs ja etsiä se pelaamisen lähtökohta. se harvemmin on raha loppupeleissä se on jokin muu jos löydät sen olet pelaamaton jos tahdot.

4

Vakio, älä tee mitään itsellesi. Raha on aina vaan rahaa, ei sen takia kannata itselleen mitään lopullista tehä.

Avioero: tunteet tasaantuu ajanmyötä, muuta lohduttavaa en osaa sanoa. Mutta varmasti tulee vielä päivä jolloin huomaat että elämä hymyilee eikä ero enää ahdista.

Kaverit: jos kaverit on sinut jättäneet, ei auta muuta pikkuhiljaa ettiä tilanteita joissa on mahollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Joku uus ilmainen tai tosi halpa harrastus esimerkiksi. Ja tiedätkö, peliongelmaisistakin voi löytyä kavereita. Minä oon tutustunu moneen mahtavaan tyyppiin GA-ryhmän tiimoilta. Voi kutsua nykyään muutamia ihan kavereiksi!

Et oo kattonu vielä sun elämän kaikkia kortteja! Elä lähe pelipöydästä kesken pois. Voi olla että jo seuraava kierros on voitollinen, huomenna voi tapahtua jotain niin positiivista ettet uskokkaan! Älä luovuta! Jatka elämistä vaikka vaan piruillaksesi ex-vaimolle. Nimittäin hän varmasti järkyttyy jos kuulee kohtalosi, mutta hän joka tapauksessa jatkaa elämää.

Pura tänne valttiin paha olosi. Jookos?

5

Mulla o aina ollut omat vahvuuteni. en pelkää mitään o yks niistä. estäny kauppa ryöstö saamalla ite puukosta. työpaikalla keikkunu 15m ilma valjaita kokovuode toivoe et päättys luontasel taval mut ei peloto mies tipu. Ei mua kuoleminenkaa pelota kaikki täällä kuolee ja valtionki kannalta parempi et ennen eläkeikää. töitä oon tehny 16v lähtie ja vaikka oon 26v vasta niin ylitöistä tulee jo 15v palkkatyötä käytännös. verot maksettu jote rehellinen oo aina ollu.

Kavereitaki jeesannu voitollisina putkina yli 9000e edestä pitäny kirjaa jos joku maksais takasi joskus mut ei edes hädä hetkellä löydy ylimäärästä o pari sanonut. vanhemmat o aina opettanu kovalla kädellä mitä elämä on mulle ja täl kertaa se o se et ei rahaa ole ikinä antaneet mihinkää saati pelivelkoihi mut oot syömättä hetke ni alkaa raha pysyy lompakos o tä kerra opetus :slight_smile:.

Menipä katkeraks naurattaa vaa enempi itsekkäät ihmiset. perus faktaha o et heikot ei selviä mä oon aina ollut heikko. luottanu ihmisiin. auttanut. nii kiitos o kaiketi sit tässä.

Poltellaa ny tupakit poies katotaa jos kadulla vaik tonni kävelis vastaa

6

Heikko oot vasta sitten jos luovutat! Niin kauan kun jaksat edes hengittää sekunnista toiseen oot vahvoilla.

Elämä on hyvin kummallista. En itsekkään osaa pelätä kuolemaa, johtuen varmaan siitä että olen ollut hyvin monesti samassa tilanteessa kuin sinä nyt, eli jopa toivonut kuolemaa. Se ettei tunne kuolemanpelkoa, on muillekkin siis tuttua. Et ole yksin senkään asian kanssa.

On täysin turhaa menettää yhtäkään ihmishenkeä oman käden kautta. Vaikka omassa tilanteessa ei näe enää yhtään mitään toivoa ja mustat pilvet ovat paksuina kerroksina tummentaneet koko elämän, niin siitä huolimatta, aurinko paistaa noitten tummien raskaitten pilvien takana ja jossain vaiheessa aurinko sieltä taas pilkistää. Tämä on fakta. Minäkään en kykene vaikean ahdistuksen aikana hyväksymään tuota asiaa, tarvin silloin aina toisen ihmisen tukea. Ja tukeahan saa. Täältä valtista löytyy yhteystietoja, voi soittaa ja puhua nimettömänä, voi varata henk.kohtasen ajan kriisikeskukseen jotta pääsee puhumaan, ja aina voi lähteä yhteispäivystykseen. Jos ei omin voimin sinne pääse niin sitä varten meillä on yleinen hätänumero. Ambulanssikyydin soittaminen on paljon paljon paljon parempi vaihtoehto kuin se että että päättää päivänsä.

7

Ja vielä tuohon viimeiseen lauseeseen

Nousi hymy huulille. Monet monituiset kerrat minäki oon harkinnu että lähen kävelemään ympäri kaupunkia, kattelemaan jos jollakin ois tipahtanu maahan edes kymppi rahaa :slight_smile:

8

Niin ei ole uus juttu tämä lopullinenkaa ratkaisu yrittänyt en ole ennen koska sen teen vain kerran koska en ole ihan uus avuton siinäkään mielessä.

Apukeinoja en vain kunnioita kokeiltu on ja ne ovat olleet aika koomisia tarinoita enempi vaan.
kävin päivystyksessä kerran 1aikaa yöllä ja siel laitettii oottamaan 3tunni jälkee käveli tosi ovista itse ulos koska en koennut saavani verovaroilleni vastinetta. jos kukaan ei ehdi auttaa huomasin kyllä kuinka kahvilla oli hauskaa hoitajilla ja muillakin sinä aikana. Peliluuriinki olen soittanut ja kuulemma ekan kerran saanut hiljaseksi kyseisen auttajan joka ei osannut auttaa oikein mitenkään. lista jatkuu ei ole olennaista.

miks jatkaa ku itse ei ole nauttinut juuri elämästään teen töitä 2edestä yli 600h ylitöitä joka vuosi. kuolemalla muut tienaa yli 50000 vakuutu yms rahoja varmaa haluavatki niitä ku ei auta kukaa jota kaipaisi.

Mut vaikeinta o kun tekee sellasta työtä mis rahato ei selviä edes työviikosta ja jos ei käy töissä niin ei selviä mistään ympyrä sulkeutuu

9

Tässä asiassa sulla on niin tummat lasit silmillä ettet näe mitään värejä. Tuttua on tuoki. Kukaan meistä ei oo korvaamaton työpaikalla (vaikka kuin itse niin luulisimme tai haluaisimme). Olettaisin että sun kohalla kyse on siitä että ajattelet rahaa, eli ettet pärjäisi rahallisesti ilman töitä. Väärä ajatusmalli. Vaihtoehtoja on monia. Kukaan suomalainen ei kuole nälkään tai joudu tahtomattaan asumaan veneen alla. Kyse on vaan omista vaatimuksista joita elämälle asettaa.

Mikä on Vakio sun pahin skenaario jos jäät töistä sairauslomalle?

Korjaus, nyt vasta huomasin että sanoit ettet pärjää työviikosta ilman rahaa. Ymmärsin ensin ettet jaksa/kykene kunnolla työhön.

Onko maailmanloppu, jos pyydät vanhemmilta rahaa lainaa?

10

Mä olen keskisuuressa firmassa töissä pienessä osastossa jossa on aika raaka meininki jopa. Vaaditaan paljon ja töitä tehdään ympäri suomea. Mulla on työnarkomania joka on erään terapeuti mukaa osa sairautta joka liittyy peliriippuvuuteen joillain. Eli oon aika korvaamaton työpaikalla tavallaan tiedän että uus tulee tilalle mutta pomo o ite sanonu et toista ei ole 30v vastaa tullut.

Työ on aina ollut mulle kaikki kaikessa en osaa olla ilman. se tappaa mut nopeammi ku mikää muu ikinä täs maailmas. se että en pysty syömää ens viikosta alkaen juur mitää tarkottaa etten pysty työhö se o liia fyysistä ja kuluttavaa syömättä. Meidä firmassa ei sairaslomia katota hyvällä saati jotain peliriippuvuutta loppuvuosi pois töistä ja potkut ois sit edessä sit ne ei anna suosituksia kostoks ja ilma töitä ollaa sit alalla jossa suositukset o tärkeet ja se on mun alani en halua vaihtaa.

Ja jos menettää työpaikan ja siirtyy tuki eläjäks niin sitä köyhyyttä en itselleni suo ja liitosta en saa rahoja vaikka sopisin irtisanomiseni koska liityin vasta hetki sitten ku potkuja en saisi vaikka mikä tulis ni en jaksanu liittyä aijemmin

11

Vanhemmil o mu tilini josta o jotain jäljel millä ne laskut makselevat mitä tulee mutta pelasin ns ruoka tupakka ja sellaset rahat ens tilii asti.

Vanhemmat ei anna omistaa mitää mulle. oon 16v maksanu kaiken itse työlläni koska ne halus tehdä itsenäise miehe joka pärjäis aina omillaa rikkaita ovat ja rahaa on mutta ne eivät auta kun sanallisesti jotka muistan jo ulkoa mite se litanja menee. kokemusta on ja pyydetty

12

Jahas, me päästiin tässä keskustelussa samaan aiheeseen josta just kirjotin Himo pelata -ketjuun.

Eli kun tarkkaan mietit omaa tilannettasi, mieluummin tapat itsesi kuin kestät häpeää. Siitähän tästä on kyse.

Et voi tietää työkavereiden ja työnantajan mielipidettä peliongelmaan ennen kuin oot avannu oman suusi ja kertonut oman tilanteesi. Usko mua, et voi tietää. Vaikka kuinka työpaikalla olisi parjattu ihmisiä jotka pelaa omaisuutensa, kuinka tyhmiä ja heikkoja ne idiootit onkaan, niin kuitenkin, silloin kun sinä kerrot rehellisesti omasta tilanteesta, asia tulee niin lähelle työkavereita ja työnantajaa, että vasta silloin saat tietää heidän reaktion siihen.

Et uskokkaan kuinka sun elämä muuttuis jos uskaltaisit edes jollekkin työpaikalla kertoa asiasta! Oon sataprosenttisen varma että saisit tältä/näiltä ihmisiltä rahaa jotta voit käydä syömässä.

13

Oon kyllä ylpeä luonne ja häpeää en siedä kauheasti mutta työkavereihin ei pysty luottaa näis asiois. 2niistä on velkaa vielläkki mutta ku sanoi et tarvi rahaa takas ku oon sotkenu asiani niin ei pystyny. 2 muulla on nii pahat velat ittel että tiedän ettei ole varaa koska ovat ulosotossa joten ja pomolta on saanu lainaa jotkut mutta en tiedä.

Kai sitä juttelee huomen vanhempie samat neuvot läpi ja miettii jos raha jostai irtoais.

14

Elikkäs teillä on työpaikalla muillaki talousongelmia. Sillon sulla pitäis olla vielä himpun verran helpompi niellä ylpeys ja laskeutua tavallisten köyhien suomalaisten tallaajien joukkoon :smiley:

Ei mutta tosipuheella, ihmettelen syvästi jos sun vanhemmat ei helppaa sua. Printtaa vaikka tämä keskustelu mukaan, jotta vanhempasi näkevät kuinka ahtaalla sinä oikeesti oot.

Pidän sulle peukut pystyssä! Ja tästä vielä siihen kun sanoit olevas heikko. Et oo läheskää niin heikko ku mitä ite kuvittelit.

15

On mutta ne liittyy väkivalta rikosten korvaus summii eikä peliriippuvuutee jolle on naurettu työpaikalla yleisesti.

Mut joo vanhemmille lakki kouras kattoo mite käy tai tiedän mut ehkä neki herää auttaa vasta liia myöhää kute asioil o tapana mut syyttömiähä ne mu ongelmii o

16

On teillä erikoinen työyhteisö ku väkivalta rikokset on “hyväksyttyjä” ja peliriippuvuus on naurun asia :open_mouth:

Johtunee siitä että peliriippuvuudesta on alettu puhumaan julkisuudessa aika vastikään. Jos kertoisit työpaikalla että by the way, mää oon muuten alkoholisti, niin jokainen tietäis mistä on kyse ja hyvin todennäköisesti alkais tsemppaamaan sua. Peliriippuvuus on vielä niin vähän esillä julkisuudessa, ettei ihmiset oikeasti tiedä mitä kaikkea siihen liittyy.

Mitkä sulla on nyt suunnitelmat? Meet siis huomenna vanhemmilta pyytämään rahaa. Jos vanhemmat ei auta (mitä en usko) niin onko sitten itsemurha seuraava vaihtoehto? Aiotko kokonaan skipata sen kohan jossa kerrot asiasta esim. pomolle? Aiemmin kirjotit siitä kuinka hyvä työntekijä sinä oot työnantajan mielestäki. Asetuppa hetkeksi sun pomon asemaan. Sulla on huippu työntekijä, joka tulee kertomaan vaikeasta tilanteestaan ja kertoo että on peliriippuvainen. Mitä pomona ajattelisit tilanteesta? Nauraisitko vain ja sanoisit että hoidappas ite omat ongelmas? Vai haluaisitko että työntekijä pysyy hyvässä työvireessä ja jatkaa töitä niin kuin ennenkin? Kallistun vahvasti jälkimmäiselle vaihtoeholle. Pomo haluaa pitää sut töissä, ja tulee joustamaan sun kohalla, antamaan esimerkiksi käteisenä palkkaennakkoa.

17

No mieste maailmas väkivalta ja viina on ok tai sellanen mihi kuka vaa voi sortua ja sitä katotaa sormieläpi mut tällänenasia on iha uutta kaikille muillekki se takia en oo itse saanu hoitoakaa alunalkaen ku ongelmat alko 10v sitte pahemmi. Kai sitä vois pomolta mennä joka o miljonääri pyytää lainaks 700 mitkä saan veronpalautuksia ja jos ei anna ottaa lopputili samalla koska uurastus ja työpanos on sitte ollut iha turhaa.

vanhemmilta tuski saan mitää muuta ku tappelu aikaa mut eipä se mua haittaa. on mulla pari asiaa myynnis jostai sais ehkä just ja just rahat ens viikoks et en mä luovuttanu ole täysin mut ei nää vaihtoehdot vie ku päiviä eteenpäi

18

Se riittää, eletään yks päivä kerrallaan ku ei me enempään pystytä.

Muuten, teeppäs itelle tili tänne jotta saat itelle pysyväksi nimimerkin Vakio. Tietää varmuudella silloin että se oot sinä joka kirjottaa :slight_smile:

19

Teen sen sit ku toivo on palannu tähä uppoavaa laivaa. et aika näyttää

20

Vakio, hmm erikoista että kirjoitat silti nickisi isolla vaikka olet pohjalla. ja kieltämättä erikoinen nicki muutenkin tälle saitille saatikka että olisit kirjautunut sisään. paras skenaario olisi että yrittäisit tulla juttusille ja ymmärtää peliongelman todellista syvyyttä paremmin. oma profilintini on taas että näillä “tietyillä” nickeillä yritetään saada se tietty kävijämäärä pysymään ja saada ne isot tuet tämän palstan pyörittämiseen…

koettakaa perkale pärjätä junapelurikuomat.

Kuunkuiskaajat - Loputon tie
youtube.com/watch?v=aphOQU1O3tg

täällä on surullisen monta yyhoota joten kysykää itseltänne että onko se ajan tappoa, puhdasta himoa pelata, pakoa yksinäisyydestä, jännityksen hakua kenties, hyväksytyksi tulemista, talouden kohentamista, vai pakoa kurjasta todellisuudesta pelien ihmeelliseen maailmaan. eli:
hyviä uutisia jos pelit eivät ole käyneet edes mielessänne 2 vikkoon. voitte huokaista helpotuksesta teillä ei ole pakonomaista tarvetta pelata. nyt teillä on aika lähteä korjaamaan tilanne. hus hus. hymyilkää niin maailma hymyilee teille varmasti takaisin.