Tervehdys kaikkille tämän foorumin aktiivilukijoille- sekä kirjoittajille. Ensi kosketukset sain tähän sivustoon lukijan roolissa jo pari vuotta sitten kun huolestuin omasta pelaamisesta, mutta poistuin nopeasti luettuani toinen toistaan hurjempia tarinoita. Nyt olen täällä takaisin, ja nyt haluan tarttua härkää sarvista oikein kunnolla… Tein uuden aiheen, mutta modet tai muu hlökunta siirtäköön jonnekin toisaalle tämän, jos siltä tuntuu. Tässä tarinaani:
Ikää kohta 21 vuotta, ja kaikenlaista pelaamista on tullut harrastettua helposti jo yli kymmenen vuotta. Kaikki alkoi isän kanssa satunnaisten ravi- tai vakiokimpoista, sekä papan kanssa markettien kolikkopeleistä reilusti alle yläkouluikäisenä… Urheiluvedonlyöntiä on tullut harrastettua myös aika helvetin kauan, toki tähän harrastukseen en ole onneksi katkennut niin paljoa, enkä koe sitä niin suureksi ongelmaksi. Vuosien saatossa peliongelma on muodostunut todella suureksi nimenomaan kolikko-ja kasinopeleihin. Hävityt summat on aika järkyttäviä.
Olen ryssinyt peruskoulun jälkeisen lukio-opiskeluni tähän peliriippuvuuteeni. Ensimmäisenä ja toisena vuotena en voinut olla kokonaista koulupäivää putkeen koulussa, kun välitunnilla tai hyppyrillä piti lähteä hakkaamaan RAYn koneita. Koulu loppuikin ennen abivuotta, kun kursseja ei kertynyt paskaakaan. Tästä siirryin työelämään tekemään vuokratyöläisenä erilaisia hommia, joskus jopa pidempiaikaisia keikkojakin löytyi. Noh, palkat meni tietenkin lähes kokonaan peleihin, ja nimenomaan potti pelisaleihin. Vielä silloin asuin vanhempien nurkissa, joten ainoa pakollinen juttu mihin rahaa meni tuolloin, oli puhelinlaskut. Kaikki muut kurkusta alas ja peleihin. Enemmän luonnollisesti peleihin. Pari vuotta sitten muutin omilleni, jolloin mukaan tuli vuokranmaksu sekä kaikki muut yksinasumisen kulut. Voitte varmaan arvata jäikö rahaa enää elämiseen, kun vuokra piti maksaa pienestä palkasta. Kaikki ylimääräinen pelaamiseen. Koska rahaa ei ollut normaaliin elämiseen pelaamisen jälkeen jäljellä, alkoi käsittämätön pikavippien ottaminen, jolla en edes rahoittanut elämisen kuluja, vaan yleensä pelasin nekin.
Niin sanottu herääminen tapahtui noin vuosi sitten. Sanoin äidilleni, että nyt on näin, että on kerääntynyt aivan vitusti erilaisia maksuja, ja kysyin nöyrästi voisiko hän ottaa lainan pankista (itse en ikäni puolesta saanut, tulojeni puolesta kyllä) , jotta voisin maksaa vippejä pois, etten menettäisi luottotietoja. Äitini suostui tähän, ja otti 7500 euroa lainaa, viiden vuoden maksuajalla. Maksoin mukamas kaikki kertyneet velat pois, mutta totuus oli toinen. Jätin maksamatta muutamia vippejä, jotta sain “käyttörahaa” pari tonnia. Nämä pelasin helposti alle viikossa… Aloin maksella vipeillä vippejä pois, sekä myös kuukausieriä tuosta pankkilainasta. Kierre oli taas valmis. Huomatkaa, että olin koko tämän ajan myös töissä, sain noin 1700 euroa käteen kuussa.
Muutaman kuukauden päästä sama asia. Äidille puhelu ja sanoin että nyt pitäisi puhua. Keskustelun ideana oli lainan korottaminen, johon todella pitkien jauhamisten jälkeen äitini suostui ihmeen kaupalla. Pankkilainaa oli nyt 12000. Olin 15-vuotiaasta asti muuten lainaillut isompiin hankintoihin äidiltäni rahaa, ja sanoin aina että “maksan kun alan saamaan joskus palkkaa.”
Kaikki velat tähän asti oli noin suurin piirtein:
Äidille 4000e
Pankille 11000e
Isovanhemmille 2500e
Pikavippifirmoille ja perintään 3000e.
Aika paljon rahaa pelaamiseen nuorelle kundille.
En pystynyt pelastamaan talouttani, koska pelasin niin saatanasti. Kaikki ylimääräinen peleihin. Elin aivan yli varojeni. Minulla diagnosoitiin masennus, ja syyn tähän arvaatte tai tiedätte varmaankin. Luottotiedot menivät myös, maksamattomasta parkkisakosta (Y)
Nykyhetki on vähän valoisampi. Olen palkkatöissä taas. Sain vakuutusyhtiöltä myös vuoden takaisesta työtapaturmasta kertakorvauksena yli 8000 euroa. Tällä maksoin äidilleni velkoja, ja muuallekin. Äiti tietää pelikoneriippuvuudestani, mutta luulee sen olevan ohi koska kusetin häntä, että pystyin lopettamaan muka tuosta vain… Nyt olen havahtunut todellisuuteen kunnolla, kun noista korvauksistakaan ei ole mitään jäljellä. Vippejä en enää saa, mutta olen siinä pisteessä, että palkkapäivänä menen ensin pottiin, ennen kuin maksan vuokran… Miten vitussa pääsen tästä eroon??! Olen soittanut peluuriin, syön masennuslääkkeitä, minulla on ollut yli vuoden tyttöystävä joka tietää pelihimostani, mutta ei koko totuutta. Pelottaa. Tarinaan mahtuu myös muutakin, kaikkea ei jaksa kirjoittaa… Itsemurhakin on käynyt joskus mielessä, tosin ei nyt vähään aikaan, koska masennuslääkkeet toimivat sikäli. Toivottavasti täältä löytyy jotain apua, sillä nyt tämän hulluuden on loputtava! Pelasin muuten äsken junaa odotellessa auton huoltoon tarkoitetun 130 euroa muutamassa minuutissa…