Olen aina käyttänyt alkoholia huolettomasti, ja minulla on voimakas taipumus kehittää riippuvuuksia mihin tahansa. Alkoholiinhan se kehittyy kaiketi aina, jos jaksaa vaan panostaa aineen käyttämiseen.
Toukokuisen eron jälkeen olen juonut lähes joka päivä, ainakin pari ja yleensä enemmän. Viime aikoina olen juonut enemmän. Olen alkanut käydä hakemassa olueni eri kaupoista, koska pienellä paikkakunnalla myyjät ovat tuttuja. Sen verran paha on ongelma. Tunnen jo häpeää - kyse ei ole enää satunnaisesta keskiviikkogrillailusta. Juon joka päivä.
Olen tälläkin hetkellä pienessä kännissä. Töistä kotiin ajaessa kiittelin itseäni siitä, etten hakenut kaljaa kaupasta, koska kotona oli kaksi odottamassa, ja puoli pulloa vaniljakossua. Ne ovat nyt menneet. Huomenna on uusi päivä, jolloin teen työni ja hoidan kotini, ja pakollisten toimien jälkeen avaan pullon tai tölkin. Tai ehkä avaan ensimmäisen jo heti kotiuduttuani.
Olen tiedostava, akateeminen ihminen. Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en saa sitä tehtyä. En saa siitä kiinni. En osaa lopettaa. Joka päivälle on uusi syy avata olut. Joka ikiselle päivälle.
Ehkä tällä viestillä yritän avata itselleni uuden yhteisön, joka ehkä potkisi minua oikeaan suuntaan. Ehkä kirjoitan tämän vain siksi, että olisin muka yrittänyt tehdä jotain asialle. Motivaationi lopettaa juominen on nolla, mutta tottakai tajuan, että näin ei mitenkään voi jatkua. Ei näin voi ihminen elää. Hajoaa kroppa ja mieli.
Olisiko samassa ajatusvaiheessa olevia, tai sen läpikäyneitä?
Luulisin että itse olen eron jälkeen ollut lähes samassa tilanteessa. En itsekkään osannut tuolloin lopettaa tai vähentää. Oli niin helppoa kun kukaan ei ollut vahtimassa tai sanomassa asiasta mitään. Toki tajusin sen tuolloin itsekkin ettei tuossa juomisessa silloin ollut mitään järkeä. Eikä siinä sitten myöhemminkään ollut järkeä.
Lopettaminen tai vähentäminen vaatinee sen oman Ahaa-elämyksen. Se joko tulee tai sitten ei. Itselleni se tuli vasta viikko sitten. Monien vuosien jälkeen. Väliin mahtuu vähentämistä ja aika railakastakin dokaamista. Lopettamis päätöstä en osannut eron jälkeen vielä tehdä, enkä myöskään uuden suhteen myötä.
En tiedä mitä neuvoksi osaisin antaa. Mieti syitä miksi juot? Mikä olisi paremmin selvinpäin? Varmasti aamut ilman krapulaa/morkkista on parempia.
Nykyään itselläni on auttanut se, että olen jo joitakin vuosia harrastamaan asioita jotka minua oikeasti kiinnostaa. Kuntosalia ja triathlonia. Tuskin sekään välttämättä sun juttu on mutta aina jokaiselle löytyy jotakin. Olen löytänyt myös uusia selviä kavereita näistä harrastuspiireistä. Typerältä se kuulostaa omaan korvaanikin sanoa et koeta hommata joku harrastus. Ehkä se olisi jokin suuntaus vähentämiseen? En tiedä…
Eron jälkeen tein itse muutamien lärväyskännien jälkeen lopulta sen päätöksen,että pistin korkin kiinni kokonaan. Nyt suren kahta menetettyä rakastani: naista ja alkoholia. Välillä masentaa, pakko myöntää.
Itse olen vasta raitistelun alkupäässä, mutta joitain oivalluksia on tullut.
Pitää myöntää, että on ongelma. Teho voimistuu, kun sen sanoo jollekin ääneen. Sanoilla on iso voima. Tämän jälkeen mieli alkaa taistella ajatusta vastaan. Ainoa tehtävä on muistaa, mitä on myöntänyt.
Pitää olla rohkea, utelias ja ennakkoluuloton. Ainakin itselleni on iso pala se, että rakastamani alkoholi ei sovikaan mulle. Olen aina uskotellut, että se tekee hyvää. Nyt minun on myönnettävä, että siinä missä maito ei sovi kaikille, alkoholi ei sovi minulle. Uteliaisuus taas auttaa matkalla kohti uutta, raitista minää. On oikeastaan aika jännää seurata, mitä tapahtuu kun ei juo. Millainen ihminen sieltä löytyy?
Ei voi olla vähentäjä, jos kerta toisena jälkeen palaa samaan. Pitää tehdä selväksi, kuvitteleeko oikeasti pystyvänsä kohtuukäyttöön. Siinä missä halua juoda on aina löytynyt, pitää löytyä halua muuttaa tapojaan.
4. Hetki ja päivä kerrallaan.
Puoleksi hyvä, jos nuo juotuasi et hakenut lisää. Itse olisin taatusti tehnyt kohta uuden reissun kauppaan vielä joskus puoli vuotta sitten. Tänään en olisi edes juonut noita mitä sulta löytyi.
Hyvin sanottu Totuus vai tequila! Saman suuntaisia oivallauksia olen itsekkin kokenut tässä muutoksen tiellä. Erityisesti tuo uteliaisuus, millainen ihminen sieltä kuoriutuu, kun jättää kännäilyt väliin, on toiminut minulle kantavana voimana. Kivaa ja jännittävää tutustua uuteen minään! Itselläni siis tavoitteena lopettaa huomalajuominen, mikä johtaa usein muistin menetyksiin ja sekoiluihin. Tätä tapahtuu n. kerran parissa kuukaudessa tai harvemmin, mutta morkkikset kestävät pitkään ja varjostavat koko elämää. Muutaman ottaminen onnistuu kyllä enkä ole koskaan ollut mikään tissuttelija. Joten tavoitteena siis kohtuu käyttö ja kännikerrat pois.
Tämän uuden oivalluksen myötä elän juuri kuherruskuukautta uuden minäni kanssa. On hinoa, kun oivaltaa, että ei tarvitse juoda/humaltua. Toivon teille kaikille tsemppiä raitistumis prosesseissanne. Ottakaa fokukseen tämä jännittävä seikkailu kohti uutta minäänne, sieltä voi kuoriutua aivan mahtavia tyyppejä:)
