Nyt sen on tapahduttava

Olen taistellut itseni kanssa jo vuosia. Tiedän järjellä ajateltuna että nykyisin alkoholin käytöllä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia. Pois lukien se ohikiitävä nousuhumalan helpotus, mistä tarkemmin ajateltuna en edes ymmärrä mikä siinä viehättää.
Heräsin tänä aamuna taas krapulassa illan tissuttelun seurauksena. Lapset kouluun ja itse töihin. Töissä totaalinen aikaansaamattonuuden tunne. Ei vaan huvita.
Arkitissuttelua on ollut jo noin viisi vuotta. Varsinaiset ryyppyreissut olen saanut pidettyä kurissa nyt viimeisen vuoden ajan. Tämä siis seurausta noin vuoden takaisesta ryyppyreissusta joka meni yli ja vaimo reagoi siihen todella voimakkaasti. Kiitos siitä hänelle.
Nyt tätä tissuttelua tulee tehtyä salassa silloin kun vaimo on yövuorossa tai sitten jos olen työmatkalla.
Seuraavan päivän morkkis on aina todella suuri, jopa vaarallisia ajatuksia herättävä. Mutta sitten taas kun pari päivää on kulunut ja tilaisuus tulee niin morkkikset ovat unohtuneet ja kaljakauppa houkuttelee tavalla jota on vaikea edes kuvailla. Matkalla kauppaa ajattelen että ei tässä ole taas mitään järkeä, mutta siitä huolimatta menen ostamaan oluet.

Olen ajatellut alkon lopettamista jo monta kertaa ja pidemmän ajan. Nyt haluan sen tehdä todellakin ja ajattelin että jos kirjoittelen tänne niin saan jotain tarttumapintaa asiaan.

Lupaan nyt ITSELLENI että lopetan!

Onnittelut Upi79 päätöksestäsi. Olet antanut kenties elämäsi vaikeimman lupauksen, mutta älä säikähdä, tuon lupauksen on täällä antanut moni muukin. Moni on sen lupauksen pystynyt myös pitämään.

Kukaan ei tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa sinulla tulee olemaan. Kaikkien meidän kokemuksiemme mukaan kiusauksia ja horjumisia on luvassa. Älä emmi turvautua palstalaisten apuun kun heikko hetki iskee. Muista että lopputulos (irti alkoholista) korvaa tuhatkertaisesti kaikki kärsimykset.

Tervetuloa joukkoon.

Upi79 kirjoitti

Kauan yritin ja halusin olla kohtuujuoja. Sitten kun olin samantapaisessa pisteessä kuin sinä nyt ja halusin lopettaa, päätin lähteä hakemaan apua AA:sta. Olin tiennyt AA:n olemasaolosta jo kauan, mutta tarvitsin sellaisen pohjakosketuksen, että tuli halu lopettaa.
Olen saanut olla raittiina ensimmäisestä palaveri-illasta lähtien. Taistelut on taisteltu, juomishimoa ei ole. Sama mahdollisuus on sinullakin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hieno päätös UPI!

Onnea siitä.

Nimenomaan, että lupaat ITSELLESI sen. Muille annetut lupaukset ovat tyhjiä. Siinä se sitten tulee hyvänä sivutuotteena, että läheiset huomaavat jotain merkittävää ja positiivista tapahtuneen. Vaikka palsta on Me lopettajat, niin aniharva meistä - itseni mukaan lukien - on heti ekakerrasta onnistunut, takapakkeja tulee ja sortumisia, mutta ne kuuluvat asiaan. Kun vain pitää päämäärän kirkaana mielessä, niin sitä kohti vie jokainen takapakkikin. Älä ymmärrä väärin, en sano, että nii sinulle käy, mutta monelle meistä kuitenkin ja se kuuluu raitistumisprosessiin.

Kirjoittee kuulumisia ja mietteitä tänne ja lueskele muiden turinoita, niistä saa apua, iloa ja inspiraatiota!

Myötätuulta hyvälle matkalle!

Tänne vaan UPI, tervetuloa.

Olet asiaa miettinyt ja jo tänne rekisteröityminen on merkki, että juominen huolestuttaa.
Kiinnitti huomiota tuo, että vaimo kerran pillastui kunnolla. Jotain sellaista kerroit.
Hyvä vaimo. Pidä hänestä kiinni. Itse olen hukannut alkoholin ihmemaailmassa parit vaimot ja
naisystävät. Lisäksi meni rahatkin, työpaikka.
Toivon, että löydät itsellesi sopivan suhteen alkoholiin. Jos se on totaalilopetus, hienoa.
Tästä plinkistä ja omasta päiväkirjasta on apua. Minulle on ollut. Varmasti monelle muullekin.

Kerrohan aina välillä miten pärjäilet :slight_smile:

Tervetuloa, UPI, tällä me olemme samalla polulla. Hyvä päätös alkaa kirjoitella ja pohtia omaa alkon käyttöä. Joskus on paikallaan, että joku läheinen sanoo suorat sanat. Jos luet minun ketjua, niin samassa suossa piilojuomisen sun muiden tissuttelujen kanssa on rämmitty. Töpeksin sitten kohta vuosi sitten omastakin mielestä liikaa ja mieheni ei pillastunut, vaan aivan rauhallisesti kysyi, olisiko alkoholin käytölle jotain tehtävissä, voisinko lopettaa, koska lopputulos ei enää ole kenenkään mielestä hauska. Siitä meni korkki kiinni ja ollut nyt kohta 11 kuukautta. Elämäni parasta aikaa. Onnea matkallesi :slight_smile:

Tervetuloa lopettajiin upi :smiley: Kuten itsekin sanot, niin se hetkisen pieni nousuhumala ei ole haikailun väärti. Mieti aina krapulaa ja morkkista kun tulee mieleen että ottaisiko hieman…Olet juuri sopivassa vaiheessa ja alkoholinkäytön lopettaminen on mahdollista, asia jota et tule katumaan!