Hei, ihmiset. Olen 42-vuotias nainen, uusi tällä palstalla. Mietin ensin, että marssin lääkäriin ja “tunnustan” ongelmani ja pyydän jotain kemiallista apua, mutta… en pysty. En kehtaa. Joku kuitenkin kuulee tai näkee tai juoruaa… Joten pakko selvitä yksin (ja toivottavasti virtuaalivertaistuen voimin).
Viime viikonloppu pysäytti mut: tämän on PAKKO loppua. En voi maata päiväkaupalla sängyn pohjalla oksentamassa. Asiat jää hoitamatta, perhe kärsii. Olen alkanut saada rytmihäiriöitä. Olen juonut käytännössä katsoen pari vuotta - sekä arkena että viikonloppuina. En edes tiedä mistä tämä alkoi. Tissuttelun aloitin aina jo iltapäivällä, illalla olin jo kietaissut melko monta viskipaukkua / rommitotia ja aika paljon viiniä. Aina enemmän ja enemmän, koska päähänhän se ei enää tahtonut mennä. Olen täyttänyt jotain tyhjyyttä ja yrittänyt lievittää stressiä. Poikkeuksetta joka aamu olen herännyt krapulassa. Sitähän sitten olikin melkein pakko lähteä loiventamaan puoliltapäivin… ja taas mentiin. Olen yrittänyt lopettaa monta kertaa, mutta maksimiraittiusjakso on ollut neljä päivää. Aina jostain syystä ja “hyvien tekosyiden” varjolla lipsunut siihen samaan päivärytmiin.
Nyt sitten perjantain älyttömän ryypiskelyn jälkeen en ole ottanut mitään. Olo on aivan kuin jyrän alle jäänyt… Hikoilen, palelen, päätä särkee, oksettaa, sydän hakkaa niin että koko kroppa nytkähtelee. Nukkumisesta ei tietenkään tule mitään. Kertokaa joku, kauanko tämä kestää ja mitä ehkä vielä on odotettavissa. Alkoholia ei kyllä tee mieli yhtään, oon niin sairas olo.
Hei ja hyvä alku, siis kun sen itse tajuaa, ja mäkin lopullisesti vasta ihan viime päivinä
ja nyt yritän tota sun jo tekemää hurjaa temppua eli olla 4 vrk ilman paukkuja!
Naurattaa mutta ihan tosissaan olen ja en voi muuta kuin tsempata sua jatkaan ja jos et muuta apua keksi niin bentsoila
pahin olo pois ja lisää apua hakeen ja jos muualta niin täältä koska täällä on paljon kokemusta tietoa ja eritoten
symppistyyppejä jotka haluaa auttaa, tukea!
Mulle tuli välittömästi viestistäsi mieleen, että kannattaisi varmaan harkita esim päihdepolille tai A-klinikalle tai ihan vain lääkäripäivystykseen hakeutumista uudemman kerran. Juomisesi kuulostaa sen verran hc-meiningiltä, ja kun sitä on jatkunut noin kauankin putkeen, ettei omin avuin lopettaminen välttämättä ole ihan turvallista. Itsellä on viiden päivän mittaisen juomisen jälkeen kokemusta avokatkosta, ja tuolloin olo helpottui välittömästi kun sai oikeat lääkkeet viekkareihin. Plus lääkkeiden voimin kykeni nukkumaankin, mikä on kupolin kannalta melko tärkeä asia.
Avun hakemiseen ei kuole ja on erittäin pieni todennäköisyys, että joku tuttu sut sillä reissulla näkisi tms. Oman terveyden kanssa sen sijaan ei kannata leikkiä yhtään enempää, kuin mitä dokaillessa on jo tullut tehtyä!
…Lisäyksenä vielä, että jos olet lopettanut juomisen jo vloppuna ja viekkarit jatkuvat yhä, sitä suuremmalla syyllä hakisin pikimmiten apua. Käsittääkseni tuollaisessa tilanteessa on mahdollista sekin, että vointi yhtäkkiä huononee ja voi tulla esim kramppeja tms astetta vakavampaa oiretta. Paasata en halua, oon vaan susta huolissani!
Äh, en varmaankaan osaa käyttää tätä tsysteemiä; viestini katosi jonnekin.
No anyway, kiitos kovasti teille vastanneille
Mulla on vaan niin kauhea kynnys mennä minnekään avautumaan tästä, että en mä sitä nytkään aio tehdä. Toivon saavani tarpeeksi henkistä tukea esimerkiksi täältä ja mieheltäni. Fyysisestä puolesta: luin kyllä jostain, että juoppohulluuteen voi kuolla… sitä ei kyllä missään sanottu, että miten siinä henki lähtisi. Jonkun betson kyllä mielelläni illalla ottaisin, että saisin nukuttua, mutta eihän niitä vanhoja pillerinpuolikkaita nyt sitten mistään löydy, kun sellaisen tarvitsisin… osaatteko sanoa, milloin näiden tilojen pitäisi helpottaa? Viinaa ei kyllä tee yhtään mieli, että jotain positiivist a sentäs
En tiedä osaanko neuvoa vielä kummoisestikaan. Itsekin vasta lopettanut ja ihan pihalla -ainakin henkisesti. mistään en ilkiäisi apua hakea -ja tarpeen tulisi.
Olen aikaisemmin koettanut ja ollut yhden kesän juomatta (tadaa!) Ja odotus fyysisten oireiden kestämiseen on noin viikko-kaksi. Psyykkiset kestävätkin hieman kauemmin, mutta kun fyysiset olen selättänyt on psyykkisen puolenkin käsittely helpompaa. Näin sen yhden lopettamiskerran perusteella. Jokainen on yksilö ja yksilöilläkin on aikansa…
Tsemppiä kuitenkin itse kullekin…
Fyysisestä puolesta olen aina selvinnyt kahden - neljän päivän aikana. Psyykkinen puoli, lähinnä morkkis ottaa pidempään, kuukaudenkin. Masennuksiin taipuvainen en ole. Mene yksityiselle jos pelkäät mennä terveyskeskukseen. Minä kävin viimeksi pari vuotta sitten. Kerroin että stressi ja unihäiriöt rassaa. Lyhyen keskustelun jälkeen sain reseptin.
En tiedä mitä yksityinen nykyään maksaa, ehkä n. 50 - 60 €.
Itse kokemani vieroitusoireet ovat olleet tällaisia (viimeiset siis vuonna 2006):
kun join (opiskellen/konttoreilla ollenkin) niin muutaman vuoden päivittäisen juomisen jälkeen (määrä noin mäyräkoira illassa ja tuoppi-muutama päälle usein mutta ei aina) käsien tärinät alkoivat iltapäivisin eli alkoholilta haisevana aamulla en ollut, mutta lukuisat kerrat tuli kustua sänkyyn kun oluen nestemäärä on kuitenkin suuri
jos pakosta jouduin olemaan ilman - viinavaiheen aikana eli pari kertaa viikossa viinaa Ölbergiä kyytipoikana - niin kolmen-viiden päivän jälkeen alkoivat ne tärinät; en ollut bentsoriippuvainen vaan muutama Risolid auttoi
molemmissa oli sama juttu eli vieroitusoireet ilman alkoholia pahenivat koko ajan niin ettei saanut nukuttua ja ne olivat pahimmillaan kolmen - viiden päivän raittiuden jälkeen; sitten jo Imovanen avulla nukahti ihan väsymykseen
muutaman kerran sain tajuttomuus-kouristuskohtauksen ilman harhaisuutta (yhdessä tapauksessa oli harhoja → olin 5 päivää tarkkailussa mielisairaalassa) ja kaksi kertaa vietiin ambulanssilla yön yli ihan tavalliseen sairaalaan eli 2006 Haartmanin päivystykseen sitten oli se viimeinen keikaus
Kaikki em. ovat siis olleet melko matalilla maksa-arvoilla (vaihdellut välillä 60-200 suunnilleen) ja ilman valtavia alkoholimääriä. A-klinikalla kuulin erään kuolleen kuudentena raittiuspäivänään saamaan tajuttomuus-kouristuskohtaukseen ja erään saaneen kohtauksen 12. raittiina päivänä pururadalla ja em. henkilöt siis nettoveronmaksajia. Jos jatkaa oireista välittämättä niin seuraava vaihe on se, että krampit tulevat jo 2-3 promillen humalassa ensimmäistä päivää juodessa ja se loppuvaihe kuten Ahti Karjalaisella on se, että deliriumin saa jo ensimmäisestä ykkösoluesta - näin siis kun sisuskalut kestäisivät kiskoa viinaa, mutta pää ei kestä.
Jos taas pää kestää niin se sisukalujen pettäminen voi olla nopeaa - muutama vuosi riittää ja kivut ovat valtavat. Jos taas sekä pää että sisuskalut kestävät niin yleisin kuolinsyy on tapaturma ja monet ovat halvaantuneet kännissä (vaikka vakuutuskorvausten vuoksi eivät tätä toisi esille).
Jos taas pää ja sisukalut kestävät ja välttää aina liikennettä (taksi/oma autonkuljettaja), portaita ja vettä (veneet, uima-altaat) juodessaan niin on sitä 70 täytetty ihan korvikkeita juomalla toki aina juomistaukoja pitäen ja 60 tauotta juoden. Eräät harvat yrittäjät/suurten perheyritysten (Pentti, Herlin) johtajat ovat edistäneet liikesuhteita alkoholin avulla, mutta ne kenelle runsaasta juomisesta on ollut hyötyä ilman terveyshaittoja keski-iänkin jälkeen ovat niitä hyvin harvinaisia poikkeuksia ja työelämässä poikkeuksellisen eteviä - varmasti alle 1% on heitä.
Monet suurkuluttajat ovat suoriutuneet velvoitteistaan noin 10 pulloa viiniä viikossa juoden, mutta minulla se menisi luokkaan 20 pulloa viikossa koska olen alkoholisti. Ranskassa kapakoitisijat ovat suoriutuneet velvoitteistaan juoden noin 20 annosta pastista päivässä, mutta minä joisin tiukkaa viinaa nopeasti ja sammuisin kesken työpäivien koska olen alkoholisti. Minkä suurkuluttaja hanskaa niin alkoholisti ei.
Kiitokset taas teille Onpa kiva saada täältä kommentteja ja kokemuksia, koska asia on tosiaan sellainen, että tätä en kavereiden, naapureiden saati sitten vanhempieni kanssa jaa… Olen kyllä siinä maineessa, että kun juhlitaan tai iltaa istutaan, niin juon reippaasti ja makaan sitten kaksi päivää sängyssä oksentamassa, mutta kukaan ei varmaan tajua, miten pitkälle tämä homma on lipsunut. Kun kyseessä ei tosiaan ole mikään perjantaipullo tai juhlakännit.
Tänään alkoi 5. päivä ilman alkoholia. Päätä särkee ja niska on jumissa. Välillä iskee hillitön hikoilukohtaus ja välillä palelee. Eilen illalla aikani pengottuani löysin onnekseni (?) ikivanhan Rivatrilin puoliskon, jolla sain nukuttua sitten muutaman tunnin. Onneksi niitä ei ole enempää, koska muuten kohta ongelmaksi muodostuisi juuri nuo…
Jotenkin olo edelleen kuin jyrän alle jäänyt, huimaa lievästi ja oksettaa. Tarkkailen myös ilmeisesti liian vainoharhaisesti olotilaani… etenkin tuota sydämen poukkoilua. Pakko silti sanoa, että tuollainen tajuttomuus-kouristuskohtaus vaikuttaa tosi pelottavalta… tuleeko se siis ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta? Kauheaa, jos sattuu olemaan yksin kotona tai jossain metsässä lenkkipolulla…
Mietiskelin tässä sitäkin, että mitä tuo muutaman vuoden -kauhea miten vaikea edes kirjoittaa tämä- juopotteluputki oikein on mulle jo ehtinyt tehdä… Ainakin sen huomaa, että ajatus ei kulje. En tahdo muistaa mitään,teen jatkuvasti huolimattomuus- ja kirjoitusvirheitä (mulle aivan ennenkuulumatonta), olen aika lailla eristäytynyt kaikesta. Naama näyttää aika kamalalta. Viime vuoden aikana lihoin ihan järjettömästi. Sitä en edes viitsi arvailla, miltä mun labra-arvot näyttää.
Kyllä mun varmaan pitää mennä yksityiselle hakemaan jotain Opamoxin tapaisia… eihän ne niitä kirjoita kuin 5 kpl, mutta on sekin 60 euroa muutaman yöunen arvoista. Masennuksesta ja siihen liittyvistä unihäiriöistä olen kärsinyt 22-vuotiaasta asti, eli ehkä en ihan hirveään ristikuulusteluun kuitenkaan joudu.
“kauhea miten vaikea edes kirjoittaa tämä- juopotteluputki oikein on mulle jo ehtinyt tehdä…”’
Ensimmäisenä sen näkee pään magneettikuvasta. Muutama vuosi ei paljoa kuluta, mutta kuitenkin niin paljon, että hämmästyisit magneettikuvaa. Jäljellä olevat aivosolut korvaavat tuhoutuneita ja tenteistä, Mensan testeistä ym. suoriuisit kuten täysraitis. Pikkuaivoihin ja siellä vermikseen se aivosolukato keskittyy yleensä isoja aivoja enemmän, mutta muutaman vuoden juomisella tasapainotestit ym. menisivät kuten raittiilla.
Ne tasapainotestit pitäisi teettää krapulassa tai vieroitusoireiden tilassa pitkän ryyppyputken jälkeen ilman bentsoja muutaman päivän raittiina ollen, mutta koska tuollaiset testit olisivat vaarallisia niitä ei tehdä. Sinun pitäisi tehdä kotona tasapainotestit (pimeillä käytävillä huomaa ensin tasapainon heikentymisen) sekä selvänä että krapulassa.
Isot aivot toipuvat paremmin kuin pikkuaivot. Isojen aivojen heikentymisen huomaa ensin spatiaalisten kykyjen katoamisena eli on kaksi samanlaista kuvakorttia, joissa on yksi pieni ero ja kortteja on noin korttipakan verran. Täysraitis suoriutuu tuosta korttipakkatestistä paremmin kuin alkoholisti/toipunut alkoholisti. Tuolla kykyjen heikentymisellä ei ole mitään merkitystä työelämän tai vaikka tohtoriopontojen kannalta - pääministerinä tai pääjohtajana voisi toimia. Sitten lähimuisti heikentyy niin, ettei sanasanaisesti muista yhtä helposti lausuttua tekstiä ulkoa tai sitten aluksi luetellaan sanoja, muka keskustellaan puoli tuntia ja sen jälkeen kysytään se outo sanaluttelo irrallisia airo, nappi, kuusi, kissa jne. mutta ei mitään helppoja sanoja kuten vinettoihottuma, ankkuriryyppy, rynnäkkörahat, kampiviina, Aerol, turbohiiva, juoksupullo, tömäyttäminen, mulju, delikat, laatanheitto, sirra tms.
Moi Constantina, tuun sua 1 vrk perässä eli mulle tuli vasta 4 vrk täyteen ja itse todellakaan en olisi kyennyt tähän ilman bentsoja (opamox diapam jne) joten ihmettelen miten pystytkin kärvisteleen ilman?
Noita hikoilu/palelu -kohtauksia itsekin poden ja odotan että ne loppuis lähiviikkoina?
Sydän mulla lyö voimakkaasti eli kuulen sen sängyssä, rytmi ok normi, mutta voimakas ja tällaista ei ole ennen ollut?!
Tsempataan vaan tiukasti eteepäin niin helpottanee piankin!
Hei torpanäijä55! Tsemppiä kohtalotoverille ja kiitos, kun vastasit; on jotenkin lohdullista tietää, että joku jossain tietää tismalleen, miltä tuntuu…
Tänä aamuna heräsin oikein jäätävään päänsärkyyn, just sellaiseen, kun olisi eilen temponut puoli pulloa viskiä ja sitä ennen “päivällispunaviinit” pohjiksi. Eli kaamea kankkunen ilman pisaraakaan alkoholia. Hierojalla käynti vois tehdä hyvää… Sain yhdeltä univaikeuksista kärsivältä ystävältä eilen Opamoxin, jonka otin illalla. Se ei kyllä ns. tuntunut missään. Mutta nuo Opamoxit ja Diapamit ei olekaan koskaan tehonneet mulla mitenkään. Tänään teen suursiivon, jos löytäisin vielä jostain Rivatrilin puolikkaan…
Sydän paukuttaa edelleen melkoisen kovasti, vähän on etova olo ja hikeä puskee joka puolelta kylmänväristysten lomasta. Kyllä pelottaa kun ajattelee, miten sekaisin elimistö onkaan tuosta alkoholista mennyt, kun se nyt ilman sitä on NÄIN sekaisin.
No mutta kai se on työntekoon sitten ryhdyttävä, vaikka ei olekaan ihan voittajaolo. Voittajaolo on toki siitä, että näinkin hurjan monta (siis 5 kokonaista, hurraaaa) päivää olen ollut ilman juomaa. Tsemppiä kaikille ja kirjoitelkaa taas - nämä teidän postaukset on mun ainoa terapia tällä hetkellä ja tosi tärkeää.
Kiitti, Lukijatar! Etsinpä oikean ketjun ja luen. Kiitos. Kyllä järki sanoo, että jotain oma-apua järeämpää olisi terveellistä hankkia, mutta… niin mutta… aina mä jonkun mutan keksin Jep, käyn lukemassa.
En ole hikoillut öisin, pikemminkin olen aivan umpijäässä. Krapulassa kylläkin aina hikoilin kovasti yöllä… aivan lakanat märiksi. Vitamiineja napsin jokaisesta purkista - jos vaikka edesauttaisivat toipumista Vettä juon paljon, toivon, että auttaisi päänsärkyyn.
Mietin tosissani tuota “hoitoon hakeutumista”. Voi olla että teen tyhmästi, kun pullikoin asiassa vastaan, enkä (todennäköisesti) aio minnekään ammattiauttajalle mennäkään. En myöskään halua osallistua mihinkään face-to-face-vertaistukiryhmään (tämä virtuaalituki on tosi loistava!). Mulla on - kuten tuossa jossain aiemmin mainitsin - pitkä tausta masennuksesta ja ahdistuksesta ja niiden ongelmien takia olen käynyt terapiassa ties vaikka missä ja minkälaisessa. Myös jossain ryhmissä. Mun kokemus on jotenkin se, että mitä enemmän mä jotain vaikeaa asiaa pohdin ja vatvon ja siitä avaudun, sitä enemmän se mua ahdistaa… koska se on jatkuvasti tapetilla. Eli ts. haluan tässäkin asiassa saada asian mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, lakaista ns. maton alle ja unohtaa. Siis sitten, kun toivottavasti tämä alkuhelvetti loppuu… Mutta en toki sano “ei koskaan”. Tällä hetkellä vain tuntuu tältä. Voi olla, että marssinkin tässä joku päivä A-klinikalle huppu päässä ja aurinkolasit silmillä.
Kiitos, siis todellakaan mullakaan ei pitäs enää olla “krapula” eli sain lisätodisteen alkaa etsiin syytä jostain muualta
tolle ylihikoomiselle (ja vilullekkin) ja voi olla kilpparin suunnalla vaikka se ns jo hoidossa?
ps. älä ravintolisiä ihan vaan “napsi jokapurkista” ei ne karkkia ole
Näissä asioissa on vaan se ongelma, että jos niitä ei käsittele, niin “unohtaminenkaan” ei onnistu, ainakaan sillä lailla kuin haluaisi, vaan helposti löytää itsensä samasta tilanteesta ennemmin tai myöhemmin. Unohtamisen laitoin lainausmerkkeihin, koska totaalisesti asiaa ei kannata unohtaa, kunhan ei vaan jatkuvasti pidä mielen päällä. Asioiden käsittelyyn kohdallasi suosittelen, kuten edelläkin, A-klinikkaa tai päihdehoitajaa tms. alan terapeuttia. Itselläni ainakin on hankaluutta päästä ajatuksissa eteenpäin, jos ei ole vuorovaikutusta, toisin sanoen jos vastapuoli ei avaa näkökantaani ja laajenna näkemystä. Juutun ajatuksessa semmoiseen putkeen ja se on juuri sitä vatvomista, joka ei ole hyväksi. Näin ainakin alkutaipaleella, jotta saa ajatusten solmuja edes hiukan löystettyä.
Tuo maton alle lakaisuhan on vähän kuin jois alkoholia. Unohtuu ne murheet hetkeksi, mutta tulee varmasti takaisin, kunhan selviää. Tsemppiä kuitenkin polullesi
Kiitos yoru ja muut - ymmärrän pointtinne ja tiedän, että suosittelette ammattiapua hyvää tarkoittaen. Saatan sellaiseen hakeutuakin, viimeistään, jos yhtään tuntuu, että alkaa tulla jotain mutkia matkaan. Nuo masennusterapiat vaan ovat nakertaneet mun uskoa ammattiavun voimaan kohdallani. En varmaan suhtaudu tarpeeksi vastaanottavaisesti.
Tänään tulee tasan viikko edellisestä juopottelusta. Silloin mopo lähtikin totaalisesti lapasesta. Ideana oli ottaa vain vähän jotain mietoja kavereiden kanssa, käydä katsomassa bändiä ja herätä seuraavana aamuna suht’ hyvissä voimissa ajoissa tekemään kotitöitä. Joo… eihän se noin mennyt. Hyvässä nousussa tuli kiskottua jo ennen baariin menoa aika lailla viskiä. Ja keikalla muita väkeviä. Mikä siinä onkin, ettei se siideri tai lonkero sitten kelpaa, kun on vauhtiin päässyt ja tietää ja tuntee kuitenkin jossain takaraivossaan, että NYT ollaan kyllä jo ihan enemmän kuin tarpeeksi päihteissä.
Viime yönä nukuin jonkun nelisen tuntia. Se samainen päänsärky vaivaa edelleen, samoin sydämentykytys tuntuu inhottavalta. Muuten on ihan suhteellisen jees olo. Eli taidanpa käydä tekemässä lumityöt (kai tuon vesiloskan kolaamistakin lumitöiksi voi nimittää) ja ryhtyä sitten oikeisiin töihin.
Jep, käyn lukemassa.
No en ihan 100 varma ole mistä johtuu…?