Nyt riitti.

Me Vähentäjät
21

Mä vastaan sulle tänne sun omaan ketjuun, eli kopioin tämän tuolta NiksNaksin ketjusta.

Onnittelut siitä, että olet osannut ottaa kohtuudella juhannuksesta lähtien! Multa se ei ole todellakaan onnistunut. Aiemmin tässä ketjussasi kirjoitin myös siitä, etten ole onneksi pahemmin mokaillut kännissä. No nyt olen, totisesti. Sen enempää asiaan puuttumatta, se saattoi toisaalta olla mieltäavaava kokemuskin. Musta tuntuu, että mulla on nyt jollain tasolla mennyt kuppi nurin. Tiedän, etten voi jatkaa enää näin, en mitenkään. Koko kesä on siis mennyt vanhalla kaavalla, lauantait perseet olalla vailla suurtakaan muistikuvaa illan tapahtumista.

Onnittelut myös siitä, että vaikka olet nyt osannut ottaa iisisti, haluat silti alkosta eroon kokonaan. Mut taisi sokaista alkuvuosi, joka meni niin hyvin. Kuvittelin pystyväni jatkossakin laskemaan annoksia ja ottamaan kohtuudella. Mutta enpä vain enää kesällä pystynytkään. Kyllä mä jossain seurassa pystynkin. Tunnistan itsessäni ne asiat, jotka laukaisevat sen kamalan kännitilan, ja siihen vaikuttaa myös seura.

Mullekaan ei tosiaan tuo kotijuominen ole mikään ongelma, kun en sitä harrasta, mutta sosiaalinen juominen sitten sitäkin suurempi. Toistaiseksi olen nyt kokonaan ilman. Tulevaisuutta en oikeastaan jaksa edes ajatella kovin pitkälle. Jonkinlainen eristäytyminen tietyistä piireistä on varmasti tarpeen kuitenkin, mutta ei se mitään. Mikään, ei yhtään mikään “hauskanpito”, ole sen kamalan kännitilan aiheuttaman krapulan ja sitä seuraavan ahdistuksen arvoista.

Oikein paljon tsemppiä kohtalotoverille! :slight_smile:

22

Heissan

Niiskuliini, mukavaa kun vastasit! :slight_smile: Mutta ikävää kuulla, että olet mokaillut. En soisi kenellekään niitä tunnekuohuja, joita itse koin tänä kesänä. Sitä ahdistusta ja morkkista ei voi edes sanoin kuvailla. Ja se jatkui päivätolkulla. Nyt olen jo jotenkin päässyt asiasta yli, tai ainakin pikku hiljaa pääsen. Ja niin pääset sinäkin. Mieltäavaava kokemus se todellakin oli, joten koen, että siinä oli jotain hyvääkin. Toki toivon, että olisin tajunnut ongelmani alkoholin suhteen hieman lempeämmin. Olen sekoillut ennenkin, muutama vuosi sitten melko pahasti, mutta se ei herättänyt samalla tavoin kuin tämä kesä. Toivon, että tästä alkoi uusi ja parempi elämä. Alkoholi ei anna minulle mitään myönteistä.

Huomasin alkuvuonna, että pidemmän selvän kauden jälkeen kykenen ottamaan muutaman kerran sivistyneesti, mutta sen jälkeen homma leviää käsiin, ja sama perseet olalle- muisti pois meininki jatkuu. Kai sitä jotenkin kuvittelee, että ongelmaa ei enää ole kun kykeni muutaman kerran käyttäytymään.

En halua laskea annoksia, en halua krapulaa enkä olla humalassa. Haluan elämän jossa mun on hyvä olla, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Koen oloni aika vapautuneeksi kun ajattelen täysraittiutta. Ei tarvitse enää miettiä alkoholia ja sen juomista. Se ei kuulu elämään.

Voimia sinulle Niiskuliini ja pysyttele linjoilla. Tuetaan toisiamme!

23

Selvä viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään. On ollut mukavaa herätä ilman krapulaa ja ahdistusta. Tähän voisi tottua :laughing: En ole juurikaan vkl aikana juomista kaivannut, vaikka yksin olenkin illat ollut. Aikaisemmin yksin ollessani saatoin lähteä lähikapakkaan vaan yksinäisyyden vuoksi. Nyt käväisi mielessä, mutta ajatus poistui nopeasti. En enää halua sellaista elämää. Perjantaina tuli yksi kutsukin ryypiskelemään, en lähtenyt, jee :smiley:

Yöuni on muuttunut ihan erilaiseksi selvänä viikonloppuna! Kun illalla menee nukkumaan ihmisten aikoihin, herää aamulla ihan itsekseen kahdeksan aikoihin. Sillon kun olen ryypiskellyt, menee muutama vkl ihan sekaisin ja unirytmi on mitä on. Tämä on siis hyvin positiivinen asia, koska olen aina ollut huono nukkuja.

Nytpä lähden päivän touhuihin, paljon on tekemistä ja onneksi ei ole krapulaa tiellä ja hidastamassa. Sellaista en halua enää koskaan. Päivä kerrallaan mennään. Tänään en juo.

24

Hei Monica ja Niiskuliini,

Oli mukava lukea pitkä kirjoitusjaksonne. m
Olen itse ihan samanlaisessa tilanteessa. En ole suurkuluttaja, mutta olen aina tykännyt vetää kunnon kännit.
Naltreksonin avulla juomiseni on pysynyt kohtuudessa, tarkoittaen että en menetä muistiani.
Mutta sitten viime keväänä aloin ajatella, että homma on hallussa, jätin lääkkeet ottamatta juhlapäivinä ja heti samantien aloin juoda liian paljon kerralla.
Huomaan selvästi juhlissa, kun muut, varsnkin naiset, siirtyvät juomaan vettä, niin minä vaan lisään tahtia!

Viime kesänä ahdistus juomisesta oli niin suurta, että minäkin aloin ajattella, että ainoa oikea ratkaisu on täysraittius. Nyt olen pohdiskellut asiaa parisen kuukautta. Mennyt juhliin autolla ja juonut vain lasin viiniä.

On se kummallista miten raittiutta haluaa todella paljon, mutta samalla se pelottaa ihan kauheasti.
Nyt on yökylävierailu edessä viikonloppuna. En tiedä miten selittäisin sen, että en juo. Sanoisinko suoraan vai keksisinkö tarinoita vatsakivuista tai lääkekuurista…Tuntuu helpommalta juoda taas se yksi tai kaksi viinilasia. Onneksi kaverimme ovat kohtuukäyttäjiä, joten mitään ryyppyjyhlia ei ole tiedossa, ihan sivistynyttä illallisvierailua.
Sitten tuleva loma arveluttaa myös, miten voi sanoa muille, että ei enää käytä. Mikähän tässä asiassa pelottaa…
onko teillä samanlaisia kokemuksia.

Tsemppiä viikonloppuun, jos satutte tätä lueskelemaan.

25

Minä olen huomannut, että moinen pelko on turha. Jos joku tyrkyttää juomaa, niin sanon vaan, että ei kiitos, en ota juuri nyt. Jos aletaan kysellä, niin vastaan, että en vaan ota nyt, ehkä myöhemmin… enpä muista, että kukaan olisi sen enempiä asiaa alkanut vatvoa. Luulin, että joudun selittelemään lääkekuureilla tms. mutta en ole joutunut. Eli turhanpäiväistä ennakointia oli valmistautumiseni tilanteisiin, että joutuisin silmätikuksi siitä että en juo. Ja sehän on tunnettu tosiasia, että heillä, jotka ovat kiusaantuneita siitä, että joku ei juo, on itsellään jonkinlainen ongelma tai ainakin huono omatunto omasta juomisestaan.

26

FG osuu naulan kantaan…häpeänpuna rupeaa kuumottamaan, kun muistelee kuin sitä itse irvaili “kohtuukäyttäjänä”, jos joku ystäväni ei bileissä ottanut lainkaan. Onneksi ovat nuo ystävät sanavalmiita ja loppuajasta sain jo kiitettävästi korvilleni…" Ei ole vaan nyt juopottele/ottamis fiilinki ja pikku tissuttelukaan ei MUA huvita…"-tyyliin. Ja arvatenkin kolahti minuun. Eli ne, joilla ei ole ongelmaa itsellään , eivät varmasti juomisiasi syynää ja ne, jotka asiasta numeron tekee, niin… :smiling_imp:

27

Kai se on usein omien korvien välissä, se kieltäytymisen vaikeus. Ennen etsin oikeutusta juomiselleni siitä, “kun kaikki muutkin juo ja kyllähän nyt munkin pitää vähän niinkuin seuran vuoksi.” Vaikka todellisuus oli se, että omasta halusta siihen pulloon aina tartun. :smiley: Että se kieltäytyminen on muka NIIN vaikeaa, kun on joku ns. sosiaalinen paine juoda. Kun olin ollut juomatta, huomasin, että se paine on lähinnä siellä omien korvien välissä. :smiley:

Ehkä jotkut ihmiset vähän tuputtavat ja irvailevat, mutta se vaan pitää sivuuttaa. Alkoholiin järkevästi suhtautuvat ja käyttävät ihmiset kyllä kestävät sen, ettei joku toinen juo. Tosin itse en ole koskaan liikkunut sellaisissa porukoissa, joissa vaan ryypättäisiin yhdessä.

Mä olen kokenut helpommaksi olla mainostamatta juomattomuuttani. Vain lähimmät ihmiset tietää, että yritän nyt pysyä selvinpäin pidemmän aikaa. En halua, että ihmiset alkavat kyttäämään mua ja sitä, mitä minulla on lasissa. Siksi turvaudun ns. valkoisiin valheisiin tarvittaessa. Mistään lääkekuureista en kyllä ala valehtelemaan. “No, en nyt voi ottaa, kun on huomenna vähän menoa.” “Sori, ei nyt tänään oikein maistu.”

Mukavaa ja selkeää viikonloppua kaikille. :smiley:

28

Täällähän minä! Ja missäs itse olet ollut? :wink:

En ole paljonkaan palstalla pyörinyt, välillä käynyt lukemassa, mutta en ole jaksanut edes vastailla. Juomisten suhteen menee hyvin. Olin 3 kuukautta juomatta kokonaan ja nyt sitten koitan aloitella uutta kohtuukäyttöelämääni. :mrgreen: Ihan hyvin on mennyt toistaiseksi! Perjantaina join seurassa vajaat neljä annosta, eikä oikeastaan enempää tehnyt edes mieli. Seuraavaksi ajattelin korkata jouluaattona viinipullon ruoan kanssa, mutta siihen asti olla ilman. Töitä ja opiskelua noin muuten, aika stressaavia aikoja kyllä vietän.

Mitäpä sinne? :slight_smile:

29

Pitkästä aikaa ajattelin purkaa tuntojani tänne. Lähes kaksi kuukautta raittiutta takana, josta olen todella iloinen ja ylpeä. Pikkujouluaikana eräs ilta avasi taas silmät, ja laitoin korkin kiinni. Elämäni paras päätös.

Tuli tunne, että tämä oli nyt tässä ja mitään en juomisesta saa. Nyt tämä tuntuu jo normaalilta, baarissa en ole juurikaan käynyt, ei enää kiinnosta. Kerran kävin ja join teetä. Ei edes tehnyt mieli juoda kun katsoin niitä pöhöttyneitä naamoja. Tuli vaan surullinen olo.

Olo on kaikin puolin parantunut. Mieli on tasapainoisempi, ahdistus vähentynyt, viikonloppuina voi oikeasti ladata akkuja, nukkuu paremmin. Ulkonäkö on selvästi kohentunut, iho on parempi, krapulaturvotusta ei ole näkynyt. Tämä kaikki on uskomatonta kun miettii kuinka vähän minäkin olen loppujen lopuksi juonut. Kuinka paljon se parin viikon välein yhdessä illassa, kurkusta alas mennyt n. 7 annosta on vaikuttanut. En olisi ikinä uskonut.

On ollut ihanaa herätä ilman ahdistusta ja krapulaa. Tunnen oloni kaikin puolin paremmaksi. Olen vaan nyt miettinyt, että miksi enää joisin yhtäkään annosta alkoholia, mitä siitä saa?

Niiskuliiiiini, missä sä luuraat?? Onko kaikki hyvin?

Rauhallista iltaa toivottaen,

Monica

30

en voi käsittää kuinka tyhmä olen. tarkoitus on lopettaa kokonaan, mutta viime viikolla join ti-la vaihtelevia määriä, en onneksi aamusta iltaan putkeen. sunnuntai ja maanantai meni krapula-ahdistuksissa. tiistaina oli ensimmäinen hyvä päivä ja päihdehoitajan tapaaminen joka ahdisti, olinhan juonut. jätin tietysti kertomatta juomisesta, olenhan tyhmä.

tuntui mahtavalta kun sain tapaamisen hoidettua. varsinkin krapulassa ahdisti tuo tapaaminen. selvisin hyvin kotiin asti, mutta pari tuntia kotona ja taas mentiin. yksi ilta pitkän kaavan kautta. tänään ei yhtään alkoholia, ja nyt vietän “liskojen yötä” lukemalla näitä juttuja. mun kroppa ei anna mun nukkua. huomenna sitten valvomisen jälkeen töihin, ei tule olemaan kivaa.

sitten menen vanhemmille pariksi yöksi “muuten vaan”, oikeasti haluan “katkolle”, siellä en voi juoda.

mutta mitä seuraavaksi? olo korjaantuu kun syö hyvin ja vähän ulkoilee, varmaan grillataan ja jotain. juonko taas heti kun se on mahdollista, eikä kukaan ole estämässä? AA:han en sieltä käsin pääse, joudun siinä mielessä vaihtamaan toipumisen pakkokatkoon hetkeksi, mutta se voi olla tässä kohtaa ihan hyvä juttu.

hyväksikäytänkö vanhempia? mahdollistavatko he “kohtuukäyttöäni” ottamalla mut sinne tietämättään “katkolle”? olen löytänyt pohjani ja nöyrtynyt esimerkiksi AA:han, mutta ilman heitä olisin paljon syvemmällä, löytäisin uusia pohjia koko ajan. oikeat katkot olisi varmasti jo koettu. olisinko ilman vanhempien tukea löytänyt uuden pohjan ja parhaillaan raitis? en viitsisi katkoa välejä ja avata korkkia tietoisesti, että nyt etsitään uusi pohja ja koetaan jotain aivan käsittämättömän hirveää josta on ihmisarvoinen elämä kaukana. tarpeeksi hirveyksiä olen alkoholin takia jo kokenut

haluan, että tämä kierre loppuu! :cry: haluan, että minua ei alkaisi himottaa heti kun tämä paha olo ja morkkis väistyy. olen pettynyt itseeni, kun edellinen “raittiuspäätös” kesti kaksi päivää, eli vain sen krapulan verran. nyt olen omasta halusta raittiina, mutta retkahdanko henkisesti jo “pakkokatkolla” eli teen päätöksen juoda, ja itse juomisen suoritan heti kun mahdollista? retkahdanko jo huomenna tai ylihuomenna, kun morkkis häviää. mitään morkkisteltavaa ei tapahtunut (ainahan sitä jotain tietysti katuu), joten tämä morkkis on pääosin kemian aiheuttamaa.

mulla on erittäin vääristyny tapa ajatella joitain retkahduksia “onnistuneina”, esim. oon suunnitellu juovani 10 annosta, meneväni nukkumaan ja jatkavan sitten raittiutta ja se on onnistunut. tämä on niin noloa, etten kehtaa edes AA:ssa sanoa tätä ääneen. tämä retkahdus ei ollut onnistunut, join paljon enemmän kun piti ja sain todella pahan krapulan. mutta tiedän jo etukäteen, että pääni saattaa yrittää kääntää tämän “onnistuneeksi”, join yhden illan enkä tehnyt mitään tyhmää. eikä onnistuneita retkahduksia ole olemassa, jos haluaa raitistua jokainen retkahdus on epäonnistuminen.

luin yleltä erään jutun:
Kallu on ollut raittiina jo 24 vuoden ajan. Päivän kerrallaan, niin kuin raitistuneilla alkoholisteilla on tapana sanoa. Alkumetrejään AA:ssa mies kuvailee pitkäksi taaperrukseksi. Tuli juotua, käytyä AA:ssa, juotua lisää ja palattua ryhmään monta kertaa. Raittiudesta kiinni saanti otti seitsemän vuotta.

toi taaperrus kuvaa mua hyvin, paitsi että mun pää ei ikinä kestäisi seitsemää vuotta tätä paskaa. en pidä itteeni itsetuhoisena, vaikka ajattelenkin aina krapulassa itsemurhaa, en ole miettinyt mitään konkreettista miten sen teen. kohta varmaan alan miettiä kun tää “taapertaminen” alkaa tuntua aika sitämättömältä.

toivon, että pystyisin olla vuoden juomatta/raivoraittiina eli en joisi vaikka himottaa. sitten voisin joskus raitistua eli päästä himoista ja alkaa ajatella, että minun ei tarvii juoda.

:cry:

31

krapulapäivä 2 alkamassa. ensimmäisenä päivänä oli koko kirjo: vatsavaivoja, oksetusta, nestehukkaa. sain näitä mielestäni korjattua, mutta hermot ovat ylikierroksilla vieläkin:

Elimistöllä on luonnollinen pyrkimys tasapainoon, ja aivot kehittävätkin toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset. Toleranssin kasvaessa hermosolut pystyvät toimimaan nopeammin, ja alkoholin eli ”jarrun” poistuessa elimistöstä aivot käyvät ylikierroksilla. -wikipedia

alkaa kyllä onneksi olemaan aika normaali olo. sain nukuttua yllättävän paljon. mutta ei vielä missään nimessä normaali. ja morkkis ei katoa niin kauan kun on pientäkin pahaa oloa. kumpa tämä jo loppuisi.

Monien aineiden on väitetty lievittävän krapulaa, mutta tutkimuksissa ei ole löydetty vakuuttavia todisteita niiden puolesta. Krapulalääketutkimuksia läpikäyneessä katsauksessa löydettiin vain hyvin heikkolaatuisia tutkimuksia. Niissä parhaiten olivat menestyneet neilikkauute, tolfenaamihappo ja pyritinoli. -wikipedia

hauskaa kun wikipediassa, lehtiartikkeleissa ja lääkärien haastatteluissa sanotaan et krapulalääkettä ei ole olemassa, kehotetaan juomaan nestettä, syömään sokeria ja kananmunia jne. kyllä se krapula diapamilla helpottaa. mutta en siis suosittele, koska sekakäytön riski. ainakin mulla se on suuri, ellen saa tätä paskaa nyt lopetettua.

toivottavasti tämä olisi elämäni viimeinen krapula. minä niin toivon, että asia olisi näin.

32

kaipaan aikaa, kun alkoholi ei ollut vielä ongelma. en sitä osaa, kun juodaan ns. kohtuudella. vaan sitä kun oli aikaa jolloin en ollut kännissä tai krapulassa, eikä tarvinnut miettiä koko alkoholia koko ajan.

huomenna on tätä rataa päivä, jolloin en ole humalassa tai krapulassa. mutta häiritseekö viina huomista? kyllä! mietin aamusta iltaan, että millon menen seuraavan kerran AA, millon on seuraava päihdehoitajan tapaaminen, mitä retkahdukset on tehneet maksa-arvoille. mitä jos joku pyytää vaikka terassille? ja tietysti häpeä varjostaa elämää. alkoholi ei anna nykyään mun koskaan vaan olla minä :cry: nauttia elämästä. vaan se kummittelee aina jossain määrin mielessä :imp:

ehkä sen takia on niin vaikea pysyä juomatta, kun alkoholi on mielessä 24/7?

mutta tämän kirjoittaminen avasi silmiä, miksi inhoan olla alkoholisti. en siksi, etten voi enään juoda turvallisesti vaan siksi, ettei tuo aine jätä mua hetkeksikään rauhaan.

miten ne päihdetyön ammattilaiset jaksaa, joilla on oma kokemus päihteiden ongelmakäytöstä josta ovat toipuneet. aina niitä päihteitä 24/7