Hei.
En nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi kirjoittaa (en ole tälläistä vuodatusta aikaisemmin harrastanut juuri ollenkaan) mutta yritetään nyt jotain.
Olen lähes 30 vuotta vanha ja aloitin tuolla alkoholilla pelleilyn siinä 14 vuotiaana. Tulen alkoholistiperheestä ja tämän johdosta lapsuuteni oli huono ja täynnä väkivaltaa.
Ehkäpä juuri näiden seikkojen takia aloinkin silloin joskus juomaan, eli päästäkseni pois joksikin aikaa siitä painajaisesta. No minä jäin sinne mikä-mikä maahan vähän pidemmäksi aikaa kuin piti.
Tämä on tämmöinen perus-tarina siis kaikin puolin.
Selvisin peruskoulusta jotenkin ja pääsin jopa ammattikouluun, mutta se ei sitten onnistunutkaan kun piti juoda koko ajan. En ajatellut missään vaiheessa, että minulla olisi jokin ongelma. En edes silloin kun ensimmäisen kerran jouduin putkaan yöksi. Taikka silloin kun löysin itseni tuomarin edestä (olin pahoinpidellyt ihmisen kun olin ollut kovassa humalassa). Eihän minulla mitään ongelmaa ollut, " rebellion, freedom and death metal!" ja sellaista minä vaan kelasin.
Olen elämäni aikana pilannut otapuilleen kaikki ihmissuhteeni. Joko olemalla täysi idiootti, väkivaltainen tai muuten vaan ilkeä. En tarkalleen edes tiedä miten on mahdollista, että olen yhä tässä kirjoittamassa.
Armeijassa olin ennätykselliset 3 viikkoa selvinpäin. Armeijan jälkeen olin humalassa neljä vuotta putkeen, enkä edelleenkään tiedä mitä kaikkea olen noina vuosina tehnyt.
Olen käynyt lukuisilla psykiatreilla sekä psykologeilla masennuksen johdosta. Masennus paheni tietenkin alkoholin juomisen johdosta ja koska minä join joka päivä niin elämäni alkoi mennä entistä kauheammaksi. Tietenkin.
Yritin itsemurhaa kännissä ja heräsin sairaalasta. Heti kun pääsin kotiini, aloin juomaan.
Ja niin edelleen.
Noin kolme vuotta sitten tapahtui kuitenkin eräs asia mikä sai minut pysymään selvänä useiden viikkojen ajan ja silloin aivoihini alkoi muodostua mielenkiintoisia ajatuksia alkoholin juomisen lopettamisesta. Tietenkään en edes silloin myöntänyt itselleni olevani alkoholisti.
Kykenin ymmärtämään/hyväksymään sen vasta noin kaksi kuukautta sitten. Lopetin juomisen kokonaan noin kuukausi sitten. Tämän lopettamisen johdosta minä olen alkanut muistaa joka päivä uusia asioita ja tapahtumia lapsuudestani ja olen myös kärsinyt toistuvista painajaisista. Kaikki on oikeastaan todella masentavaa tällä hetkellä ja unohdan aina silloin tällöin syyt tähän juomattomuuteen.
Minulla ei ole mitään tietoa taikka suunnitelmaa siitä, että mitä minä olen itseasiassa tekemässä nyt kun en juo.
Siis että mitä nyt pitäisi tehdä? Käydä vaan töissä ja liikkua enemmän?
Saako vanhempiaan vetää turpaan nyt kun olen selvinpäin? Kännissä olen sitä jo kokeillut, mutta se ei helpottanut.