Parisuhde ja lapset alkaa kärsimään rajusti jo tästä alkoholin käytöstä joten nyt se on loppu.
Heräsin tänään äitienpäivänä random paikasta vaikka kotona mulla on ihana perhe. Olen siis idiootti ja minulla on alkoholiongelma.
Elämän suunnittelu oli pelkästään sitä milloin pääsee seuraavan kaljan ottamaan ja kun minulla on vielä masennus ja ahdistuneisuushäiriö joita alkoholilla yritin karkuun ja kyllähän sitä hetkeksi pääsi mutta kun vaikutus lakkaa ahdistus on entistä kovempi.
Itsetuhoisia ajatuksia on käynyt mielessä mutta konkretiaan on vielä matkaa.
Vaan nyt on se pullo laitettu kiinni.
Huomenna lähden vielä asiakkaan ja hänen kavereiden kanssa koeajamaan hänen venettä yön yli reissulle. Heti tämmönen helppo koitos uudelle elämälle.
Tiedän jo kokemuksesta että voin olla juomatta helposti pari viikkoa ja sitten lähtee aivan lapasesta koko homma. Tätä jo vähän pelkään ja mietin miten helkkarissa saan pidettyä sen kurissa.
Kummasti muuten itkut irtos kun tajusin että on ongelma ja sen myöntäminen avasi hanat. En ole pystynyt itkemään vuosiin.
Nyt kun mietin omaa käytöstä niin ainakun minulle on mainittu asiasta olen suuttunut ja paennut sen suuttumuksen taakse myöntämättä totuutta. Asenne on aina ollut että minuahan ei neuvota
Nyt tässä yksinään puran asioita tänne. Emäntä ei usko minun pystyvän muuttumaan. Aika selkeät ehdot tuli kyllä parisuhteen jatkolle. En ole ehkä siitä huolissani.
Sosiaaliset tilanteet pelottaa missä alkoholi on läsnä, en haluaisi juoda mutta se yhdessä juopottelu kuulostaa ja tuntuu niin kivalta. Yleensä nämä tällaiset keikat ei oo päättynyt hyvin. Homma lähtee laukalle, en muista mitään ja sitten saan kuulla myöhemmin mitä on tapahtunut ja häpeän silmät päästäni. Muisti minulta menee joka kerta kun otan alkoholia, en tykkää siitä.
Morkkis on välillä niin kovaa että joudun puhumaan itselleni ääneen että kyllä se tästä ja kaikki kääntyy parempaan. Eihän näissä minun selostuksissa ole päätä eikä häntää mutta puran asiat siinä järjestyksessä kun tulee mieleen
Moi,
Kovin tuttua tekstiä kirjoitat. Tiedän itsekin kuinka kovaa on tajuta, ilman valheita itselleen, että on oikeasti pulassa alkoholin suhteen.
Kirjoitat:
"olen suuttunut ja paennut… "
Minäkin pohdin tuota asiaa aika paljon raitistumisen alkutaipaleella. Pohdin jopa niin paljon että kirjoitin lopulta kirjan:
Pelkään mutta en pakene!
Kerron siinä oman polkuni raitistumiseen, sanoin ja kuvin.
Löytyy tuolta kirjavinkeistä ja tietysti Googlaamalla.
Morkkikset myös opin tuntemaan. Muutamia autoja meni romuksi ja käräjäsalit tuli myös tutuksi.
Jatka vaan taistelua, kirjoittele ja etsi tietoa. Älä lannistu vaikkei kukaan uskoisi Sinun voivan muuttua.
Sinä voit muuttua!
Itse käytin Antabusta yhtenä lisäkeinona taistelussa. Liikuntaa myös lääkäri suositteli. Aloin kävellä. Ensin pieniä lenkkejä ja sitten vähän pidempiä. Kun suomen kansallispuistot ja tunturit tuli tutuiksi jatkoin jaloittelua pohjois-espanjan pyhiinvaellus reitillä. Siellä köpöttelin 850km ja noin 1 200 000 askelta.
Nykyään ei enää alkoholi paljoakaan mieltä vaivaa. Join nelisen vuotta sitten vielä viisi ja puoli litraa kaljaa joka päivä. Kahden viimeisen kännämisvuoden aikana ei tainnut olla ainoatakaan välipäivää.
Aamun tilanne oli taas sen verran maihin painava että en osaa suhtautua tähän asiaan. Emäntä alkoi aamusta heti painostamaan että meinasitko sitä apua etsiä? Miksi et jo ole hakenut apua? Ei minkäänlaista myötätuntoa tai edes halua ymmärtää. Citalopramia naamaan ja hoitamaan työt jospa tämä olo unohtuu siellä.
Apuahan olet jo hakenut, tänne kirjautumalla. Tie raitistumiseen kulkee monien pienten asioiden saattelemana. Ne ovat toki vain lisänä. Suurin teko on se oman pään sisällä tehty päätös. Kuinka se sitten tehdään? Se on jokaisen riippuvaisen ongelma. Mutta tee pieniä asioita raitistumisen eteen, sillon teet edes jotain. Pienistä asioista koostuu isompi kokonaisuus.
Kaikki vituttaa mutta olen ehkä jo luovuttanut. Aivan sama vituttaako vai ei vituta. Tartteis jotain onnistumisen tunnetta varmaan. Töissäkin tuntuu että pitäs pistää kaikki työntekijät vaihtoon kun ei tapahdu niin kuin pitää.
Lopettelin juuri etävastaanoton psykon kanssa.
Sain uudet huippupisteet masennustestistä, nyt ollaan jo syvällä vakavan masennuksen puolella. Ahdistus on taas tämän päivää loistanut poissa olollaan eli jotain hyvääkin.
Sairauslomaa ihan näin alkuun ja antabus kuuri.
En oikein tiedä miten suhtautua tuohon antabus juttuun. Kokemuksia?
Antabus on hyvä, mutta ei yksin se mitään lopulta ratkaise. Antaa kyllä tiukanpaikan tullen peliaikaa. Itse käytin Antabusta 1000 päivää. Ketjussani kirjoittelin siitä pitkin matkaa.
Putkis
Tuli töissä oltua tämä päivä. En voinut vielä jäädä saigonille.
Työpäivä oli raskas ja kuuma mutta olutta ei tehnyt mieli.
Kotiin tultua oli hermo kireällä ja väsytti. En oikein jaksanut mitään niin eiköhän alkanut vittuilu kotona että pitäs välillä tehdä sitä ja tätä. Olla muksujen kanssa jne.
Tiedän minä että olis tehtävä ja oltava mutta voimavarat on loppu joten tyhjästä on vaikea ammentaa.
Minä kävin pohjalla tasan viikko sitten. Kirjauduin tänne, kirjoitin omat mietteet ja onneksi olin jo mielenterveys hoitojaksolla niin sain apua todella nopeasti. Sain antabus reseptin, sovittiin 3 päivän keikka tehoavolle ja sairauslomaa.
Avun pyytäminen on kyllä hyvästä.
Minulla on tällä hetkellä todella varma olo että tämä paska jää tähän. Tiedän että kohta tulee se hetki kun alkaa napsumaan mutta kyllä minä perkeleeni kesytän.
On kyllä hyvä fiilis kun pätkä viikko meni ilman alkoholia.
Olet löytänyt apua ja päässyt hyvään alkuun.
Tekstisi kiinnitti huomion vaimon vaatimuksiin. Ymmärtääkö hän että alkoholismikin on sairaus joka vaatii omanlaistaan hoitoa? Ymmärtääkö hän että olet oikealla sairauslomalla, eivätkä vaatimukset “pitäis tehdä sitä ja tätä” ja henkinen painostaminen ei ole nyt sinulle hyväksi? Toki on hyvä tehdä nyt niitäkin asioita, mutta alkuun on lepo myös alkoholistille tarpeen Elimistösi käy läpi rankkoja muutoksia, väsymisen hoito on yhtä tärkeää kuin kuumeen hoito.
Saisitko sieltä tehoavolta teille yhteistä keskusteluaikaa, tai vaimolle aikaa jolloin hänelle kerrottaisiin minkälaista prosessia käyt läpi, miten se vaikuttaa jaksamiseesi ja minkälaista tukea läheisiltäsi tarvitset? Toki vain sinä itse voit juomisesi lopettaa, mutta ei haittaa tekisi jos perhe ymmärtäisi tuen tarpeesi.
Hienoa, että halua lopettaa! Tällä hetkellä teksteistäsi kuultaa muiden syyttäminen ja niinhän se meillä addikteilla menee. Vaimo nalkuttaa ja töissäkin pitäisi porukka laittaa vaihtoon, siinä jo hieman petaa omaa harmistustaan ja sille tuttua helpotusta.
Olet varmasti loukannut käytökselläsi vaimoasi. Hän ei todennäköisesti vielä usko, että olet tosissasi. Vaikka addiktio on sairaus, ei sen taakse voi mennä, vaan tekemisiään pitää myös pyytää aidosti anteeksi. Hae ja ota vastaan kaikki apu. Et ole vielä menettänyt kaikkea, mutta se päiväkin voi tulla, jos ei muutosta tapahdu. Tiedämme kaikki, että kun päihde vie, me vikisemme. Siksi on hyvä hetki päättää, että jatkossa sinä viet.
Olet tulkinnut vähän väärin tämän aiheen. Ketään muuta en syytä kuin itseäni. Tänne vain puran omia tuntemuksiani. Itse olen tämän aiheuttanut ja itse tämän kärsin mutta olishan se kiva että vähän tulisi tukea perheeltä päin.
Itsensä syyttäminen ei välttämättä ollut se juttu, mitä hain. Vaan tilanteen myöntäminen ja hyväksyminen. Toivot tukea perheeltäsi, mutta millaista? Vaimosi haluaisi, että menet hoitoon. Jokapäiväisen arjen on pyörittävä ja tekstisi perusteella hän on sitä paljon pyörittänytkin. Kerroit heränneesi väärästä paikasta (en ajatellut, että viittaisit pettämiseen vaan ymmärsin, että joku poikien reissu) ja senkin jälkeen olet saanut palata kotiinne. Eivät nämä tilanteet ole helppoja läheisille, heidän tunteensa vaihtelevat raivosta pelon kautta hätään.
Nyt on sinun hetkesi pelastaa kaikki se hyvä, mitä sinulla on. Tukea varmasti saat ammattilaisilta ja perheeltä, mutta ota ne ensimmäiset askeleet ja hae ihmeessä apua.
Eilen oli kova halu ottaa olutta. Vieressä oli vielä minusta riippumattomista syistä sandelssia kaksi laatikkoa. Onnistuin kuitenkin karistamaan moiset ajatukset ja nyt olen jopa ylpeä itsestäni.
Eilen myös kaverit soitteli ja pyysivät mukaan kierrokselle. Kerroin sitten että se on loppu nyt niin olis kuulema pitänyt lähteä selvinpäin mukaan. En vielä niin paljoa itseeni luottanut että olisin lähtenyt katsomaan muiden kännäämistä ja viettämään aikaa ravintolaan.
Kannattaa todella olla ylpeä itsestään kun onnistuu karistamaan juomisajatukset! Omassa asuinmaassani on ruokakaupassa kaikki alkoholi ykkösoluesta vodkaan ja kaikki siltä väliltä. Kauppareissut on pahimpia kun olisi niin helppo ottaa siitä pullo tai pari mukaan. Minua auttaa täältä lukemani ajatus, että oma tahtoni on, etten halua juoda. Se himo on vain addiktion aiheuttama tunne, jota ei tarvitse totella.
Ei todellakaan kannata lähteä sinne ravintolaan katselemaan muiden juomista, turha laittaa itseään niin vaaralliseen tilanteeseen heti aluksi. Sen ajan voi käyttää johonkin oikeasti rentouttavaan asiaan, josta saa hyvää mieltä ja hyvää oloa.
Kävin heitin toisella puolen suomea reissun. Eilen lähdin ja tänään takaisin. Kävin hakemassa kaverin joka oli ollut juhlimassa pari päivää ja mentiin hotelliin odottamaan maanantaita. Kaverilla oli kaljaa mukana ja tasoitteli siinä vieressä oloa. Ei edes tehnyt mieli itsellä olutta. Käytiin myös pubissa join kaksi alkoholitonta olutta. Nyt on kyllä vahva tunne että tää homma oikeasti katkeaa
Itsellä oli 3 päivää kesälomaa ja kaikki päivät kännissä. Kaksi viikkoa edellisestä kolmen päivän putkesta aikaa ja silloin lupasin että en juo. Seuraavat vapaat viikonpäästä, ja pakko yrittää olla juomatta, se vaan on niin helppoa käydä vaan kaupassa. Prkl
