Hei kaikille, olen uusi täällä. Nyt risteyksen edessä, joko pullot pois tai sitten kaikki hajoaa palasiksi. Olen 35-vuotias mies, jolla näyttää olevan kaikki kunnossa. Minulla on mahtava perhe ja hyvä työpaikka. Silti juon kuin sieni. Eilen vaimoni sanoi että saan lähteä, hän ei enää jaksa juopotteluani. Ymmärrän hyvin. Olen yrittänyt lopettamista monta kertaa aiemminkin, mutta aina vain löydän itseni tuoppi kädessä. Nyt tämän täytyy kerta kaikkiaan loppua. Jos yrittäisin aa-kerhon avulla, sieltä juuri kokousaikaa kysyinkin.
Tervetuloa porukkaan. Vertaisryhmistä minä löysin tien tämän päivän raittiuteen, joten sama mahdollisuus on myös sinulla. Myös minun perhe oli hajoamispisteessä, mutta kiitos elämäntavan muutoksen, olemme edelleen yhdessä, onnellisempina kuin koskaan ja lisäksi meillä on yksi perheenjäsen lisää, kohta 5- vuotias rinssessa.
Raittius on kaikki mitä meillä on. Tänään, kiitos raittiin päivän, meillä on mahdollisuus mihin tahansa.
Kiitosta vain. Nyt on käyty aa:ssa tutustumassa. Opettavainen kokemus jo nyt, luulisin että sieltä löytyy välineet elämäntapamuutokseen. Täytyy kirjoitella tänne miten käy.
Tervetuloa minunkin puolestani tähän elämänmakuiseen plinkkiin. Hienoa että olet havahtunut huomaamaan, että jotain on tehtävä. Jos koet AA:n itsellesi sopivaksi niin jatka ihmeessä siellä. Moni on saanut avun sen avulla.
Täällä meitä on moninainen joukko ihmisiä, joilla kaikilla on juominen lähtenyt lapasesta. Itse löysin plinkin kolme vuotta sitten ja tämä on ollut aivan järjettömän iso apu raitistumisessani. Plinkkiä lukiessani minulle vasta valkeni ihan oikeesti mitä on alkoholismi. Enpä pystynyt mitenkään asiaa enää kiertelemään; olen alkoholisti, jonka ainoa tapa toipua on olla juomatta, päivä kerrallaan.
Voimia sinulle, kertoile kuulumisiasi.
Maranz, samasta paikasta minäkin sain alun raittiudelleni, ja jäseneksi liittymällä olen sen myös saanut pitää yhtäjaksoisesti ensimmäisestä palaverista alkaen.
Tervetuloa joukkoon!
Kiitos vielä kaikille ystävällisyydestä. Nyt tuntuu jo paremmalta kuin tuon aloitusviestin aikoihin. Se voi olla hyvä tai huono asia, krapulakurjuus kun on tehokas motivaattori, mutta jonka luoma kurjuus ohi mentyään unohtuu kuin menneen talven pakkanen. No, kaksi päivää selvää joka tapauksessa kasassa. Tänään oli hauska sattuma, kotiin päin kävellessä olin tyytyväisenä jo ohittanut kaikki vakiobaarit kunnialla, kun metroasemalla tuli kaveri juttusille. “Terve, kiinnostaisiko ilmainen juomatesti?” “No mitäs juomia siinä testataan?” “Lonkeroita.”
En tiedä olisko pitäny itkeä vai nauraa 
Tervetuloa täältäkin!
AA on hyvä apu mutta niissä kokouksissa pitää käydä säännöllisesti, muuten saattavat vanhat tottumukset hiipiä herkästi takaisin. Itse palasin tänään takaisin AA:n piiriin, ei aiemmin muka ollut “aikaa” käydä kokouksissa. Kyllä sitä aikaa pitää löytyä jos on niin ruvella kuin itse olen tämän alko-ongelmani kanssa. Tsemppiä ja kirjoittele miten menee, tämä plinkki on hyvä apukeino ja vertaistuen kanava.