Hei kaikille lukijoille. Esitettelen ensin itseni. Olen perheellinen nainen joka jäi pelipirun vangiksi 7 kuukautta sitten. Se vain tapatui, pikku hiljaa. Rahaa on palanut ja velkaa on 6 tonnia. Nyt ottaa päähän, kuinka tyhmä ihmisen pitää olla. Olen tehnyt näitä pelaamattomuus päätöksiä tässä matkan varrella useita ja seuraavassa hetkessä olenkin kirjautunut jollekin nettikasinolle ja alkanut pyörittää rullia. Aivan sairasta. Pelaaminen on ollut päivittäistä ja morkkikset kamalta. Olen lueskellut muiden kirjoituksia täällä jo tovin ja voinut kyllä hyvin samaistua ihmisten tilanteisiin. Itselläni ei tuo velka ole vielä kovin suuri, mutta minulle se on liikaa ja erittäin ahdistava. Täältä toivon saavani vertaistukea ja tietenkin tuen muita niin paljon kuin suinkin osaan. Olo on jotenkin aivain sumuinen ja raha-asiat pyörivät koko ajan mielessä. Kesä tulee ja rahaa ei tule olemaan. Miten oikein tästä noustaan?
Hyvä kun havahduit pelaamisen varjopuoliin näinkin ajoissa. Usein on tavattoman vaikeaa tunnustaa itselleen että pelaaminen on muuttunut peliriippuvuudeksi ja erittäin vaaralliseksi sairaudeksi. Kirjoitan erittäin vaikeaksi sairaudeksi sen vuoksi että pitkityttyään se voi johtaa ihmisen niin pahaan umpikujaan että monet ovat vakavissaan ajatelleet itsemurhaa ja jotkut sen tehneetkin. Peliriippuvuus on siis otettava vakavasti jos siitä aikoo toipua ja palauttaa elämänsä takaisin raiteilleen. Kerroit että olet lukenut täällä kertomuksia ja niistä olet varmasti saanut käsityksen millaisesta taistelusta on kyse. Olen kuitenkin täysin varma että peliriippuvuudesta pääsee eroon kun on valmis tekemään kaikkensa ja käyttää siihen myös kaiken oman tahdonvoimansa, ensimmäiset viikot ovat vaikeampia. Kannattaa kirjoitella tänne saat varmasti täällä kirjoittavien täyden tuen että onnistut. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Kiitos pelitpoikki tsemppauksesta. Minua oikeasti pelottaa millainen tulevaisuus on edessä jos meno jatkuu entisellään.
Ahdistaa kovasti, vaikka en niin pohjalla olekkaan kuin moni muu täällä. Olen ajatellut, että ehkä omaan jonkun geenin mikä edes auttaa addiktoitumista entisestään. Olen tosin kyllä pelannutkin niin, että oksat pois. Tuntikausia joka päivä. Sitä ihailen ja arvostan kuinka ihmiset, joilla on isoja velkoja niskassa ja luottotiedot menneet tsemppaavat tosiaan päivästä seuraavaan. Voi kunpa onnistuisin, antaisin mitä vain.
Tervetuloa OnAika.
Olet havahtunut ajoissa verraten moneen täällä kirjoittavaan. Hyvä juttu. 
Riippuvuuden juurisyynä on aina jonkinasteinen paha olo… Mieti minkä takia aloitit pelaamaan ja pelaat? Mitä saat pelaamisesta? Voisiko tämän tunteen/olotilan saada jotenkin muuten?
Oma motivaatio on tärkein asia. Päätä että teet kaikkesi, jotta pystyt lopettamaan pelaamisen. Tiedän omasta kokemuksesta, että peleistä on vaikea luopua. Peliriippuvaiselle kuitenkin ainoa vaihtoehto on nollatoleranssi pelaamisen suhteen. Kirjoita se paperille, että haluat lopettaa. Kirjoittaminen nostaa lopettamisen todennäköisyyttä verrattuna siihen, että vain sanoisit sen itsellesi.
Suosittelen poistamaan kaikki pelitilisi. Sen jälkeen hommaa esto-ohjelma: Netnanny/K9. Jos taas pelaat livepelejä niin pidä vain minimimäärä käteistä käytössäsi, jotta se riittää vain tärkeimpiin menoihisi, kuten ruokaostoksiisi.
Jos sinulla on joku ystävä/puoliso, joka tietää ongelmastasi niin kysy voisiko hän hoitaa sinun raha-asioitasi. Tämä auttaa varsinkin alkuvaiheessa eroon pääsemisessä.
Kerro ongelmastasi sisaruksellesi/kaverillesi/puolisollesi. Kerro mahdollisimman rehellisesti koko tarina. Tiedän että se on vaikeaa, mutta luurangon saaminen ulos kaapista helpottaa omaa oloasi. Pelkäät luultavasti, että läheisesi ei ymmärrä sinua ja tuomitsee sinut. Kukaan joka oikeasti välittää sinusta ei tuomitse sinua, vaikkei ymmärtäisikään pelaamistasi.
Hae ammattiapua. Hakeudu A-Klinikalle tai muulle vastaavalle, jossa autetaan peliriippuvaisia. (Kognitiivinen) psykoterapia on yksi varteenotettava vaihtoehto. Siinä on vaan ongelmana sen hinta. Jopa Kela-korvauksella se on liian kallista, jos olet pahasti velkaantunut. Henkilökohtainen keskusteleminen ihmisen kanssa, joka ymmärtää sinua ja riippuvuutta eikä tuomitse auttaa eroon pääsemisessä.
Hakeudu vertaistukiryhmään: Pelirajaton vertaistukiryhmiä löytyy jo lähes joka kaupungista. Hakeudu vertaistukiryhmään, jos se tuntuu helpommalta kuin henkilökohtainen keskustelu.
Kokeile Mindfullnessia. Mindfulness – hyväksyvä tietoinen läsnäolo – on sekä ajankohtainen että perinteinen tapa harjoittaa tietoisuutta, huomionkiinnittämistä ja hetkessä olemista. Mielen tyynnyttäminen ja kokemusten utelias ja hyväksyvä havainnointi eivät ainoastaan alenna stressiä, vaan auttavat myös tarkkaavaisuuden hallinnassa ja tunteiden säätelyssä. Headspace on hyvä sovellus, joka toimii tietokoneella ja älypuhelimella.
Kiitos Nälkainen Haamu. Olen yrittänyt pohtia miten tähän ajauduin. Mistä kaikki lähti liikkeelle. En keksi mitään muuta järkevää syytä kun työ. Olen ollut yli kymmenen vuotta samassa työssä ja todella tylsistynyt ja epämotivoitunut. Ikää on jo sen verran paljon, että uudelleen työllistyminen yhtä hyvä palkkaiseen työhön on aika epätodennäköistä. Ja sen tiedostaminen saa jotenkin minut lukkoon. Suren jo etukäteen mahdollista tulevaa työttömyyttä. Syy miksi tarvitsen saman tulotason on perheemme menot. Meillä on niin paljon velkaa, että olisi katastrofi jos jompi kumpi menettäisi tulotasonsa. Syvällä sisimmässäni tiedän kuitenkin, että niin ei kävisi, kyllä me jotain keksisimme. Mutta ajatus on niin hallitseva, että järki jää taka-alalle.
Kenellekkään en tosiaan ole kertonut ongelmastani. Syy tähän voi olla se, että lähisuvussani on sekä peliriippuvutta että alkoholismia ja luulen, että äitini varsinkin murtuisi jos kuulisi, että minullakin on ongelma. Ja hän kuulisi, suvussamme ei pidetä salaisuuksia perheen kesken. Tämä asia hävettää minua niin paljon, että en mitenkään voi kuvitella kertovani miehelleni. Miten kertoisin, että nyt pääsiäisen pyhinä pelasin liki 3 tuhatta jotka oli tarkoitettu yhden lainan maksuun. Tuntuu, että olen aivan umpikujassa. Mieheni on kyllä aivan ihana ihminen ja ymmärtäisi varmaan, sitä en epäile. Häpeä on kuitenkin liian suuri jotta voisin sen tehdä.
Pelitilini olen sulkenut, pysyvästi. Ja jo se tuntui siltä kun iso taakka olisi pudonnut hartioilta. Minun on pakko lopettaa, muuta vaihtoehtoa ei ole. en edes muista mitä puuhailin silloin kun en pelannut. Luultavasti olin läsnä lapselleni ja touhusin kotihommia. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minä en ole minä. Ja tällä hetkellä haluan entisen minäni takaisin. Tunnen jo nyt kuinka tämä kirjoittaminen tänne helpottaa ja antaa uskoa huomiseen. Toivottavasti tällä pärjää pahimman vieroituksen yli.
Moikka OnAika ja tervetuloa saitille
Tossa funtsailin juttuasi ja pohdin sellaista että sinulla pelipiru on “vain” 7kk riepotellut. Näin ollen sun pää ei ole kokonaan pehmennyt peleille vs ne joilla pelejä takana esim 10v. Näin ollen pääset todennäköisesti hieman lyhyemmällä taistelulla tuosta riippuvuudesta irti mikä on hieno asia.
Toinen asia on toi velkasi koko. Se on suhteellisesti niin “pieni” että kun nyt lopetat pelit heti niin pääset kohtu hyvin tosta vielä jaloillesi vs ne joilla piikkiä on esim 50keur. Näinollen tilanteesi ei ole niin katastrofaalinen.
Sitten semmoista että jos koet asian kertomisen esim miehellesi äärimmäisen vaikeaksi niin minun katsantokanta on se ettei sitä välttämättä tarvitse kertoakkaan. Hoidat ton velkasi pois hissunkissun ja jatkat normaalia mukavaa elämää miehesi kanssa. Ymmärrän että monet on kertoneet ja se on oikein hyvä tyyli toimia. Itse en ole myöskään kertonut asiaani kenellekkään ja nyt on menty jo yli 2kk lopettamisesta ja pikku hiljaa velat alkaa myös vähenemään.
Mukava kun tulee uuta porukkaa ja Tsemppiä kovasti sinulle. Elä missään nimessä kuvittele että pelaamalla voittaisit ton 6 rahaa takaisin, ei tule onnistumaan vaan saat tupla ve1lat hetkessä niskaan joten älä pelaa.
Asia on juuri niin kuin sanoit pörssipeluri, piru on pitänyt pihdeissään vasta lyhyen aikaa, mutta sitäkin tiiviimmin. Välillä on ollut paha olo, siis ihan konkreettisesti oksettanut kun on ollut pakko pelata. Juuri tuota pakkotunnetta ajatellen pelottaa aivan älyttömästi pystynkö pääsemään irti ja jos en, niin mitä tapahtuu.
Olen tosiaan seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja kyllä aidosti ihmettelen kuinka positiivisesti pahasti velkaantuneet ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteen sekä omaansa että toisten. Itse koen jo nyt olevani umpikujassa, vaikka oikeasti en ole lähelläkään pohjaa. On älyttömän hienoa, että tälläinen palsta on olemassa missä ongelmat ovat yhteisiä ja ihmiset eivät tuomitse vaan kannustavat toisiaan ja iloitsevat onnistumisista vilpittömästi.
Eli kiitos tsempeistä pörssipeluri, tulivat tarpeeseen.
On todella tärkeää ettet ryhdy yrittämään saada takaisin menetettyjä rahoja pelaamalla, se ei tietääkseni ole onnistunut meiltä keneltäkään ja jos on onnistunutkin niin kohta on hävinnyt ne takaisin uusien velkojen kera. Läheisille kertominen on henkilökohtainen asia, itse en ole kertonut, en ymmärrä miten se auttaisi jos lisäisin lähimmäisieni ahdistusta. Ammattiauttajat ovat eri asia niille voi ja pitääkin kertoa. Tuo mitä kerroit työkuvioistasi on myös tuttua minulle ja näin jälkeen päin pelaamistani analysoidessani se oli yksi syykin pelaamiseen, halusin tienata rahaa päästäkseni jotenkin enemmän vapaaksi työstä josta en myöskään enää pidä kaikkine uusine liikkeenjohtovouhotuksineen joita en oikein ymmärrä ja en haluakkaan ymmärtää.No nyt sitten kävi että juuri pelaamalla tuo haaveni vapaammasta elämästä meni yhä kauemmaksi.
Pelaaminen ei ole ratkaisu mihinkään. Toivon todella että pidät päätöksesi olla pelaamatta, älä mieti ensimmäisinä päivinä raha-asioita ne kyllä järjestyvät kun et pelaa!
Tervetuloa, OnAika! Hyvä, että kirjoitat tänne. Kuulostaa, että pelaamisesi on edennyt melko samalla tavalla kuin omanikin; tutustuin nettikasinoihin syksyllä ja nyt pelaamisesta aiheutunutta velkaa on 13000. Viimeisin viikko ennen lopettamistani (josta tosin on vasta 3 viikkoa, mutta olen varma asiasta) oli kaikkein tuhoisin ja muutama päivä aiemmin lopettamalla olisin selvinnyt tuhansia euroja vähemmällä. Joten älä vaan sinä tuplaa lähipäivinä velkojasi!
Kun selviät ensimmäisen viikon, olosi on jo selvästi parempi. Tee mitä tahansa muuta kuin pelaamista. Pari kolme viikkoa sitten itse suorastaan päivystin täällä Valtissa lukemassa kirjoituksia ja itsekin tuli kirjoitettua lyhyellä aikavälillä paljon. Se auttoi minua paljon siinä ihan alussa. Eli kirjoita! Kirjoita olojesi vaihteluista, mistä vaan. Se tieto, että olotila tulee helpottamaan pelaamatta kannattaa pitää mielessä. Joku kommentoi minulle siinä vaiheessa, kun itse tuskailin tilannettani kovasti, että raha ei ole se ongelma, vaan pelaaminen. Raha-asioita miettii väistämättä, mutta pahimmassa olotilassa niitä sortuu helposti ratkaisemaan pelaamalla.
Tosi paljon tsemppiä ja voimia sinulle!!!
Nyt juuri haluaisin halata teitä tsemppareita, teenkin sen virtuaalisesti. Totta tosiaan oli hyvä neuvo keskittyä pelaamattomuuteen ja jättää ne raha-asiat taka-alalle. Sen teen.
Eniten tässä kokutumisessa muuten ihmetyttää se, miten minulle voi käydä näin. Uskon, että tätä samaa kysymystä on moni muukin pyöritellyt mielessään. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että jotenkin vaan olin otollista maaperää moiselle syöpäläiselle. Nyt kuitenkin tahto ja usko on pelittömään huomiseen on kova. Tulen huomenna raportoimaan miten sujuu.
Tervetuloa kirjoittelemaan myös minun puolesta! Huomasin itse silloin aikoinaan, kun tänne eksyin että jo valttilaisten tarinoiden lukeminen helpotti, mutta täällä kirjoittaminen ja niiden omien tuntemusten avaaminen auttoi silti huomattavasti enemmän. Eli hyvä että rohkaistuit ja jaoit tilanteesi meille. Täällä saat tukea tuntemuksiin juuri niin paljon kuin tarve vaatii.
Etenkin alussa kun pelihimot tulevat varmasti kiusaamaan sinua jonkin aikaa (huomaat että viikon parin päästä pahin sumu hälvenee ja olo helpottaa), tule tänne kirjoittamaan ajatuksiasi niin paljon kuin mieli tekee. Pura kaikki tänne. Saat kulutettua samalla aikaa niin että toivottavasti se pahin pelihimo ehtii mennä pois. Toinen keino joka oli itselläni ehdottoman tärkeä, netticasino-riippuvainen kun olen, oli nostaa kaillo ylimääräinen raha käteisenä pois tililtä polttelemasta.
Selviät tästä kyllä kun olet päätöksen tehnyt ja motivaatiota asia parissa työskentelyyn riittää. Itse yritin myös miettiä kaikenlaisia skenaarioita sille miksi minusta tuli peliriippuvainen. Peli poikki -ohjelman terapeutin kanssa tästä keskustelimme ja hän totesi ettei riippuvuuden syntyminen vaadi kuin herkän mielentilan ja tarpeeksi toistoja (ja tässä tapauksessa esim. niitä voiton tunteita yms.) eli kyse on voinut alunperin olla vain tylsyyden täyttämisestä tms. joka on toistuessaan koukuttanut.
Hirveästi tsemppiä pelittömiin päiviin. Etenkin alku on raskas, mutta täällä ollaan tukena jos alkaa ahdistaa! Käy raportoimassa mahdollisimman usein kuulumisia!
*Oho, nostaa siis KAIKKI ylimääräinen raha käteisenä.
Taitaa olla Tsempparittaren aika siirtyä höyhensaarille. 
Uusi pelitön päivä edessä ja tiedossa puuhaa niin paljon, että en ehkä ehdi ajatella pelejä koko ajan. Tänään olen vielä vapaalla töistä ja sehän on kiva asia. Viime yönä heräsin taas aamuyöstä ja niinhän ne raha-asiat oli heti mielessä. Loppuyön unista ei sitten tullut mitään. Nyt aamusta kun ajatukset ei enää näyttäydy niin synkkinä niin asiaa on helpompi käsitellä. Laskeskelin, että elokuun lopussa alkaa asiat rullata jo hieman kevyemmin. Mutta kesä on tässä välissä ja rahaa ei ole. Masentava ajatus. Olen kaikin keinoin miettinyt mistä oikein voi tiristää euroja säästöön, mutta vastaus on aina yhtä karu, ei mistään. Lapsillekin on ostettava kesävaatetta ja niiden hankinta on minun vastuulla. Luulen, että mieskin alkaa pian ihmetellä, kun en ole hankkinut mitään itselleni enkä juuri lapsille tässä viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana ja silti valittelen, että on tiukkaa.
En lakkaa ihmettelemästä tyhmyyttäni ja sitä kuinka järkevänä ihmisenä olen päästänyt asiani tähän pisteeseen.
Ja voi sitä ketutuksen määrää kun ajattelen mitä kaikkea olisin hävityillä euroilla voinut hankkia. Mutta ei, tässä ollaan ja
ajatuksen kiertää samaa rataa. Mun on nyt pakko pystyä tähän!
Tekee tosi kovasti mieli pelata, siksi tulinkin kirjoittamaan tänne, etten vaan sorru. Ajattelen, että jos vaikka viidellä kympillä ja samaan aikaan mahassa velloo ja oksettaa. Tämä on ihan sairasta. Onneksi olen sulkenut kaikki pelitilit,
niin homma on huomattavasti hankalampaa. Pysyn lujana.
Moikka, älä pelaa. Viidenkympin peleistä et saa mitään muuta kuin pahaa mieltä. Itselläni kaikki pelaaminen on ollut yhteydessä Visa luotokorttiin jonka pidän tästä syystä toistaisesti nollilla (nyt on 2,55eur) joten en nopeesti pääse pelamaan jos himo iskisi. Alku päivät/viikot on hankalia pitää olla erityisen varuillaan sitten helpottaa tai ainankin täällä kävi niin toki nää yksilöllisiä.
Pelihuumassa järjestelin itselle aikaa pelata lähes aina myös työmaalla pelasin jopa huussissa istuessani joo kereisiä oli meno. Myöskin ostelin tablettia jne vehkeitä joilla olisi pystynyt hyvin pelaamaan kaikkialla töissä ja muuuallakin reissuissa. Elelin erittäin säästäväisesti mutta peleihin oli aina käyttää tonneja nurinkurista siis. Myöskin kun pelit meni kunnolla mönkään niin vaikka istuin rauhassa kotona tuolilla nousi hiki otsalle ja sydän hakkasi. Kyllä siinä hermot oli useesti ihan riekaleina ,tämmöstä.
Kiitos pörssipeluri. Pysyn lujana. Nolottaa myöntää, että tuo työmaalla ja huusissa pelaaminen on kyllä tuttua minullekin. Ja kyllä, se on todella sairasta. Samoin kun se, että jos pelitilillä on roponenkin niin koko ajan oli pakottava tarve pelata. Ihan kuin olisi saanut jotain sairasta tyydytystä häiviöstä. Koska kyllähän sen alitajuisesti tiesi, että kaikki rahat menee pelien syövereihin. Ihmismieli on kummallinen.
Ensimmäinen kokonainen vuorokausi takana ilman pelejä. Olen niin iloinen. Päivän mittaan on kyllä pelit ja pelaaminen käyneet monta kertaa mielessä, mutta olen pysynyt lujana. Hoen itselleni, että vain minä voin päättää pelaanko. Ja jos en talleta rahaa = pelaamattomuus. Tästä ei taida tulla mitenkään helppo taival?
Hyvä, OnAika! Siitä se alkaa! Muistan hyvin nuo ensimmäiset vuorokaudet. Nyt reilun kolmen viikon jälkeen elämä on taas jo täyttynyt normaaleimmista asioista . Anna mielellesi aikaa levätä ja “ohjelmoitua” uudelleen; jos kuukausikaupalla on ajatellut pelaamista ei voi olettaakaan ajatusten muuttuvan heti. Mutta kuten monessa muussakin asiassa: ajatukset eivät ole sama kuin teot. Aivan kuten itse totesit: et talleta (tai mene kasinosivulle) = pelaamattomuus. Pelaamista ajattelemalla ei köyhdy, mutta impulssin toteuttaminen voi nopeasti saattaa sivuluisuun. Eikä sitä pelaamistakaan loputtomiin jaksa ajatella, ellei siitä seuraa tuttua aivokemiallista ryöppyä.
Päivä yksi on erinomainen alku. Tsemppiä edelleen!
Hei
Olen uusi täällä , peli vuosia takana useita. Lopettaminen mielessä päivittäin ja syvä syyllisyys noista peleistä.Olisin onnellinen ,kun pystyisin aloittamaan pelaamattomien päivien ketjun. Toivottavasti sinä onnistut siinä missä minulla se näyttää olevan mahdottomuus.Olen niin suossa ,kun olla voi ja jotenkin ihme aivosumu elämä maistu miltään.Onnea teille kaikille pelittömistä päivistä
Hei, Pelien orja! Sinulla näyttää olevan kuitenkin nyt 1 päivä pelaamattomuutta takana. Eli huomenna 2, eikös niin? 
Aivosumu menee ohi, kunhan vaan sen alun kestää! Kirjoita tänne, miten sulla sujuu! Tsemppiä ja voimia sinullekin!