Selvisin sisään ja sain pitää puheenvuoroni. Kaikki olivat tosi mukavia ja innoissaan uudesta tulokkaasta. En kyllä tuntenut kovin suurta yhteenkuuluvuutta johtuen siitä että kaikki muut lukuunottamatta yhtä olivat miehiä, keski-ikä n. 55 vuotta. Heidän tarinansa kyllä olivat hienoa kuultavaa, ja yhtymäkohtiakin oli. Tietysti koska kaikki kuitenkin ovat juoneet ja halunneet lopettaa. Ehkä yritän löytää seuraavaksi sellaisen ryhmän missä kävisi enemmän naisia. Ja aion kyllä mennä tuohonkin ryhmään uudestaan. Olen tyytyväinen että uskalsin kuitenkin mennä!
Niin, hyvä että menit sillä on aika turhauttavaa lukea vain muitten kokemusista esim. aa:sta jos ei itse ota minkäänlaista kontaktia mihinkään alkoholismia käsittelevään toimeen.
Kuten varmaan jo luit, niin oma kokemukseni oli ja meni, ei sillä ole niin väliä. Pääasia että juuri sinä löydät itsellesi sopivan jutun. Meen ens viikolla avautumaan A-klinikalle, mitä olen tavallaan täällä aiemmin kyseenalaistanut. Nyt menen yhden kokemuksen viisaampana ja tiedän että siellä saan puhua niin paljon kun huvittaa…kaiken paskan pihalle ja ehkä vastakaikua siihen, että jotkin asiat voisi kenties tehdä toisellakin tapaa… (ilman pulloa).
Joo, luin sinunkin aa-tarinasi juuri äsken! Mulla oli myös vähän hölmistynyt olo kun tajusin että juuri mullehan ne puhui ja katsoi suoraan silmiin puhuessaan. Oli kyllä todella tervetullut olo!
Niinhän se on että jokaisen pitää löytää se oma paras tapansa hoitaa tätä sairautta ja kaikille ei aa varmaan sovi. Mulla oli tossa aikasemmin huonoja kokemuksia siitä kun soittelin a-klinikalle ja siellä oli tyly vastaanotto. Siispä päätin kokeilla aa:ta viimein. Ajattelin nyt ottaa kaikki keinot käyttöön maksimoidakseni onnistumisen mahdollisuuden!
Ehkä AA sopii sinulle. Sitten se on hyvä. Minulle ei ole tärkeää minkä ikäisiä ja mitä sukupuolta ihmiset ovat vaan se mitä tehdään. Istuminen ja ongelman vatvominen ei sopinut minulle minkäänikäisten joukossa. Siksi minun kannatti etsiä muita ryhmiä kuin AA. Mutta jokainen ihminen kyllä tietää mikä hänelle on parasta eikä näistä kannata kinastella. Kerrotaan mitä missäkin tehdään ja jokainen valitkoon omansa.
Juuri näin Jartsi, jokainen valitkoon oman tapansa! Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja erilaisia tapoja voi myös yhdistellä!
Ei minullekkaan sinänsä merkityksellistä ole ihmisten ikä tai sukupuoli, mutta jotenkin pystyn helpommin samaistumaan sellaisiin henkilöihin jotka ovat ulkoisesti enemmän itseni kaltaisia. Henkinen puolihan näkyy vasta kun tutustuu paremmin.
Voi olla ehkä vähän tylsäkin mielipide asian suhteen, mut koen hoito/ keskustelumuodon silloin hyväksi, jos tuntee oman olonsa vapautuneeksi. Mulla ennen aa:ta ja a-klinikkaa oli puolentoista vuoden viikottainen kontakti aikuispsykiatriaan, oli varsin mukava ihminen jolle sai avautua. Hän sai siirron ja uuden kanssa ei tullut sitä “yhteyttä”, vaan todettiin 2- suuntaisen lisäksi Hypomania ja siihen raju lääkitys. Lopetin käynnit ja palasin “omilleni”, minkä huomasin kovin nopeasti johtavan yhä lisääntyvään juomiseen. Lopulta vain join ja vedin ne lääkkeetkin.
Mut joo, näistä asioista on hemmetin hankala puhua ihmisten kanssa, jotka kärsivät lähinnä siitä et kenelle pääsisi mahdollisimman pian juttelee ettei dokaisi. Ite voin olla juomatta tarpeen tullen ainakin nyt sen viikon, ni en koe mulle sopivaksi ryhmäksi 24/7 AA-palaverit ja kummit siihen päälle.
No. Kiva kun kirjoitit. Jokaisen pitää löytää oma tapansa. Itse kirjoitin ja ihmiset antoi neuvoa. Suodatin ja valitsin sopivat keinot. Itse en osaa neuvoa muuta kun kirjoita ja etsi se itsellesi sopiva ratkaisu. Yksi neuvo etsi keino mikä ei ole millään lailla kemiallinen. → Ojasta allikkoon ainakin diapamin kanssa. Mene vaikka AA:han, A-klinikalle… Kirjoita… Tee kaikkesi, että pääset eroon. Oon huono neuvomaan, mutta tsemiä Sulle ja kaikille muillekin päihdeongelmien kanssa painiville… Varsinkin etanolin kanssa. Kaikki on mahdollista! Raittius on mahdollista saavuttaa. Uskokaa siihen, tehkää kaikkenne!
Ryhmiä täytyy vain kierrellä ja katsella. Kyllä sieltä löytyy sitten omaan makuun.
^Naisille tarkoitettuja ryhmiä myös on olemassa. Etsimällä löytää. Google toimii.
Pientä päivitystä tilanteeseeni. Selvällä linjalla edelleen, mutta mielitekoja on ollut. Viime perjantaina halusin mennä aa-ryhmään, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Tällä viikolla ajattelin kyllä mennä, mielessä on käynyt juominen moneen otteeseen ja varmaan olisi hyvä päästä puhumaan siitä.
En tajua mikä ihmeen valheellinen hieno tunne tulee välillä siitä ajatuksesta että joisi! Se saattaa pälkähtää päähän ihan missä tilanteessa vain. Tyyliin että " ah kun aurinko paistaa niin voisipa istua terassilla kylmän siiderin kanssa ilman huolen häivää, olisi vaan tosi hyvä ja rento fiilis ja kaikki olisi ihanaa"! Ihan kun se todellisuudessa niin menisi. Olisi ehkä hetken rento fiilis, sitten jo joisi vaan kun ei osais lopettaa, loppuillasta ihan tuhannen kännissä selittäis kaikkea paskaa ihan kelle vaan, menisi taksilla kotiin eikä pystyisi nukkumaan, sydän hakkais ja morkkikset hyökkäis päälle, aamulla soittelis hädissään aa-puhelimeen ja tilittäis tuskaansa. Että semmonen hieno ja ihana kokemus. Enköhän mieluummin tee melkein mitä tahansa muuta!
Itsellenikin tulee noita “kohtauksia” jolloin pitää saada viinaa. Siihen auttaa syöminen ainakin omalla kohdallani. Jotain makeaa syön silloin tai vedän itseni ihan ähkyyn jotain roskaa. Terveellistä se ei ole mutta teen ihan kaikkea muuta kuin juon viinaa.
Kyllä sä voit soittaa sinne muutenkin ja kysellä, millaisia ryhmiä lähelläsi on. Vaikka eivät ne vastaajat kaikkia ryhmiä tietenkään tunne omien käyntiensä perusteella, mutta aina jotakin. Ihan niin kuin sinäkin jo ensimmäisen käyntisi perusteella.
Tänään et ole yksin
Ihanaa lauantaita kaikille! Mahtavaa herätä pirteänä ilman morkkista ja krapulaa. Eilen menin taas aa-ryhmään ja tuntui että sain lisää voimia tähän taisteluun. Tässä ryhmässä on monta sellaista henkilöä jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä raittiina. Heidän tarinoitaan ja elämänviisauksiaan on hyvä kuunnella.
Kuitenkin minua tuolla ryhmässä hiukan häiritsee se että kaikki pitävät vaan ne puheenvuoronsa, eikä minkäänlaista vuoropuhelua ole. Minusta olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kysyä asioista, mutta palaverit on vaan monologeja yksi toisensa jälkeen. Ja toiseksi, itse koen edelleen avautumisen hyvin vaikeaksi. En osaa pukea tuntojani sanoiksi enkä oikeastaan edes tiedä mitä tunnen. Aion kyllä hakeutua vielä johonkin missä saan puhua jonkun ammattilaisen kanssa. Että oppisin puhumaan ja tuntemaan itseäni.
Mutta pääasia kuitenkin on se että olen pysynyt juomatta! Eteenpäin samalla linjalla.
Hei vaan kaikki! Kyllä hävettää ja masentaa myöntää että taas kerran retkahdin ja vedin oikein perseet olalle toissa päivänä. Kotona juopottelin, mutta muuten tunnelmat oli samat kuin edellisessä kirjoituksessani kuvaillessani retkahdusta enteilevää tunnetta. Aamukin alkoi kuten olin kuvaillut, hätääntyneellä soitolla aa-puhelimeen.
Tajusin kyllä kun aloin petailemaan juomista ja yhtenä varmana merkkinä oli etten enää tullut plinkkiin lukemaan juttuja saati kirjoittanut mitään. Luulen että jatkossa minun on pakko vähintään kerran päivässä käydä täällä ja lisäksi tulevat aa-ryhmät joihin aion mennä taas vaikka väkisin! Nythän siis halua on, mutta tiedän että jossain vaiheessa petollisesti ajatukset alkavat taas muuttua. Mutta silloinhan sitä vertaistukea todella tarvitsee, eikö vain? Jos vain pystyisin pääsemään siitä häpeän tunteesta joka minut valtaa aina silloin kun alan petailemaan juomista. Ensin hävettää ajatella että minä muka olisin alkoholisti, sitten jo hävettää lukea plinkkiä kun tiedostan että kohta aion juoda, ja sittenhän tie onkin jo nopea ja luikas alaspäin. Pitäisi vain tajuta että ennen kuin on ottanut ensimmäistä huikkaa, kaiken voi vielä muuttaa toiseen suuntaan. Että ei ole myöhäistä vaikka olisi millaiset ajatukset jos ei ole vielä siirtynyt toteutukseen!
Eipä muuta tänään.
Eipä paremmin voi sanoa! Auttavaan tai aa-toverille soitto auttaa. Kyllä se akuutti juomisen pakkomiellekin menee ohi.
Tänään et ole yksin
Auttaisiko juomattomuuteen ajatus siitä, että se halu juoda syntyy sinun oman aivotoimintasi ansiosta? Se ei ole mikään maaginen halu, joka joillekin vain joskus tulee, vaan ihan looginen juttu 
Yksinkertaistettuna: neuronit aivoissasi kulkevat aina aikalailla samoja ratoja. Radat ovat meille hyödyksi, koska se automatisoi monia toimintoja, vaikka työmatkan kulkemisen. Aivomassa on tavallaan kuin lumihankea, johon neuronit luovat sitä syvempiä polkuja, mitä useammin asia toistuu. Totta kai juominen aiheuttaa monenlaisia muitakin riippuvuuteen johtavia muutoksia esim. solukalvoissa yms, mutta kannattaa muistaa, että kyse on myös erittäin vahvasta tottumuksesta.
Eli aivosi reagoivat sellaisiin yllykkeisiin, joita et edes itse huomaa. Kun aurinko paistaa, aivot muistavat, että viimeksi kun aurinko paistoi, niin silloin olimme terassilla juomassa siideriä. Loogisesti aivot lähettävät sinulle käskyn mennä terassille juomaan siideriä. Jne.
Mulla on auttanut nimenomaan tuo, kun ajattelen, että asia on ihan fysiologinen juttu. Aivot adaptoituvat käyttäytymiseeni, mikä on noin yleisesti ottaen hyvä juttu. Koska olen totuttanut aivoni saamaan alkoholia erittäin monissa tilanteissa, ei ole ihme, että ne sitä ratkaisua minulle jatkuvasti tarjoavat.
Mä olen saanut paljon apua meditoinnista ja joogasta. Olen siis tietoisesti säätänyt aivojani uuteen asentoon. Ilman mitään uskonnollista sävyä suosittelen kokeilemaan lyhyttä meditointia päivittäin sillä ajatuksella, että tietoisesti haluat antaa aivoillesi tilaisuuden toipua ja oppia uusia tapoja reagoida. Myös ihan kaikki muutkin asiat, jotka luovat sulle uusia rutiineja, joihin ei liity alkoholi, auttavat siihen, että niitä uusia polkuja alkaa muodostua.
Mutta käytä kaikki apu, mitä ikinä saat, vaikka se auttaisi vain hetken, se on aina askel eteenpäin. Tämä on kestävyys laji Tsemppiä!
Kiitos kirjoituksestasi minä123! Kuulostaa hyvin vapauttavalta ajatella että aivot ovat ikäänkuin vaurioituneet juomisen seurauksena mutta siitä voi parantua. Kaikki ei olekaan kiinni omasta “tahdosta”. Koska kaikkihan me varmasti tiedämme että voi ratketa juomaan vaikka ei todellakaan tahtoisi. Itse olen kokenut sellaisessa tilanteessa joskus olevani ihan kuin toinen ihminen, en ollenkaan oma itseni.
Tällä viikolla kävin aa- palaverissa kahdesti. Kummallakin kerralla siellä oli puhetta rehellisestä itsetutkiskelusta ja oman itsensä löytämisestä. Tämä on minulle vaikeaa. Juominen on turruttanut todellisen minän enkä ole oikeastaan vuosiin tuntenut itseäni. Vaikka olin välillä monta vuotta juomatta, en suorittanut minkäänlaista itsetutkiskelua ja ehkä sen vuoksi olin niin tyhjä henkisesti ja retkahdin aina uudestaan juomaan. Olen havainnut että aa:n ohjelma on kokonaisvaltainen henkisen ja sisäisen kasvun ja eheytymisen tie, ei pelkästään sitä että lopetetaan juominen. Ihminen voi toki olla juomatta pitkiä aikoja, mutta jos ei ollenkaan tutkiskele itseään eikä opi tuntemaan kuka on, on retkahtamisen vaara erittäin suuri. Kaikki joita olen kuunnellut aa:ssa ovat puhuneet niin hienosti ja kokonaisvaltaisesti, että en ole voinut kuin olla vaikuttunut ohjelman toimivuudesta. Tiedän että se tulee olemaan minulle rankkaa. Olen vielä alussa ja heikko mutta tiedän mitä haluan. Haluan olla raitis!
Itse olen vasta alussa AA:n kanssa ja huomannut tuon saman. Ei enää riitä että olen vaan juomatta. Pitäisi työstää niitä askelia. Minä vasta olenkin hukassa itseni kanssa.
En ole edes monista kokeiluista huolimatta löytänyt sitä mitä haluan työkseni tehdä 
Siitä seuraa valtava ahdistus ja eksistensiaalikriisi joka on aina johtanut juomiseen. AA-kerhossa hoidetaan tietysti akuuttia alkoholiongelmaa mutta jossain kohtaa vaakaa kallistuu syiden etsimiseen ja lopulta löytymiseen.
camille kirjoitti
Hei camille, on hyvä muistaa, että uudet tavat ja tottumukset tulevat hitaasti. Halusi olla raitis täyttää mukaan pääsyn vaatimuksen. Ei ole syytä hätäillä. Ja niistä puheista kuulemastasi voit pikkuhiljaa oppia ymmärtämään omiakin tekojasi, tekemättä jättämisiäsi ja luonteesi ominaisuuksia. Vielä tärkeämpää kuin hieno puhe, on saada rakennusaineksia arkiseen elämään. Raittiuden jatkuessa on sitten mahdollisuus oppia näkemään, missä on vältettäviä sudenkuoppia ja missä mahdollisuuksia kehittää itsensä tuntemista. Palaverien vertaistuki on aina kaksisuuntaista, sinä autat kauemmin mukana olleita. Pitkään raittiina ollut tarvitsee äskettäin juomassa käyneen mukana tulevan elävän muistutuksen alkoholin voimasta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Sillanrakentaja!
Sinullekin haluan sanoa, että ei ole syytä hätäillä. Raittiuden mukana asioilla on yleensä taipumus loksahtaa oikeille paikoilleen. Olet oikealla tiellä, silta vie elämään!
Hiljaa hyvä tulee