Apua, oikeasti! Mulla on ihan kaikki hukassa. En tunnista enää itseäni. Olen kirjoitellut täällä useasti, ja ollut muutaman vuoden juomattakin mutta nyt n. Vuosi sitten aloitettuani uudestaan en pysty enää lopettamaan. Tiedän että voisi mennä AA:han, ei tarvitse siitä kertoa. Onko mitään muuta mahdollisuutta lopettaa? Viimeksi lopetin seinään omin avuin, mutta en tiedä miksi silloin olin vahvempi?! Nyt tuntuu mahdottomalta. Pelottaa ja ahdistaa. Kuvittelin että olen nyt muka normaali, osaan välillä ottaa vain muutaman ja ei tule krapulaa. Mutta sitten taas otankin liikaa, riitelen puolison kanssa ja kadun rankasti. En haluaisi juoda mutta en tiedä miten tällä kertaa selviän tästä.
Camille, kyllä sinä selviät! Uskon siihen. Ensin on aika rauhoittua tän hetken äärelle, sinuna tutkailisin myös ketjua Yksinkertaiset niksit. Itse ajattelen, että on tosi tärkeää vain hyväksyä se, ettei enää voi juoda ja antaa itselle myös lupa surra sitä. Se oli tässä nyt. Sitten alkuun levätä paljon, hoivata ja hemmotella itseä ja olla paljon täällä plinkissä. Jaksamisen mukaan lisätä itselle mielekkäitä puuhia ja menoja -ja muistaa levätä niiden välillä. Mulle toimi hyvin sellainenkin, että tein itselleni mieluisia, niin pitkiä metsälenkkejä, että sain itseni kunnolla väsytettyä. ( Velvollisuudet kannattaa hoitaa ennen tätä). Väsytyksen jälkeen ei tehnyt mieli muuta kuin syödä, katsoa ehkä leffaa tai olla plinkissä, levätä ja päästä lopuks nukkumaan.
Itsetutkiskelua sopivassa suhteessa, vastapainoksi mieluisia ja keveitä juttuja itselle. Jos tarvitsee itsen ja plinkin ulkopuolista apua, sitä rohkeasti hakemaan.
Voimia sulle ja muista toivo, sitä on! 
Jesh, Se iskee kun salama kirkkaalta taivaalta. Laskeskelin, että 800 päivää viime huikasta. Jos vain keskityn vain tähän hetkeen, en yritä kadota minnekään. Olen vain. Jos teen jotain, niin taistelu alkaa alusta. Kaikki päivät valuavat hukkaan. Laskurit nollautuu. En halua olla tekopyhä ja olla jos dokaan, niin aloitan koko homman rehellisesti alusta. Joo 800+ jne on jotakin… Ei se haittaa. Se yksi huikka tuhosi paljon viimeksi. Kyllä se haittaa. Kaikki valuu käsistä kuin hiekka.
En jaksa henkseleitä paukutella ja näyttää laskureita koko maailmalle. Ei raittiita päiviä oteta pois. Sama kuin vuodessa 52 perjantaita ja 365 päivää. Kannattaa miettiä mitä miettii ja mitä lukee.
Jotenkin juomattomuus on jatkuvaa opettelua. Tulee uusi yllättävä tilanne ja juominen pamahtaa mieleen. - Itse olen siinä tilanteessa, että on aivan sama mitä teen. Olen pelkkä nolla. Tosin se, että ei juo pitää langat näpeissä ja pystyy skarppina jotenkin luovimaan tätä helvettiä. Et varmaan halua menettää kaikkea… Tosin pienellä pärjää. SIlloin ei parane enää juoda vaan on oltava tarkkana.
Mieti keinoja missä meni vikaan ja pyri vahvistamaan itseäsi. Joo AA ei ole mikään patenttiratkaisu, eikä mikään muukaan, kuin löydät ne omat keinot. Itsekin nautin Lintu-Annan tavoin metsässä kuljeksemisesta… Kalastamista voisin kanssa suositella ja jos on ajokortti, niin reilulla viidellä sadalla saa hyvän vehkeen millä huristelee jonkin aikaa. Keinoja on tuhansia. Itseltä voi kysyä miksi tässä tilanteessa pitäisi avata korkki. Onko motivaatioita olla juomatta? - kysy itseltäsi. Mikä se voisi olla? Näihin kysymyksiin ei tarvitse vastata tässä kun vastaat itsellesi.
---------------Olen niin lähellä uuden ketjun aloittamista. Tässä on ihminen jolla ei ole mitää menetettävää, niin silti ei juo. ---------------------------- En tiedä taustaasi tarkemmin, mutta yksi huikka voi muuttaa elämän täydelliseksi helvetiksi. On kokemusta. Lopeta tänään. Ole tänään juomatta, sillä ei ole väliä oletko ollut miljoona päivää juomatta vai yhden päivän, niin sillä yhdellä päivällä on väliä.
Kiitos vastauksista Lintuanna ja Punatulkku! Täällä aikaisin hereillä puolison lähdettyä töihin ja pahin krapula on hellittänyt. Motivaatio raitistumiseen on kova ja tiedän että minulla on itsetutkiskelun paikka, jotta ymmärrän mikä meni vikaan kun aloitin uudelleen juomisen ja mitä minun tulee tehdä jotta sitä ei enää tapahdu.
Olen aina ollut aika huono tutkailemaan omaa itseäni, tunteitani ja sitä minkälainen olen oikeasti. Välillä tuntuu kuin minua ei olisi ollenkaan, vain joku kuori joka suorittaa tätä elämää. Vaikka minulla on asiat elämässä hyvin, rakas puoliso, ihana koti, opiskelupaikka jossa aloitin tammikuussa ja joka toteutti pitkällisen haaveeni. Masennusta ei ole kuin ainoastaan juotuani ja muutenkin voisi sanoa että juominen on ainoa ongelmani.
Miksi sitten juoda kun kaikki ilman sitä on hyvin? Miksi tuntuu välillä niin tyhjältä kuin suorittaisi asioita vain päivästä toiseen tuntematta mitään? Siis tosiaan tässä huomaan kyllä ristiriidan! Eihän kaikki ole hyvin jos tuntuu tyhjältä tai elämä vain suorittamiselta. Mutta en saa yhtään kiinni siitä mikä voisi olla vikana. Joskus aikoinaan kävin juttelemassa muutaman kuukauden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa mutta en kyennyt kunnolla avautumaan enkä kokenut siitä hirveästi olevan hyötyä. Aikaisemmin harrastaessani juomista tunsin usein masennusta ja epätoivon tunteita sekä nuorempana minulla oli myös paniikkihäiriö josta onneksi parannuin. Mutta ollessani neljä vuotta juomatta en kertaakaan tuntenut näitä tunteita. Hetkittäin olin todella onnellinen, mutta suureksi osaksi kuitenkin tavallaan tyhjä, en osaa oikein selittää.
Ehkä osaltaan tähän suorittamisen tunteeseen on liittynyt kova stressi joka on johtunut puolison työ-asioista. Monta vuotta jatkunut epävarmuus ja taloudellinen turvattomuus on raastanut meitä kumpaakin. Mutta sekään ei selitä itsessäni asuvaa tunteettomuutta.
Onneksi on koira, sen kanssa pääsen ulos kävelemään. Pidän myös lukemisesta joten pitäisi varmaan lähteä pian myös kirjastossa käymään. Yleensä yksin ollessanikaan minulla ei tule tylsää, keksin aina jotain tekemistä. Ja maanantaina menen töihin taas, olin lomalla vain yhden viikon. Mutta syyskuusta eteenpäin opiskelen taas kokopäiväisesti ja käyn töissä vain pari päivää kuukaudessa. Sitä odotan!
Hei camille, kirjoitit
Yksinkertaisin selitys saattaa olla, että olet sairastunut alkoholismiin. Pitkä raittiutesi viittaa siihen alkoholismin ominaisuuteen, että kyseessä on parantumaton sairaus. Pitkäkin raittius voi päättyä vartioimattomaan hetkeen, kun mielen valtaa ajatus, että nyt pystyy jo hallitsemaan alkoholin ja voi ottaa pari lasillista.
Sinulla on nyt takanasi arvokas kokemus suhteessasi alkoholiin. Olet tarmokas, aikaansaava ja eteenpäinpyrkivä nuori nainen. Näillä eväillä voit hyväksyä itsessäsi yhden poikkeavuuden, voimattomuuden alkoholiin nähden. Sen musertavan tosiasian tajuttuasi olet myös valmis hakemaan ja ottamaan ennakkoluulottomasti vastaan apua.
Sinulla on mies tukenasi, ja kun moni juova nainen on selvinnyt raittiuteen, ei ole mitään estettä sinunkaan raittiudellesi ja elämäsi muuttumiselle. Ratkaiseva kysymys itsellesi kuuluukin: olenko alkoholisti.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hyvä että pahin krapula jo hellittänyt. Mutta jos juominen alkaa taas, niin voisi mennä ihan katkaisuhoitoon ja siitä vaikka kuntoutukseen. Ei niistä yleensä ainakaan haittaa ole.
Viikko sitten join viimeksi, nyt onneksi ei ole vielä käynyt mielessäkään ottaminen. Sanon vielä siksi että olen varma että jossain kohtaa sekin hetki tulee kun tekee mieli. Toivottavasti sillä hetkellä olen tarpeeksi vahva että pystyn vastustamaan.
Nyt on ihan positiivinen olo, aloitin toisessa kesätyöpaikassa ja en ole ehtinyt miettiä liikoja. Vaikka ehkä se on osa ongelmaani kun en osaa pohtia ja analysoida ajatuksiani tai tunteitani. En ole myöskään hyvä kirjoittamaan ja kaikenlainen avautuminen on minulle vaikeaa. Nyt yritän vain selvitä parista ensimmäisestä viikosta ja sitten miettiä miten pystyisin syväluotaamaan itseäni.
Hyvää raitista viikonloppua kaikille plinkkiläisille!
Join taas! 
Kolme viikkoa oli raja jota en kyennyt ylittämään. Soitin A-klinikalle mutta sieltä sanottiin ettei sinne voi tulla! Pitäisi saada kaupungilta maksusitoumus tai maksaa itse. Soitin kaupungin päihdepalveluun niin sieltä sanottiin ettei heillä ole mahdollisuutta henkilökohtaiseen keskusteluapuun js maksusitoumuksia ei tehdä. Olen kesätöissä enkä pääse ryhmätapaamisiin ma-pe klo 8-11.30.
Että näin Espoossa. Tuli sellainen olo että ei apua saa vaikka hakee. Ei ketään kiinnosta. Edes veriarvojen seurantaa mahdollisen antabuskuurin aikana ei ole mahdollista saada kun reseptin on kirjoittanut työterveyslääkäri.
Yritän taas itse! Yritän ja haluan onnistua enemmän kuin mitään muuta. Haluan lopettaa juomisen kokonaan.
Maksaako Espoossa A-klinikalla käynti? Olen luullut että se on kaikkialla ilmainen päihdeongelmaisille tarkoitettu paikka, missä tilannetta voi tarkastella hoitajan kanssa yhdessä ja sopia jatkossa tapaamisia, missä pääsee sitten kunnolla asian ytimeen ja mahdollisiin jatkosuunnitelmiin juomista vastaan?
Harmillinen tilanne ja toi kolme viikkoa on muuten kummallinen juttu. Aika monella tuntuu taipuvan selkäranka juurikin noilla tietämillä. Seuraava etappi on sitten kolme kuukautta, missä itse kompuroinut jo moneen otteeseen.
Tsemppiä kuitenkin ja toivottavasti ei jää juominen päälle ja saat kasattua asiat silleen, et pääset alkuun taas itse.
Ps. mun mielestä kyllä a-klinikan päivystykseen voi kävellä kuka tahansa sisään sen enempiä selittelemättä eikä maksa mitään. Ymmärsinköhän nyt jonkun kohdan väärin…?
Kuinka ollakaan, täällä on myös espoolainen. Emppuun eli Espoon mielenterveys- ja päihdekeskukseen pitäisi kyllä päästä hoidon tarpeen arvioon matalalla kynnyksellä.
Ellei pääse, niin sitten asiat on huonommin kuin Helsingissä jonka päihdeklinikoille voi hakeutua avovastaanottoon jopa ilman ajanvarausta ja ilmaiseksi.
Espoon A-klinikka on toki A-klinikkasäätiön ylläpitämä, eli ostopalveluna Espoossa, mutta kyllä sinnekin pääsi aikoinaan katkolle pelkällä asiakasmaksulla eli noin 20 e vrk. Tosin tämä oli vuonna 2007, kun itse siellä viimeksi asioin. Keskusteluryhmät ja avokatko oli ilmaisia.
Eli asiat ovat eri kaupungeissa ja kunnissa toisenlaisia. Täällä itse a-klinikka ei oteta ketään “sisään” kun ei siellä ole edes paikkoja ja sieltä saa vain esim. alkulääkityksen juomisen lopettamisen jälkeen, edellyttäen tietenkin että puhaltaa nollat. Sen voi hakea joka aamu kolme kertaa. Sitten on erikseen ihan katkaisuhoitoasema, minne joutuu varaamaan ajan ja se toki maksaa, täällä 36€/vrk. Siihen voi kaiketi hakea maksusitoomusta. A-klinikalta saatetaan myös tehdä lähete katkolle mikäli niin itse haluaa, mutta itse a-klinikalla asiointi ja juttelemassa käynti ei maksa mitään.
Ok. Helsinigissä nuo kaikki katkot menevät arvioinnin kautta, eli päihdepoliklinikalla, joiden nimi ennen oli a-klinikka, tehdään arviointi että riittääkö kuvailemasi avokatko vai pääseekö laitoskatkolle joka nykyisin Malmin sairaalassa. Maksusitoumusta ei tarvitse erikseen, koska laitoskatkokin on kunnan oma palvelu.
Huumevierotus puolestaan on Töölössä, ja sinnekin tehdään lähetteet päihdeklinikoilla, ja maksusitoumus, jota oikeestaan sanotaan sijoituspäätökseksi eli sipäksi, tulee automaattisesti jos lähetekin tehty.
Hoidontarpeen arvio, keskustelukäynnit, ryhmät ym. on maksuttomia. Samoin laitoskuntoutukset jos asiakas on vähävarainen ja kuntoutus myönnetään päihdeklinikalta.
Kirjoitit tämän kuun alussa
Alkoholi on vahva ja hämäävä vihollinen. Jos huomaa olevansa voimaton alkoholiin nähden, on luontevaa ja viisasta hakea apua. Kyllä sitä Espoossakin on saatavana, vaikka byrokratia saattaa hakemista mutkistaa.
Oletkin jo saanut monta hyvää vastausta ongelmaasi, joten kyllä sinä selviät. Rohkeasti vain, et ole yksin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kyllä Espoossakin pääsee ilman ajanvarausta eikä maksa mitään. Sinne vaan heti maanantaiaamusta.
espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_t … 2832980%29
Tsemppiä!
Hei, kiitos kaikille vastauksista! Kyllä tosiaan on niin että Espoossa kaupunki ei enää tue a-klinikan toimintaa ja Empussa on meneillään muutto isoon omenaan josta syystä henkilökohtaista keskusteluapua ei tällä hetkellä saa. Jotenkin kuvittelin tosiaan että a-klinikalle vaan kävellään ja siellä joku ihana hoitaja on vastassa ja valmiina kuuntelemaan.
En tarvitse mitään katkohoitoa kun kuitenkin pystyn olemaan useamman viikon ottamatta. Se mitä tarvitsisin olisi joku kuka kuuntelee ja antaa vinkkejä ja kysyy oikeita asioita että pystyisin käsittelemään tätä ongelmaa syvällisesti. Tiedän kyllä miten noin periaatteessa tästä voi selvitä, mutta ne eväät asian todelliseen ymmärtämiseen ja syvälliseen pohdintaan puuttuu.
Ihmettelen kyllä niitä vastauksia mitä eilen sain soittaessani eri tahoille apua hakeakseni. Tuli sellainen olo että apua saadakseen pitäisi olla paljon syvemmässä kuilussa. Pitäisi olla menettänyt jo työn ja juoda päivittäin. Sitten voisi päästä katkolle tai Emppuun juttelemaan aamupäivisin. Mutta minä olen kesätöissä käyvä aikuisopiskelija, en tosiaan voi olla yhtäkkiä töistä pois, en tarvitse katkoa tai lääkkeitä, en kärsi vieroitusoireista. Ainoastaan haluaisin edes pari kertaa jutella jonkun asiantuntijan kanssa. Olen lukenut paljon kirjallisuutta alkoholismista ja sen hoidosta ja huomannut miten Suomessa ylipäätään suhtaudutaan alkoholismin hoitoon liian lääkekeskeisesti ja hoidetaan lähinnä seurauksia, ei syitä. Jos olisi mahdollisuus haluaisin hoitoon avominneen joka mielestäni käsittelee ongelmaa hyvin syvällisesti lähtien ajatuksesta jossa alkoholistin persoona erotetaan omasta persoonasta. Kerran kävin avominnen luennolla ja samaistuin siihen ajatusmaailmaan täysin.
Suomessa ja ainakin Espoossa on silti hyvin vaikeaa saada kaupungin maksusitoumusta avominnehoitoon. Se on melko kallis ja opiskelijalla varsinkaan ei siihen ole varaa. Heidän hoitomenetelmällään jopa 90 prosenttia raitistuu, mutta silti suositaan mieluummin joitain epävarmoja ja lääkehoitoon pohjautuvia hoitomuotoja. Miten se muka tulee halvemmaksi yhteiskunnalle kun samat ihmiset pyörii aina uudestaan päihdepalveluissa pääsemättä raittiuteen kiinni?
No, jokatapauksessa, nyt alan tosissani hoitaa itseäni ja yritän löytää sen oikean tavan. Ehkä kuitenkin menen aa-palaveriin edes kerran, katsomaan jos se sopisi minulle. Ja pakko antaa itselleen taas kerran anteeksi ja hyväksyä se että minä olen voimaton alkoholin suhteen, luovutan.
Hei, näin on hyvä aloittaa. Espoossa on paljon palavereita, ja Helsingissä lisää. AA:n palaverit ovat siitä hyvä ratkaisu, että niihin voit mennä ilmoittamatta etukäteen ja sitoutumatta, eikä maksa mitään. Tunti tai pari viikossa vastaa moninkertaisesti hallituksen kilpailukykyloikkaa. Kokoontumisajat voit googlata Suomen AA:n sivuilta.
Aikoinaan jännitti kovasti, kun aukaisin palaveripaikan oven, mutta sisään päästyä helpotus oli suuri, ja siitä illasta alkaen olen saanut olla juomatta. Usko pois, sinulla on sama mahdollisuus ratkaista juomisongelmasi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Pahoittelen, mutta nyt on pakko hieman korjata. Mikään päihdehoito tai päihdekuntoutus ei perustu lääkkeisiin, lukuunottamatta opiaattiriippuvaisten korvaushoitoa. Esim. päihdyttävät lääkkeet on kiellettyjä melkein kaikissa kuntoutuksissa, tai sitten esim. bentsoille pitää olla meneillään tarkka pudotusohjelma.
Kyllä kaikki päihdekuntoutukset perustuvat etupäässä psykososiaalsiin menetelmiin, joihin kuuluu myös vertaistuki.
Minäkin olen käynyt Avominnen luennolla ja seurannut heidän mainontaansa netissä, ja kyllähän siihen melkoisia salaliittoteorioita joskus kuuluu. ‘90 prosentin hoitotulokset’ ovat osa ostoskanavamaista mainontaa.
Minnesota-hoitomalli on kyllä hyvä niille jotka sen kestävät, ja hoidon uranuurtaja Suomessa on Kalliolan Myllyhoito. Kuului muuten ainakin ennen Espoon ostopalveluihin. Helsingin hoitoihin se kuuluu edelleen.
Lisäksi on tämmönen uusi avohoito Mylly Helsingin Kalasatamassa, johon Helsinki tekee maksareita. Kenties Espookin 
myllyhoito.fi/myllyhoitoklinikat
PS. Jos halajaa minnesota-tyylisiin hoitoihin, niin siihen AA.han kannattaa tosiaan alkaa tutustua jo ennakkoon. Se kuuluu hoitomalliin, ja hoitoihin sisältyy velvoite AA-palavereihin viikottain myös hoidon aikana.
Moi!
Minäpä olen käynyt tuon Avominne-hoidon. Olen itse äärimmäisen skeptinen kaikkea kohtaan mutta totesin että alkoholismini kanssa oli tullut seinä vastaan ja oli pakko niellä skeptisyys ja mennä hoitoon. Nyt on kyllä aivan pakko sanoa, että itseä ei mikään muu olisi auttanut kuin vertaistuki ihan fyysisesti niin että istutaan ringissä ja avaudutaan omista tunteista.
Kävin avominnen jo 2014-2015 mutta hoidon loppuvaihe meni omalta osaltani hieman harakoille, minulla on myös lapsesta asti ollut masennusta ja olen persoonaltani epävakaa rajatilatyylinen, joten ei ihan sieltä helpoimmasta päästä raittiuden suhteen. Retkahdinkin viime vuoden heinäkuun lopussa ja nyt olen käynyt vuoden viikoittain istumassa ryhmässä. Hoitoon saa täälläpäin tulla vielä kertaalleen retkahdushoitoon ja siitä vuosi käydään kunnes sitten taas milloin itseä sattuu huvittamaan. Jos retkahtaisin uudelleen, en pääsisi enää tänne Avominne-ryhmiin.
Kummitätini maksoi hoitoni. Maksusitoumuksia voi olla vaikea saada, se on totta. Minulle on kuitenkin kirkastunut se, että alkoholismia ei missään tapauksessa voi hoitaa muilla lääkkeillä kuten rauhoittavilla, bentsoilla, jne…koska nekin vaikuttavat aivoihin kuten alkoholi.
Avominneä siis voin omalta osaltani suositella. Edelleenkin kamppailen usein vaikeiden asioiden ja tuntemusten kanssa jotka saattaisivat ajaa minut uudestaan juomaan jos en ole tarkkana. Minua auttaa vain se, että koitan elää päivä kerrallaan ja käyn silloin tällöin ryhmässä.
AA:kin voisi varmasti tuoda sinulle avun mutta Avominne on kontrolloidumpaa, se ainakin sopi minulle!
Voimia vain!
-G
No niin. Taas kaksi viikkoa mennyt selvänä ja kova yritys jatkaa samalla linjalla. Tällä viikolla otin antabusta kolmena päivänä, viimeksi eilen. Onneksi otin, sillä tänään on taas viinapiru istunut olkapäällä koko päivän kuiskailemassa. Tällä kertaa sen kyllä selätän mutta entä jatkossa?
Olen kyllä alkoholisti, sen huomaan nyt entistä paremmin. Olen äkäinen ja pinna on lyhyt kun mietin että en saa juoda. Täytyisi yrittää miettiä että sen sijaan saan olla selvänä! Huomenna aamulla olo on mitä parhain, tiedän vanhasta kokemuksesta. Sitä hetkeä yritän nyt miettiä ja vaimentaa tuon viinapirun puheet. Vaikka en antabuksen vuoksi edes harkitse nyt juomista, toivoisin ettei sitä tarvitsisi miettiä koko ajan. Mutta hetki kerrallaan eteenpäin!
Hyvää raitista viikonloppua myös teille kaikille!
Apua! Nyt jännittää, olen menossa aa-palaveriin! Täällä näkyy vaan vanhoja ukkoja! Onkohan ketään muita? No, härkää sarvista…