20 viikkoa, mahtava saavutus. Minä rämmin perässä, 8 pelitöntä päivää taitaa nyt olla takana. 
Tuntuu menevän tällä kertaa todella hitaasti!
Peliunia en ole nähnyt pitkään, mikä on ollut toisaalta helpottavaa, koska niiden todentuntuisuus on todella ahdistavaa. Niiden jälkeen täytyy aina hetki miettiä että hetkonen, pelasinko vai en.
Sitä on muutoinkin itselleen jotenkin niin ankara. Aina jos möhlii niin sitä mietitään pitkään, mutta onnistumiset ja saavutukset unohtuvat hetkessä. 
Voimia sulle! Toivottavasti pian löytyy täydellinen työpaikka.
Tätä oli kiinnostava lukea. Vieläkö on pelaamattomuus jatkunut, speedyG? Itse olin joskus pokeriin koukussa kun se oli sellanen kaveriporukan juttu noin 8-9 vuotta sitten. Kasinopelit meni sitten sen edelle, koska olin nii malttamaton. Itse olin hirveen laiska koulussa opiskelemaan ja palasin takas koulun penkille 25 vuotiaana. Kyllä se minusta kannatta ja jos on vielä ala mikä kiinnostaa, niin ei tunnu niin tuskaiselta. Armeija aika oli myös tälläiselle ärrävikaiselle aika tuskaa. Yritä siinä sit olla miehekäs. Tuli pelattua kaikki säästöt silloon, mutta armeijan jaksoin ihmee kaupalla loppuun asti.
Oot kyllä ollut kauan pelaamatta! Nostan hattua suorituksesta 
Näyttääkö elämä valoisammalta, vaikkakin tekee vielä välillä mieli pelata? Tässä itse alkanut tajuamaan et pelaaminen aiheutti kyllä pahimmat tunnetilat. Ihan järkyttävä stressi ja ahdistus oli ekat pari viikkoa, mutta nyt tuntuu et mieli voi paljon paremmin. Päivät jolloin ei pelaa ja ei muista pelivelkoja tuntuvat niin hyviltä! Ei yksikään voitto tunnu niin hyvältä. Eli raha ei tee onnelliseksi, tosin rahattomanakaan ei ole kiva olla.
Jokainen voi vaikuttaa omaan onnellisuuteen:
Hienoa! Kiva lukea joskus myös tälläisiä onnistumisia täällä. Itse olen kyllä lueskellut foorumia, mutta olen jättänyt kirjoittamatta kun viime aikoina joidenkin viestit ovat lähinnä ärsyttäneet ja aiheuttaneet “voi vitun X” tyylisiä lausahduksia ääneen. Ihan itseä harmittaa, että jostain syystä asenne on nyt viime kuukausina muuttunut vähän negatiiviseen suuntaan.
Itsekkin olen nyt pysynyt aikalailla pelaamatta. Viihdevetoja joskus harvoin kavereiden kanssa, kunhan vaan ei tule pelattua yksin niin asiat rullaavat hyvin. Pari kertaa halunnut pelata kun olisi pitänyt saada lisää rahaa vaikka ryyppäämisiin jne, mutta olen tajunnut olla laittamatta.
Mikähän niissä viesteissä sitten oikeastaan ärsytti? Se mitä joku kirjoitti vai ehkä kuitenkin muistutus omasta tilanteesta? Esim. jos on just kokenut retkahduksen ja toinen ilmottaa et tänään on pp156, ni ottaahan se päähän. Katkeruus tunnetusti on pelipirun hyvä kaveri ja ei johda siis kovin pitkälle.
Ehkä lähinnä sen saman voivottelun lukeminen päivästä toiseen? Tottakai täällä on hyvä, että tuetaan toisiamme mutta joskus olisi kiva sanoa jollekin että ota nyt vittu ittees niskasta kiinni. Myös “sairaudesta” puhuminen lähinnä huvittaa. Sori jos nyt loukkasin jotakuta… Tarkoituksena oli vaan tuossa aikaisemmassa viestissä tuoda ilmi syy miksi en itse ole hetkeen kirjoitellut ja aiheesta keskustelu kiinnostaisi että onko muilla samanlaisia tuntemuksia joskus? Kirjoitusasusta kyllä tunnistan kenen viesti ylhäällä on. Terve vaan raidallinen ystävä.
EDIT: Ja itseasiassa sitä ärsytystä ehkä tuottaa nimenomaan se, etten ainakaan itse uskalla kommentoida melkein koskaan totuuden mukaisesti viestejä. Haluan tottakai tukea, mutta en uskalla sanoa tiettyjä asioita koska lyötyä ei saa lyödä tai ettei vahingossakaan aja ketään umpikujassa olevaa itsemurhaa lähemmäs. Tietynlainen filtteri siis tällä foorumilla. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin niin olen itsekin ongelmapelaaja. En sen parempi kuin muutkaan.
Hmm. Ymmärrän kyllä hyvin tuon filtterin käytön täällä ja olen käyttänyt sitä itse myös monta kertaa, vaikka niinä omina pelittöminä hetkinä on tehnyt mieli sanoa juurikin jotain siihen tyyliin, että YRITÄ NYT EDES äläkä antaudu niin helposti himojen vietäväksi. Ja sitten lopulta olen löytänyt itseni kuitenkin casinolta retkahtaneena. Ja siinä tilanteessa on ollut kiva todeta etten täällä ole käynyt raivoamassa. En silti tiedä onko hyvä padotakaan niitä ajatuksia ja jättää sanomatta? Toisiin tunnetusti toimii se sellainen vähän rajumpi ravistelu ja voi olla että siitä olisi jollekin vain hyötyä. Mutta samalla ei saisi lyödä lyötyä, sekin on totta. Toisaalta ne, jotka eivät sitä rajumpaa ravistelua kestä, saattavat olla todella herkkiä arvostelulle. Mutta et ole siis ajatusten kanssa yksin, olen usein aikaisemmin jättänyt kirjoittamatta samasta syystä. Kunnes omalla kohdalla totesin että se voivottelu vain ilmeisesti kuuluu ongelmaan ( ), kun tulee retkahduksia ja hetken kaikki on taas huonosti.
Vaikka olen useaankin otteeseen puhunut riippuvuudesta sairautena, en nyt tästä kommentista vetänyt hernettä nenään. Sairaus, tapa, pelipirun kiusaaminen tms., onko sillä loppupeleissä väliä millä nimellä kukin tästä puhuu? Kaikki varmaan kuitenkin ymmärretään toistemme ajatuksia ja myös sitä että välillä toisten kommentit vituttaa.
Tosiaan jos jollain on masennus ja peliriippuvuutta, niin sitä voi todella herkästi ottaa itseensä. Tiedän tunteen. Pitää vain aloittaa harjoittaa mieltänsä vahvemmaksi. Uskoa taas ja laatia tavoitteita. Se on juuri monella ongelmana ja oli itselläni myös, se ettei ole mitään kunnollisia tavoitteita elämässä. Sitä vain tyytyy tilanteeseensa, vaikka ei ole lainkaan tyytyväinen. Riippuvuuksista pääsee eroon kunhan vain itse sitä tarpeeksi haluaa. Menneistä on päästettävä irti. En tiedä onko se oikea tapa juuri antaa toisen hoitaa raha-asiat puolesta, koska sitä ei opi itsehillintää. Sitä ei ole omasta tahdosta pelaamatta ja heti kun saa pankkitunnukset takas, niin “mä pelaan vaan vähän kun ei ole tullut pelattua” tai “onneksi kortti ei toiminut, niin jäi pelaamatta”.
Itsellä ei ole mahdollisuutta antaa raha-asioita muiden hoidettavaksi ja vaikea ajatus se olisikin. Toisaalta jos on tapana pelata tulonsa saman tien pois, voi olla hyvä ainakin väliaikaisesti luovuttaa vastuu raha-asioistaan jollekin toiselle, vaikkei se sinänsä paranna omaa itsehillintää. Hyvässä tapauksessa sinne normaalisti tyhjälle tilille alkaa kuukausien aikana kertyä rahaa pakollisten menojen jälkeen. Ei tarvitse aloittaakaan nollasta, ja ehkä itsetunto siltä osin on parempi, kun ei ole jatkuvasti pa. Toki siinä kuukausien aikana saa sitten harjoitella itsehillintää ja miettiä syitä ja seurauksia, jotta olisi valmis ottamaan raha-asioista takaisin vastuun itselleen ettei ne kuukausia tai jopa vuosia säästeyt rahat mene saman tien.
… tai alkaa se holhottavana oleminen ja joka menosta tlin tekeminen risoa tarpeeksi paljon, että on todella motivaatiota tehdä kaikkensa ettei samanlaiseen tilanteeseen enää joudu.
Jokaisella on oma tapa selviytyä ja työstää tätä asiaa. Kyllä itsekin välillä ärsynnyn, varsinkin siihen että itse vatvon samoja asioita ja tuntuu että edistystä ei tapahtu. Samat piirteet alkaa silloin muissakin ärsyttämään.
Mitä tule rahaasioiten luovuttamiseen toiselle, olen sitä mieltä että se on pelastannut minut monelta retkahdukselta. Varsinkin alkuvaiheessa mieli on hyvin ailahtelevaa. Alku huuman ja helppouteen jälkeen iskeekin yhtäkkiä mieltön himo, ehkä luottamuus itseä kohti on myös liian iso. jos siihen ei ole varautunut, huonosti käy. Se ei ole tietysti lopullinen ratkaisu vaan apuväline alkuun. Se ei yhtään vähennä motivaatiota lopettaa pelaamista, päinvastoin - se että joutuu luovuttamaan vastuun omista rahoista jolle toiselle on iso kolhu itsetunnolle ja ei ole helppoa pyytää toiselta koko ajan rahaa, vaikka omasta rahasta on kyse. Minusta se opettaa mulle paljon uutta rahankäytöstä ja itsestäni. Ja toisaalta olen oikeasti joutunut nöyrtymään tämän ongelman edessä ja ottamaan kaiken avun vastaan.
Tarkoittaako tuo raidallinen ystävä minua? Jos tarkoittaa niin arvaus on väärä. Kaikki kirjoittamani viestit täällä Päihdelinkissä ovat omalla nimimerkilläni.
Pääasiahan on myöntää olevansa peliongelmallinen ja edes yrittävänsä päästä peleistä eroon. Monethan pitävät peliongelmaisia aivan typerinä ja kyllä pidän itseäni ihan tyhmänä. Vois olla jo omaisuutta, mutta kiitos pelaamisen ei ole enää kuin parit elektroniikkalaitteet jäljellä. Syyttely ei auta, joten nyt taas vain katse kohti tavoitteihini. Pystyn onneksi elämään “normaalia” elämää, mutta onhan tää rankkaa opiskella, käydä töissä ja rahasta menee suuri osa velkoihin. Tosin kun sitä muistelee mihinkä jamaan sitä aina joutui kun pelasi. Eka oli rahaa tarpeeks koko kuukaudeksi ja seuraavana päivänä etsii hiluja, että saa jotain ruokaa ostettua. Alkanut jo lyhyessä ajassa käsittämään rahan arvon uudelleen ja siksi nuo velkalyhennykset tuntuvat järjettömiltä. Ensi kuussa laitan yli tonnin velkoihin ( onneksi tulee veronpalautuksia).