sydän kurkussa,4h itkeneenä,oksentanut pahasta olosta ja sen seurauksena pyörtyny wc lattialle
Kai se seinä tulee vain vastaan äidinkin jaksamisella,tää voimattomuuden tunne on NIIN suuri ja kysymykset miksi?miksi juuri meille?miksi?mikä tarkoitus tällä on?viittä vaille lähdenkö päivystykseen hakemaan apua tähän ahdistukseen vai menenkö aamulla,tosin sen nyt tietää että päivystys aikana sanotaan vain voi voi ja koitappa jaksella…Miten yhden lapsen päihdeongelma voi sairastuttaa koko perheen?toisalta tunnen vihaa:MILLÄ OIKEUDELLA SE pääsee sairastuttamaan koko perheen
Soita Tyty kriisikeskukseen tai Irti huumeista ry:n auttavaan puhelimeen, jos olo tosi huono.
Silloin kun omalla lapsella on hätä, tuntuu se äidistä aivan kamalalta. Itse olin juuri tilanteessa, jossa jouduin jonkinlaiseen stressipsykoosiin lapsen yllättäen sairastuessa. Tuntui kuin olisin pudonnut mustaan aukkoon. Kaikki ilo hävisi, voimat loppui ihan totaalisesti, sain paniikkikohtuksen ulos lähtiessä, en löytänyt kuin tuttuihin paikkoihin. Onneksi olen näiden vuosien aikana tajunnut sen, että silloin on haettava itselle apua ja heti. Oma nopea itsekäskin toiminta oli avuksi ja voin nyt jo ihan hyvin samoin lapset. Pakko oli lääkäriltä vielä varmistaa, että saanhan tehdä jotain kivaa. Onko moraalitonta tässä tilanteessa olla itsekäs. Lääkäri totesi siihen, että “kuka määrittelee sen moraalittomaksi? Jos olet ennenkin tehnyt kivoja asioita,niin jatka niiden tekemistä nytkin. Elämän on hyvä jatkua mahdollisimman ennallaan” Ja kyse ei siis ollut päihteistä. Lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä. Kirjoitan täällä läheisen ominaisuudessa, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Voimia Tyty! Vaikka tilanne tuntuu nyt ylitsepääsettämättömältä,niin toivoa on ja voin 10 vuoden kokemuksella sanoa, että teidän tilanne ei vaikuta vielä ihan niin pahalta. Jos vaan pystyt, niin ota aikaa itsellesi.
Noudata Dahlia kehoitusta ja hae yllä mainituista itsellesi kriisiapua. Vastaukset kysymyksiisi aukeaa sinulle ehkä vasta vuosien päästä, jos silloinkaan. Aina ei ole vastauksia ja silloin voi kysyä itseltään tarvitaanko niitä edes.
Kukaan ei voi muuttaa toisen elämää, vain oman elämänsä suuntaa voi muuttaa.
Siksi on tärkeää että haet apua ja pääset keskustelemaan tilanteestasi.
Kun perheessä on huumeiden käyttäjä, koko perhe voi huonosti hyvinkin pian.
Toivottomia tapauksia ei ole ja huumemaailmasta selviytyviä on enemmän kuin sinne jääneitä.
Voit myös sanoa pojallesi voivasti nyt niin huonosti että tarvitset ammattiauttajaa. Jos hän ei hae apua itselleen, sinä haet itsellesi.
Tarvitset myös välimatkan häneen hoitaaksesi itsesi edes jollain tavalla kuntoon.
On tärkeää käyttäjän huomata miten hänen toimintansa vaikuttaa läheisiin.
Rajojen vetäminen täytyy kuitenkin tapahtua ilman syyllistämistä ja ns. marttyyriksi heittäytymistä.
Poikasi joutuu ottamaan vastuun itsestään, koska sinä et nyt jaksa pyöriä hänen kuvioissaan.
Tämä ei ole hänen hylkäämistään, vaan vastuuttamista omiin valintoihin.
huoh ja huh.tilasin lääkäri ajan seuraavana päivänä,hoitaja kuuli onneksi jo puhelimessa että on akuutti tilanne nyt kyseessä ja sain päivystys ajan…kun en sanaakaan meinannut saada ulos kun kokoajan itku tuli.
sain nyt lääkäriltä mirtazapin lääkkeen tarvittaessa ja olo oli taivaallinen kun ensimmäisen yön moneen vuoteen nukuin klo 20-07 KERTAAKAAN heräämättä kummasti anto voimaa jaksaa kun sai edes yhden yön nukuttua.Lääkettä otan tarvittaessa ja eipä juuri ole tarvinnut,mutta niinkuin lääkäri sanoi:tilanteen kestoa vaikea arvoida ja kyseinen lääke auttaa myös siihen valtavaan ahdistukseen jota koen silloin kun pojan kanssa näitä "näkemyseroista"johtuvia yhteen ottoja.
poika asuu kaverin nurkissa ja en juurikaan tiedä mitä touhuaa,muutaman kerran koittanut rahaa saada mutta ystävällisesti olen vain kutsunut kotiin syömään jos nälkä on mutta rahaa en anna.
Poika itse sanoo elämänsä olevan mainiosti,asuu kaverin kanssa yhdessä,hiisailevat ja sitten käyvät ruoka jonoissa hakemassa ruokaa sanoo sen olevan yhtä seikkailua…
sen verran on tajunnut,että yhteishaku paperit pisti menemään ja alkaa ymmärtämään,että töitä olisi saatava tai koulu paikka.jotain positiivista siis asenteessa tapahtunut tosin humoristisen hauskaa että väläytteli ammattia hortonomina,no siinä ainakin lahjakas kun sai jo 14v kannabiksen kasvamaan vaatekaapissa
kummasti anto voimaa jaksaa kun sai edes yhden yön nukuttua.Lääkettä otan tarvittaessa ja eipä juuri ole tarvinnut,mutta niinkuin lääkäri sanoi:tilanteen kestoa vaikea arvoida ja kyseinen lääke auttaa myös siihen valtavaan ahdistukseen jota koen silloin kun pojan kanssa näitä "näkemyseroista"johtuvia yhteen ottoja.
tosin humoristisen hauskaa että väläytteli ammattia hortonomina,no siinä ainakin lahjakas kun sai jo 14v kannabiksen kasvamaan vaatekaapissa 