Nuori nainen haluaa lopettaa

Tervehdys kaikille täällä foorumilla. Olen jo jonkin aikaa lukenut muiden kirjoituksia, mutta viimein päätin rohkaistua kirjoittamaan itsekin. Olen 28-vuotias ja kärsinyt ongelmallisesta alkoholinkäytöstä siitä saakka, kun ensimmäisen kerran tulin juoneeksi 13-vuotiaana. Silloin kuvittelin olevani nössö, kun en ollut vielä vetänyt kännejä. Uskomatonta, millaisessa ajatusmaailmassa sitä onkaan elänyt.

Teininä alkoholinkäyttö oli vielä jollain tavalla hauskaa tai ainakin sillä aina retosteltiin kavereiden kanssa. Se, että meni överiksi ja sammui oli vaan siistiä ja coolia ja esimerkiksi suojaamaton seksi ja muunlaiset vaaratilanteet olivat vain osoitusta jonkinlaisesta siisteydestä ja rankkuudesta. Koulussa olin kuitenkin hyvä ja muutenkin elämä meni mallikkaasti, joten alkoholinkäyttöön eivät vanhemmat tai muut aikuiset tulleet puuttuneeksi tai heitä ei kiinnostunut. Siellä landella, jossa asuin, tuollainen nuorten alkoholinkäyttö oli ehkä muutenkin enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lukioaikana vanhempani erosivat ja elämässäni oli muutenkin turbulenssia. En oikein muista, millaista alkoholinkäyttöni silloin oli, mutta muistan siitä ainakin jotain ongelmia silloisen poikaystäväni kanssa tulleen. Ongelmani on aina ollut se, että kun aloitan, en sen jälkeen osaa kontrolloida juomistani ja juon niin pitkään kuin juomaa vain riittää.

Yliopistoaikana on tullut rilluteltua ja riekuttua kiitettävästi. Etsin kuumeisesti poikaystävää ja sekin tuntui helpommalta kännissä ja baareistahan niitä miehiäkin löytää. Usein ei kuitenkaan vaan niin hyviä ja kestäviä suhteita ja usein näistä jäikin jälkeen suuria harmituksia. Lopulta kuitenkin löysin ihanan poikaystävän, jonka kanssa vietimme yhdessä kaksi vuotta. Hän oli alkoholisti ja väheksyi suuresti ajatuksiani siitä, että minulla olisi ongelmia alkoholin kanssa, koska join niin harvoin (siis: en päivittäin). Kuitenkin alkohlinkäyttömme seurauksena meillä oli paljon riitoja ja ongelmia. Olisin halunnut aloittaa uudenlaisen elämäntavan, mutta hän ei ollut siihen valmis.

Nyt olemme olleet yli vuoden erossa ja olen asunut yksin. Tähän vuoteen on liittynyt toisaalta pitkiä täysin tipattomia kausia, mutta toisaalta todella rankkoja ja murheellisiä juopottelukertoja. Minua pelottaa, koska juon usein niin, että en muista mitään ja sammun tai vaihtoehtoisesti alan saada itsetuhoisia ajatuksia ja saatan käyttäytyäkin niin. Viikko sitten olin jälleen tilanteessa, että olin ryypännyt, vaikka ei olisi pitänyt (aamulla töitä) ja havahduin seisoskelemasta joen penkereeltä miettien, uskaltaisinko hypätä. Jostain järjen ääni kuitenkin vielä havahdutti minut ja pääsin taksilla kotiin.

Nyt on siis viikko siitä kun olen viimeksi juonut ja kävin myös hakemassa antabus-lääkityksen, joten nyt todellakin on tarkoitus lopettaa todella pitkäksi ajaksi (en vielä uskalla puhua raitistumisesta). Lisäksi minulla on venlaflaxin-masennuslääkitys. Tuosta lääkkeestä olisin kiinnostunut kysymään, onko siitä ollut muilla vaikutuksia alkoholin kanssa? Exäni oli sitä mieltä, että lääkkeen aloittamisen jälkeen aloin humalassa muuttua erilaiseksi.

Suurin pontimeni lopettamiseen on se, että työskentelen lastensuojelualalla enkä todellakaan halua, että esimerkiksi lapset tai heidän vanhempansa näkevät minua toikkaroimassa. Muutenkin humalatoimintani sotii kaikkea sitä vastaan mitä haluaisin edustaa.

Tässä tämmöinen verbaalioksennus :slight_smile: ihanaa, jos joku haluaisi vastailla. Tsemppiä kaikille!

Hei Noor!
Tervetuloa palstalle!
Tämä on yksi vertaistuen muoto. Juomastoorisi viittaa kovin selvästi alkoholismiiin. Oletko ajatellut, että olisitko alkoholisti? Alkoholismista voi toipua elämään raittiina, vaikka sairaus itsessään on krooninen. Jos olet alkoholisti, sinulla on naiseksi tarpeeksi ikää lopettaa juominen. Eikä työ ja koulutus tai niiden puute ole myöskään este tai välttämättömyys. Itsensä takia on pysyvin tae raitistumiselle.
Oma raittiuteni alkoi sinä päivänä, kun astuin AA-palaveripaikan ovesta sisään ja sanoin olevani alkoholisti. Olin löytänyt pohjani ja halusin lopettaa juomisen. Tunsin tulleeni oikeaan paikkaan. Halutessasi sinäkin saat tulla mukaan. Googlen mukaan ryhmiä on Suomessa liki 600. Niistä jotkut ovat ulottuvillasi.

Täältä voi lukea erilaisia tapoja jättää vahingollinen ja tarpeetonkin alkoholi pois elämästä. AA:n etuina on mm. vapaaehtoisuus, kokoontumisaikojen joustavuus, edullisuus, suuri vertaistukiverkosto ympäri maailman, kirjallisuus, 12 askelen ohjelma, mahdollisuus keskinäiseen toistensa auttamiseen, ystävyyteen ja helppous lähteä pois, jos ei halua ottaa vastaan sieltä tarjottua apua.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Morjes!

Paljon selkeämpää oli ja on ollut itselleni kun lopetin kokonaan. Ihan kylmästi vaan ja ei mitään takaportteja auki. Muuten siinä tulee vain kiusanneeksi itseään ja pidentää itsensä pettämistä.

Toivottavasti löydät itse itsellesi sopivan ratkaisun, jotta homma selkiytyy. Yksi konsti voi olla vaikka tälläkin palstalla keskustelu.

Tänne sekaan mahtuu aina etsimään tietään raittiuteen sekä sitä kautta parempaan elämään. Kirjallisuudesta on hyvä aloittaa, toipumiskertomuksia on vaikka kuinka paljon. Jokaisesta niistä löytyy joku oivallus, joka itsellekin sopii kuin nenä päähän. Mikäli haluaa ihmisiä tavata livenä, niin AA on yksi mahdollisuus.

Venlafaxin lisää aivojen välittäjäaineiden, lähinnä serotoniinin ja noradrenaliinin, määrää ja vaikutuksia…
Mun käsittääkseni noista lääkkeistä menee teho alkoholin kanssa. Omasta kokemuksesta voin kertoa näin. Kannattaa siitä viinasta pyristellä eroon, niin alkaa lääkekin vaikuttamaan! Viina ja masennus on tuhoisa yhdistelmä.

Tervetuloa,

Mulla ssri/srni-lääkkeet ovat aiheuttaneet vaikka mitä mulle alkoholin kanssa ja ilman. Kannattaa lukea vanhaa ketjuani, mikä löytyy tästä viewtopic.php?f=42&t=34542 . Olen tunniste tms. juttuja poistellut, mutta noita kokemuksiani en. Siellä on muidenkin vastaavia kokemuksia…

Kiitos vastauksista!

Olen miettinyt kyllä, että olenko alkoholisti. Olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että en ole. Tästäkin on varmasti monia erilaisia tulkintoja. Sanoisin siksi näin, koska alkoholi ei hallitse elämääni. Pystyn olemaan pitkiä aikoja ilman, eikä minulla ole sellaista viinanhimoa tms. Jotenkin vaan aina kun saan pienenkin annoksen, en osaa enää lopettaa.

Olen pitänyt alkoholia nollausvälineenä ja pidän siitä. Rakastan olutta ja baaritunnelmaa. Varjopuolet vaan ovat alkaneet käydä niin suuriksi, että en enää halua jatkaa. Edelleen mietin, että olen nyt vaikkapa vuoden juomatta, mutta sitten voisin taas kokeilla. Ehkä se on itsensä huijaamista, mutta varmaan sitten täytyy saada oppi kovemman kautta, jos sille tielle lähtee. Lääkärinikin, jolla on pitkä kokemus alkoholistien hoitamisesta, sanoi että todennäköisesti minulle toimivin ratkaisu olisi täysi juomattomuus. Varmasti tätä täytyy vielä sulatella, vaikka ymmärränkin ongelman.

AA-kerhoon menemistä olen pohtinut ja olenkin katsonut tiistai-illalle yhden kokouksen, josko uskaltaisin osallistua.

Kaikenkaikkiaan juomattomuus tuo levollisen mielen. Tiedän, että kännimokailun mahdollisuutta ei ole, rahaa säästyy ja pysyn pirteämpänä. Saas nähdä miten tämä tästä jatkuu…

Heippa taas,

Mulla on kyllä koko stoori tuolla koneella. Mä kerroin joskus erittäin avoimesti ja rehellisesti mun hirveestä sekoilusta täällä. En kaikkea. :confused:

depressionforums.org/forums/ … serotonin/

Löysin tuon linkin todella häpeää aiheuttavan tarinan takaa. Mulla on noita tarinoita tallessa… Mua harmittaa kaikki mitä oon päissäni tehnyt. Mulla on omakohtaista kokemusta, että Venlafaxin sekä Seronil on laittanut mun kuupan aika sekaisin. Luultavasti luonnollinen selitys on se, että olen saanut hypomanian oireita noista selvinpäin - eri asteisina ja humalassa käytökseni on muuttunut erittäin oudoksi. Ehkä maaniseksi. En ole uskaltanut kokeilla alkoholia kyllä enää noin kahteen vuoteen… Enkä ole lääkäri, että uskaltaisin sinua neuvoa lääkkeissä mitä niiden kanssa tehdä… Muitakin lääkkeitä on… Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla… Lääkärin kanssa voi varovasti kysellä, että epäilee että tämä lääke ei oikein toimi tms… En uskalla/halua Sinua neuvoa mitä teet.

Mä en ole päässyt masennuksestani eroon lääkkeillä… Kyllä ne joitain auttaa, niin paha arvostella niitä… em. lääkkeet on kyllä haitanneet elämääni. En käytä ssri/srni lääkkeitä, muita kyllä… Joitain taas ssri/srni-lääkkeet auttaa… Yksilöllistä.

Toivon mukaan sulla on hyvä lääkäri joka osaa auttaa näissä jutuissa.

Toivon todella, että et joudu pahaan jamaan alkoholin kanssa.

Selvinpäin oleminen on paljon kivempaa. Usko/uskokaa pois… :wink:

Tsemppiä ja kirjoittele ihmeessä lisää!

Noita itsetuhoisia impulseja esiintyi itselläni. Muisti meni monesti. Hengenlähtöni on monenmonta kertaa pienestä kiinni. Tuo mitä kerroit on hyvin huolestuttavaa! Suosittelen lopettamista hyvin vahvasti!

Voin sanoa, että yksi kerta, kun muisti menee elämä voi muuttua kertalaakista.

En halua pelotella, mutta joo kirjoittele ihmeessä. :slight_smile:

Mulla ei varsinaisesti ole ollut huonoa sanottavaa noista mun lääkkeistä, mutta mietin vaan että onkohan ne saattaneet vaikuttaa siihen, millaiseksi mun humalat ovat muodostuneet. Mutta oli miten oli niin varmasti nuo masennuslääkkeetkin toimii paremmin kun ei juopottele :slight_smile:

Tuo itsetuhoisuus on kyllä ihan kamalaa ja mullakin siis on mennyt muisti niin monia kertoja, että huhhuh. On kamalaa kun saa keräillä muistinsä jämiä ja kysellä ihmisiltä mitä on tapahtunut ja lisäksi usein myös olen hukkaillut tavaroitani…

Tsemppiä sullekin Punatulkku ja kiitos rohkaisevista viesteistä! Hienoa, että täällä voi kuulla ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin itsellä :slight_smile:

Mulle on ainoa lääke mikä tehoaa niin toi seronil ja sekin raittiina!

Cymbaltaa joka vaikuttaa samallalailla kun toi sun lääkkees söin tällä viimeisellä juomakaudellani. Masennus sen kuin pahentui ja lopulta päädyin omituiseen psykoosiin, johon ei sitten purrut mikään lääke. Sairastaessa meni monta vuotta.

Se, että olet välillä pitkiä aikoja ilman, puoltaa ajatustasi, että et ole alkoholisti. Se taas, että et osaa lopettaa johtaa ajatukset siihen, että olet alkoholisti.
Jos olet pitkään juomatta ja sitten kokeilet, se on tietenkin käytännön keino saada asiasta varmuus. Kannattaa kärsiä yksi ankarakin krapula ja rankat vieroitusoireet, jos sen jälkeen päätyy toteamukseen olevansa alkoholisti. Jos kuitenkin pitkän tauon jälkeen hallitsee juomisen, ei ole mitään hätää, voi jatkaa alkoholin käyttöä aina kun katsoo sen sopivaksi. Muistettava silti, että alkoholi on vahva, viekas ja hämäävä vihollinen.
Jos kokenut lääkäri suosittelee täyttä juomattomuutta, kannattaa ottaa tosissaan hänen mielipiteensä.
AA-palaveriin olet tervetullut, vaikka et olisikaan alkoholisti, mutta yhden kokemuksen jälkeen ei kannata tehdä liian hätäistä johtopäätöstä, vaikka tunnen paljon kaltaisiani, ketkä ovat saaneet raittiuden ensimmäisestä palaveristaan alkaen.

Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kiitos tsempistä :slight_smile:

Jotenkin tuntuu, että ei oikeen mielenterveys kestä niiden muisteloa näin julkisesti… Jotenkin silleen join ykkösellä alas, turbovauhdilla olutta tms… Filmi poikki. Kaikenlaista sattui ja tapahtui… :frowning:

Ihan hullua. Kaippa noita rippeitä löytyy jos tota mun nimmaria klikkaat ja lueskelet niitä… Nyt kun on ollut juomatta kohta kaksivuotta, niin se juovan ajan muistelo on kyllä hävettävää kerrottavaa. Kyllä niistä voin kertoo, mutta tulee vaivaantunut olo. Kyllä minä sun juttuja mielellään lueskelen jos uskallat kertoa. Ja tosiaan kannattaa kirjoittaa tänne.

Mutta samankaltaisuutta hyvin paljon tossa mitä kerroit. Muistikatkot voi kyllä johtaa kyllä ihme juttujen pariin…

Itse pidän muistikatkoja erittäin ikävänä alkoholismin oireena. Itse pidän määritelmästä, onko alkoholisti semmosta, että jos alkoholi aiheuttaa itselle tai toisille harmia. Jos se niin tekee, niin varmasti on alkoholiongelma, alkoholisti, tms.

Kirjoittelu tänne auttoi mua. Tsemppiä kovasti! :smiley:

ps. viina ja mieliala-lääkkeet on aina huono kombo

moi,

Missä olet? Miten menee?

Heippa Noor4 ja tervetuloa palstalle. Vähän jälkijunassa vastaan, mutta pistän sulle yhden linkin josta voit saada osviittaa tilanteesi arviointiin. Netti on täynnä infoa, mutta ehkä sinun kannattaisi kysyä joltain puolueettomalta asiantuntijalta tämän lisäksi. Plinkilläkin muuten on asiantuntijoita talon toimesta. Kontaktit löydät ylempää.
Tsemppiä. :smiley:
avominne.fi/riippuvuussairaudet/ … iippuvuus/

Hei Noor. Oli ihan pakko vastata; olet kuin minä reilun kymmenen vuoden takaa. Minäkin tykästyin alkoholiin heti ensi ryypystä alkaen, tosin myöhemmin kuin sinä. Minäkin join satunnaisesti, yliopistobileiden varjolla, seurassa milloin missäkin, mutta aina tappiin saakka. Sitten sain jossain vaiheessa Seroxat(?)-lääkityksen esiintymispelkoon/sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja se todellakin muutti humalakäyttäytymistäni. Minusta tuli jotenkin yliaktiivinen ja holtiton. Aiemmin olin juonut kyllä, mutta juodessani olin rauhallinen ja ehkä enemmän passiivinen, lääkitys sai minut ottamaan riskejä, lähtemään yksin jonnekin, ja kyllä, myös itsetuhoiseksi. En koskaan halunnut kuolla, mutta humalassa jotenkin kaikki itsesuojeluvaisto alkoi puuttua ja vajosin välinpitämättömään epätoivoon. Lopetin ensin alkoholin ja sitten lääkityksen. Pelot ja muut oireet olivat olleet alkoholin synnyttämiä (vaikka joinkin satunnaisesti) ja sekoilut humalassa lääkkeen synnyttämiä. No joo, oma tarinani jatkuu niin, että olin 8 vuotta juomatta ja sitten kokeilin kohtuukäyttöä, joka onnistui jotenkin ja jonkun aikaa… Voit lukea omasta ketjustani :slight_smile: Mutta ihan samanlainen olen kuin sinäkin. Ei minulla palavaa viinanhimoa ole, ei ole vaikeutta olla juomatta, mutta jos juon, en osaa lopettaa.

Hei kaikki! Ja pahoittelut, kun katosin keskustelusta. Jotenkin tämä vain jäi. Menin maalis-huhtikuun antabuksella, mutta se nosti maksa-arvoja niin, että piti lopettaa päivittäinen annostus. No, sehän johti sitten siihen, että en lopulta ottanut ja juopottelu jatkui vaan. Keväällä oli paljon muutakin stressiä elämässä ja paikkasin sitten dokaamalla, mikä nyt on ihan paska idea tietysti. Olin pari viikkoa poissa töistäkin että saisin itseni kasattua. On sen jälkeenkin ollut kaikenlaisia “pommiin nukkumisia” yms. Viimeksi tänään. Aloin vappuna seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa, joka on alkoholin kohtuukäyttäjä. Hän on minusta huolissaan eikä muutenkaan ymmärrä/tykkää tästä toiminnastani. Hänen on hieman hankala ymmärtää tällaista addiktiota, mutta aika hyvin olen saanut selitettyä. Olen myös myöntänyt, että tämä on vakava sairaus ja tiedän olevani alkoholisti. Nyt sen ensimmäisen kerran myönnän. AA-kerhoa olen pohtinut, mutta pelkään onko siellä tuttuja tms. Pelkään myös kun olen syksyllä lähdössä vaihtoon, että miten siinä käy. Suurimmat haasteet mulle tällä hetkellä on bänditreenit ja keikat. Niihin on mulla aina kuulunut alkoholi. Nytkin tuntuu oikein tuskalliselta, kun ajattelen tulevia keikkoja selvinpäin. Mut ei tätä hommaa varmasti ilman tuskaa saakaan selätettyä. Mietityttää ja vituttaa vaan, että miksi just minä?

Olet hyvällä tiellä, kun tiedät mikä on vaivasi todellinen nimi. Arveletko, että AA-ryhmässä tapaamasi tutut nolostuvat ja häpeävät silmät päästään, kun sinä näet heidän olevan siellä? Itselleni oli suuri helpotus, kun tapasin tuttuja jo ensimmäisessä palaverissa.

Olet ehkä lukenut lehdistä tai tiedät muuten, että muusikko- ja taiteilijapiireissä on urallaan menestyneitä esiintyjiä, jotka ovat luopuneet alkoholin käytöstä. Käsitys, että alkoholi kuuluu välttämättä joihinkin musiikkilajeihin, on vääristynyt. Monissa maissa suhtaudutaan juomiseen paljon paheksuvammin kuin Suomessa.

Alkoholismiin vaan sairastuu osa ihmisistä, niin sinä kuin minäkin. Suuri joukko alkoholisteja elää kuitenkin toistensa tukemina raittiina ihan täysipainoista elämää. Miksi et sinäkin?

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Juu, nyt on ollut hyviä kirjoituksia raitistuneista rokkareista. Itse sitä pyrkii sillä kaljankittaamisella johonkin korkeampaan ja hienompaan fiilikseen kuin mitä muuten ois. Noh, saattaahan se fiilis sen noisuhumalan ajan kestää, mutta siihenpä se jääkin ja loppu on pelkkää roskaa. Nyt taas vituttaa kun on kauhea haava pohkeessa kun olen yrittänyt pyöräillä humalassa. Muutenkin olen alkanut telomaan itseäni lähes viikoittain. Aina joku paikka on kipeä ja haavoilla. Ihmettelen, ettei mitään pahempaa ole sattunut. Pahimpana tietysti aina se pohdinta et näkiköhän joku ja joudunkin joskus kasvokkain sellaisen ihmisen kanssa. Töihinkin hävettää nyt mennä, kun nukuin eilen ohi yhestä kokouksesta…taas. Mutta yritän nyt vaan rauhoittua ja ottaa asiat vastaan niin kuin ne tulee ja lähteä uudestaan yrittämään raittiutta. Helppoa ei tule olemaan.

Kuten lomapuisto jo tossa edellä mainitsikin, et se kun soitetaan bändissä niin automaattisesti siihen kuuluu dokaaminen niin on todella vanhentunut käsite. Ite soittanut koko pienen ikäni skebaa ja bänditouhuissa ollut mukana monessa. Mut se että treeneissäkin juot on aika mielenkiintoinen juttu, sillä mun omissa ja muittenkin bändeissä ei todellakaan ikinä juotu yhtään mitään vaikka olenkin ollut perso alkoholille koko ikäni. Treenien jälkeen saatettiin sitten mennä johonkin paikalliseen muutamalle.
Keikkaakin ennen otettiin korkeintaan pari bisseä rentouttavana, mut ei mitään kännäämistä. Kerran kokeiltiin uutta basistia ja olikin hemmetin hyvä. Tuli sit seuraaviin treeneihin pussillinen bisseä mukanaan, niin jaksoin katsella sitä ensimmäiselle röökitauolle ja siihen loppui sen soittaminen mun bändissä.

No mut se siitä. Mulla kanssa nyt toi AA ekaa kertaa edessä kokeilumielessä kun omat rahkeet eivät ole riittäneet kuukaudesta muutamaa kuukautta pidempään ja taas olen palannut rakkaan harrastukseni pariin, eli juomaan.
Ymmärrän hemmetin hyvin sun tilantees koska tollainen bänditouhu kyllä vaatii niitä irtriottoja välillä ja se että luopua kokonaan alkosta, niin kuullostaa omissakin korvissa lähes utopialta. Mut olen jo 44v ja nähnyt juomisen kaikki puolet, siis aivan kaikki bailuista sairaalaan teholle, joten siks mun on ehkä hivenen helpompi edes miettiä vakavasti, et tarvitsenko sitä alkoholia enää varsinaisesti mihinkään. Soittohommatkin jäi siinä vähän päälle kolmekympin tienoolla pois ja jäi vain harrastukseksi, (himastä löytyy pieni studio edelleenkin, viimeajat tosin ollut lähinnä pölyttymässä).

Se on hyvä et olet löytänyt tuollaisen poikaystävän. Muuten en osaa ottaa kantaa mikä olisi sun kohdalla parasta, mut ilmoittelet varmaan sitten jos oletkin löytänyt sen kultaisen keskitien, aa:n tai minkä hyvänsä kautta.

Tsemppiä!

Kiitos tsempistä! Ja joo, eihän soittaminen missään nimessä vaadi alkoholia. Se on enemmän sellanen tapa ja itelleni myös sellainen jännityksen helpottaja. Toki treenien aikana tyyliin pari-muutama bisse ettei mee överiksi mutta sit treenien jälkeen hengailua & kaljaa, sit alkaa jo viestitelee tietyille baarikavereille et ovatko jossain, oisko yhet tms. Kaikki meidän bändistä ei ees juo, mut ne jotka ei juo niin polttelee sit pilveä senkin edestä. Ei oikein terve ympäristö mulle. Oon vakavasti miettinyt että pitäiskö lopettaa bändissä vai olisko mulla niin paljon voimia et jaksaisin jatkaa päihteetömänä. Nyt toki tulee tauko kun lähden opiskelijavaihtoon ulkomaille 5kk. Siellä on toki sitten ne muut haasteet vaikka bänditoiminta jääkin.

Sairaalaan ja putkaan en ole vielä koskaan törppäilyjeni seurauksena joutunut. Toisaalta olen siitä onnellinen ja kiitollinen, mutta toisaalta mietin onko se vaan se pohja jota en vielä ole saavuttanut, mutta joka väistämättä on edessä. Toivon tosi paljon, ettei sen kautta tarvitsisi mennä vaan kykenisin handlaamaan homman hyvissä ajoin.