Nousuhumalan puuttuminen

Olen tässä vähän surffaillut nousuhumalan puuttumisesta ja löytyi yksi vanha ketju, mutta en saanut sinne vastattua, laitampa vastaukseni tänne.

Toinen viestiketju nousuhumalan puuttumisesta: keskustelu.suomi24.fi/node/4513225

Olen 32v. Olin 1v5kk juomatta tippaakaan. Alkoholisti olen tiennyt olevani jo monta vuotta. Tuossa viikko sitten ajattelin että no niin eiköhän se nyt taas tule nousuhumala kun nuinkin pitkään ollut juomatta. 21 kaljaa meni muutamassa tunnissa, muisti meni (tai sammuin/nukahdin?), ei minkäänlaista nousuhumalaa. Päivien masennus jne kuten aina ennenkin, mutta ei nousuhumalaa.

Kyllä se vaan niin näyttää olevan että aivot ovat muuttuneet, nousuhumalaa ei enää alkosta tule. Kumpa sitä nyt vain saisi sen tajuttua.

Ihminen (alkoholisti) on ihmeellinen olento, tänne sitä vain kirjoittelen faktoja ja sitten taas joku pv ajattelen varmaan että no niin, kyllähän se tällä kertaa taas tulee nousuhumala jne… Noh, päivä kerrallaan.

Normaali ihminen varmaankin vastaisi sinulle, ettei tilanne ole niiiiin paha, jos puolentoista vuoden välein kokeilet tuleeko nousua vai ei. Mutta mä en olekaan normaali, vaan alkoholisti :slight_smile:

Jos olet jo tietoinen siitä, että sinä olet alkoholisti, niin tiedät varmaan senkin, että mitä hyvänsä voi tapahtua sinä aikana kun haet sitä nousua. Vaikka filmi on poikki, kroppa jatkaa toimintaansa kuin automaattiohjauksessa, eikä ole mitään takeita siitä mitä se tekee sinä aikana kun sinä olet pihalla.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Joo onhan sitä tullut yhtä sun toista opittua tuossa 1v5kk aikana. Mm. se että yleensä retkahduksen jälkeen alkaa kaikki taas alusta (EDIT: siis kuullut toisilta alkoholisteilta), mutta noh, sen aika näyttää. Onneksi on tullut selviteltyä paljon jo asioita tuossa 1v5kk aikana, ja siitä on hyvä jatkaa. Vähän mietityttää että minkälaisia ne 3kk välein tulevat vieroitusoireet ovat. Viimeksi oli kyllä aika rankkaa esim. mielialanvaihtelut jne, mutta silloin toisaalta oli tullut ryypättyä se 10v enemmän ja vähemmän rankasti. Niin ja joo tärkeintä toipumisessa on nyt se että jatkaa tätä mietiskelyä että mikä meni vikaan kun piti taas kokeilla. Olen aika varma että johtui siitä että ei tuo bipo lääkitys ole vielä aivan kohdillaan koska oli liian tasaista, se muuttui tylsäksi jne. Tuntuu että jotain kaipaa kun ei ole hypomaniaa tms. Noh, sitäkin pitää pohdiskella tässä lisää ja myös ens vk:lla on käynti psyk. sh:lla. Niin ja joo huomenna AA-kotiryhmään.

Joo no sitähän tuossa 20v-30v välissä kuolin melkein alkoholimyrkytykseen, jalka meni poikki, melkein meni näkö toisesta silmästä. Ja yleensäkki siinä kunnossa heiluminen ulkomaan lomilla ja Suomessakin on aika riskialtista hommaa.

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Sille ‘jotain kaipaamiselle’ löytyy varmaan joku vähemmän riskialtis vaihtoehto kuin juominen?

Hyvä, että olet täällä nyt.

Jep, kiitos tuesta. Se vaan on ihme homma kun tänne kirjottelee jotain ja tulee vastauksia niin tulee parempi mieli. Niin no se on sitä vertaistukea :slight_smile:

Sitähän se :slight_smile:

Jos saat mielesi taivutettua siihen suuntaan, että kaikki mistä haaveilet on mahdollista, ei tarvitse kaivata mitään elämää suurempaa actionia tai tunnevuoristorataa. Ensin tietty täytyy valita, mistä aikoo haaveilla :slight_smile:

Olin yli 40-vuotias raitistuessani, joten jotkut haaveet olivat jo auttamatta ohi. Mutta jotkut toiset on kuule ihan ylittyneet - oma mielikuvitukseni ei olisi riittänyt niiden kuvittelemiseen :slight_smile:!

Raittiina monet asiat tulevat mahdollisiksi.

Joo sekin on muuten totta että tuossa 1v5kk aikana ei ehtinyt varmaan tapahtua kuin murto-osa asioista mitä vielä onkaan edessä jos pysyn raittiina :slight_smile:

Se muuten tuohon alkuperäiseen viestiin vielä tuli mieleen että just tässä oivalsin että siis se 1v5kk tauko kyllä palautti toleranssin siis sillä tavalla että koordinaatiokykyyn se vaikutti lähes heti, ja myös muisti meni. Kumpaakaan ei tapahtunut viimeisenä juontivuotena oikeastaan ollenkaan.

Elikkä siis yhteenvetona alkoholin kaikki huonot vaikutukset toimivat tauon jälkeen, se ainoa hyvä vaikutus eli euforia ei toimi enää.

No niin siinäpäs oliki viikon pohdiskelun parhaita tuloksia :slight_smile:

Ihan helmihän tuo onkin :slight_smile:!

Tervetuloa Anonyymi palstalle,
nousuhumala, hauskuus kun häviää, niin se on siinä. Ei tule takaisin, vaikka kuinka vaikertaisi perään, maanittelisi ja rukoilisi. Niin kävi minullekkin ja sehän oli oikeastaan hyvä, koska se vei kohti alkoholitonta elämää, joka tuntuu minulle sopivan kuin nenä päähän. :smiley:

En ole koittanut, olisiko nousuhumala tullut takaisin, mutta ilmeisesti se ei enää tule, kun sen on menettänyt. Itse en enää pitkään aikaan nousuhumalaa kokenut, juominen oli vain pakkoa ilman iloa kasvavin määrin, joten lopettamispäätöshän oli tuollaisessa tilanteessa helppo.

Tämähän onkin mielenkiintoista. Eli siis nousut ovat kadonneet? Mulle ei ole ehtinyt noin käydä, ehkä siksi tulee haikailtua vielä kohtuukäytön perään. Mulla osa ongelmaa oli vain tuon tavoitteleminen liian usein + liian suurilla annosmäärillä. En ole oppinut hyväksymään, ettei se pöhnässä pysyttely vain tuo sitten enää juomistilanteeseen juuri mitään lisäarvoa.

Traaginen juttu, mutta niin totta.
Loppuaikana en saanut alkoholista mitään irti, korkeintaan sen ‘itkuviina-efektin’. Kun kukaan ei ymmärrä kuinka kauheeta, tylsää ja väärin koko elämä on! Ja minusta olisi vaikka mihin! Mutta kun en koskaan saa tilaisuutta! Tai jos saan tilaisuuden, se tulee aina väärään aikaan: on kankkunen, tai olen kännissä. Mut muuten kyl! Näyttäisin närhen värkit!

Itselläni ei kyllä nousuhumalan tuntemukset koskaan kadonneet mihinkään. Joka on nyt alkottomuuden myötä (1v 10kk:tta) tapahtunut on se, että en aivan tarkalleen muista millainen psyykkinen olotila se nousuhumala minun tapauksessani oli.

Ehkäpä näin on varsin hyvä, uskoisin :smiley:

Huh, ehdin jo pelästyä, että onko mulla vielä jäljellä sitä kuuluisaa juomatonta viinaa, joka pitää lähteä tuhoamaan pois, koska en ole vielä menettänyt nousuhumalan “ihanuutta”.

Mutta näin on minullakin:

Yksilöitähän me kaikki ollaan tässäkin asiassa. Lueskelin alkoholismin kehitysvaiheista ja niiden oireiden mukaan olisin vasta varhaisvaiheessa, vaikka itse olen sitä mieltä että olen paljon pidemmällä. Vaan ei kai tämäkään tauti ihan samalla tavalla kaikilla kehity. Varmaan erilaiset (mieliala)lääkityksetkin siihen vaikuttaa. Itse olen saanut tämän aikaan ihan luomuna.

Juu, ei siitä kannata pelästyä tai ajatella, etten voi lopettaa, jos nousuhumala vielä toimii. Omalla kohdalla tuli ilmeisesti ylitettyä joku raja, jolloin alkoholi lakkaa tuottamasta mielihyvää. Onko sellaista rajaa kaikilla, en tiedä ja anakin se varmasti on hyvin yksilöllinen. Loppuaikoina join pakonomaisesti, ilman hauskuutta. Nousuhumalan puute ja sen kaipuu teki minut myös ärtyneeksi, yhä useammin huomasin päätyväni laukomaan totuuksia ystävilleni ja olevani hermo kireällä kaiken aikaa.

Ohan se nousuhumala aina kiva, mutta ite jo siinä määrin alkoholisoitunut ettei nousu enää niin ihmeellistä ole toki tulee se aina raittiusjaksojen jälkee muutamana iltana mut, nykysin juo ihan sen takii et saa örveltää tai siltä ainakin vaikuttaa ku eipä oo kovin montaa kertaa mitää järkevää tullu touhuttua ku on viinaa suuhusa kaatanu, en tarkoita nyt rikoksia, mutta sellasta kesällä ulkona/beachillä hengailusta talvisin betonibunkkerissa usean hengen kanssa pämpätessä. Eli ei mitää järkeä loppupeleissä.